Runoudesta

Suomi24-net 4.11.2006

Joskus silloin runous oli suosittua ja sitä luettiin ja siitä puhuttiin kansankin parissa. Silloin runokirjojakin ostettiin koteihin kohtalaisissa määrin. Sitten ajat muuttuivat; runoudesta tuli hyvinkin syrjittyä ja se menetti suurimman osan lukijakunnastaan, vajoten aina vain marginaalisemmaksi kirjallisuuden alaksi. Nykyrunous itsekin oli ja on pitkään ollut tähän syyllinen aivan omastakin takaa, sillä hyvin monet runoilijat ovat tehneet teksteistään niin koukeroisia taiteellisia paketteja ettei tavallinen kuluttaja ole niistä ymmärtänyt yhtikäs mitään, eikä näin ollen ole voinut kokea teksteissä mitään omakohtaisia tuntoja. Se on kuulkaas poijaat niin, että kohtuus on muistettava omankin nerouden viljelyssä ja tunnustettava se tosiseikka, että hienotkin metaforat on itse kunkin kyettävä rakentamaan, niin että muutkin ne ymmärtävät tai ainakin valtaosa lukijakunnasta. Tuntuu kuin eräät olisivat matkan varrella kirjoittaneet runoja vain kriitikoille sun muille asiantuntijoille ja ehkä he näin ovat tehneetkin, mutta niinhän se juttu menee, että tämän kaltaisilla teksteillä ei taidehistoriassa tule kestävät jäljet olemaan. Ehkä nyt on aika runouden uudelle tulemiselle, kun niitä aletaan maitopurkkeihinkin painamaan, mikä on aivan oikeasti hyvä juttu sillä kaikki mikä lähentää kansaa (tässä tapauksessa runoutta) taiteeseen tai taidetta kansaan on erittäin tervettä ja tervetullutta kehitystä. Runoudesta on moneksi, sillä on paljon tarjottavaa. Jokaisen runoilijan on omasta puolestaan huolehdittava, että kattaus on kunnossa.

--Risto Jalonen