Pohjalaisuuden tulkki

Uusi Vaasalainen 2.10.1988

Pohjalaismaalari Vainio on kulkenut Ylistarosta alkanutta tietään mutkia oikomatta. 43 vuotta taiteilua. Huikaiseva pätkä. Peripohjalaisella sitkeydellä hän on profesuurinsa ansainnut.Peräänantamattomasti, itsepäisesti, muitten mutinoista piittaamatta on Armas pitänyt oman realistisen linjansa. - Asetelmat ovat minulle täekeitä. Vaikeita. voimakkaita. Vaativat valtavaa sisäistä näkemystä. Rytmiä. Ovathan ne taiteen kamarimusiikkia. - kaikkea voi kuvata, niinkuin se on, jos sen vain osaa. Aina on kuitenkin muistettava, ettei maalauksesta saa tulla vain kuva. Siihen on saatava henki mukaan. Se on tärkeintä. Mies puhuu taiteesta vuosien tuomalla viisaudella. Kunnioitettavat 65 vuotta tulevat täyteen marraskuussa.

Kyltymätön kiertäjä

Professori Vionoja oli merkittävä tekijä professori Vainion alkutaipaleella. Yhdessä he kulkivat pitäjästä toiseen tupia, lutteja, ja riihiä ikuistaem. Reissut olivat antoisia. Ristiin rastiin Pohjanmaata Armas ajelee vieläkin. Poimii kuvakulmia luonnoslehtiöön ja tallentaa niitä kamerallaan. Pohjanmaan vakavamielisyyttä körtteineen professori Vainio ei unohda milloinkaan. Se pilkistää aina. Latoaavaa, kyrönjokimutkaa ja nappikukkaa piisaa. Viime vuosina, Norra Vallgrundin huvilan myötä, kuvaan on tullut myös saaristo ja sen ihmiset.

Vihreällä oksalla

Vainio on tuotteliaimpia vanhemmanpolven vaasalaismaalareita. Hän maalaa päivittäin. Työn alla saattaa olla kymmenenkin maalausta, joita hän pikkuhiljaa kehittelee. Malttaa mielensä ja kypsyttelee. Toisinaan saattaa kuitenkin jokunen pienimuotoinen mestariteos syntyä kädenkäänteessä. Näinhän aina, poikkeukset vahvistavat sääntöä. Vainion ilmaisu on hioutunut huippuunsa. Keräilijät, sijoittajat sun muut ostavat empimättä kaiken, mitä Isolahden ateljeessa syntyy. Tietävät mitä tekevät.

--Risto Jalonen