Lähdekoodi sivulle Oikea suunsoittaja ei pelkää mitään

'''Oikea suunsoittaja ei pelkää mitään'''

Palasin kirpputorilta Majpin toriteltalle nielaistakseni kupin  kaffia. Naurunremakka kantautui korviini Raastuvankadun kulmassa, mistä päättelin, että kantapöydässä istuu joko '''Manu Korpilahti''' tai  '''Kapa Ojanperä.''' Istuivat molemmat. Ja vieläpä vierekkäin.

Heidän lisäkseen kantapöydässä istuivat parlamentin pysyvät  jäsenet '''Raimo Nyman''', '''Manu Sundberg''', '''Jussi Luoma-aho''', '''Sulo Kallio''',  '''Raimo Hudd''', '''Seppo Sundberg,''' '''Thölix''', jne. Kunnon ihmiset istuivat  muissa pöydissä.

Läsnäytessäni veresti Manu Korpilahti muistojaan rauhanajan palveluksessa Suomen raskaassa. Hänen jälkeensä kertoi Sulo Kallio olevansa menossa laulamaan liikemies '''Lalli Luhtalan''' 60-
vuotispäiville. Sinnepä oli myös Korpilahti vaimoineen menossa.

-Lahjakysymystä pitäisi sitäkin miettiä, Manu sanoi.
-Joo, mutta muista, huomautti Kapa Ojanperä, ttä lahjapöytää vartioidaan.

'''Isännällä lakki päässä'''

Keskustelu aaltoili aiheesta toiseen kulloistenkin mielijohteiden ja keskeytysten lakien mukaisesti. Ties mistä yllykkeestä Korpilahti  kertoi menneensä hitsaamaan kaiteita tai jotakin tekemään isoon  maataloon.

Emäntä siinä askaroi pihassa, Manu kertoi. - Mutta isäntää ei näkynyt missään. Minä kysyin että missäs isäntä on. Tuolla se on sikalassa, vastasi emäntä. Se on se jolla on lakki päässä Pian alkoi joku puhua urheilussa saamistaan palkinnoista.

Minullakin on lujasti palkintoja, kuppeja ja lusikoita, mutta niissä lukee kaikissa Seurahuone, sanoi Ojanperä.

Kysymys on itsensä alttiiksi panemisesta, huumorin kyllästämästä  elämänasenteesta. Uskon, että nämä herrat voisivat kuolinvuoteellaan  sanoa kuin Oscar Wilde:

- Joko tuo ruma tapetti lähtee, tai minä lähden.

'''Kaksi, jos syyllisiä haette'''

Nousin kun vielä kykenin, otin jalkarattaan seinustalta ja läksin polkemaan. Tulivat '''Männyt''' vastaan. Vaihdettiin pikaiset kuulumiset  ja minä kerroin viimeisen tunnin aikana nauraneeni enemmän kuin  aikoihin. Pian tuli Raimo Hudd perässä ja vakuutti samaa.

-Maipin kojulla istuvat Ojanperä ja Korpilahti, kerroin. Humooripuhetta tulee solkenaan. Eivät ne siihen mitenkään  valmistaudu. Sitä vain tulee.

- Niin kuin englantilaisissa pubeissa. Siellä on samanlaisia  kavereita. Niitten suu ei ole mistään kiinni. Eikö siitä pidä kirjoittaa, huomautti päätoimittaja. Niin, että jos lukija etsii syyllistä tällaisen toivottoman pitkäveteisen jorinan julkaisemiseen, löytyy niitä ainakin kaksi.

'''Stand up-komiikan parhaat perinteet'''

Kirjoitin suunnilleen vuosi sitten Majpin kaffilasta Pohjalaiseen ja joku neropatti katsoi asiakseen huomauttaa, että hauskoja  varmaankin ovat nämä parlamentin herrat, mutta koska suoritetut opinnäytteet ja yleissivistys puuttuvat, eivät he koskaan yllä kovin  vaativalle tasolle.

Sen tosiasian uhallakin, että parlamentin kaskuperäiset  lausahdukset joskus alittavat kaikki mahdolliset rimat, uskalsin ja  uskallan olla eri mieltä.

Sekä Ojanperän että Korpilahden kohdalla on kysymys nopeasta  älystä, ja assosiaatio eli- mielleyhtymätekniikasta. Kysymys on stand up-komiikan parhaista perinteistä. 

