Tervetuloa Vaasaan -matkailulehti 1998

-Matkailulehti 1998 
Taiteiden Vaasa ... Konstens Vasa ...
- Timo Luoma

Risto Jalonen rokkijätkä ja taiteen moniottelija

Vaasalainen nuoren polven kuvataiteilija Risto (Juhani) Jalonen kuuluu siihen nelikymppisten sukupolveen, jolle 60- ja 70-lukujen rock kolahti kybällä, kuten on tapana sanoa.

- Bob Dylan ja Lou Reed olivat ja ovat jumaliani, mies tunnustaa. Jalosella on kotonaan mittaamattoman arvokas levykokoelma, noin 1600 levyn kokoelma vinyyliä. Kokoelman harvinaisuudet saisivat monen keräilijän kuolaamaan kateudesta. Hieman yllättäen Jalonen kertoo, ettei muutamaan vuoteen ole voinut kuunnella arvokkaita levyjään sen takia, kun hänellä ei ole levysoitinta. Taiteilija mikä taiteilija. Ja jotenkin Jalosen puheesta tulee muutenkin mieleen, etteivät nälkätaiteilijat vielä sen jälkeenkään mihinkään loppuneet, kun Aleksis Kivi viimeisinä sanoinaan sanoi: -Minä elän.

Jalosella on nykyajan mittapuun suuri perhe, johon kuuluu Pirjo-vaimo ja kolme lasta. Siinä saa mies tehdä pitkää päivää, jotta lapsilla on ruokaa ja vaatetta.

- Pirjon mielestä mun pitäisi tehdä jotain kunnon duunia; kaivaa ojaa tai olla hihnalla. Sen mielestä mun nykyinen duuni ei ole lainkaan duunia.

Tulee ihan mieleen juttu entisiltä ajoilta miehestä, joka kertoi olevansa ammatiltaan muusikko: -Joo, joo, mutta mitä sä oikeesti teet, kuului vastaus.

Jalosen perheessä Pirjo tuntuu olevan tasapainoittava tekijä; toisella pitää olla jalat maassa, jos toisella kaikki jalat ovat tukevasti ilmassa. Luulempa kuitenkin, ettei Pirjo oikeasti halua, että Risto olisi hihnalla. Kyllä hän kaikesta huolimatta ymmärtää siippaansa. Ja on oikeastaan väärin sanoa etteikö Jalosella olisi realismin tajua. Ahkera mies tämä taiteen moniottelija on: pelkästään tänä vuonna häneltä on syntynyt kolme asetelmaa, kahdeksan öljyvärityötä, neljä akryylityötä, kaksi sekatyötä, viisi graafista vedosta sekä kymmenen layouttia.

Mies on tohkeissaan, kun hänellä on elokuussa näyttely Helsingissä Savoy-teatterissa. Se avataan elokuun 2. päivä, ja se päättyy heti Taiteiden yön jälkeisenä päivänä elokuun 28. päivä. Se on kutsunäyttely, jonka viulut maksaa Ruoholahden kulttuuriyhdistys. Se on saanut Helsingin kaupungilta 200.000 markan suuruisen avustuksen taidepajan toimintaan.

Lisäksi taidepaja tekee esitteen toiminnastaan, jonka layoutin Jalonen on suunnitellut. Etukanteen tulee Jalosen Hiipuva ilta, öljy 1988 ja takakanteen Vielä aurinko nousee, akryyli 1989 ja Todellisuuden virtuaalisuutta, sekatyö 1998.

Kriitikoilla on tapana lokeroida kaikki taiteilijat jonkin määreen alle. Jalonen tunnistaa itse itsensä parhaiten siitä, kun joku kerran määritteli hänet fantasiakoloristiksi. Jalonen kypsyi muutama vuosi sitten niin perusteellisesti kriitikoihin, että kirjoitti itsekin sen jälkeen pitkään ainoastaan musiikkijuttuja.

- Tunnelma on tauluissani tärkeä asia, sanoo Jalonen, joka mielellään välttää pikkutarkkaa näpräämistä, vaikka kyllä hän siihenkin pystyy niin halutessaan.