Lähdekoodi sivulle Leif Färding - Oraan suojelun lähtökohdista

'''Oraan  suojelun lähtökohdista'''

'''Leif Färding 1951-1984
'''''Kursivoitu teksti''

Elämän keskeisin tarkoitus on luovan,rikkaan tasapainoisen ja mielekkään elämän viettäminen. Tämän tarkoituksen ihminen toteuttaa yhdessä muiden ihmisten kanssa ja tämän tarkoituksen toteuttamiseksi on luotava yhteiskunta, joka sen mahdollista. Kukan kauneus on siinä, että se kukkii viisaasti luonnon tasapainoa rikkomatta. Nykyisen yhteiskunnan rumuus on siinä, ettei se kuki viisaasti, vaan järjettömästi tasapainoa rikkoen.

Omassa optimismissaan kukka jakaa värien ja kauneuttaan kaikille ottaen tarpeensa mukaan maasta vettä.  Ihminen, joka pyrkii vain oman persoonallisen mukavuuden saa lisäämiseen, ei jaa kauneutta kenellekään,vaan aikaansaa jakomielisen  kulttuurin, joka nojautuu luonnonvoimien ja heikompien kansakuntien häikäilemättömään  taloudellisen riiston.

Elämän tarkoitus saavutetaan luovan, aktiivisen elämän kautta johon kuuluu myös kontemplatiivinen sisäinen prosessi vaan ei mukavuuksien ja nautintojen lisäämisen kautta. 

Kulttuuri, joka pyrkii vain lisäämään ihmisen mukavuuksia on tarkoituksestaan vieraantunut kulttuuri, sillä mukavuuksien turruttama ihminen ei kykene luovuuteen. Luovuus on tasapainon ja kauneuden luomista suhteessa ympäristöön ja luova taide on tuon suhteen yksilöllistä ilmaisua. 
Kulttuuri, joka on vieraantunut luovuudesta tuottaa vieraantunut mutta taidetta,  snobistista taidetta, joka ei ilmennä, eikä palvele ihmisen tasapainoista kehitystä. Luovuus on kvaliteetti, joka ilmaisee sisäistä tarkoitusta samoin kuin rakkaus ja kauneus. Tätä tarkoitusta ei selvitetä tutkimalla väriä Leonardon taulussa tai puun kemiallista rakennetta, vaan kokonaisuutta johon värit ja rakenne kuuluvat.

Kokonaisuuksien näkeminen on tarkoituksen näkemistä ja tieteen ja taiteen yhtymäkohtia. Mutta luovuus on ennenkaikkea suhtautumista kanssa ihmisiin ja luontoon ja ennen kaikkea sitä. Taide ja tiede täyttävät tehtävänsä vain niin kauan kuin ne palvelevat pyrkimystä yksilöiden ja yhteiskunnan tasapainoisen kasvuun. 

Tasapainoisen kasvun ensimmäiset edellytykset ovat käytännön, tunteet ja älyn luova sopusointu.  Taide joka on vieraantunut elämästä on vieraantunutta taidetta ja vieraannutaa käytännössä työskentelevän kansan roskalehdistön pariin estäen hänen henkistä kasvuaaa alkaen palvella ihmisen mukavuudenhalua ja laiskuutta robotti soiden hänet yhä enemmän ja enemmän tappaen lopulta kaiken ihmisyyden. Amerikkalaiset suurkaupungit ovat ihmisyyden kuoleman eläviä esimerkkejä.

Kulttuuri joka tyytyy pelkästään heijastamaan ja kuvastamaan tätä tapahtumaa on osana yleisessä turruttavassa prosessissa, Siksi tarvitaan selvä linjanveto niiden sosiaalisten pyrkimysten välillä, jotka estävät sitä.  Siksi tarvitaan luovaa vaihtoehtokulttuuria. Oraan suojelijoita.
Luovan kasvun pyrkivien ihmisen on palattava peruslähtökohtaansa, käytäntöön ja muutettava ulkoinen työ sisäisen työn välineeksi, tehtävä maanviljelystä, käsityöstä  astioiden tiskaamisesta ja niin edelleen vallpaillaolon ja hereilläolon prosessia. 

