Voihan piano

Vaasan Sanomat 24.11.1993

Sehän tiedetään, että piano on erittäin sovelias konsertti-instrumentti, mutta kerostalokäyttöön se ei ole kovinkaan suositeltava. Sen soundi suorastaan pureutuu elementteihin ja näin ollen kilkatus kiirii estottomasti. Ääni kantaa naapurihuoneistoon niin loisteliaasti, että tuntuu kuin joku omassa tuvassa mesoisi ja se saattaa tosissaan riipiä.

Pianon omistajien olisikin syytä soittohalujaan hiukan hillitä. Tarkoitan, että esimerkiksi kahdeksalta aamulla voisi enimpiä pimputteluja toppuutella ja voisihan sitä harkita hiljaiseloa iltauutistenkin aikaan. Tuleehan sitä lajia päivän mittaan tarpeeksi muutenkin ja varsinkin jos perheeseen on useampia muusikkoja siunaantunut.

Kerran kävi eräälle muuttoaikeissa olevalle isäntäväelle tosi ohraisesti ja kaikki johtui vain ja ainoastaan yläkerran pianistista. Oli nimittäin kiinteistökaupat allekirjoitusta vaille valmiit, kun se tapahtui: alakertaan kimpoileva pianosooloilu oli pudottaa kynän ostajakandidaatin kädestä. No, kaupat olisi saattanut vielä syntyäkin, mutta samassa paikalle puhalsi perheen juniori, joka suureen ääneen kailotti: - Taasko ne limputtaa? On se vaan kumma, kun ne jaksaa viikosta toiseen.

Kaupat raukesi siihen. Ei auttanut vaikka kuinka meriselitettiin. Eikä ihme, kun kaksi lasta yläkerrassa harjoittelee; ennen koulua ja sen jälkeen. Nyt oli jälkeen ja kilkatusta riitti.

Koko tämän soittohomman kruunaa vielä se, että isipapassakin on jonkin sortin musikantin vikaa, niin että pitäähän hänenkin iltasella osansa suorittaa, ja jos ei muuten niin opetusmielessä...

--Risto Jalonen - nimimerkillä Huoltomies