Vaasapedia - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Selityksen paikka

2008-07-12T17:21:32Z

85.157.172.61:

Joskus sen jälkeen, kun tuo esikoisteos '''Tuulee''' oli nähnyt
tätini Suoma Lindqvistin myötävaikutuksella ja rahoituksella
julkaisumuotoisen syntymänsä, niin törmäilin herraan nimeltä
Kinnunen ja siinä jutustellessa Kaitsu sanoi:
- ''Olis tos seuraavas lehdessä pieni tyhjä paikka'',
''että voisit siihen jotain sopivaa rustata''.
Ja näinhän minä sitten toimin ja niin näki
päivänvalon ensimmäinen lehteen kirjoittamani teksti.

Tämä Kaitsu oli muuten elinaikanaan melkoisen
huumorintajuinen lehtimoguli. Tästä kertoo jo
hänen ilmaisjakelulehdelleen keksimänsä nimi,
siis ''Vaasa Tidninghän'' sen olla piti, että
tulisivat molemmat kotimaiset huomioiduksi,
kun kerran kaksikielisellä paikkakunnalla
vaikutettiin.

'''28.2.2008 Risto Jalonen'''

Poimintoja teoksesta TUULEE

2008-07-12T17:20:51Z

85.157.172.61:

'''Vaasa Tidning 18.6.1986'''

Poimintoja teoksesta TUULEE

''Kukaan ei tiedä / minne tie johdattaa.''
''Kohtaloa ei voi valjastaa.''
''Itse vain pakko ratsastaa.''

''Menossa vai tulossa,''
''vaikka vain paikalla.''
''Maailma hyörii.''
''Kulkusten kilinää hiljaisuudessa.''

''Vaeltajan risteys.''
''Kaikkien teiden yhtymäkohta.''

''Ja vain tyhjien purkkien kolinaa,''
''kadulla jolla ei ole kulkijaa.''
''Pimeänä se mua odottaa ja lohtua tarjoaa.''

''Tajunnan tuolla puolen leijuu''
''kirkkaina kiiltäviä kipinöitä, joihin''
''palkeet lakkaamatta puhaltavat,''
''lepattavia liekkejään.''

''Syvällä mielensopukoissa''
''aikaa ja paikkaa ei ole.''
''Vain aavistus kaaren takaa,''
''jossa epämääräiset ajatukset asustaa.''

''Siltasi satuihin,''
''piilopaikkasi salaisin.''

Vilpittömästi

'''Risto Jalonen'''

*[[Selityksen paikka]]

Kotimaiseman todelliset kasvot

2008-07-12T17:16:39Z

85.157.172.61:

== Elinkaaren käytävät luovat mielenympäristön, joka on taiteilijan kotimaisema; hänen sisimpänsä kehys ==

Olen ikäni risteillyt ympäri ämpäri Vaasaa ja vanhaa Vaasan lääniä ja näin ollen on minun elinympäristökokemukseni melkoisen laaja- alainen. Ja kun vielä ottaa huomioon, että pidän Tukholmaa toisena kotikaupunkinani ja olen runsaasti matkaillut ulkomailla ja ajellut tasaisesti ristiin rastiin pitkin poikin Suomenniemeä, niin tästä kaikestahan se minun elinympäristöni sitten muodostuu ja hyvä kun se juuri näin sen tekee, sillä suppeasta perspektiivistä ei kukaan taiteilija kummoisia visiota aikaiseksi saa tai ainakin tämä näkemyksellinen kokeminen antaa paremmat edellytykset asioiden kokonaisvaltaiselle sisäistämiselle.

Nyt kun kuitenkin satun täällä Vaasassa asumaan ja Pohjanmaalla vaikuttamaan, niin on tämä saaristosta peltoaukeille leviävä alue se mikä on rakkaaksi käynyt. Haluan siis tässä ja nyt kommentoida hieman tätä laaja-alaisen taidekenttäni olomuotoa.

'''Kaikki etelä—pohjalaiset ovat Pohjanmaalta kotoisin'''

Perinteisesti ajateltaessa ei ole kuin yksi Pohjanmaa. Se on tämä alue jolta pohjalaiset tulevat, tämä nykyisin kolme maakuntaa käsittävä kokonaisuus jolla pohjalaiset asuvat kuka missäkin.

Taiteen yleistetyissä puitteissa tämä edelleen on yksi yhteneväinen alue. Muuallakin Suomessa asuvat esim. savolaiset tietävät tasan tarkkaan ja kehäkolmosen sisälle Helsinkiin ja sinne pääkaupunkiseudulle mentäessä kukaan ei edes osaa ymmärtää muuta kuin yhden Pohjanmaan, että kun puhutaan pohjalaisesta taiteesta, niin se on aina tarkoittanut ja tarkoittaa yhä edelleen entiseltä yhtenäiseltä Pohjanmaan, joka kokonaisuudessaan ennen myös Etelä-Pohjanmaana tunnettiin ja vain Oulun seutu eli Pohjois-Pohjanmaa oli ja on asia erikseen, tulevaa taidetta. Nyt kun meillä sitten täällä Suomen läntisellä ulkosyrjällä on kokonaista kolme maakuntaa entisen selkeän ja toimivan yhden sijaan, niin siitä ei ole monissa asioissa koskaan ollut kellekään tavalliselle tallaajalle sen kummempaa hyötyä. Asioita omista lähtökohdistaan arvottavat kunnallispolitiikat ovat sitten tietenkin asia erikseen. Heidän metkuilujensa johdosta koko surkuhupaisa maakuntajako aikoinaan tehtiin. Onhan näille nurkin nykyisellään kyllä siunaantunut Vaasassa sijaitsevan Pohjanmaan taide- toimikunnan, jonka toimialue käsittää edelleen koko historiallisen Pohjanmaan (vanhan Vaasan läänin) lisäksi Pohjanmaan liiton kulttuuritoimi, Etelä-Pohjanmaan liiton kulttuuritoimi ja Keski-Pohjanmaan liiton kulttuuritoimi, että näinhän meillä täällä ja mikäs siinä kyllähän tällaisia pienimuotoisempiakin organisaatioita tarvitaan, että vähän enemmän lähialueille suuntautunutta tasmärahoitusta saadaan järjestymään, mikä onkin osoittautunut viime vuosien aikana asialliseksi lisäjärjestelyksi ja varsinkin, kun taidetoimikunnan rahajako tuntuu kiertävän ja kiertää pääosin vanhoja valmiiksi hiihdettyjä latuja. Tässä nyt täytyy palata vielä itse asiaan ja muistaa mainita, että muun muassa sellaista järjestöä kuin Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahasto on lähes koko historiansa ajan johdettu Vaasasta käsin. Ja ei silloin ennen muinoin osattu uumoillakaan, että Pohjanmaan historiallisena taidekeskuksena tunnettu ja siksi tunnustettu Vaasa joskus asemastaan joutuisi kiistelemään ja kyllähän juttu on niin, että vaikka tässä lavialla ja leviällä ollaan ja eletään, niin niitä todellisia kulttuurin taidetekijöitä ei täällä kahmalo kaupoin ole, että kyllä tässä vähän yksi sun toinen toinen toistaan tarvitsee, että yleensä Suomen taidekartalla pysytään, joka sekin on melkoisen vaikeaa jo siitäkin syystä, että maakunnallisilla valtalehdillä on tässä osin Suomea joku omituinen tarve mitätöidä omien tekijöidensä aikaansaannoksia ja nostaa jalustalle kaiken maailman Etelä-Suomen kummajaisia ansaitsivat he sitten sitä tai eivät ja puolustaa joidenkin suhdetoimintapeliässien paikkoja,
vaikka se ei tee maakunnan kokonaisosaamiselle muuta kuin haittavaikutuksia.

Noh, jutut on niin kuin ne on ja Pohjanmaa on aina ollut Pohjanmaa, ei se maakuntaa pilkkomalla siitä muuksi muutu, eikä ole muuttunut vaan se on aina vain se sama rannikolta peltoaavoille aukeava alue jota aina on myös Etelä-Pohjanmaaksi kutsuttu.

'''2.2.2008 Risto Jalonen'''

Rabbe juhli Royalissa

2008-07-12T17:14:48Z

85.157.172.61:

'''Vaasan Ikkuna 14.5.1990'''

Tässä taannoin vietti Vaasan liike-elämän tekijämies Rabbe Grönblom 40-vuotispäiviään isännöimänsä Royal Waasan tiloissa. Yökerhotunnelmissa naposteltiin ja snapsittiin ja viihteestä vastasi Sångargillet sekä Vaasan Baletti, kunnes sitten Kreikan vaskikurkku Demis Roussos heitti muutaman bravuuribiisinsä.

Päivänsankari on reissuillaan Roussosseenkin tutustunut ja ovatpa miehet nykyisin naapureitakin tuolla Kreikanmaalla, missä Rabbellakin on lomabungalovi. Demiksen ohella kävi kutsuilla mukana myös Buntta Wahlroos. Yksityistilaisuus loppui yökerhon osalta kello seitsemän, mutta juhlat lopetettiin mannermaisittain siirtymällä samassa kiinteistössä sijaitsevan Sun Daysin tiloihin.

Sun Daysissä tunnelma oli entistä ehompi, nimittäin ''Kevyt Linja -tuolien'' käsinojat oltiin asiallisesti poistettu, että jo sopivat laveteille tuhdimmatkin ihmiset.

Enää ei kuulunut sellaisia huutoja kuten:

- ''Hei neiti, viitsisitkö tempaista tuon tuolin irti takapuolestani''.

'''--Risto Jalonen'''

Yöelämää - erielämää

2008-07-12T17:11:24Z

85.157.172.61:

'''Vaasan Ikkuna 14.11.1993'''

Onko pikkutuntien aikaan säpinää? Missä makailee yökansa?
Nykyisin voi kyseisten arvoitusten ratkaisemiseen paneutua luontevasti yökahvilan elpyjien parissa: täällä Vaasassakin on vihdoin paikka, missä odotella aamupostia ja tasaantua yön huumasta tai kerätä voimia tulevan päivän koitoksiin.
On tärkeää, että tällaisia paikkoja on, sillä yleismaailmallinen rauhattomuus luo turvattomuuden tunnetta. sosiaaliset paineet, uusköyhyys tai sen pelko koettelevat yhteiskuntarakenteita ja työttömyyden kurimus heijastuu jopa katukuvaan.
Ahdistus purkautuu huutona yössä.

'''Lyhyt kehityshistoria'''

Toinen päivä syyskuuta virisi yökahvilatoiminta Kaarina Backholmin toimesta Vaasassa Pitkäkatu 46:ssa. Tilasta jouduttiin kuitenkin luopumaan, koska grillituotteiden valmistus siellä kiellettiin.
- Ihmettelen asiaa kovasti, sillä kaipa kahvilatoimintaan kuuluu ruuan valmistaminen. Täytyyhän yöeläjillekin pikakeittiöantimia tarjota, kummastelee Backholm.
Jouduttiin siis etsimään toimenkuvaan paremmin soveltuva kiinteistö, joka löytyikin heti kuun vaihteessa Vaasapuistikko 17:sta. Tiloissa toimi jo entuudestaan virastoaikoina auki oleva ruokabaari Vaasan Lounas Ky, joten kaikki tarpeellinen oli valmiina.
Tehtiin yhtiösopimus ja fuusioiduttiin ja nyt päivätoiminnasta vastaava Mäkelän pariskunta, Timo ja Marja-Liisa Mäkelä, vastaavat osaltaan myös yöajasta ja päinvastoin.

'''Jengiä riittää'''

On Halloween aamuyö, kello 04:25. Avaan yökahvilan oven ja hämmästyn: jengiä on paikalla kuin
paremmillakin markkinoilla ja meininki melkoista. Tuollainen viitisenkymmentä yökyöpeliä on löytänyt tukikohtaan.
- Tää on mahtipaikka ja vaikka täs jo aamua eletään, niin porukka on melko OK ja osataan käyttäytyä, kehuskelee Jorkki.

Savolan Kepa tuntuu olevan tämän pöydän filosofi ja pitkän harkinnan jälkeen latelee:
- Tämmöinen paikka. Siis hienoa. Onhan meillä lama, mutta tää antaa edes jonkinlaista uskoa yhteiskunnan hyväntahtoisuudesta ... Siis ... eihän se paikkaansa pidä, mutta täytyyhän sitä Ahon sun muiden temppuiluista huolimatta uskoa johonkin ... edes huomiseen.

Matkalla tiskille jututtamaan henkilökuntaa, törmään Säynätsalon Kariin. Hän vakuuttaa, että paikka on erittäin kiinnostava:
- Paljon parempi, kun eka mesta. Täällä on tilaa ja tunnelma ihan toinen.

'''Ei ainakaan vielä ongelmia'''

- Kaikenlaista porukkaahan täällä käy ja täytyy koputtaa puuta, kun sanoo, että ongelmilta on vältytty, selvittää yhtiömies Timo Mäkelä.

- Sisäpiirissä viesti jo kulkee sitä rataa, että eiköhän täällä ala porukka pian käymään jo ennen aamutuntejakin, kaavailee yökahvilapäällikkö Kaarina Backholm.
- Tämä on niin kuin vähän boheemikeidas. Koska asiakaskuntaan kuuluu tosi paljon, rockporukkaa ja myös teatteriväkeä ja kuvataiteilijoita, niin tottahan se antaa paikalle oman leimansa, pohtii hän.

Yökahvila sulkee ovensa aamulta viideltä ja varttia vaille poistun minä.

'''--Risto Jalonen'''

Birran pubi

2008-07-12T17:10:01Z

85.157.172.61:

== Birraa ei tarvitse vierastaa ==

'''Vaasan Ikkuna 2.10.1989'''

Birra's Pub on eittämättä juuri se vaasalaisravintola jossa ollaan päästy lähimmäksi englantilaista pubihenkeä.
Noin periaatteessa piisaa tällaista henkeä monessakin paikassa, mutta Birrassa se toimii laajapohjaisen käytännön tasolla. Birraa ei vierasteta. Sinne saattaa putkahtaa kuka tahansa. Siellä lyövät kättä jupit, hipit ja sotaveteraanit, niin vanhat kuin nuoretkin ja keski-ikäiset ovat enemmän kuin kotonaan. Birrassa viihdytään.
Alakerran ravintolatilaa - pubia - kattaa keskeisesti pyöreämuotoinen ravintolatiski, mikä on niin tyypillisen luonnollista. Narikan vierestä saatat tavata Vaasan perintekkäimmän portimon, jolla kyseisen alan uraputkea on kertynyt enemmän kuin kellään muulla tässä Cityssä.

