<?xml version="1.0"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom" xml:lang="fi">
	<id>https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?action=history&amp;feed=atom&amp;title=Jalkapalloturneille</id>
	<title>Jalkapalloturneille - Muutoshistoria</title>
	<link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?action=history&amp;feed=atom&amp;title=Jalkapalloturneille"/>
	<link rel="alternate" type="text/html" href="https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Jalkapalloturneille&amp;action=history"/>
	<updated>2026-04-09T23:28:16Z</updated>
	<subtitle>Tämän sivun muutoshistoria</subtitle>
	<generator>MediaWiki 1.43.0</generator>
	<entry>
		<id>https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Jalkapalloturneille&amp;diff=9092&amp;oldid=prev</id>
		<title>Vaasalainen (16. helmikuuta 2008 kello 18.06)</title>
		<link rel="alternate" type="text/html" href="https://vaasalaisia.info/vaasapedia/index.php?title=Jalkapalloturneille&amp;diff=9092&amp;oldid=prev"/>
		<updated>2008-02-16T18:06:51Z</updated>

		<summary type="html">&lt;p&gt;&lt;/p&gt;
&lt;p&gt;&lt;b&gt;Uusi sivu&lt;/b&gt;&lt;/p&gt;&lt;div&gt;Pohjalainen  6.heinäkuuta 1999&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;Jalkapalloturneille lähdettiin yli Merenkurkun 50 vuotta sitten&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Jorma Ojaharju&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
1940- ja 50-luvuilla tekivät vastaiset jalkapalloseurat veneretkiä Ruotsin rannikkokaupunkeihin. Yhtä hyvin VPS, VIFK, VPV kuin Sport kävivät hankkimassa kansainvälistä pelikokemusta naapuri maan kentiltä. VPS:ssa myöhemmin pelannut Kurt Toivio oli mukana Sportin retkellä vuonna 1948. Sport kävi Höneforssissa lähellä Uumajaa.&lt;br /&gt;
 &lt;br /&gt;
Juuri noilta ajoilta taitaa olla peräisin sanonta: Vaasassa on niin paljon moottoriveneitä sen vuoksi, että kaikki mahtuvat mukaan, mikäli Iivana lähtee hyökymähän sieltä.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Pääasiallisin syy vaivalloisiin veneretkiin oli tietenkin jalkapalloilu, mutta tärkeä lisä motiivi oli päästä käymään yltäkylläisyydessä rypevässä lännessä ja saada osansa sen antimista. Sielläpä vuotivat puista hunaja ja killuivat kaikki naiset hedelmät kalliit: lihapullia ja muussia syötiin, pantiinpa vielä puolukkahilloakin, ja Gevaliakaffia juotiin päälle. Suomessa ei ollut mitään ja sekin oli kortilla.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;Isä ja poika Utriainen&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Vaasan Palloseuran 50-vuotishistoriikissä siivuuttaa Raimo Vesanto, jonka tietoja tähän artikkeliin olen lainannut, veneretket mainingalla:&lt;br /&gt;
 &lt;br /&gt;
-Ruotsin vierailuja harrastettiin joka kesä. Matkoja tehtiin pienillä veneillä ja monasti kovassa aallokossa. Ensikertalaiset kastettiin puolivälissä Pohjanlahtea, hurtti huumori väritti pelimatkoja. Ja saatiin samalla tärkeää kansainvälistä pelikokemusta.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Ensimmäisiä Venäjän reissuja tehtiin jo vuonna 1940. Silloin VPS kävi Sundsvallissa. VPS voitti. Itse Gunnar Ruohonen oli ollut maalissa. Oli Ruotsin poika ihmetellyt suomalaisten taitoja. Ruotsissahan on aina ollut jalkapalloilun taso korkealla. Harva suomalainen on mahtunut heidän joukkueisiinsa, vaasalainen Pekka Utriainen on yksi. &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Hän pelasi IF Holmsundin joukkueessa Allsvenskanissa, Ruotsin mestaruussarjassa, ja opiskeli insinööriksi. Hänen poikansa Peter pelasi myös Ruotsissa. Molemmat pelasivat myös Suomen maajoukkueessa. &lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;Vepsun ensimmäinen Suomen mestaruus&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Vaasan Palloseura voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa vuonna 1945. Loppu ottelu Helsingin Palloseuraa vastaan pelattiin Hietalahdessa kahdestoista elokuuta. Ottelun tuomitsi Folke Nyberg. &lt;br /&gt;
