Lähdekoodi sivulle Lousianan rämeiltä lakeuden rannalle

'''Pohjalainen 2.7.1993'''


Cajun-musiikki rakentuu kahden rytmin varaan, joista nopeampaa two-stepiä käytetään ahkerammin. Hitaampi versio eli one-step keinahtelee valssinomaisesti. Cajun kertoo tarinoita elämästä. Pääosin juhlinnan tiimoilta, mutta on toki traagisempiakin kohtaloita.

Nyt maailmanmusiikkibuumin myötä on Suomessakin kiinnostuttu tosissaan vähemmistömusiikkisuuntauksista, mistä kiitos Womadille, Speleille ja Kaustiselle, jotka kaikki osaltaan ovat pyrkineet monipuolistamaan ohjelmatarjontaansa.

Täältä Pohjanmaalta - Vaasasta - löytyy Cajunin pätevä edustaja, Stompin Devils Cajun Band, mistä saatiin vahva näyttö keskiviikkoisella keikalla Club 25:ssä

- Cajun on ranskalaisten siirtolaisten musiikkia, jonka he toivat Amerikkaan 1700-luvulla. Se on keskittynyt Lousianan alueelle, jossa sitä soittaa valkoinen väestönosa. Cajunin pääinstrumentti on viulu ja sitä lauletaan kreoliranskaksi, mutta myös osittain englanniksi, perehdyttää Tarja Huntus, joka hoitaa viulua ja johtavaa lauluääntä.

Muut musikantit ovat: Hannu Viinamäki - kitara & laulu, Rauli Ruhanainen - mandoliini & laulu, Eija Heikkilä - haitari ja klubikeikalla toimi Jari Helin vakiobasisti Max Bäckmanin lomittajana.
Keikka sujui mutkattomasti ja ilman kummempia erittelyjä täytyy mainita, että pääsiäisen vietosta kertovassa balladinomaisessa laulelmassa viulu kosketti mieltä kuin kevättuuli kasvoja.

Yhtyeen karismaattisin hahmo on ehdottomasti viulisti-laulajatar Tarja Huntus, joka hoiti leiviskänsä sopiva pilke silmäkulmassa. Merkittävän roolin vetää myös mandoliinimies Rauli Ruhanainen, joka vastaa menoa ryydittävistä cajunkiljahduksista, jotka tulivat kuin luonnostaa.

klubin lava - sehän tömisi juuri sopivasti: koska cajunissa on kyse myös hypitystä ja trampatusta rytmistä. Yleisö oli mukana innokkaasti loppuun saakka.

'''--Risto Jalonen'''