'''--Risto Jalonen'''

City Treffi

2008-07-12T17:08:22Z

85.157.172.61:

== City Treffiin on helppo poiketa ==

'''Vaasan Ikkuna 2.10.1989'''

Sokoksenkulma on osoite, joka varmasti löytyy ja City Treffi on nimenomaisesti verraton kohtauspaikka, kiintopiste kaupungilla. Siellä on helppo tavata. Sinne osaavat kaikki. Kiireinenkin ehtii käydä siellä kääntymässä. Jo paikkaa suunniteltaessa on ilmeisen selvästi otettu huomioon ohikulkijoiden tarpeet ja osattu oikeaoppisesti hyödyntää urbanisoituneen city-ihmisen kiireet. City Treffiin on joustava poiketa. Sinne on hyvä jarruttaa hetkeksi, hörpätä kupponen, lukaista lehti ja tarkkailla ikkunasta ohirientävien menoa.
Oikeastaan Treffi on taukopaikaksi laajennettu hotelliaula, tyylikäs vastaanottoravintola. Vastaavanlaisia löytyy etelänmailta lähes joka hotellista.

'''--Risto Jalonen'''

Messi

2008-07-12T17:07:46Z

85.157.172.61:

== Messissä näin tuttujen kesken ==

'''Vaasan Ikkuna 2.10.1989'''

Lähikapakan tyyppiesimerkkinä puolustaa paikkaansa Ristinummen keskustassa sijaitseva Messi. Sen ravintolasali on remontit kokenut ja siellä ollaan tultu tutuiksi. Kauempaa tuleva ei heti kohta pääsekään kärryille sisärenkaan jutuista ja ei ka se ole tarkoituskaan.

Ristnummen fanaattisimmat tikanviskojat kokoontuvat Messiin vähintään kerran viikossa taitojaan hiomaan. Rahastahan ''ei'' heitetä. Mitä nyt vähän tarkkuutta mittaillaan ja häränsilmän kohdalle sattuessa kerätään potti.

'''--Risto Jalonen'''

All Stars

2008-07-12T17:06:36Z

85.157.172.61:

== All Stars on moneen lähtöön ==

'''Vaasan Ikkuna 2.10.1989'''

Opiskelija-asuntolan yhteyteen sijoittuva Hotelli-ravintola All Stars on monipuolinen paikka. Säännöllisiä kahvilla kävijöitä vierailee tasaisesti ja päiväsaikaan se on varsin suosittu lounasravintola. All Starsin tiloissa vierailee varsin värikästä porukkaa. Useampaan otteeseen on eräs taideyhdistyskin siellä kokouksiaan pitänyt ja juuri tämän tyyppisiä tilaisuuksia silmällä pitäen on käyttöön varattu myös kabinettitilaa.
Varsinainen ravintolapuoli jakautuu kolmeen osaan. On sali, pubinurkka ja discolle pyhitetty peräosa. Kävijällä on todella vara valita mihin olemuksensa sijoittaa, vai testaako saman tien kaikki mahdollisuudet yhden illan täysmittaisissa mietinnöissä.

'''--Risto Jalonen'''

Olli

2008-07-12T17:05:10Z

85.157.172.61:

== Rennon menon Olli ==

'''Vaasan Ikkuna 2.10.1989'''

Painuttaessa hieman katutason alapuolelle tuolla Kauppapuistikon kirjaston puoleisella osuudella, juuri ennen torinvarren bussipysäkkejä, pääsemme entisiin muistorikkaisiin, mutta niin muuttoneisiin tiloihin.
Oliver's Innin hämyisen mannermainen musicbarfiilinki kietaisee tiukkaan puristukseen. Oliver's tulvii tiiviin hämärää tunnelmaa, joka discobeatin tahdissa vetää sankoin joukoin nuorisoa talon
antimia nauttimaan.
Päiväsaikaan mahtuu rauhallisia joutohetkiä, joista kaiken karvaiset ohikulkijat käyvät nautiskelemassa, mutta illat ovat nuorten huumaa. Onhan Oliver,s ennen kaikkkea nuorisopaikka.
Musiikkia livenä eli eläviä esiintyjiäkin, on Ollissa nähty ja satunnaisesti on sellaisia myös luvassa. Pääpaino on kuitenkin sähköisen nykymusiikin stereotoistolla ja sitähän piisaa. Baaritiskin yläosaan ripustetut kitarat ja Rolling Stones -huulet kuvaavat hyvin paikan henkeä.

'''--Risto Jalonen'''

Kotila

2008-07-12T17:04:19Z

85.157.172.61:

== Koko kansan Koti ==

'''Vaasan Ikkuna 2.10.1989'''

Ravintola Koti pitelee tiukasti kiinni suomalaiskansallisesta kuppilaidentiteetistä. Näillä nurkilla se lähes ainoana vaalii ravintolakulttuurin härmäläisiä puitteita. Siellä ei olla muotituulten halpaan langettu. Historia on kunniakas. Omistajan vaihdoksista huolimatta tyyli on säilynyt. Juppiehosteet sun muut eivät ole päässeet sen ilmettä pilaamaan. Paikalla on yhä omat piirteensä.
Kansan suussa tämän kantakapakan nimi on sitten Kotilaksi taipunut.
Uskokaa tai älkää, niin alkujen aluksi Kotila oli akkasväen kahvila.
Unohtakaamme kuitenkin nuo ankeat ajat, koska ne olivat vain silloisen aikakauden hairahduksia ja raavaan lapsosen synnytystuskia.
Kotila kaikkine perinteineen on ehtinyt jo kunnioitettavalle iälle. Se on yli kuusikymppinen ja porskuttaa kuin vasta ladattu kiuas. Kävijöitä riittää salin täydeltä ja toimeen tullaan. Siellä ymmärretään suomalaista ravintolamentaliteettia ja juomakulttuurin varjopuoliakin.
- Kotilassa käyvät kaikki, väittää kansa.

'''--Risto Jalonen'''

Pikkuväen karaokevideot markkinoille

2008-07-12T17:02:50Z

85.157.172.61:

'''Vaasan Ikkuna 26.11.1995'''

Muksujen musavideot, osat 1 ja 2

Fazer Records 1995

Nyt markkinoille on vihdoin saatu lasten ikiomat karaokevideot. Aikuisille karaokevaihtoehtoja alkaa olla jo liiankin kanssa, joten ihmetellä täytyy, että ensimmäiset lastenmusapaketit viipyivät näinkin kauan.

Videot on tehty muuten mallikkaasti, mutta paikoin kamera on jäykistänyt esiintyjiä liikaa. Olisiko ehkä kaivattu lisää ottoja?

Videokameroiden rullatessa Maija Salon Musiikkileikkikoulun lapset ovat tulkinneet hyvin osaamiaan ja omiksi tuntemiaan lastenlauluja ja myös leikkineet niiden tahdissa. Varsin tärkeää tulevia karaokekuninkaita ja kuningattaria ajatellen on juuri kappalevalikoiman tuttuus. Samoja pätkiä ovat kai aikoinaan hoilanneet isät ja äiditkin, joten lauluja voidaan tulkita vaikka koko perheen voimin.

Selkeä tekstipalkki seuraa mukana jo valmiiksi tulkituissa versioissa. Kun sitten koittaa oman
osuuden vuoro, sanat ovat jo kertaalleen tulleet rytmissä luetuiksi tai mukana lauletuiksi.

Muksujen musavideoita on julkaistu kaksin kappalein, osat 1 ja 2. Kummaltakin videolta löytyy kymmenen lasten ikivihreää.

'''--Risto Jalonen'''

Viidakkosatu vailla vertaa

2008-07-12T17:01:28Z

85.157.172.61:

'''Vaasan Sanomat 23.11.1993'''

Lokakuun lopussa putkahti markkinoille eräs odotetuimmista uutuuksista, walt Disney-yhtiön tuottama Viidakkokirja-videokasetti.
Tämä vuonna 1967 filmatisoitu kertomus Mowgli-pojan seikkailuista Intian viidakossa on piirroselokuvien ehdotonta eliittiä. Todellinen perhepätkä, jonka parissa viihtyvät kaikki.

Tarina on mestarillinen animaatio-ohjauksen tyylinäyte, eikä sitä ole turhaan maailman hauskimmaksi piirrosfilmiksi mainittu. Juoni kehrää, ulvoo, silittää ja täräyttää, silmäniskuja unohtamatta. Tilannekomiikka svengaa kuin hirvi.

suomenkielisistä ääniosuuksista vastaavat pääosiltaan lauluyhtye Veeti & The Velvetsin pojat sekä anthony Bentley että Eeki Mantere.
Kielikuvallisesti kerronta on sopeutettu tähän päivään, ja toimiihan se... Mutta kun palataan ajassa taaksepäin tuonne 60- ja 70-lukujen taitekohtaan, niin muistamme sen alkuperäisen Viidakkokirja-version, jonka Disney-yhtiö tallensi myös älppärin muodossa.
Kyseisen kuunnelman suomennos paljastaa muun muassa sen, että esimerkiksi alkuperäisen käärme Kaan osuuteen, jonka hoiteli Viktor Klimenko, ei olisi pitänyt puutua ja reino Bäckmanin Baloo-laulun uudelleenmuokkaus tuntuu jo pyhäinhäväistykseltä.
mutta eiväthän tätä uudemman polven kuulijat tiedä, ellei sitten isukin levyhyllystä löydy tuota historiallista äänitettä. Ja ettei tämä nyt aivan morkkaamiseksi menisi, niin todettakoon myös, että osaltaan taas uudemman version apinakuningas Louie, Eeki Mantere, on suorituksessaan ylittämätön hakaten vanhemman tulkinnan mennen tullen.

'''--Risto Jalonen - nimimerkillä Juhani Huhtala'''

Lähimmäiskoti on ihmistä lähellä

2008-07-12T16:59:45Z

85.157.172.61:

'''Vaasan Sanomat 18.10.1993'''

Kirkkoherra Erkki Malkavaara avasi vuonna 1987 tilin, jolla luotiin pohja Lähimmäiskotitoiminnalle. Alkuvaiheessa varojen kartuttamisessa oli keskeinen rooli Airi Inkerin kirjoittaman ''Herran hoidossa'' -kirjasen myynnillä. Kirja on edelleen kaupan ja tili käytössä. Lähimmäiskodin rahavaroja kartutetaan jatkuvasti myös kolehdeilla, kirpputoreilla ja arpamyynnillä.
Malkavaaran idean ympärille syntynyt yhdistys aloitti toimintansa Vaskiluodossa, Purjehtijankatu 2:ssa marraskuussa -91, kun Lähimmäiskodiksi hankittu rakennus vihittiin käyttöönsä. Lähimmäiskodin isännöinnistä vastaa tällä hetkellä Paula Kero miehensä Pekan avustamana.
Viime kesäkuussa Lähimmäiskoti ry:n puheenjohtajaksi tuli Jouni Vainio. Ennen häntä tehtävää hoiti Heikki Hissa.

'''Elämälle pohjaa'''

- Monet haluavat saada elämälleen enemmän pohjaa. Sen takia tällaisen paikan olemassaolo on suorastaan välttämätöntä, Jouni Vainio sanoo.
- Näinä aikoina kaikenlainen apu on tarpeen. Lähimmäisen hoitoon ja palveluun keskittyneitä laupiaita samarialaisia tarvitaan. Ei heitä ole koskaan liikaa tässä maailmassa.

Vainio muistuttaa, että lähimmäistyössä ei tyrkytetä sanaa ihmisille väkisin.
- Vaikka ei sanaa meillä säästelläkään. Toimintamme perusta on hengellisyys ja tässä mielessä uskontielle auttaminen ja tiellä kasvattaminen.

Lähimmäiskodista moni on jo löytänyt oivallisen lepopaikan maailman kiireiden ahdistaessa ja ymmärtäviä kuuntelijoita tarvittaessa.
- Kuunteleminen on työssämme tärkeää, koska luotettavia kuuntelijoita ei ihmisillä liiemmälti ole. Mitä tahansa täällä sanookin, sillä tiedolla ei haavoiteta ketään, Vainio vakuuttaa.

'''Lepopaikka'''

- Sanan julistamisen ja rukouksen ohella lähimmäisen ymmärtäminen on kanssakäymisen kantava voima, toteaa Lähimmäiskotia emännöivä Paula Kero.
Kodissa käy viikottain 70 - 100 ihmistä, tilaisuudet mukaanluettuna noin 150, jopa ylikin. Lähimmäiskoti on rauhallinen vaihtoehto vapaa-ajan vietolle, askartelu- ja käsityömahdollisuuksia kehitellään jatkuvasti.
- Ja jos haluaa vain levätä, siihenkin löytyy mahdollisuus Lähimmäiskodista, paula muistuttaa.

'''--Risto Jalonen'''

Taiteilijapari Hiltunen

2008-06-25T14:07:31Z

85.157.172.61:

'''Pohjanmaan Kansa 28.2.1990'''

-Kaikki alkoi siitä kun ruvettiin seurusteleen ja Paulalla oli öljyvärit, kertoo Timo Hiltunen.

Tuosta pariskunnan kaiken alusta on vierähtänyt jo reilut kaksitoista vuotta ja siihen jaksoon on sopinut mittava määrä taidetta, elon ehdoilla.

== Täystyöllistäjänä taide ==

- Jo aivan pikkutytöstä asti olen öljyväreillä maalaillut, mutta nykyisin vain satunnaisesti, koska keramiikka on muodostunut elannon ja luovuuden lähteeksi, tilittää Paula Hiltunen.

Paula on Taideteollisen koulun käynyt ammattikeraamikko, joka sarjatuotannossaankin panostaa omaperäiseen esinekohtaiseen merkitykseen. vaikka samankaltaisia töitä olisi useampiakin, niin kaikilla on oma ilmeensä. Näin säilyy taiteilijan kädenjälki.

TYÖTILAT ON KUNNOSSA

Joitain öljyväritöitä ehti Timo tekemään ennen kuin löysi ilmaisukanavakseen vesiliukoisen peitevärin, guassin. Vuonna 1978 hän maalasi ensimmäisen guassimaalauksensa ja tiesi oitis osuneensa oikeaan. Aina tähän päivään asti on maalari hiltunen pysytellyt pääasiallisesti guassien parissa. Toki akryyliäkin on tullut kokeilluksi, joitain tussitöitä tehdyksi ja humoristisia grafiikan vedoksia on syntynyt, jo senkin seurauksena, että Timo on osallistunut erinäisiin grafiikankursseihin. Toisaalta hän on itsekin sitten antanut maalausopetusta esimerkiksi taidekerholaisille, guassien merkeissä. Ja rouva Hiltunen on jo joitain vuosia vetänyt keramiikkakurssia Työväenopistossa.