HPS:ssän maalissa oli legendaarinen Thure Sarnola. Vaasalaiset painostivat koko ensimmäisen puoliajan, mutta vasta toisen alussa painui Pentti Uusikylä läpi helsinkiläisten puolustuksen, eikä Sarnola voinut hänen lakaukselleen mitään. Pian tämän jälkeen Uusikylä takoi ja Nyberg vihelsi rangaistuspotkun. Sen ampui sisään Olavi Autio. Peli on 2-0.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Mestari joukkueessa pelasivat Mauno Rintanen, Kauko Sillanpää, Olavi Laakso, Väinö Kuivasniemi, Tauno Koistinen, Matti Rodèn, Väinö Kultti, Olavi Autio, Pentti Uusikylä, Aimo Tuomisto ja Jussi Mäkinen. Valmentaja oli Biba Julin.&lt;br /&gt;
&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;&lt;br /&gt;
Sahlbergin ja Heiniön veneellä&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Vaasasta lähdettiin veneellä, koska silloin oli tavallisesti tyyntä. Palatessa ajettiin Mauno Rintasen isän Jaska Rintasen mökin kautta ja jätettiin ylimääräiset tavarat sinne, siis sinne mitä ei olisi saatu tullista läpi. Ne oli hyvä noutaa myöhemmin. &lt;br /&gt;
-Oli elämys käydä Ruotsissa, sanoo Aimo Tuomisto.&lt;br /&gt;
 &lt;br /&gt;
-Olihan kotimaassa ankara pula, mutta Ruotsissa vaikka mitä. Itse en tuonut sen pahempaa myrkkyä kuin sakariinia.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Vuonna 1945 retken teki juuri mainittu vuoden 1945 mestarijoukkue. Vene oli vaasalaisen puhtaanapito yrittäjän Julius Sahlbergin, ja toinen Turkis-Arvo Heiniön, jonka vanhemmat vaasalaiset vielä hyvin muistavat.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;Kun maalivahti paniikkiin joutui&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
VIFK ajoi Merenkurkun yli liikemies Lasse Hartmanin ja Arne Jungerstamnin veneellä. Muitakin toki oli. Vifkiläiset menivät Uumajaan jo vuonna 1941 ja peräti kuudella moottorilla, ainakin Finellin, Blombergin ja Hartmanin veneillä.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
-Ensimmäinen ottelu pelattiin Sandsviks IF:ää vastaan Holmsundissa, kertoo Valle Haldin.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
-Palatessa oli melkoinen myräkkä. Yksi veneistä reistasi ja jouduimme hinaamaan sen Vaasaan asti. Menimme yläpuolista reittiä Björkön pohjoispuolelle, Lasse Hartman halusi niin.&lt;br /&gt;
 &lt;br /&gt;
-Aallot olivat korkeat ja merenpohja paistoi niiden välistä. &lt;br /&gt;
Oli jo syntymässä pieni paniikki. Maalivahti meni täysin sekaisin. Hän huusi näkevänsä pohjan ja kaikki sen kivet. Mutta Lasse tunsi reitit ja tulimme turvallisesti suunnilleen sinne, missä riippusilta tänään on.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;Asekätkentä oli isänmaallista toimintaa&amp;#039;&amp;#039;&amp;#039;&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Toinen mukana ollut kertoo seuraavaa sillä ehdolla, että nimi ei tule lehteen. Niin hyvässä muistissa ovat vieläkin sodan ja sotaansyyllistänyt tuomitsemista valvoneen Valvontakomedian ajat: &lt;br /&gt;
-Kun vene lähestyi Hartmanin huvilaa, niin rouva ilmestyi tuvan portille ja huusi: Menkää vain! &lt;br /&gt;
Retkikunnasta tuo tuntui salaiselta ja hyvin mystiseltä. Mutta jo talvisodan jälkeen ryhdyttiin kätkemään aseita. Lasse Hartmania oli etsitty ja hän tunsi olonsa hieman epävarmaksi. Juuri siksi rouva ilmoitti, että jatkakaa vain.&lt;br /&gt;
&lt;br /&gt;
Myöhemmin aseet löytyivät ja Hartman joutui kuulusteluihin. Hän sai vain sakkoja tai vastaavaa. Enemmistö suomalaisista, ainakin Pohjanmaalla, pisti aseita talteen koska tulevaisuus oli epävarma. &lt;br /&gt;
Joka ei puolustaudu tulee syödyksi.&lt;/div&gt;</summary>
		<author><name>Vaasalainen</name></author>
	</entry>
</feed>