https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?action=history&feed=atom&title=Loukon_muiston%C3%A4yttely 2026-04-11T16:54:15Z Tämän sivun muutoshistoria MediaWiki 1.43.0 https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Loukon_muiston%C3%A4yttely&diff=10188&oldid=prev 2008-03-02T17:05:14Z

<p></p> <p><b>Uusi sivu</b></p><div>&#039;&#039;&#039;Uusi Vaasalainen 22.8.1996&#039;&#039;&#039; <br /> <br /> <br /> == Aulis Loukon muistonäyttely Pohjanmaan museolla ==<br /> <br /> <br /> Taiteilija Aulis Louko (26.6.1936-24.2.1977) oli tummien tuntojen tulkki. Uransa taiteilijana hän aloitti puuveistosten parissa. Ensimmäiset näyttelytyöt valmistuivat 1969.<br /> 1975 alkanut öljymaalauskausi antoi hänelle paikan virallisemmissa taidepiireissä. Samalta vuodelta ovat peräisin myös niin Suomen Taidemaalariliiton vuosinäyttelyyn kuin myös Suomen taiteilijain 81. näyttelyyn osallistuneet teokset &#039;&#039;Veteraani lähtee&#039;&#039; ja &#039;&#039;Matkalaulu&#039;&#039;.<br /> <br /> Pohjanmaan museon muistonäyttelyssä kyseisiä junateoksia täydentää oivallisesti &#039;&#039;Ratapihalla&#039;&#039; -maalaus, jossa veturinkuljettaja miettii syntyjä syviä. Tummiin visioihinsa uponnut Louko ratsasti mielensä mystillisillä harjanteilla. Tuloksena suomalaista perusmelankoliaa hyvin kuvaavat lukuisat teokset. Vaaleanpaakin väriasteikkoa toki löytyy, mutta iloisen kirjavaa ei sitten millään. Viitteitä tällaisesta on kylläkin &#039;&#039;Elukkataulussa&#039;&#039;, joka on maalattu Janne-pojalle jouluna 1976, sekä &#039;&#039;Tehdastyöläisessä&#039;&#039;, joka on kuvattu kotinsa rauhassa. &#039;&#039;Onnen alku 1.&#039;&#039; ja &#039;&#039;Onnen alku 2.&#039;&#039; kertovat häiden katkaisemasta elon niukkuudesta. &#039;&#039;Kaupunkikuva&#039;&#039; edustaa Loukon kubistista otetta harmonisimmillaan. Varsin riipaiseva on &#039;&#039;Ikkuna ja vaateripustin&#039;&#039;, joka vielä ikään kuin heiluu pikaisen lähdön jäljiltä. <br /> <br /> Kansanolojen ja tehdasmiljöön kuvaamiseen Louko paneutui tosissaan, mistä hyvinä esimerkkeinä &#039;&#039;Miehet telineillä&#039;&#039; ja &#039;&#039;Betoninvalajat&#039;&#039;.<br /> Tumman värikästä linjaa edustavat &#039;&#039;Haapalan riihi&#039;&#039;, &#039;&#039;Joenvarren taloja&#039;&#039; ja &#039;&#039;Kesäkaupunki&#039;&#039;.<br /> Reheviä lyylejäkin löytyy, kuten &#039;&#039;Häädetty&#039;&#039;-sarja, jossa sykkii voimallisesti elon koruttomuus.<br /> &#039;&#039;Unessa&#039;&#039;-maalaus esittää kuin pilvipeitoilla loikovaa miehenkörilästä, mutta kuinka ollaankaan ja uni on selvästi raskaampaa kuin &#039;&#039;Nukkuvan metsästäjän&#039;&#039; kuvaelmassa.<br /> &#039;&#039;Talven tulo&#039;&#039; näyttää rankalta, &#039;&#039;Pumppu-asetelma&#039;&#039; on mehevä, &#039;&#039;Linnunperkaaja&#039;&#039; onnistunutta<br /> tilannelyriikkaa ja se koko näyttelyn ehkä eniten toivoa herättävä työ on valoisa &#039;&#039;Talo lakeudella&#039;&#039;.<br /> <br /> Ihmeteltävän vähän näyttelyssä on esiteltynä Loukon kuvaveistoksia; vain 9 teosta. Maalauksia taas on saatu mukaan hämmästyttävän paljon; kokonaista 106 kappaletta, joten käykäähän ihmiset katsomassa - katsomista todella riittää.<br /> <br /> &#039;&#039;&#039;--Risto Jalonen&#039;&#039;&#039;</div>

85.157.22.67