Yhteisiä näyttelyitä on taiteilijaparilla ollut useampia, muun muassa Stundarsin Vinttiateljeessa. Täällä Stundarsin käsityöläiskylässä sijaitsee myös keramiikko Paula Hiltusen paja. Tässä työpisteessä Paula paiskii töitä päivittäin. Savea on kehitteillä moninaisissa muodoissa, kun rouva leipoo taidetta.

Herra Hiltusen ateljee löytyy Palosaarelta, vaasan Taidegraafikoiden naapurista. Hyvän tovin vapaana taiteilijana pärjäillyt Timo levittelee tosimielessä guassia paperipohjille ja näyttävää tulosta syntyy.

KUJEET ON KINTAASSA

Vuosien mittaan maalaukset ovat suurentuneet ja nykyisin useimmiten pohja-arkin koko ratkaisee teoksen ulkomitat. Arkki tulee maalattua laakista täyteen ja näin ollen jos paperi pysyy vakiona ovat mitat valmiina, tosin niitä passea pourtin avulla voi muunnella mielensä mukaan ja Timo onkin varsin tarkkana paspiksia valitessaan, koska silloin luodaan guassimaalauksen kokonaisilme. Vuosien varrella kertyneistä koepaloista irtoaa sitten kyllä pieniäkin töitä, varsinkin aina näyttelyiden kynnyksellä. Näyttelyn lähestyminen tuo aina omat paineensa. On muodostettava tietty kokonaisuus ja silloin Timo löytää pienempimuotoisia töitä, jotka tukevat vaikutelmaa.

Paulan töiden koko taas on ja on aina ollut hyvin vaihteleva. Keraamisia veistoksia löytyy niin kirjahyllyyn kuin ulkopuutarhaankin ja mielikuvitusta kutkuttavia reliefejä löytyy kaikkien mittojen mukaan.

Taiteilija Hiltusista kumpainenkaan ei suostu lokeroimaan ilmaisuaan. Ainoa ismi joka sopii kuvaamaan heidän töitäänb on kuulemma ehdottoman selkeä HÖPSISMI.

Pohjanmaan museolla on tätä ismiä tarjolla 1. maaliskuuta alkaen.

'''--Risto Jalonen'''

Pohjalaistaiteilija ei ruusuilla tanssi

2008-06-25T14:03:05Z

85.157.172.61:

'''Pohjanmaan Kansa 25.7.1990'''

Kävin jututtamassa Vaasan Taiteilijaseuran sihteeriä Tuiri Ahoa, joka piti taiteilijan asemaa Vaasan läänissä kohtalaisena, joskaan ei mitenkään kummemmin kehuttavana. Taiteilija Tuiri Ahon kanta tuli selväksi: Täällä pärjätään kun pärjättävä on.

Ja näinhän se on.

ASIASTA KUULTUA

''Henkilökohtainen näkemyksesi taiteilijan asemasta''
''täälläpäin, lähinnä Vaasassa ?''
- Mielestäni se on pitkälle itsestä kiinni kuinka hyvä on olla ja
kuinka aktiivisesti ottaa osaa. Joka tapauksessahan toimeen on tultava.

'' Pärjääkö taiteella varallisesti ?''
- Itse en eläisi pelkällä taiteella, mutta minullahan on niin sanottu leipäammattikin.
Uskoisin, ettei kovin moni pysty taiteilijaksi Vaasassa heittäytymään, siihen eivät
stipendit tai satunnaiset ostajat riitä. Itselläni ei olisi kanttia.
Taiteilijan elanto on tiukassa.

''Määritelmäsi taiteilijasta ?''
- Ennakkoluuloton ja vapaamielinen eli vapauden tunnon on oltava vahva
ja omakohtaista näkemystä on löydyttävä.

''Mielipiteesi tutkimuksen tarpeellisuudesta ?''
- Kaikki taidekenttää kartoittava selvitystyö on tarpeellista.
Vastaavanlaisia kuin tämä nyt ilmestynyt kirjanen, saisi Taidetoimikunta
teettää useammankin kerran. Tämäkin on erittäin aiheellinen,
siihen syventyessä saa konkreettista tietoa.

EPILOGI

Hiljattain ilmestynyt Vaasan läänin taidetoimikunnan teettämä tutkimus, jonka on työstänyt Liisa Hakanen yhteistoiminnassa Vaasan työvoimapiirin kanssa, Taiteilijana Pohjanmaalla, kertoo
meille tilastojen varmuudella, että Vaasan läänissä ei taiteilija ruusuilla tanssi.

'''--Risto Jalonen'''

Taiteen lanka elää

2008-06-25T14:02:24Z

85.157.172.61:

'''Vaasan ikkuva 19.11.1990'''

== Tuiri Aho kaavailee: Taiteen lanka elää ==

Vaasan taiteilijaseuran rahastonhoitaja Tuiri Aho tietää, että taiteensaralla yrittäminen ei lopu koskaan.

- Kun kerran on joka tapauksessa tultava toimeen, niin se on pitkälle itsestä kiinni, kuinka aktiivisesti osallistuu ja millä keinoin pärjäilee, toteaa Aho.

- Leipäammattia minäkin tarvitsen taiteen tekemisen turvaamiseksi. Täälläpäin taiteilijat eivät turhan helpolla pääse ja naistaiteilijoilla on miespuolisia kolleegojaankin vaikeampaa, väittää Tuiri Aho ja puhuu kokemuksen äänellä.

'''Ilmaisun eväät'''

Elämänsä varrella on taiteilijatar Aho saattanut maailmalle kolme varttunutta lasta ja aikoinaan ilmeni nimenomaan taiteen takia monta elämistä vaikeuttanutta ongelmaa. Suku on pahin, jos kohta se paraskin, on tullut Tuiri Ahonkin taidetaipaleella todistetuksi.

Elämä venettä heittelee. Taiteilijan sielussa keittelee ja myrskyjen sattuessa nousee pintaan usein suuntaa antavia merkkiteoksia, jotka muovaavat koko tuotannon kehitystä. Näin on käynyt Tuiri Ahonkin, joka on löytänyt ''lokeroidun'' itsensä mikrobiviritteisin kerroksin toteutetuista öljymaalauksista. Viivojen varassa lepäävä osasista koottu kuvakokonaisuus on tyypillisintä Ahoa. Naisen ja miehen roolit ja suhteet kummittelevat alati hänen maalauksissaan, joissa hän rakentaa ''solurikasta'' maalausmaisemaa kertoen ihmisyydestä. Monijakoisella sisäisellä silmällä visuaalisesti rytmitetyt, suurennetut mikrorakenteet, kertovat ihmismielen ulottuvuuksista geometrisiinkin keinoihin turvaten.

Tuiri ahon maalausten perimmäisessä olemuksessa virtaa kiihkeä elämänvuoksi, joka heijastuu myös hänen työstämissään kankaissa. Ammatiltaan Tuiri on ompelija ja vaatesuunnittelija. Koulutusta tähän alaan hän on saanut Tukholmassa sijaitsevasta Ruotsin kuninkaallisesta leikkuuakatemiasta, joskus 70-luvun alkupuoliskolla. Koulutus käsitti niin ompelun, kaavoituksen, muotoilun kuin myös suunnittelun, että tarvittavaa pätevyyttä pitäisi löytyä. Marraskuussa 1988 pidettiin ravintola Ernstin salissa muotinäytös, jossa esiteltiin taiteilijatar Ahon vaateluomuksia ja silloinen hyvä vastaanotto on pannut miettimään jatkoa.

- Ja tuleman pitää, lupaa Tuiri.

'''--Risto Jalonen'''

Kehänjakajan ratkaisuja

2008-06-25T14:00:54Z

85.157.172.61:

'''Pohjalainen 15.4.1989'''

O.Lehto huomasi aikanaan, että maalarin tunnenyrkkeily hakkasi kevyesti nyrkkeilyareenan fysikaalitunnelmat. Ossi laittoi tuota pikaa hanskat piironginlaatikkoon ja koukkasi sieltä samalla loputkin pensselit päivittäiseen käyttöön. Nykyisin asettelee värinyrkkeilijä Lehto kangaskehässä suoritukset alalleen. Hän jaksaa tosissaan painiskella visioidensa kimpussa. Kehä on opettanut ratkaisuja odottamaan. Tuomarina tarkastelee Ossi siveltimensä aiheuttamia tilanteita. Harkitsee, punnitsee, koittaa, laittaa ja viimein päättää. Ei se aina helppoa ole. Ei.

'''Kaupunkikuvan ulottuvuuksia'''

Lehdon ilmaisu kulkee avarasti heilahdellen. Se on luonteeltaan rauhallista, niin kuin mieskin. Heilahdukset ovat väljiä. Antavat ajatuksille tilaa. Tietynlainen kaupunkitaajaman leima on varsin läheinen hänen töissään, niiden kantavana voimana. Talot ja nykyisin myös pullot pukeutuvat ihmismäisiin hahmoihin. Hysteria kurkistelee kerroksista. Kivitalot huutavat. Pullot mietiskelevät melankolisina. Kone pirstoo ihmismieltä. Abstraktioiden repeily viestii tietoyhteiskunnan tuskasta.

'''Kamppailun tasauksia'''

Lehdon työt sykkivät ajan hermolla. Ne eivät päästä tutustujaa helpolla, niinkuin ei päästä tämän päivän trendikään. On liian kiire. Uraputki vatkaa liikaa. Lehto keskittyy tämän vatkailun tutkailuun. Tekee sitä mietteliäin värisiirroin. Vastakkaiset voimat käyvät Ossin töissä usein harkittua kamppailua. Tämä kamppailu saattaa olla silmiinpistävän tasaväkistä. Joku ihmettelee, tapahtuuko tarpeeksi. Toinen tietää kertoa, että ottavat harmonista mittaa toisistaan. Elävässä elämässäkin moni ottelu jää henkisten arvojen varaan. Ei aina ole vain häviäjiä ja voittajia. Sille välille mahtuu se tärkein. Siellä on runsain mitoin. Sieltä Lehto ammentaa.

'''--Risto Jalonen'''

Nopean eleen mestari - Carl Wargh

2008-06-25T13:58:52Z

85.157.172.61:

'''Vaasalainen 16.2.1989'''

== Susikallen sivalluksia avoimissa maisemissa ==

C.Warghin akvarellinäyttely Pohjanmaan museon yläsalissa helmikuun ajan.

Helsingistä viime syksynä kierroksensa aloittanut näyttely on saapunut, Oulun ja Kemin kautta koukaten, neljänteen näyttelypaikkaansa, taiteilijan kotikylään Vaasaan. Tämän näyttelyn ansiosta näkyy Calleakin, toistaiseksi, normaalia enemmän Vaasan katukuvassa.

Viime aikoina mies on liehunut enimmäkseen muualla Suomessa ''edustustehtävissä''. Tarkoitan, että koska hän nyt edustava sattuu olemaan ja menevää laatua, niin hän on erittäin sovelias vaasalaistaiteen edustaja. Henkilökohtaisella olemuksellaan hoitelee noin niin kuin sivutoimisesti sen edustuspuolen. Reilu taiteilija, niinkuin Calle, ei sitä muulla tavoin voisi hoidellakaan.

Perin sympaattinen henkilö tämä Wargh, jos hänen kanssaan ei juttuun tule on vikaa
muualta haettava.

Tuon sympaattisuutensa Calle sivaltelee maalauksiinsakin. Epäilen ettei hän ahdistavaa työtä pystyisi maalaamaankaan.

Tämä museon yläkerros on loistava näyttelypaikka. Onnistunut kooste, kuin tämä Warghin näyttely
mistä nyt on kysymys, niin elämys on aina yhtä vakuuttava.

'''--Risto Jalonen'''

Vakaa

2008-06-25T13:56:51Z

85.157.172.61:

'''Botnia Beat 14.2.1989'''

Eila-vaimonsa kanssa asustaa kuvanveistäjä Kultti Långåminnen entisen meijerin kupeella, kaksikerroksisessa puutalossa. Nykyisin meijerin tiloissa sijaitsee Toivo Kultin ateljee. Siellä syntyvät niin veistokset kuin kuparitaoksetkin.

Aikoinaan oli Kultti ensimmäisiä vaasalaisia luontokuvausaktivisteja ja ainoa jolla tuolloin oli kunnon objektiivi käytössään. Kykenevänä miehenä kyhäsi Topi sen itse; niitä kun ei siihen maailman aikaan ollut täältä saatavilla. Siitä onkin jo hyvä tovi - niinkuin sodistakin.

Jo nuorena miehenä tunsi Kultti hengen paloa taiteisiin. Veisteli puusta lintuja, muotoili kaikkea mahdollista ja piirteli näkemäänsä. Maalaamiseenkin hän intoutui täysin palkein. Jätti kuitenkin pensselin lepäämään, tuskastuessaan värien yltäkylläisyyteen. Luontoihmisenä ja realistisena ajattelijana koki Topi maalarin kutsumuksen ristiriitaisena näkemyksiensä ehdottomuuteen. Pelkässä vihreässäkin kun on sävyjä tuhansittain.

Kultti ei halunnut tyytyä supistamaan luontoa kankaalle, vaan siirsi tulkintansa kuparilevyn maanläheiseen ruskeaan. Varsinainen takojamestari Toivo onkin. Häneltä syntyy reliefin valo ja varjot kuin itsestään.

Myöhemmällä ikää on Topi valanut patsaita. Tehnyt alusta loppuun itse. Merkittävä saavutus, koskapa yleisesti ottaen kuvanveistäjät vain suunnittelevat teoksen ja tekevät luonnoksen. Joissain tapauksissa valmistavat myös muotin, mutta valun hoitavat yleensä muut. Raumalla, Vaasassa ja Korsnäsissa seisoo veistos joka on Toivo Kultin käsialaa.

Uuttakin tuotantoa on Långåminnen suunnalta luvassa. Kesän tullen sitä ilmaantuu näyttelyihin Vanhaan-Vaasaan sekä Palosaarelle. Mitäkö se sitten on? Se selviää aikanaan.

'''--Risto Jalonen'''

Homman taitaja

2008-06-25T13:54:16Z

85.157.172.61:

'''Vaasalainen 12.1.1989'''

Hiljainen suuruus kuvanveistäjien aatelissa on Toivo Kultti. Hän on pysytellyt omissa oloissaan. Topin aika on aina ollut työntäyteisesti rajattua.