Itsetuntemus on luovuuden keskukseen menemistä ja itsetuntemukseen päästään tarkkaavaisuuden ja valppauden kautta ja tämän valppauden kautta havaitaan myös ympäröivän luonnon rikkaus. Lähtökohtana palaaminen on askel  yksinkertaisuuteen ja aineellisten tarpeiden minimoimista.

Mitä vähemmän tarvitset, sen suuremman arvon osaa tuolle vähälle antaa. Lähtökohtaanpalaaminen on palaamista käsityöhön käsityöhön ja monipuolisuuteen.  Mitä monipuolisempi olet, sitä vähemmän olet riippuvainen ulkopuolisista tekijöistä ja sinun ylitsesi toimivista instituutioista. Lähtökohtaaan  palaaminen on vallankeskityksen hajoittamista kieltäytymällä olemasta vallanpitäjien toiminnan kohde ja valtaamalla vapautta kaikilla mahdollisilla alueilla.  

Oraaan suojelijat ovat kanava luovalle toiminnalle,  se uudenlaisen yhteistyön kanava,  yhteisyyden, jonka keskeinen tarkoitus on kunkin yksilön esteettinen kasvu monipuolisuuteen, yksilöllisyyden ja vapauteen. Yksilöllisyys ei ole itsekkyyttä, yksilöllisyys on sisäisten voimien luovaa kasvua, kasvua jotka eivät vanhat ihmisiä ehdollisestavat toimintamuodot kykene estämään. 

Oraan suojeleminen on tuon luovan kasvun suojelemista. Aineellinen todellisuus on siis luovan kasvun kenttä ja siksi on pyrittävä pois sellaisista tuotantosuhteista jotka luovat köyhyyttä ja kurjuutta. Rahan merkitys on siinä että sillä voidaan edesauttaa tähän kasvun tehtäviä pyrkimyksiä. Luova kasvu on alituista antamisen prosessia. Mitä enemmän kykenet antamaan sitä enemmän saat.

Kaikki voimavarat on alituisesti asetettava palvelemaan kokonaisuuden luovaa kasvua, mutta tämä asettautuminen on elämän sisäisen olemuksen tajuamista juomisesta syntyvää antautumisen riemua eikä mitään poliittisen vallanpitäjän velvoittelua. Kaikki velvoittelu,  tulisi sitten miltä tahansa taholta on yksilöä loukkaavaa,siksi Oraan suojelijat ei  kuulu menneisyyteen, vaikka se käytännön syistä onkin rekisteröity yhdistys.

Oraan suojelijain tarkoituksena on synnyttää ja suojella toimenpiteitä, joissa ihmiset voivat yksinkertaistaa elämäänsä, kehittyä monipuolisiksi ja omavaraisiksi toimintakykyisiksi  persooniksi  ja jossa  he voivat antautua rikkaan henkisen elämän viettämiselle.
Oraan suojelijaksi ei tulla liittymä johonkin yhdistykseen.  

Ihminen Oraan suojelija kun hän toimii oman luovuutensa keskuksesta ilmentäen  elämässään harmoniaa ja rakkautta, joka on dynaamista kasvun prosessia, vaan  ei tunteilua tai sentimentaalisuutta.  Käytännön työskentely ja rikas ja monipuolinen henkinen toiminta ovat alueet joilla luovuutta ilmennetään. Antaminen ja saaminen sisään ja uloshengitys ovat rikkauden ja luovuuden alituinen liike.

'''Leif Färding 1951-1984'''

Aura – ”Oraansuojelijat tätä aikaa etsimässä”

Oraan suojaelijat ry
C Juha Olavinen, J.O. Mallander & Oraansuojelijat ry.
ISBN 952-90055-7-1