Kalliorytmejä ja heijastuksia saaristosta

Uusi Vaasalainen 2.10.1988

Per Olov Hjortellin maalauksia taidehallissa 9.10. saakka.

Oppikirjoistakin oppii kaikenlaista, myös maalaamista. Moni ei kuitenkaan koskaan niin paljoa, mihin Hjortell kykenee. Per Olov Hjortell on noita perusmaalareita, opintonsa loppuunkäyneitä, kuvanteon ammattilaisia, jotka osaavat hommansa.

Minähän en henkilökohtaisesti usko koulukuntiin. En niiden perusolemukseen. En alkuunkaan. Minulle ovat tärkeitä nuo tunneperäiset visiot, jotka ilmentävät tajunnan mielleyhtymiä. Ilmeisen tärkeitä ne ovat nykyisin Hjortellillekin, jonka maisemat ovat mielikuvin väritettyjä. Kivikkoon piiloutuu kubismi. Ekspressiivisyys räiskyy siveltimenvedoissa.

Per Olov Hjortellin näyttely on harmonisen hallittu. Ainoa mikä kokonaisuutta hiukan häiritsee on peräseinään istutetut naismuotokuvat. Yksittäisinä töinä ne kuitenkin ovat loistavia.

Ytimekkään selkeitä, oivaltavan saaristolaisia maalauksia ovat Tuulensuojassa ja Kallion sylissä. Meren selkä on tulehtuneen vihreässä köyryssä. Graniittinen hiljaisuus on aistittavissa juuri ennen myrskyä. Menneiden aikojen rauhasta kuiskii valo Vanhan myllyn ikkunoissa. Vasten valoa kulkee Kevätparaati. Ilmaisun vankkuudesta kertoo myös Siirtolohkare, joka lähtisi liikenteeseen pienestäkin tukikiven töytäisystä.

Kaikki näyttelyn 25. öljytyötä ovat kolmen viimeisen vuoden ajalta. Kaunista katseltavaa.

--Risto Jalonen