Pisimmän lomansa taisi Toivo viettää silloin kun käväisi Lofooteilla. Menomatkalla kolusi läpeensä Norjan vuonot. Merimailejakin taisi kertyä enemmän kuin tavallisella veneilijällä ikänsä aikana. Omatekoisen kajuuttaveneen moottori kuitenkin petti ja konevian vuoksi palasi Topi reissultaan lentokoneella. Kesä oli lopuillaan. Talvi teki jo tuloaan, eikä remonttiin ollut aikaa. Sitten seuraavana kesänä haki Topi paattinsa.

'''Valetut perusjuuret'''

Juontaako monikin asia T.Kultin elämässä juurensa siihen kun ihminen sota-aikana näkee kaiken helposti hajoavan ? Metalli sulaa. Kranaatti palaa. Mieli pirstoutuu. Luonto huutaa: -Hätä!

Mikä helpotus, kun kaikki on ohi.

Sotakorvausponnisteluihin osallistui Kulttikin aikoinaan. Valoi metallista mitä tarvittiin. työnantajana Soteva. Tilaustöinä syntyi myös moottoreita. Veli Venäjä maksatti Suomella mitä halusi. Siksi Soteva, joka sopimukset hoiti. Saipa Kultti tuolta opinahjonsa. Valtit valuihinsa. Myöhemmin antoi työpanoksensa Wikströmille. Tuohon aikaan siellä valmistettiin moottorit muun muassa Volvoihin ja Chervoletteihin. Samana päivänä kun Topi siellä hommat lopetti, tuli kokoomahallista ulos tuhannes Volvon ja sadannes Chervoletin kone.

'''Lähellä luontoa'''

Onkilahden koulun opettajana kävi Kultti tutuksi lukemattomille vaasalaisille. Noista ajoista muistamme Topin jämptinä miehenä, jonka ynnäpää oli aina kunnossa. Rakenteellisia virheitä ei päässyt sattumaan. Kuvaamataidon kieli ja teollinen piirtämys tuli selkeästi esiin. Opettaja-aikanaan veti Kultti antaumuksella myös koulun luontokerhoa. Metsässä ja merellä Topi onkin aina viihtynyt. Aikanaan hääri myös luontokuvauksen parissa.

'''Ansaittu jälki'''

Valumestari läpi linjan on Toivo Kultti. Tässä mielessä ammattilainen niin käytännössä kuin taiteessa. Vaasan Yrittäjäpatsas on Kultin käsialaa. Että se paikalleen saatiin onkin jo historia sinänsä. Se sijaitsee Vaasapuistikon varrella, kaupungintorin liepeillä, Säästöpankin vieressä. Patsaan sijoituspaikasta, niinkuin sen esteettisestä soveltuvuudestakin oli tiukkaa kapulan vääntöä. Jättäkäämme se omaan arvoonsa, tuo estetiikka kun on hyvinkin epämääräinen käsite.

Tänä päivänä Kultin yrittäjäpatsas on ansaitusti osa Vaasan kaupunkikuvaa.

'''--Risto Jalonen'''

Monen toimen mies

2008-06-25T13:52:32Z

85.157.172.61:

'''Pohjalainen 28.12.1988'''

Pohjanmaan patriarkkoja kuvanveiston alalla niin ikänsä kuin ammattitaitonsa puolesta on Toivo Kultti. Harvinainen ihminen, koska häneltä onnistuu homma kuin homma.

Sotevalla työskennellessään metallinvalaja Kultti antoi isänmaalle osuutensa sotakorvauksista. Kaikenlaisista valutöistä tuli tuttujakin tutumpia. Lukemattomat moottorit tuli suunnitelluksi. Siinä yhteydessä Wärtsiläkin sai osansa.

Toivo ehti tehdä töitä Wikströmilläkin, ennenkuin lähti omille teilleen.

'''Konstit on monet'''

Kaikenlainen metallin käsittely ja muokkaaminen Topia on kiinnostanut aina. Kuparireliefejä hän on naputellut kautta linjan. Sillä saralla hän on kehittänyt erikoislääkkeet. Hän virittää kuparilevyn kehikkoon ja työstää sen molemmin puolin pyöreäpäisellä vasaralla hakaten. Tällä menetelmällä topilta syntyy varsin helposti huomattavan suurikokoisia reliefejä.

Valut ovat kuitenkin Topin sydäntä kaikkein lähinnä. Jo pikkupoikana häntä kiehtoi se, kuinka metalli sulaessaan muutti muotoaan. Poika sulatteli hellan uunissa tinaa ja kuparia.

Muotit ovat iän myötä suurentuneet ja patsaat saaneet muotonsa. Niin vaasan kuin Raumankin Yrittäjäpatsas on Toivo Kultin käsialaa. Mielestäni on kuvaavaa, että Topi on myös valanut ne. Hänellä kun kykyä ja yrittäjähenkeä riittää.

'''Tähtidiesel'''

Topi on ehtinyt touhuta uskomattoman määrän. Kyhännyt moottoreita lypsykoneesta dieseliin. Valmistanut objektiivin kameraansa, niitä kun ei silloin ollut Suomessa saatavilla. Rakentanut veneen, jota kokonsa puolesta voisi luokitella lähinnä laivaksi.

Tekipä Topi kerran lentokoneenkin piirrustukset ja laati niihin istuvan uuden tyyppisen moottorin. Tähtidiesel nimeltään. Teki valmiiksi asti. Ilmailuviranomaiset eivät kuitenkaan ottaneet tuulta purjeisiin. Ongelmia tuli kustannusten jaon kanssa. näin jäi lentokone toteuttamatta.

Hyvä tovi Kultilta vierähti Onkilahdessa opettajana. Useat vaasalaiset ovat hänen opastuksellaan tutustuneet kuvaamataidon sekä teollisen piirtämisen mysteereihin.

'''Luonnetta riittää'''

Toivo Kultti asustelee nykyisin Långåminnen entisen meijerin vierustalla. siksikin entisen, että se nykyisin on yhtä kuin Kultin verstas.
Siitä ei ole kovinkaan kauan, kun Toivo Eila-vaimoineen sinne muutti. Entisen, Åminnessa sijainneen talonsa Topi oli rakentanut omin käsin perustuksesta kurkihirteen. Se paloi. Ainoa mitä liekkimerestä pelastui oli Korsnäsin veistoksen muotissa ollut valu.

Fenix-lintu nousee tuhkasta ja niin nousi Toivokin - läpi tuskasta.

'''--Risto Jalonen'''

Tekevältä tapahtuu

2008-06-25T13:49:50Z

85.157.172.61:

'''Vaasan Ikkuna 5.6.1989'''

== Harry Huhta & taiteen laaja sarka ==

Kuvaamataidonopettaja Huhta on periaatteen mies. Siinä missä muut antavat olla, jaksaa hän puuttua puhteisiin. Sinnikkäästi on Harry edesauttanut kuvataiteiden asemaa Vaasan kaupungin byrokratian hampaissa. Muiden toimiensa ohella on hän osaltaan kantanut vastuuta taiteen hyvinvoinnista.

Toki epäselvyyksiäkin matkaan mahtuu, koska tuo taidepolitiikka tahtoo usein muistuttaa sotatilaa. Joku voikin joissain asioissa luonnehtia Huhtaa joustamattomaksi, mikä johtunee kuitenkin vain asioiden äärimmäisen kriittisestä oikoluvusta. Näkökulmia on niin monia, että aina olisi muistettava tarkastella aiheyhtymien syntyjä syviä.

'''Opetusta ja johdatusta'''

Opettajan työssään on Huhta varsin intoutunut. Hänelle piirrosperiaatteen rakenteellisuus on teknillistä hallintaa, joka hioutuu vuosien saatossa. Huhdan opastus on johdonmukaista. Hän paneutuu työhönsä.

Lyseon lehtori on uravalintaansa tyytyväinen. Opettaminen on mennyt veriin ja jo vuosikaudet hän on myös työväenopistolla keramiikkakurssien vetäjänä touhuillut.

Savenvalaminen ja sen muotoilu johdatteli Harryn lasin pariin.

Viitisen vuotta sitten Palosaaren Yrityskeskuksen monien toimipisteiden joukkoon ilmestyi Huhdan paja, jossa Harry lasimassaa käsittelee.

toteuttaessaan itseään lasitaiteilijana on hän löytänyt omat metodinsa, joissa sattumalla on osuutensa. Harry valssaa lasisia satuja.

'''--Risto Jalonen'''

Harry Huhta - Lasitaikinan erikoisleipuri

2008-06-25T13:48:58Z

85.157.172.61:

'''Pohjalainen 4.3.1989'''

Lasinpuhaltelu on aivan eri juttu, kuin sirpaleiden valssaaminen massan sisään. Paksun lasimassan käsittely vaatii erikoismenetelmiä. Vaasalainen kuvaamataidonopettaja Harry Huhta on niitä kehitellyt. Hän valssaa runoja lasiin.

'''Hampaat irvessä'''

Reliefi lasin ehdoilla ei ole niitä helpoimpia toteutettavia. Vankkojen lasikerrosten levittely vaatii niksinsä. Vielä parisen vuotta sitten paukauttivat käsittelystä aiheutuneet jännitteet lasilevyt liian usein rikki. Valmistumisesta viikon sisään yleensä ilmeni, pysyikö homma kasassa vai ei.

Menetelmän hiominen otti koville, mutta kannatti. Se on toimivuutensa osoittanut. Nyt ihmetellään, miten Harry sen tekee. Hänen lasireliefinsä alkavat olla itseisarvo. Muut kun eivät vastaavia tee. Ei ihme, etteivät teekään. Otti se Harryllakin niin rankasti viimeisen päälle, että oli varallisuus loppua keinoja kokeillessa.

'''Kaasua, kaasua'''

Muutama vuosi sitten Harry hommasi Palosaaren yrityskeskuksesta tilat, joihin lasipajansa perusti. Luukun vuokra ei ollut - eikä ole - sinänsä kallis, mutta rahaa alkoi heti juosta ''kaaasutiliin'', jotta pajan sulatusuuni pysyisi lämpöisenä.

Lasin sulattelu ei ole niitä halvimpia puuhia. Pitää olla sen verran lämpöasteita, etteivät verkkovirrat riitä. Tarvitaan kaasua ja sitä kuluu. Kuluu enemmän kuin kansanedustajalta päivärahaa. Opettajan tilipussi alkoi äkkiä tuntua köykäiseltä.

'''Helpotuksen hymy'''

Viime aikoina on Harryn lasitaide saanut ansaittua huomiota. Miehen lasinmuokkauskyvyt on havaittu. Tunnustusta on tullut ja maine alkanut kasvaa. Sijoittajatkin ovat jo asialla. kummasti heitäkin Harryn luomukset kiehtovat; osaavat kai laskea jälleenmyyntiarvon.

Nykyisin Harry voi helpottuneena hymähtää. Hän on osoittanut, että lasista voi tehdä muutakin kuin karaffeja. Meilläkin on herätty katsomaan lasitaiteen mahdollisuuksia uudelta kantilta ja se on myös Harryn ansiota.

'''--Risto Jalonen'''

Kalliorytmejä ja heijastuksia saaristosta

2008-06-25T13:47:57Z

85.157.172.61:

'''Uusi Vaasalainen 2.10.1988'''

Per Olov Hjortellin maalauksia taidehallissa 9.10. saakka.

Oppikirjoistakin oppii kaikenlaista, myös maalaamista. Moni ei kuitenkaan koskaan niin paljoa, mihin Hjortell kykenee. Per Olov Hjortell on noita perusmaalareita, opintonsa loppuunkäyneitä, kuvanteon ammattilaisia, jotka osaavat hommansa.

Minähän en henkilökohtaisesti usko koulukuntiin. En niiden perusolemukseen. En alkuunkaan. Minulle ovat tärkeitä nuo tunneperäiset visiot, jotka ilmentävät tajunnan mielleyhtymiä.
Ilmeisen tärkeitä ne ovat nykyisin Hjortellillekin, jonka maisemat ovat mielikuvin väritettyjä. Kivikkoon piiloutuu kubismi. Ekspressiivisyys räiskyy siveltimenvedoissa.

Per Olov Hjortellin näyttely on harmonisen hallittu. Ainoa mikä kokonaisuutta hiukan häiritsee on peräseinään istutetut naismuotokuvat. Yksittäisinä töinä ne kuitenkin ovat loistavia.

Ytimekkään selkeitä, oivaltavan saaristolaisia maalauksia ovat ''Tuulensuojassa'' ja ''Kallion sylissä''. ''Meren selkä'' on tulehtuneen vihreässä köyryssä. ''Graniittinen hiljaisuus'' on aistittavissa juuri ennen myrskyä. Menneiden aikojen rauhasta kuiskii valo ''Vanhan myllyn'' ikkunoissa. ''Vasten valoa'' kulkee ''Kevätparaati''. Ilmaisun vankkuudesta kertoo myös ''Siirtolohkare'', joka lähtisi liikenteeseen pienestäkin tukikiven töytäisystä.

Kaikki näyttelyn 25. öljytyötä ovat kolmen viimeisen vuoden ajalta. Kaunista katseltavaa.

'''--Risto Jalonen'''

Merihenkistä grafiikkaa ja akvarelleja

2008-06-25T13:45:52Z

85.157.172.61:

'''Pohjanmaan Kansa 3.7.1990'''

'''Taidetta Stundarsin VINTILLÄ'''

Jorma Haaviston näyttely pitää sisällään 15. vesivärimaalausta ja 5. 80-luvun alussa valmistunutta etsaus/akvatintavedosta. Näyttelyn ilme on tasapainoisen harmoninen. Jorma Haavisto ei anna maailman melskeiden hajoittaa töilleen ominaista rauhoittavaa tunnelmaa, joka huokuu luonnon läheisyyttä.

Haaviston lyijykynä piirtää akvarellien ääriviivoja ja pilkistelee osana valmiiden töiden kokonaisuutta. Grafiikantöissä hän sukeltaa sielun syövereihin, kuitenkin aina luontoa vaalien, sitä muistaen ja sen varassa operoiden.

'''--Risto Jalonen'''

Reheviä räiskeitä

2008-06-25T13:41:24Z

85.157.172.61:

'''Kansan Ääni 22.7.1988'''

Kauppakulttuurin kuvaaja Erkki Alakoski on saanut jo paljon aikaan taiteellaan. Hän on noita nuoremmanpolven öljyvärimaalareita. Taiteilijaksi ajatellen hyvinkin nuori. Tuollainen kolmenkymmenen ikähän ei taiteilijalle vielä ole ikä eikä mikään ja Erkki on alta sen. Lahjakkuus ei kuitenkaan vuosia katso ja Alakoski on erittäin lahjakas.

