Lähdekoodi sivulle Espa

Minun muistoni Espasta ulorttuvat vain viisikymmenluvulle.  Sitäkin ennen Espalla näyttäydyttiin.  Espa oli erityisesti koulunuorison tapaamispaikka.  Sama luokkajako kuin aikaisempina vuosikymmeninä, toimi oikeastaan vielä viisikymmenluvullakin.  

Koulunuorison paikka oli Wivex.  Wivex sijaitsi nykyisen Fontanan tiloissa.  Toinen kouluöaisten suomima paikka oli Valis eli Valion baari, joka sijaitsi Bobi Co:n tiloissa.  Kolmas paikka Hovioikeudenpuistikolla oli Hovibaari, joka sijaiatsi nykyisen Radissonin kulmassa.  Hovis oli selkeästi työväenluokkainen paikka.

Rutiineihin kuului kurvailla muutaman kerran nykyisen Herbuargerin kohdalta Raastuvankadun kulmaan ja takaisin.  Sitten hiemen istuskelua "putkibaarilla", joka on kadun varressa vieläkin ja sitten kahville tai limsalle Wivexiin tai Valikseen.

Espalla pasteeraili myös joitakin tyyppejä, jotka varmasti jäivät tavallisen katurahvaan mieleen.  Yksi näistä oli taiteilija Juhani Harri (Virtanen) , joka dandymäisesti pukeutuneena mustaan takkiin, pitkään liehuvaan kaulahuiviin ja baskeriin sonnustautuneena herätti huomiota.  Juhani oli komea poika ainakin tyttöjen mielestä.

Toinen näkyvä hahmo oli poliisi joka sai lempinimen Napoleon.  Nimi tuli siitä, että tämä pyylevä pohjanmaan murretta puhuva poliisisetä piti oikeata kättään povitaskussa. Tämä järjestyksenvalvoja noudatti kirjaimellisesti kaupungin järjstyssääntöä.  Klassiseksi tuli lause: Ei saa teherä läjiä karulle".  Läjät tarkoittivat kadulle keskustelemaan ryhtyneitä nuoria.

Muita tyyppejä, joihin huomio kiintyi olivat mm. vanha herrasmies, joka kulki edes-takaisin espaa kantaen kainalossaan lehtipinkkaa, jonka sisällä oli kirjekuoria, joita hän postitteli.  Urbaanilegendan mukaan hänen poikansa oli kuollut rintamalla ja vanha miaes kyseli tietoja pojasta viranomaisille.  Toisen legendan mukaan hän postitti kirjeita maailman mahataville.  Mies oli todistetta vasti kielitaitoinen.

Espalla nähtiin joskus myös lyseon uskonnonopettaja Mikko Mielonen.  Mikosta oli koulupoikien keskuudessa lukuisia anekdootteja.  Koulupojat olivat tietävinään, että Mikko tykkäsi pojista.

Kerran pojat soittivat talvi-iltana Mikolle hyvin asiallisen puhelun ja sanoivat olevan Vaasan Sähköstä.  Pojat pyysivät Mikkoa katsomaan ikkunasta ulos ja tarkistamaan paloiko talon edessä oleva katulamppu.  Mikko asui ns, KOP:n talossa Hovioikeudenpuistikolla.

-Kyllä se palaa, tiedotti Mikko.
-No, puhaltakaa se sammuksiin, sanopi pojista rohkein ja taas naurettiin.  

Viatonta, mutta typerää teinihuumoria.