Ei heidän tarvitse pitää degradaatio- ja inkongruenssiteorioitten  terminologian sävyttämiä luentoja huumorista. He luovat sitä. Terävä  huomautus riittää, äkillinen polttopisteen muutos, joka luo  yllättävän vastakohtaisuuden ja kaksoismerkityksen, jota ei koskaan  sorruta selittelemään.

'''Älä selitä'''

Milloin kaskuilija ilmoittaa, että nytpä seuraa hyvä juttu, ei sille naura kukaan. Miksi ei? Koska ilmoitus asettaa odotukset liian  korkealle.  Juttua ei saa selittää ennen, aikana eikä jälkeen.  Sama pätee kirjallisuuteen. Hyvät kirjailijat '''Mika Waltarista''' Veijo Mereen ovat muistuttaneet aloittelijoita selittämisen  vaaroista Älä selitä - kuvaa.
'''
Veijo Meri''' päätti "Manillaköyttä" kirjoittaessaan, ettei  kertaakaan sano, että tiukkaan kiedottua köyttä vyötäisillään  salakuljettavalla Keppilän Joosella on paha olla. Lukijan on saatava  se selville tavasta, jolla kirjailija kuvaa hänen käytöstään.

'''Ei hernekeittoa'''

Aristoteleen "Nikomakhoksen etiikasta" lähtien on julkaistu kirjoja, joissa on yritetty selittää, mitä huumori on, ja mitä koominen. "Tyhmyyden ylistyksen" suomentaja '''Kauko Kare''' kertoi, että  maineikas puhetaidon opettaja '''Quintilianus''' on kirjoittanut naurusta  luvun, joka on Iliastakin laajempi. Myös eräät suomalaiset ovat julkaisseet kirjoja huumorista.

Kirjaansa "Huumorin ja koomisen keskeneräinen kysymys" on '''Aarne Kinnunen''' ottanut esimerkkejä kaskuista, jotka eri aikoina ovat syntyneet erilaisiin tarpeisiin. Kirjailijoitten, taiteilijoitten, kaskunkertojien ja vitsinikkareitten satiiri, pila, ironia  ampuu suorasuuntaustykillä ja tuottaa hupia kuulijoille.  Kohde nähdään inhimillisenä tai pudotetaan alas korkeuksista. Näin sanottiin aikanaan '''Hitleristä''':

- Johtajan, jolla on koko kansa takanaan, ei sovi syödä hernekeittoa.

'''Jumala luuli olevansa Kekkonen'''

Sana huumori on latinaa ja alunperin yksi ruumiin neljästä  nesteestä, joitten mm. Hippokrates arveli määräävän ihmisen  sielunelämän peruslaadun. Nykyisin tarkoitetaan ominaisuutta, jolle on tunnusomaista hauskuus, hullunkurisuus ja pilailu.

Huumoria on myös suhtautumistapa, joka katsoo asioita välittömän, luonnollisen ja elävän inhimillisyyden näkökulmasta, sekä taito  huomata ja ilmaista se, mikä on huvittavaa ja koomista. 

Huumoriin  liittyy usein, mutta ei välttämättä, nauru, huomauttaa  ietosanakirja. Huumori toimii myös sosiaalisen kontrollin välineenä. Oikea turvansoittaja ei pelkää mitään. Sovellettu esimerkki Aarne Kinnusen kirjasta: psykiatri pyrki taivaaseen, mutta P. Pietari ei päästänyt häntä sisään. "Ei tänne psykiatreja oteta, eikä teitä tarvita täällä", sanoi Pietari.

Kun portti sulkeutui alkoi sisäpuolelta kuulua äänekästä  väittelyä. P. Pietari avasi varovasti porttia ja kuiskasi:

- Psst. Tulkaa sittenkin! Isä Jumala kuvittelee olevansa Urho Kekkonen,

'''Kameravalvonta'''

Lalli Luhtalan 60-vuotispäivät olivat onnistuneet. Festivaalit ja  muut kesätapahtumat olivat jossain määrin verottaneet vieraitten  lukumäärää, mutta olipahan läsnäolijoitten laatu sitten sitäkin  korkeampi. Soitin aamulla Manu Korpilahdelle ja kyselin kuinka oli mennyt.

-Ruumiit lasketaan vasta tänään, yöllä ei  viitsitty ryhtyä ottamaan selvää siitä, moniko on hukkunut tai  puukotettu hengiltä, mutta eiköhän sekin tänään selviä hän vastasi

-Saitkos mitään siepatuksi lahjapöydästä, kysyin.
- En, siellä todella oli kameravalvonta.

'''Jorma Ojaharju'''
kirjoitusvuosi tuntematon

[[Luokka:Vaasa]]