'''Pikkuhiljaa'''

Länsirannikkoryhmän rytinät ovat tietenkin jättäneet jälkensä myös E. Alakosken töihin. Onhan hän kiinteä osa ryhmää, aktiivijäsen. Joukkue elää nyt hiljaiseloa, mutta ehkä jotain on kehitteillä?
Itse Alakoskikin on viimeaikoina pitänyt jarruja päällä maalaamisessaan. Töitä on valmistunut hyvin harvakseltaan. Vaasahotellin kokkaamiset vievät osaltaan paljon maalarin aikaa. Niinkuin monen muunkin nuoren taiteilijan on Erkinkin töitä tehtävä kustantaakseen taiteensa.

'''Siitä vaan'''

Alakoski on äärettömän ekspressiivinen maalari. Mitä kuvastaa hyvin jo sekin, kun hänen töitään ripustetaan näyttelyihin ne ovat yleensä märkiä. Vasta valmistuneita, ehkä edellisiltana tai yönä. Tuo öljyvärihän ei ole se kaikista nopein kuivumaan, vaikka ohennusaineita käytettäisiinkin. Se ottaa oman aikansa. Täytyy todetakin, että Erkillä nuo näyttelytyöt ovat todella tuoretta tavaraa.

'''Asetelma'''

Luonteeltaan Alakoski onkin sitten maalaamiensa vastakohta. Rauhallinen, harkitseva, voisi jopa sanoa että varovainen. Huumorintajussa sitten kyllä löytyy ja se näkyy myös maalauksissa.

- Olenhan minä joskus tehnyt lino- ja akvarellitöitäkin, mutta kyllä öljy on minun värini.
- Taiteen tekemisessä ei ole mitään ihmeellistä. Täytyy vain tietää ja olla varma, kuinka kuvaa sen minkä kuvaa.
- Toisille kuvantekeminen on pelkästään ammatti. Toisille se taas on luontaista kaiken muun ohella.
- Ihanne on tietysti taide luontaisammattina.
- Pyrin henkilönä siihen etten tekisi tekemisistäni turhan suurta numeroa.
- On turha väittää, että suuret taiteilijat olisivat olleet rahattomia pummeja. Kyllähän niillä, lähes järjestään, on ollut tuota varallisuutta, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
- Ja tänä päivänä tuota rahaa vaaditaan aina vain enemmän, että jotain saadaan todella tapahtumaan.
- Mitä poikkitaiteellisempaa tehdään, sitä enemmän pääomaa siihen vaaditaan.
- On turha kuvitella, että tosissaan taiteeseensa paneutuva nuori tai aloitteleva maalari, saisi tarpeeksi aikaan tai tulisi toimeen pelkästään luovalla työllään.

'''Panttilainaa'''

- Kuvataidekenttään pitäisi saada enemmän kokeellisuutta mukaan. Tässä mielessä myös elokuvakeinot kiinnostaisi selvittää.
- Kun vain jostain rahaa siunautuisi, niin eiköhän kokeilijoita Vaasan seudullakin piisaisi.
- Paljon saataisiin aikaiseksi, kun voimavarat ja ideat laitettaisiin samaan kasaan. Henkilökohtaiset ristiriidat täytyisi uhohtaa ja yhteistyö kuvataiteilijoiden ja kaupungin kanssa olisi pakko saada edes jossain määrin kuntoon.

Kultuurin arvot ovat arvaamattomia ja niistä aina tingitään, jos muuten tekee tiukkaa. Näinhän se on.

'''--Risto Jalonen'''

Kirjava kokonaisuus

2008-06-25T13:40:30Z

85.157.172.61:

'''Kansan Ääni 20.8.1992'''

Tämän vuotinen Suomen kuvataidejärjestöjen liiton näyttely on esillä Jyväskylässä Keski-Suomen taidemuseossa aina 6:een syyskuuta saakka.
Kooste on varsin kirjava, mutta värikylläisenä kokonaisuutena se toimii onnistuneesti.
Esillä on 126 teosta 67:tä tekijältä ja muutama pohjalainenkin on mahtunut mukaan, joista terävintä kärkeä edustavat Veli Ekroos ja Veikko Takala.

Kolmessa vaikuttavassa liitu-grafiitti-tussi työssään hallitsee Ekroos mustavalkokielen, jonka lintuvisiot ovat pelkistymään päin.

''Hehkuvassa tilassaan'' on on Takala tavoittanut värien syvemmän olemuksen. Teos huokuu massiivista valokylläistä täyteläisyyttä.

Näyttelyn vahvinta antia on eittämättä Petri Johannes Wileniuksen öljytriptyykki ''Lennä mun lempeni laulu'', jota voisi luonnehtia uusimpsessionistiseksi popmaalaukseksi. Edesmenneen amerikkalaistaiteilija Andy Warholin henki leijuu vahvana Marketta holmbergin sekatekniikkatöitä tarkasteltaessa. Marjatta Hiltusen ''Saari'', peittyy kaikesta huolimatta turhuuteen. Pekka Hannulan etsaus ''Vanha vaeltaja'' on tietenkin puu, joka on nähnyt jo kaiken ja hänen toinen työnsä, ''Merimatka'', kihisee mielikuvitusta kutkuttavia yksityiskohtia. Anna-Liisa Hakkarainen muistaa kaikkia lapsia sekä lapsenmielisiä. Hannu Kaakon sekatekniset viritelmät ovat maalauksia siitä mielenkiintoisimmasta päästä. Ne ilmentävät inhimillistä eläimellisyyttä tai sitten toisinpäin. Taina Kokkosen väripuupiirrokset ovat mehukkaita graafisessa rehevyydessään. Matti Kurtosen ''Minulla on sarvi'' hehkuttaa erogeenisyydellän. Aarre Kärkkäisen akryylityöt ovat tyypillisiä kertomuksia taiteilijan suurentuneista kuvitelmista. elina Parjasen Kolmiyhteys panee ihmettelemään, että minne se oma yhteys unohtui?
Eira Ruottasen puupiirros ''Lapin merkkejä'' on sitä symbolista puolta pelkistetyimmillään. Hasan Fuat Sarin veistostaide kuuluu siihen kategoriaan johon pidättäydyn ottamasta kantaa. Teija Takalan lasimaalaukset ovat varmassa muotokielessään onnistuneita abstraktioita. Jussi Tukiaisen romuveistokset ovat kuin helmiä sioille. Omaperäisessä oivaltavuudessaan ne selkiyttävät elon monimielistä turhuutta.

Kaiken kaikkiaan näyttely on tarkemmankin tutustumisen arvoinen ja sen kokonaisanti kiinnostavan poimuileva.

'''--Risto Jalonen'''

Täyteläisen harmaat maisemat

2008-06-25T13:39:56Z

85.157.172.61:

'''Vaasan Ikkuna 19.6.1989'''

== '''Professori Vainion pohjalaista kaihoa''' ==

Armas Vainio on kuvanteon professori. Hän antaa kuvilleen aikaa. Paiskii töitä maalaustensa parissa. Hän tuntee oman alueensa läpikotaisin. Suorasukaisella aihepiirien rajauksella hän on pystynyt löytämään vakuuttavan jäljen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan helpolta näyttävä harmooninen kokonaisuus on saattanut vaatia pitkäaikaisen harkitun kypsyttelyn. Pelkistyksen todellinen voima piilee usein siinä tunnelmassa joka lepää mielen harmaudessa. Tasapainossa joka peittoaa arjen samankaltaisuuden.

'''Käsityöläisen otteet'''

Professori Vainio on harmaan siveltimen säveltäjä. Hän osaa ammentaa pohjalaisen mielen kaihoa. Lakeuden syvin olemus lepää harmaapohjaisella väripaletilla. Sieltä Armas poimii maalaustensa mannan ja yli kaiken hän arvostaa osaamista.

- Tee hyvin ja huolella, teitpä sitten mitä tahansa.
- Työnsä on opittava oiken tekemään.
- Mitä muuta maalaustaidekin oli jo välillä kuin melkeinpä tyhjä kangas, mutta nyt näyttää vihdoinkin taas siltä, että osaamisen on tultava takaisin.
Monenmoisia pohtii professori. Antaa ajatuksen etsiä latujaan. Intoutuuvälillä sanomaan olankin takaa, jos kohta sitten veisteleekin jonkin leppoisan sananparren. Kansanviisaudet ovat arvossaan. armas Vainio vaalii perinteitä.

'''--Risto Jalonen'''

Takuu tuotteita

2008-06-25T13:38:26Z

85.157.172.61:

'''Botnia-Beat 7.12.1988'''

Kyllä Vainio tietää miten Pohjanmaata kuvataan ja värit levitellään. Sen verran on professori jo pensseliään heilutellut, että valmistuneita taulukankaita myöten saattaisi helpostikin kevättulvien aikana päästä Kyrööstä kuivinjaloin kaupunkiin.
Pakinat ynnä muut humoristiset jupinat aina paikallaan, mutta vakavasti ottaen Armas Vainion tuotanto on niin mittava, ettei joka poika konsanaan sellaiseen pysty. Eikä joka pojasta professoria tehrä.
Vainio perheineen asustelee pääasiallisesti omakotitalossa Vaasan Isolahdessa. Sen viihtyisässä pihapiirissä lepää rauhoittava idylli. Talon alakerrassa sitten sijaitsee Armaksen toiminnan varsinainen keskus, jossa takuu tuotteet syntyvät. Ateljeetila, jonka toimivuus on tuuletusta myöten viimeistelty. Se on professorin verstas, joka kätkee sisäänsä tarvittavan. Kaikki on aseteltu sopivasti ulottuville, ettei tarvitse turhaa nurkista kaivella. Ikkunapöytä on täynnänsä öljyvärituubeja. Siveltimien päät tunkevat purkeistaan. Valmiiksi pingoitettuja kankaita nojaa seiniin. On siellä sitten monenmoista kodikasta tilpehööriäkin, rekvisiittana maalauksille.
Onhan Armaksella muitakin tukikohtia missä keskittyä ja töitä tehdä, mutta täällä Isolahden ateljeessa syntyy suurin osa merkittävistä teoksista.

'''--Risto Jalonen'''

Pensseli keskellä kämmentä

2008-06-25T13:37:02Z

85.157.172.61:

'''Pohjanmaan Kansa 17.11.1988'''

Halki pohjalaisen maiseman on Armas Vainio tiensä professoriksi raivannut. Alkutaipaleen oppi-isä oli professori Vienoja, lakeuden tulkkeja hänkin. Miehet ovat samasta kylästä lähtöisin, Ylistaron poikia. Varttuneempana antoi Vienoja kaverilleen vinkkejä. Tuli selvitellyksi kuinka Pohjanmaan perimmäinen olemus kankaalle vangitaan. Aikanaan sitten miesten tiet erkanivat ja kumpainenkin jatkoi omaa sarkaansa.

'''Veneeseen tuli kavuttua'''

Työkseen on Vainio pitäjiä kolunnut ja kyrönjokivartta kirtänyt. Eksyipä kuitenkin kerran veneeseen. Sinne hänet houkuttelivat herrat Einari ja Pentti Uusikylä. Kuskasivat kalamajalle ja esittelivät saariston ihmeitä. Siitä paikasta Armas Vaasan saaristoon ihastui.

- Muistan vieläkin lämmöllä tuon ensimmäisen venereissun,hymähtää Armas.

'''Tasaista harkintaa'''

Vähäeleisen tyylinsä on profesori Vainio hionnut huippuunsa. Takanaan jo 43 vuoden maalarintaival. Armas maalaa väsymättömästi, ahkerasti. Antaa töilleen aikaa. Maalauksia valmistuu tasaisen harkiten. Jo hänen tekniikansa vaatii sitä. Hän sivelee maalikerroksen toisensa perään kuvan kokonaisilmettä vahvistamaan.
Tuollainen 7 - 12 klasyyriä on tyypillistä Vainiota. Saattaa hän kuitenkin tehdä myös luonnoksenomaisia pienimuotoisia maalauksia, jouka ovat valmiita yhdeltä istumalta. Nekin kuuluvar kuvaan.

'''Maalaamisen rauhaantunut'''

Aikoinaan troimi Vainio aktiivisesti maakunnan taideleireillä opettajana. Ne hommat saivat kuitenkin jäädä. Tuo aika kun on aina niin rajattua, katsoi Armas aiheelliseksi paneutua täysin maalaamiseensa. Rauhaantua kaikilta muilta kiireiltään. Tässä hän onkin onnistunut ja oman työntäytyisen rauhansa ansainnut.

'''--Risto Jalonen'''

Pohjalaisuuden tulkki

2008-06-25T13:35:29Z

85.157.172.61:

'''Uusi Vaasalainen 2.10.1988'''

Pohjalaismaalari Vainio on kulkenut Ylistarosta alkanutta tietään mutkia oikomatta. 43 vuotta taiteilua. Huikaiseva pätkä. Peripohjalaisella sitkeydellä hän on profesuurinsa ansainnut.Peräänantamattomasti, itsepäisesti, muitten mutinoista piittaamatta on Armas pitänyt oman realistisen linjansa.
- Asetelmat ovat minulle täekeitä. Vaikeita. voimakkaita. Vaativat valtavaa sisäistä näkemystä. Rytmiä. Ovathan ne taiteen kamarimusiikkia.
- kaikkea voi kuvata, niinkuin se on, jos sen vain osaa. Aina on kuitenkin muistettava, ettei maalauksesta saa tulla vain kuva. Siihen on saatava henki mukaan. Se on tärkeintä.
Mies puhuu taiteesta vuosien tuomalla viisaudella. Kunnioitettavat 65 vuotta tulevat täyteen marraskuussa.

'''Kyltymätön kiertäjä'''

Professori Vionoja oli merkittävä tekijä professori Vainion alkutaipaleella. Yhdessä he kulkivat pitäjästä toiseen tupia, lutteja, ja riihiä ikuistaem. Reissut olivat antoisia.
Ristiin rastiin Pohjanmaata Armas ajelee vieläkin. Poimii kuvakulmia luonnoslehtiöön ja tallentaa niitä kamerallaan. Pohjanmaan vakavamielisyyttä körtteineen professori Vainio ei unohda milloinkaan. Se pilkistää aina. Latoaavaa, kyrönjokimutkaa ja nappikukkaa piisaa.
Viime vuosina, Norra Vallgrundin huvilan myötä, kuvaan on tullut myös saaristo ja sen ihmiset.

