Lähdekoodi sivulle Flirtti-Taru

Eräässä pienehköä suuremmassa kaksikielisessä rannikkokaupungissa
 
eleli Taru-tyttönen, lempinimeltään ''Flirtti-Taru''.
 
 Leikki rauhassa konttorileikkejään omassa sopessaan.
 Siellä hällä oli mukavaa.
 Ei tarvinnut kun papereille piirrustella ja niitä näitä raapustella 
 ja aina kun kyläilijöitä paikalle tupsahti, niin mielin kielin flirttailla,
 kun ei ollut jäänyt käsiin, aiempien vierailujen johdosta, muita sisäleikkikaluja
 kuin Taiteiden yö -niminen paperitalo. Kyllä Tarun tarkka piti olla, 
 että edes se tallessa pysyisi, eikä kenkään pitkäkyntisen matkaan lähtisi.
 Välillä oli vähän kurjaa, kun naapurin kaksikielisemmät isokaverit kävivät 
 omia lippusia ja lappusia, aivan kuinka lystäsivät, 
 Tarun hiekkalaatikkoon asettelemassa.  
 Panivatpa vielä  suuntaviittojakin sinne tänne ja isompia kun olivat, 
 niin taluttelivat Flirtti-Tarua sokkona minne sattuu ja pyörittelivätkin 
 liina silmillä niin että vallan pyörrytti. 
 Eikä näiden leikkikavereitten kanssa liioin flirtit auttanut, 
 tuttuja kun olivat ja tiesivätkin kaiken maailman asioista paljon
 enemmän kuin ''Räpsy-Taru'' (haukkumanimi), joka ei muutoinkaan ollut tottunut 
 liikoja itse ajattelemaan, kun ei kerran tarvinnut 
 ja kun kerran ne muut, aivan aikuisten oikeasti, enemmän tiesivät.
 Mutta vieraitten kanssa oli kiva flirttailla. 
 Ja se oli kaikin puolin hyväksi, olivat ne isosetkin sanoneet. 
 Ja tämähän passasi, kun sitähän juuri Taru, niin mielellään teki. 
 Ja passasi se siksikin, että hän halusi kaikki virailijat vakuuttaa 
 itsestään juuri sellaisena kuin oli.
  ---
 Yleisesti ottaen varsin hissukseen eleli Flirtti-Taru omissa oloissaan
 ja oli aika yksinäinen tyttöriepu, tuollainen nyhverö luonne, 
 jota oli aina silmälaseistakin kovasti kiusattu.
 Ei ollut Flirtti-Taru osannut koskaan edes mistään kummemmasta haaveillakaan.
 Mutta yksi salainen, suuri haave Tarulla oli: 
 - Hän halusi isona messuemännäksi.

5.3.2008 Risto Jalonen