Kulttuurikimara

Vaasan Ikkuna 18.12.1989

- Ei se ainakaan esitystä paranna, kun paikat paukkuu niin, että askeleet sekoaa ja yleisö tuumii, että kuinka tanssijalla jäsenet pysyy kasassa. Näin tuskali ikääntynyt ballerina, mutta sitten hänellä välähti: - Ei muuta kuin uusi uravalinta. Pantomiinisteppaaja, kun on nuo äänitehosteetkin omasta takaa.

Selvä se

Kaikkihan ymmärtävät, että jos suomalaista ja ruotsalaista teatteria pyrittäisiin yhdessä ja samassa kiinteistössä esittämään, niin törmättäisiin välittömästi vakaviin kielikultturellisiin ristiriitoihin. Siis että mitä? Sitäpä sitä, että sehän on jo aivan ylivoimaista jopa käytävä- ja aula-akustisistakin näkökohdista. Kukaanhan kun ei voi arvioida kuinka pahasti näyttelijöiden tempperamenttinen kaksikielisyys saattaisi sotkeentua yhteisissä sosiaali- sun muissa tiloissa.

Tähänhän Vaasassa on totuttu: saman katon alla ei tarvitse tulla toimeen, vaikka tilat olisivat täysin erilliset. Det är sant - totta maar.

Yhteistoiminnan hihaässä

Sitä vain jupistaan ja nupistaan taidelajien sisäisissä reviireissä. Kulttuurisarkaa ei arvata estoitta niittää. Ei ole kanttia, mutta nythän on niin, että pitäisi antaa porista. Siis: Keraamikot yhteistyöhön kaupunginorkesterin kanssa. Kriitikot hyppimään pellehyppyjä imitaattorien keralla. Videotaiteella vahvistettua nukketeatteria Tikanojan taidekotiin. Koomikot museoon arvostelemaan Nykytaiteen näyttelyä.

Vaihtoehtoja todella riittää ja nämä kulttuurihulluuskokeilut, voitaisiin käynnistää esimerkiksi Taidehallissa seuraavanlaisella näytöksellä: Muutama kuvataiteilija heittäisi estradilla parit operetit ja saman aikaisesti oopperatähdet roiskisivat maalia kankaalle. Siinä sitä sitten kerrankin olisi kulttuurikenttää koluavaa performanssia, josta takuulla juttua riittäisi.

Runoa kaikkiruokaisille eli rohkea rokan sattumat syö

Jos luonnetta piisaa, kuten eräillä, niin ojassa ollaan aikansa ja harjulle kiivetään vuorenvarmasti. Täällä Pohjanmaalla siinä riittääkin urakkaa. Syvät kun on ojat, ei harjuilla helpolla humise. Kovin on kuraista ja niin tasaista, niin tasaista.

--Risto Jalonen