'''Vihreällä oksalla'''

Vainio on tuotteliaimpia vanhemmanpolven vaasalaismaalareita. Hän maalaa päivittäin. Työn alla saattaa olla kymmenenkin maalausta, joita hän pikkuhiljaa kehittelee. Malttaa mielensä ja kypsyttelee. Toisinaan saattaa kuitenkin jokunen pienimuotoinen mestariteos syntyä kädenkäänteessä. Näinhän aina, poikkeukset vahvistavat sääntöä. Vainion ilmaisu on hioutunut huippuunsa. Keräilijät, sijoittajat sun muut ostavat empimättä kaiken, mitä Isolahden ateljeessa syntyy. Tietävät mitä tekevät.

'''--Risto Jalonen'''

Luonnollista tunnelmaa

2008-06-25T13:33:51Z

85.157.172.61:

'''Kansan Ääni 12.7.1988'''

Pohjalaistaiteilija Armas Vainion tie professoriksi on kulkenut monen pitäjän kautta. Hänet tunnetaan pitkin lakeutta, jota hän uskollisesti on vuosikymmenet kuvannut. Kyrönjokiaiheita riittää, jos kohta Vaasan saaristoakin. Armas on pyörinyt Pohjanmaata ristiin rastiin maalaten ja luonnoksia piirrellen.
Alkutaival kulkeutui helsinkiläisen professori Vionojan siivittämänä ja taisi olla hedelmällistä aikaa. Omalta osaltaan on Vainio tehnyt dokumentaalisestikin arvokasta työtä. Hän on vuosien saatossa tallentanut lukemattomia vanhoja rakennuksia.

'''Kotokylän poikia'''

Suurta kansainvälistä mainetta ei Armas ole niittänyt. Hän on pysynyt kotomaan kamaralla ja tänä päivänä Helsingissä arvostus on jo kovassa kurssissa. Kotikaupungissaan Vaasassa ja kautta Pohjanmaan hän on hyvinkin tunnettu henkilö. Jouheva peruspohjalainen luonne.

- Kyllä käsi nousee, ku meikäläinen ajelee, tiivistää Vainio.

'''Kysyntää riittää'''

Galleria Strindberg Helsingissä järjestää taiteilija Vainion myyntinäyttelyt ja kaikki myydään mitä esitetään. Etelä-Suomessa kysyntä on ylittänyt tarjonnan. Varsinaiset myyjänmarkkinat, etten sanoisi. Sieltä on Vainio myös maineensa saanut ja siellä on nimi vahvimmillaan niinsanotuissa kulttuuri- ja ammattilaispiireissä.

'''Pensselin jälki'''

Armas maalaa perinteisesti öljyväreillä kankaalle, ohennusaineita käyttäen. Riihien ja luhtalatojen höystämien maisemien ohella syntyy myös asetelmia.
- Asetelmat ovat maalaustaiteen kamarimusiikkia. Aloitin maalaamiseni niillä ja nyt ne ovat taas alkaneet kiinnostaa.
- Lähes aina käytän pensseliä. Saatan kyllä hiertää värejä peukalollani, mutta harvemmin käytän
palettiveistä, koskase jättää liian suuria kylmiä pintoja. Pensseli on minun välineeni. Pensselin elävä jälki näkyy maalauksessa ja se saa näkyäkin. Niin siitä tulee iloinen ja virkiä.
- Muotokuvia maalasin aikoinani, mutta totesin että se näiventää taiteilijaa. Se sai jäädä. Nyt teen noita asetelmia, pohjalaiskuvauksia ja tietysti muutamia kevättalvimaisemia saa aina olla mukana.
- Kyllä luontoa voi ja on hyvä maalata sellaisenaan, jos sen vain osaa... ja kykenee.

Vainio arvostaa piirrustustaitoa varsin pitkälle, mutta tunnelma on kuitenkin se ratkaisevin tekijä.

'''--Risto Jalonen'''

Pinnan mestari - Veikko Takala

2008-06-25T13:31:58Z

85.157.172.61:

'''Suomi24-net 28.11.2006'''

Sodan jälkeen alkoi Veikko Takalan taiteilijan taival
ja hän kuului siihen suomalaistaiteilijoiden eturyhmään,
joka 1960 luvulle tultaessa jo tiukasti haki omaa linjaansa
kansainvälisistä moderneista suuntauksista viitekehyksiä
ammentaen.
Pitkällä janalla Takalan taidetta tarkasteltaessa ovat varsinkin
surrealismi ja informalismi olleet hänen taidesuuntaustaan
määritteleviä tekijöitä, mutta myös ekspressionistisen abstraktilla
ilmaisulla on sijansa.
Kausittain Veikon kuvakieltä havainnoitaessa kuitenkin huomio
kiinnittyy hänen tarkkaan ja määrätietoisesti omaksumaansa
pinnanjakorytmiikkaan, joka tulee aina esiin oli sitten kyseessä
koloristinen arkkitektoninen sommitelma tai planeettamaisema
tai lokkitutkielma unohtamatta pelkistetyn voimakkaita
symboliikkateoksia, joissa tuo tilan tuntu ja nimenomaan juuri
se kaiken täsmälleen oikealla paikalla oleminen vakuuttavat ja viestivät taiteen syvää iäistä olemusta.
Takalan taiteessa usein nämä dramaattiset tunnelmat ovat myös
hyvin tunnusomaisia ja ehkä henki tähän suomalaisuuteen niin
hyvin sopivaan melankoliaan lähtee sieltä juoksuhaudoista ja
niistä sodanaikaisista korsuista, joissa piirtäjäsotilas veikko
Takala antoi kynänsä toimia varaventtiilinä, kun kavereita
vierestä oikoiseksi ammuttiin.
Tällaiset asiat eivät unohdu ja luovalle ihmiselle, taiteilijalle
kuten Veikko ne varmasti jättävät elämän pituisen merkityksen.

'''--Risto Jalonen'''

Kuntsinmuseo, Sisäsatama, Vaasa

2008-06-25T13:29:55Z

85.157.172.61:

'''Suomi24-net 26.11.2006'''

Tällä hetkellä ja jo pitkään taiteellisessa kokonaisvaikuttamisessa
Pohjanmaalla on ja on ollut yksi ylitse muiden. Hän on vuonna 1923
syntynyt Veikko Takala, joka on taiteenpariin kurssittanut harrastajia
jo kymmenien vuosien ajan ja jonka oheistoiminnan myötävaikutuksella
esimerkiksi Art Ilmajoki on nykyisiin puitteisiinsa muotoutunut.

Veikko on myös koko sydämestään jo vuosien ajan paneutunut
tukemaan Tikanojan johtajan Anne-Maj Salinin ja Kuntsin säätiön
hallituksen hanketta nykytaiteenmuseon Vaasaan saamiseksi.
Nyt museolle tiloja viimeisteltäessä konsuli Simo Kuntsin aikoinaan
kokoama merkittävä nykytaiteen kokoelma tulee vihdoin saamaan
pysyvän sijan.
Kaikkien vaikeuksien ja viivästymisien jälkeen ollaan nyt vihdoin
loppusuoralla ja ensi vuonna Pohjanmaalle, Vaasaan Sisäsataman
tulipakkahuoneen tiloihin nousee nykytaiteelle varattu oma
tarkoitusta varten valmiiksi saatettu toimiva kokonaisratkaisu.
Oma täysin kunnostettu museorakennus, jonka
rakennus historiallisetkin puitteet kunnossa ovat.
Tämä vanha Sisäsatamassa sijaitseva rakennus on kuin museoksi
luotu ja sijaintikin sillä on ainutlaatuinen, sen levätessä siinä
merenrannalla Hietasaarta vastapäätä takanaan ja toisella sivullaan
Hovioikeudenpuisto ja vieressään Åbo Akademin alue.
Siinä se sitten lepää ja siinä sen levätä kuuluu.

'''--Risto Jalonen'''

Takala taiteen asialla

2008-06-25T13:29:02Z

85.157.172.61:

VT-web -- Vaasa Tidning

'''VT-Art 2001'''

Taidemaalari, piirtäjä Veikko Takala on vaasalaisille
alan tekijöille ja harrastajille hyvinkin tuttu hahmo.

Hän on taidevaikuttaja, joka on kotonaan koko taidekentällä.
Taidekursseja hän on vetänyt jo iät ja ajat. Järjestellyt eri
maakunnallisia näyttelyhankkeita. Jyryttänyt lukemattomia
näyttelykokonaisuuksia. Toiminut komisaarina ja ripustusvastaavana näyttelyitä pystytettäessä. Istunut ja istuu vaikuttajana yhdessä jos toisessakin instituutiossa.
Takala on taiteilija joka on ehtinyt paljon. Hän on antanut
ja haluaa antaa tietämyksensä ja tuntemuksensa yleisemmäksikin
hyödyksi; lahjoittaa auliisti osansa taiteen kyltymättömälle
alttarille.
Ensisijaisesti Veikko Takala tunnetaan kuitenkin
kehittelemistään kuvateemoista kuten lokkiaiheet, planeetta
maisemat ja surrealistiset verkkorannat.
Tuttua Takalaa on myös tietty arkkitehtoninen symboliikka,
joka kymmenen viime vuoden aikana on alkanut hehkumaan
yhä syvempää ja voimakkaampaa väriä ja valoa.

'''--Risto Jalonen'''

Taiteen mysteerit eivät selviä koskaan

2008-06-25T13:27:57Z

85.157.172.61:

'''Vaasan Sanomat 29.10.1993'''

== Veikko Takala 70 vuotta ==

Eräs keskeisimmistä vaasalaistaiteen vaikuttajista on taidemaalari-piirtäjä Veikko Takala. Hän täyttää 70 vuotta ensi maanantaina. Taiteilija viettää juhlapäivänsä työn merkeissä.

Veikko Takala on asunut jo pitkään Palosaarella, Kapteeninkadulla sijaitsevassa entisen makkaratehtaan kiinteistössä. Rakennuksen 200 neliön alakerta toimii monimuotoisena taidekeskuksena. Siellä valmistuvat työt raameja myöten valmiiksi.
Rakennuksessa on jatkuvasti esillä Takalan retrospektiivinen näyttely, johon taiteen ystävät voivat käydä tutustumassa niin sovittaessa. Vuosien varrella kootusta monipuolisesta katselmuksesta saa hyvän tuntuman Takalan merkittävästä taidepanoksesta.

Veikko Takalan elämäntyö taiteilijana on viitoittanut tietä lukuisille nuoremman polven kollegoille. Ja mikä merkittävintä, maestron oma taidetaival jatkuu edelleen hedelmällisenä, mistä kertovat tänäkin vuonna valmistuneet teokset. Tässä mielessä ikä ei paina vähääkään. Veikko on säilyttänyt luovan otteensa ja etsii edelleen ratkaisuja taiteen loputtomiin mysteereihin.
Taiteen parissa vietetyt vuosikymmenet ovat muokanneet Takalalle voimakkaan näkemyksen, joka jäsentelee sisäistä maailmankuvaa. Nämä vuodet ovat myös hioneet taiteilijasta pinnanjaon mestarin, mikä on antanut hänelle opetustehtävissä tarvittavan varmuuden ja selkeyden asioiden visuaaliseen havainnollistamiseen.
Oman työskentelyn ohella kurssimuotoinen opettaminen on ollut jo pitkään lähellä taiteilijan sydäntä.
- ''Se on sellainen henkireikä,''
''joka antaa virikkeitä omankin mielen rikastuttamiseen'', Takala toteaa.
Kultainen leikkaus on se sävel, joka luo puitteet taiteilija Takalan kuvakokonaisuuksille. Hänen työnsä ovat usein monikerroksisia ja sekateknisesti toteutettuja. Viime vuosien työskentelyn osa-alueena on piirtäminen jälleen korostunut, minkä todistavat vaikuttavat kollaasipiirrustukset ja huolellisesti viimeistellyt serigrafian vedokset.

Se virallinen puoli

Veikko Takalan töitä löytyy lähes kaikista tärkeimmistä kotimaisista - ja lukuisista ulkomaisista kokoelmista aina Puolaa ja USA:ta myöten.
Kansainvälisiin näyttelyihin Takala on osallistunut Espanjassa, Puolassa, suomessa ja Ranskassa. Yksityisnäyttelyitä on ollut Suomen lisäksi Ruotsissa, Unkarissa, USA:ssa, Kanadassa, Espanjassa ja Saksassa.
Ryhmänäyttelyihin Veikko Takala on osallistunut säännöllisesti kotimaassa ja ulkomailla: Ruotsissa, Norjassa, Neuvostoliitossa, Saksassa, Puolassa ja Tanskassa.
Eri yhteyksissä Takala on palkittu useaan otteeseen.
Takala on vaikuttanut ja vaikuttaa vahvasti vahvasti myös taidebyrokratiassa. vuosina 1973 - 1975 hän oli valtion taideteostoimikunnan varajäsen ja varsinainen jäsen 1980 - 1982.
Suomen Taiteilijaseuran edustajiston jäsen Takala oli vuosina 1977 - 1980 ja varalla 1982
ja 1983. Lisäksi Takalalla on lukuisia paikallisia jäsenyyksiä, hän kuuluu mm. Hedmanin- ja Kuntsin säätiön hallituksiin ja viimeisen kolmen vuoden aikana hänellä on ollut kiireitä myös Suomen Kuvataiteilijajärjestöjen liiton hallituksessa.

'''--Risto Jalonen'''

Balanssia Takalan malliin

2008-06-25T13:25:48Z

85.157.172.61:

'''Vaasan Ikkuna 3.4.1989'''

Tästä Veikko Takalan kehittämästä varmaotteisesta ilmaisusta, joka pohjaa taidehistorian oivalluksiin sekä kuvan rakenteelliseen säädökseen, voidaan olla montaa eri mieltä.

Yksi asia mistä ei voida edes kiistellä on kuitenkin se, että Takalan ilmaisun lopputulos ei enää vuosikausiin ole jättänyt erehdyksille sijaa. Takalan ote on vakaa kuin kallio.

'''Suurenmaailman sävelet'''

Aksentilla Philadelphia-Washington-New York on tarjolla sellainen annos kulttuuria, että heikompipäiseltä taiteilijalta lipsahtaa paskat housuun mestariteoksia tuijotellessa. Museoita kierrellessä löytyy kaikkien vanhojen mestareiden tyylinäytteet ja antiikin aarteet. Egyptistäkin on rahdattu kasoittain faaraoiden aikaista taidetta. Katsottavaa siis todella riittää.
Nuorena miehenä kävi V. Takala näissä maisemissa ja silmät aukenivat. Opintomatkaksi Veikko tuota amerikanreissua luonnehtiikin. Uuden mantereen visiot alkoivat mieltä kutkuttamaan. Takalan pitkäjänteinen luonne latautui. Vakuuttavaa nähtävää oli ylettömässä määrin ja tuolloin psykedelia availi oviaan valtojen omassa nuorkuvakulttuurissa. Elettiin iloista 60-lukua ja paranneltiin maailmaa.

Vielä tänäkin päivänä seuraa Veikko suurella mielenkiinnolla USA:n taidetapahtumia. Laantumaa ja syvää lamaa on kuvataiderintaman kehitys kuitenkin ollut sillä suunalla. Ainoana valopilkkuna Pohjois-Amerikassa on heilunut, nyttemmin edesmennyt, Andy Warhol.

'''Yhteenveto'''

Tapahtuneeksi voidaan todeta, että tuon ''opintoreissun'' jälkeen Takalan taide alkoi muokkautua uusille urille. Hioutui. Tänä päivänä on Takalan taide ajanut esikuviensa rinnalle. Veikon keinot on kovetut.

'''--Risto Jalonen'''

Kattavia aikaansaannoksia

2008-06-25T13:22:57Z

85.157.172.61:

'''Botnia-Beat 7.12.1988'''

Takala on jo vuosikymmenien ajan paininut kattavasti kuvataidekentällä.
Oman säännöllisen maalaamisensa ohella on Veikko ehtinyt kaikenlaista;
opetustoimintaa, luentoja, taideleirejä ja niin edelleen. Lisäksi Takalaa tarvitaan taidesäätiöiden tehtävissä sekä museolautakunnassa. Onpa hän osaltaan toiminut valtion taidehankintatehtävissäkin ja mitä kaikkea muuta. Kuinka paljon yhden miehen matkaan voi mahtuakaan, kun vain on hommat hanskassa? Täytyypä nostaa kaverinkin hattua.

Takalan taide sitten..., sitä on vaikea sanallisiin raameihin pakata, vaikka - poka teköö paljon. Se on kuin älyllistä voimistelua, jossa hiljennytään mietiskelyyn. Teoksista on rytmi aistittavissa voimakkaana. Veikon työt ovat kuin kuviksi muokattua musiikkia. Veikko itse kuittaa kuviensa vakuuttavuuden ja niiden selkeät sävelet näin: - Minä vain työskentelen ja työskentelen ja sitten teen sen jonkin.
- Mikään kovin hyvä ynnäpää minulla ei ole koskaan ollut, mutta tuossa pinnanjaossa on melkoista tarkkuutta.
Näinhän se kun homman hallitsee. Hänen kuviensa rakenteellista varmuutta voi vain ihailla.

'''--Risto Jalonen'''

Viritys ja se jokin

2008-06-25T13:06:46Z

85.157.172.61:

'''Kansan Ääni 8.7.1988'''

Kapteeninkatu 25:ssä entisessä tehdaskiinteistössä, sijaitsee Veikko Armas Takalan mittava ateljee. Veikko perheineen asuu talon yläkerrassa, kun taas alakerta on pyhitetty taiteelle. Noin 200neliön tila, jota voisi pikemminkin luonnehtia galleriaksi. Varsinainen ''verstastila'' jää sisääntultaessa oikealle, käytävän taakse piiloutuen.
Eteen aukenee kolme avaraa huonetta, joissa päivänvalolamput hehkuvat ja tekevät oikeutta retrospektiiviselle näyttelylle, joka on asettunut aloilleen. Työt eivät ole kaupan. Mikäli Takalan taiteeseen haluaa tosissaan tutustua, kannattaa soittaa Veikolle ja sopia vierailuajasta.

'''Taiteilijaa mukaillen'''

- Rytmi visualisoituu kuviini. Viiva elää. Pienikin viiva saattaa olla äärettömän tärkeä. On opittava tuntemaan viritys, materiaalin henki ja sen tyypilliset ominaisuudet, jotta intuitio pääsisi vapaasti vaikuttamaan työskennellessä. On oltava itsevarma uskaltaakseen ja nöyrä tulokseen päästäkseen. On asetettava tavoitteita ja annettava kaikkien tuulten koskettaa.
- Pitkälle taiteeni on käsityöläistaitoa, aikaa vievää ahertamista ja lopputuloksen valmistelua. Saatan istua ja vain tuijottaa tuntikausia jotain yksityiskohtaa. Sitten yhtääkkiä teen sen jonkin. Hiljennyn tekemään sen, jotta intuitiivinen minäni kohtaisi älyllisen minäni.
- Joskus kun se jokin ei ole tullakseen, sitä saattaa tuntea itsensä suorastaan sairaaksi. Ja sitten kun se on siinä, se on kuin lääke.
- Olen melko pitkäjänteinen luonteeltani, mutta aina silloin kun se jokin tulee, se on hyvin ekspressiivistä.

'''Kertokoon muut'''

Näin Veikko Takala, joka taiteilijana on kulkenut jo niin kattavan ja rikkaan tien, että hän ei sen kummempia esittelyjä tässä yhteydessä kaipaa. Hänet tunnetaan näillä leveysasteilla. Hänen töitään löytyy kokoelmista, niin täältä kuin ulkomailtakin. Hän on paininut taiteensa kanssa, niin rankasti että siitä syntynyt ura, jo tänä päivänä, hakee näiltä kulmilta vertaistaan.
Ja Veikolla on vielä paljon annettavaa. Filosofi Takala kehittelee alati uusia tuulia, kun valokuvaaja Takalan kamera raksuttaa ja poimii yksityiskohtia taiteen valtamerestä.

'''--Risto Jalonen'''

Lavastaja Kaj Niemi

2008-06-25T13:06:00Z

85.157.172.61:

'''Pohjalainen 18.3.1992'''

== Kaj Niemi - lavastaja, jolle elämä on taidetta ==

Maailmankansalainen Kaj Sakari Niemi syntyi Kokkolassa 13. kesäkuuta 1947.
kaj Niemen matkaan on mahtunut paljon. Nykyään hän on hillityn avarakatseinen, osaa ottaa rennosti, antaa elämän kuljettaa. Elämähän on loppujen lopuksi sama asia kuin taide. Tämä ajatus korostuu Niemen tekemisissä - se on hänen katsomuksensa taiteesta ja elämästä.

Vaikka taidetta on kaikessa, niin Niemi tekee lavastajana rankasti töitä kuten ammattilaisen kuuluu. Elämästä ei tule taidetta työstämättä.

Taideteollisesta Niemi valmistui 1972. Hän oli aloittanut graafisella linjalla, mutta graafinen suunnittelu sai väistyä lavastuksen tieltä. Niemi oli päässyt Helsingin kaupunginteatteriin maalaamaan lavasteita ja se ratkaisi asian. Teatterikärpänen puraisi loppuiäksi.

Niemi suunnittelee sekä lavastuksia että pukuja. Viime vuosina hän on tehnyt töitä Wasa teaterissa visualisoiden mm. isot musikaalit ''La Manchan mies'' ja ''Viulunsoittaja katolla''.
Ruotsin kautenaan 1976-1986 hän teki töitä useissa teattereissa, mm. Dramatenissa ja Orm-teatterissa, amatööriryhmässä jonka hän perusti ja jossa hän myös ohjasi.
Orm oli tarpeen koska Ruotsista puuttui elinvoimainen harrastajateatteri. Niemi veti Ormia viisi vuotta: työtä jatkaa nykyään Göran Liedbring.

'''Seurakunta tykkäsi'''

Ruotsissa ollessaan Niemi osallistui Haningenin kirkon alttaritaulukilpailuun, jossa hänen ehdotuksensa oli seurakuntalaisten suosikki. Kilpailun tuomaristo valitsi toisen teoksen, mutta kirkko lunasti Niemen sekatekniikkamaalauksen.

Takaisin Suomeen muutettuaan Niemi meni turun ruotsalaiseen teatteriin ja opetti Turun yliopistossa. Vaasaan hän muutti 1988.

Niemi on tehnyt lavastuksia myös televisiolle niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Animaatioelokuvia hän on tehnyt kolme. ''Tikkatragedia'' vuodelta 1976 palkittiin Oberhausin festivaaleissa ja sai kunniamaininnan Bilbaossa.

Oman näyttelyn Niemi on pitänyt Kokkolassa, Helsingissä ja Tukholmassa. Hän on myös osallistunut moniin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja Ruotsissa. Hänen tyyliään voisi luonnehtia ekspressionistiseksi realismiksi.

Julistesuunnittelijana Niemen parhaita saavutuksia on ''Lillanin Saiturin'' juliste, joka palkittiin vuoden parhaana teatterijulisteena.

'''Näytelmän palvelija'''

Eniten Niemi kuitenkin rakastaa lavastamista ja teatteria yleensä.
- Lavastamisessa on tärkeintä hallita itselle sopiva tyyli ja historialliset taustat. Ennen kaikkea on visuaalisesti palveltava näytelmää, Niemi pohtii.

Niemi suunnittelee lavastusta Varsovaan Puolan ja Suomen välisenä kulttuurivaihtona. Byrokratia vaatii aikansa, mutta Niemi ei ole moksiskaan. kehittelee rauhassa spektaakkelia, joka toteutuu jos toteutuu.

Vaasan kulttuuri-ilmapiiri on Niemen mielestä kolea:
- Taidepohja on rikas, mutta kulttuuriyhteistyö on hämmästyttävän lukkiutunutta. vaikka päteviä tekijöitä on paljon, yhteishankkeita ei saada aikaan. Se on sääli, kun ajattelee kaupungin resursseja.

'''--Risto Jalonen'''

Taiteen syrjässä kiinni

2008-06-25T13:05:08Z

85.157.172.61:

'''Pohjalainen 14.4.1992'''

Vaasassa ja sen ympäristössä on taideilmapiiri varsin virikkeistä. Taideharrastuksen kasvu ei siis tunnu olevan lamasta hajullakaan, vaan uusia taiteilijakandidaatteja ilmaantuu tuon tuostakin.

Vähänkyrön Merikaarron kirjastossa on esillä uuden yrittäjän, Sami Syrin, taidenäyttely. Armeijasta päästyään, nuori mies on vuoden verran tosissaan yrittänyt tehdä taidetta.
- Eihän sitä vielä tiedä, mitä sitä oikein tekisi, kun tuo oma tyyli ei ole tahtonut selkiytyä. Vaikka olen minä kyllä osviittaa saanut Heikki Laaksoselta, hän tunnustaa.
Syrin näyttely koostuu 21 naturalistisesta teoksesta, joista viisi on akryylimaalauksia ja loput
akvarelleja. Kotipaikkarakkaana Syri pysyttelee lähinnä joenpenkalla ja kuvaa joenmutkaa sellaisenaan ilman väkeä tai rakennuksia.
Näyttelyn isokokoisin maalaus poikkeaa täysin muusta ''sarjatuotannosta''. Tässä työssä syri on tavoitellut perinteistä lakeusaihetta - pohjalaismaisemaa latoineen. Heikki Laaksosen auteriset väriopit ovat antaneet pontta nuoren miehen tekemisille, vaikka eivät ne paria koloristista kompastusta ole voineet estää. Mutta ehkä juuri ne ovatkin sitä omaperäisintä antia?
Kun tielle pääsee siellä tuulee.

'''--Risto Jalonen'''

Kolminkertaiseksi villiintynyt visio

2008-06-25T13:03:43Z

85.157.172.61:

'''Uusi Vaasalainen 9.6.1993'''

Parhaillaan Vaasan Taidehallissa on meneillään kolmen naisen yhteisnäyttely -Villiintyneet unelmat-. Tämä satuhenkinen kokonaisuus, josta vastaavat taiteilijattaret: Annika Bergvik; maalaukset, Paula Hiltunen; keramiikka ja Maisa Turunen-Wiklund; paperitaide, on esillä aina elokuun ensimmäiseen päivään saakka.
Näyttely valoisine ilmeineen on kesänäyttelyksi mitä soveltuvin.

Maisa Turunen-Wiklund näkee todellakin vaivaa viritellessään teoksiaan ja jälki on hillityn hallittua. ''Raparperit'' ovat niin aidon näköisiä, että mieli tekisi haukata. ''Narsissikimppu'' taas on viehkeydessään kuin morsiustaivaasta kotoisin. Ja ilman ''Usvaa'' ei ole tähän halliin tulemista.
Paula Hiltusen jäniskausi jatkuu. Ja kuten kaikki tiedämme on jänöillä aivan oma ajanlaskunsa ja kun ne nyt vihdoin ovat saaneet vaatteet päällensä, niin havaitsemme, että ne elävät kultaista keskiaikaa ja rokokooröyhelöt koristavat kaulaa. ''Ylhäisönainen'' on ylhäisyydessään omaa luokkaansa. ''Ritari'' on huomannut, että haarniskasilmikko on syytä pitää ylhäällä, koska muuten kuono kärsii. ''Aatelisnainen'' on topattu ja tärkeä' ihka aito siniverinen. Sulhaskandidaatti ''Herrasmies'' ei jää asukokonaisuudessa tippaakaan tappiolle. Ollaan niin tyylikästä että...
Annika Bergvik rappaa öljyvärillä kuin egyptiläinen muurari, joka on ennen aikojaan päässyt tutustumaan postmoderniin kuvakieleen. ''Kalavalvoja'' on todella innoissaan; taas on kunnon fisu hyppysissä. ''Kala on minun'' väittää kuitenkin Ankardo ja kuljettaa saalista loitomalle. ''Elokuvatähden silmät - tytön suojelijat'' on massiivisuudessaan vaikuttava visio, joka panee säihkettä silmään ja toiseenkin.

Se mikä luo vahvan yhtäläisyyden tunnun Hiltusen ja Bergvikin töiden välille on nimenomaan viimeksi mainitun triptyykki ''Jotkut elävät toisen verestä'' ja omilla köynnös, kehys, seppele ynnä muilla sommitelmilla nimenomaan Turunen-Wiklund muovaa kokonaisuudesta eheän tilateoksen.

'''--Risto Jalonen'''

Maisa Turunen ja tekstiilien vapaus

2008-06-25T13:02:56Z

85.157.172.61:

'''Vaasan Ikkuna 2.5.1989'''

Maisa Turusen tekstiiliteoksia on esillä Pohjanmaan museossa ensimmäiseen kymmenettä.

Tekstiilitaide on kovassa kurssissa. Se lyö itseään läpi joka sektorilla. Tästä hyvänä suomalaisesimerkkinä Maisa Turunen, jonka töitä on nähty lähes Euroopan joka maassa.

Turusen tekstiilit elävät ja hengittävät. Ne ovat raikkaita ja luonnonläheisiä, harmittomalla tavalla kauniita. Turusen kädentaito rakentelee tekstiilimateriaaleista oivallisen yksinkertaistettuja teoksia, jotka toimivat sellaisenaan ilman tehostustarpeita. Seipääseen niitatuista heinäisistä lankavyyhdistä on ehostukset kaukana. Joku voi tietenkin ihmetellä mitä asiaa tällainen tulkinta puoltaa ja sitä saakin ihmetellä. Taiteellinen tekijänoikeus kattaa kokonaisuudessaan luovan hulluuden. Käytännöllisyys voi muotoutua kätevän työstäjän käsissä täydelliseksi mysteeriksi, taideteoksen hakiessa muotoaan. Onnistunut teos on usein epäkäytännöllisyyden riemuvoitto, kertomus taiteellisen tulkinnan vapaudesta.

'''--Risto Jalonen'''

Art Amyssä kuvataidetta ja posliininukkeja

2008-06-25T13:01:49Z

85.157.172.61:

'''Uusi Vaasalainen 4.12.1988'''

== Klassista tummanpuhuvuutta ja posliinipikkuisia ==

'''Hasse Westergårdin piirtämyksiä sekä antiikkinukkekopiota Art Amyssä'''
30.11. - 23.12.88

Westergård on klassinen piirtäjä, jonka mieltymykset pohjaavat realistisen suoraan ilmaisuun.
Harvoin hänen viivansa eksyy kurittomien tunteiden vietäväksi. Löytyy kuitenkin tällainenkin maittava esimerkki. Luonnos öljyvärityöhön, joka on mukana kuin näytteenä vapaamuotoisemmasta ilmaisusta.

Hasse Westergårdin piirrokset ovat kauttaaltaan hämärän viritteisiä. Kaamosta kaikissa ja se sopii. Kaikki näyttelyn maisematulkinnat ovat talvisellaisia, joissa valaistus on omiaan ja Hassella se on hallinnassa. Onnistuneeb pelkistetty työ ''Kuusi'' kertoo talven raskaasta lastista. Edustava ryhmä henkilökuviakin löytyy. ''Tutkielma'' henkii erotiikkaa. Naisen salaperäisiä houkutuksia. Kutsua laaksojen varjoihin.

Asetelmiakaan ei Westergård ole unohtanut. Kuuluvathan nekin perinteisiin. Kuvassa ''Puukko ja sipulit'' vuosien kaluama leuku lähettää viestejä menneiltä ajoilta.

----
'''Malli massan mukaan'''

Ulla Huhdalla, jolla nyt samanaikaisesti on nukkenurkkansa näyttelytilassa, on sopimus saksalaisen Wanken tehtaan kanssa. Tämä sopimus, jolla Ulla saa nukenpäihin tarvittavan posliinimassan velvoittaa hänet myös käyttämään vain ja ainoastaan Wankenin vuosisadan vaihteen nukkemallistoa kopioissaan. Kunnioitettavaa ja tarkkuutta vaativaa puuhaa tällainen käsityöläistaito.

Omatkin mallit kuulemma mielessä vilkkuvat, kun vain saisi kehiteltyä oman massan, jolla ne voisi toteuttaa. Varmahan on kuitenkin aina varmempaa ja hyväksi koettua helpompi myydä. Muualla ovat jo muotia, mutta näillä nurkilla ei edes kunnolla nähtyjä. Aukkopaikka siis. Selvä markkinarako.
Sieviä ovat.

'''--Risto Jalonen'''

Oi turhuuden airueet

2008-06-16T20:21:59Z

85.157.172.61:

'''Vaasan Ikkuna 27.11.1989'''

Viitetiedon pohja on sen verran laaja, ettei rehellistä arvostelijaa olekaan.

Selvähän se. Kaikkihan sen tietää, ainakin melkein.

Kriitikko punnitsee puitteet, joiden nojalla jakaa julkiset pisteet. Näinhän se homma toimii. Selville suunnille hymistellään, kaihdetaan koitoksia, etsitään syntisäkkejä, joihin sananmiekkaa voitaisiin hioa.

Syvä konsensus hillitsee kielet arkaluontoisissa taideasioissa. Omasta asemasta tehdään kulttuuripolitiikkaa, jolla pyritään jopa asettelemaan ilmaisulle ehtoja. Kaikki on ostettu ja myyty jo moneen kertaan. Taidekartan kompassit jaettu. rastit pitkin merkattua metsää.

Umpihankea kahlaa vain todellinen taiteilija. Hän seisoo suolla, jota ei koskaan raivata.

'''M ä r k ä ä m a a l i a'''

''Heinää elon''
''maailma kaataa''
''seipääseen iskee''
''kuivattaa''
''eloheinää''
''kasvattaa''.

'''--Risto Jalonen'''

Rakkaus herkistelyä Amnestyn hyväksi

2008-06-16T20:21:09Z

85.157.172.61:

'''Uusi Vaasalainen 18.3.1993'''

Neljän lausujanaisen ja neljän miesmuusikon yhteisesiintyminen Vaasassa Club 25. tiloissa keräsi tunnelmaan vaadittavan määrän pääasiassa naispuolista yleisöä.
Toivoa kuitenkin sopisi, että silloin harvoin kuin tällaisia varsin tasokkaita esityksiä saadaan järjestetyksi ja kun niiden tuotto vielä käytetään hyvän asian edistämiseksi, kuten nyt Amnestyn Ihmisoikeuksien puolesta tehtävän työn edistämiseksi, niin hieman sankemman joukon soisi havahtuvan ja vaivautuvan paikalle.

Tilaisuuden teemana oli rakkaus, mikä ehkä osaltaan selittää yleisön naisvoittoisuuden, vaikka eipä se lisäromanttisuus suomalaisuroksillekaan lie pahitteeksi olisi.

Lausujina kuultiin Tytti Hyttilä-Huhtaa, Hertta Maurialaa, Airi Ropponen-Lindroosia ja Arja Koukkua, kun taas akustisesta musisoinnista vastasivat Matti Jakobsson, Gerald Porter, Andy Young ja Hartmut Schöder.

Kaiken yhteen sovittamisesta eli onnistuneen varmakätisestä ohjaamisesta vastasi Ilkka Aro. Musiikki lämmitti sanoman ja kokonaisuuden visuaalinen asetelmallisuuskin oli tarkoin harkittua.

Ohjelmiston nimike ''Joku seisoi ovellani'' oli löydetty Katri Valan runosta, minkä lisäksi kuultiin tekstiä 13:sta muultakin runoilijalta mm. Lorca, Kilpi, Kirsanov jne.
Rakkauden hempeilevään ilmapiiriin olisi kaivattu hieman enemmän sorahtavaa särmääkin, sillä rakkauteenhan mahtuu kosolti sitäkin.
Musiikkiosuuksissa miellytti eniten pariin otteeseen kuullut instrumentaalit, joissa kaksi kitaraa ja Andy Youngin balalaikka loivat raikkaasti liplattavan ääniharmonian.
Vaikka toki paikkaansa puolustivat myös niin ruotsiksi kuin suomeksikin kuullut laulelmat, mutta sokeriksi pohjalle jäi kuitenkin Gerald Porterin aito irlantilaisuus.
Vaikka yksi välialoitus lipsahti ja pieni takeltelu kuultiinkin, niin joka tapauksessa hämmästellä täytyi lausunnan vuoro-osuuksien tarkkuutta.

Vain kerran saatiin kuulla säestettyä lausuntaa, mutta tämä erillä pitäminen korosti onnistuneesti sanojen latausta.

'''--Risto Jalonen'''

Vaasalaistaiteen banaanipotku

2008-06-16T20:15:10Z

85.157.172.61:

'''Vaasalainen 9.2.1989'''

Vaasassa ei kulttuuririntamalla ole koskaan ollut
yhtä vilkasta kuin viime aikoina. Säpisty ollaan
koko sektorin laajuudelta. Kohtuudella voidaankin
todeta, että vaikka Vaasalla ote läänin pääkaupunkina
lipsuu, niin taidetapahtumien puolesta se kiistatta
on sitä. Suurin kiitos tästä ei kuitenkaan lankea
kaupungille, vaan sen ansaitsevat kauttaltaan
paikalliset alan ihmiset.

'''Taas tapahtuu'''

Kesällä 1988 perustettu Ranta-Ateljee yhdistys antoi tarpeellisen impulssin fakkiutuneelle taiderenkaalle. Ympärivuotisesta talviunesta, johon kuluvan vuosikymmenen aikana oltiin sikeästi vaivuttu, hätkähdettiin yllättäen hereille. Joka puolella alettiin enimpiä rähmiä
silmistä rapsimaan. Havahduttiin toimintaan. Taiteessa tapahtui taas.

'''Välistä se ottaa koville'''

Oivallinen näyttö yli ikämuurien ja ennakkoluulojen puhaltelevasta yhteishengestä on tämä ''Rantataiteilijoiden'' omaehtoinen ryhmittymä. Seistään samalla linjalla ikähaitaria soitellen. Henkisten arvojen kohistessa ollaan suoriuduttu materialistisista paineistakin, vaikka se välistä on tiukalle vetänyt. Ympärivuotisen näyttelytoiminnan vaatima kuukausivuokra krassaa, ylenmääräiseen makseluun varsin tottumattomien, taiteilijoiden käteisvarantoa ja hermoja. Ja ihmekkös tuo.

'''Jo kansakin katselee'''

Pyyteettömän spontaanilla toiminnalla ollaan voitu osoittaa kuinka taiteen kasvot saadaan ajankohtaisemmin ja kiinnostavammin esitetyksi. Suurin merkitys on kuitenkin sen tosiseikan ilmenemisellä, että tämän kaltaisissa paikoissa kuin Saippuatehtaan entinen teollisuushalli, johon Ranta-Ateljee tilat on raivannut, järjestetyt näyttelyt vetävät puoleensa laajempaa yleisöä. Ne vetoavat ''tavalliseen'' ihmiseen. Ollaan siis saavutettu jotain varsin tärkeää. Ollaan
herätetty normaalista näyttelykaavasta poikkeavan yleisön kiinnostus.

'''--Risto Jalonen'''

Ranta-Ateljee från Vasa, what's that ?

2008-06-16T20:12:30Z

85.157.172.61:

'''Botnia-Beat 7.12.1988'''

== Saippuatehtaan entisissä tiloissa Salmikatu 1:ssä Vaasan Palosaarella sijaitsee Ranta-Ateljee yhdistyksen omaehtoiset näyttelytilat. ==

Suosiollisesti suostui saippuatehtaan edustaja rantarosvojen aihekäsittelyssä sopimuksen kuittaamaan. Edes hampaita ei jouduttu kiristelemään puolin eikä toisin.

Toisinpuolin tultiin toisiaan vastaan. Remontista ja rahoituksesta sovittiin. Näin ihailtavista sopimusjärjestelyistä intoutui nälkätaiteilijakin maireasti hymähtämään. Ajattelikohan jo tuolloin, että vielä jonain päivänä taas onnistuisi jonkin pennin tästäkin luukusta pummaamaan. Myöhemmin näin sitten kävikin.

Täytyykin todeta, että harvalla porukalla on näin joustavasti mukautuvaa vuokranantajaa. Omalta osaltaan ovat sitten kyllä herrat taiteilijat päivä- ja varsinkin yötolkulla huhkineet, että tila on saatu näin edustuskelpoiseksi, minä se tänäpäivänä esittäytyy. Nimittäin tuon remontoinnin on yhdistys talkoilla suorittanut.

Ainutlaatuisella tavalla ovat asiansa puolesta takkuavat taiteilijat onnistuneet Ranta-Ateljeen tiimoilla löytämään toisensa. Toimeksi on todella pantu, eikä jääty tumput suorina ihmettelemään jotain tapahtuvaksi.

Paljon on saatu aikaiseksi nimenomaan sen johdosta, ettei byrokratian armoille olla heittäydytty. Spontaanisti ollaan duunia paiskittu. Laskut makseltu ja kaikesta itse vastattu.

Ihmeiden aika ei koskaan ole ohi. Taiteilijatkin osaavat keskenään asioista sopia kun tiukkaa tekee ja Ranta-Ateljeen mylly jauhaa.

Kaikki lähti liikenteeseen puhtaasti siitä syystä, että vaasalaisilta maalareilta puuttuivat omaehtoiset näyttelytilat. Lähtökohtana oli pelastaa kyseinen tila maalaustaiteelle, koska se toimivuudeltaan on omaa luokkaansa.

Ranta-Ateljeen edellytykset tasokkaan taiteen esittämiseen ovat kiistattoman selkeät. Tilan ominaisuudet korostavat taiteen merlotystä. Siellä esitetty taide pääsee oikeuksiinsa.

Tällä hetkellä Ranta-Ateljeessa isännöi 15 taiteilijan ryhmä, joka jo olemukseltaan kaatelee suomalaisen taiteen raja-aitoja. Ryhmän ikähaitarikin on jo sinänsä mielenkiintoinen. Joka kymmenluvulle, kolmannelta seitsemänteen, löytyy tekijänsä.

Ranta-Ateljeessa voi myös vaikkapa iltakävelyn yhteydessä pistäytyä Weeceelandiassa ja saman aikaisesti tutustua alustavasti taiteeseen.

'''--Risto Jalonen'''

Kansallinen nähtävyys Vaasaan ?

2008-06-16T20:11:36Z

85.157.172.61:

'''Vaasan Ikkuna 16.7.1990'''

Vanhassa-Vaasassa hiljattain avattu ''taidepuisto'' laajentuu hyvää vauhtia. Nyt käyttöön otettu etuosa saa jatkokseen kaksinverroin laajemman taustaosuuden. Metsäsaareke erottaa alueet vielä toisistaan, mutta piiloon jäävällä metsän takaisella alueellakin tapahtuu koko ajan. Sinne on muotoutumassa tekojärvi, joka on kaivinkoneella jo esiin ruopattu eli pohjavesi on täyttänyt kaivannon.

Kahden vuoden sisällä järven pikkusaaret saavat sillat kulkuyhteydekseen ja pengerrystä varten raivatut rannat saavat sorapohjaisen nurmikatteen. Ajan oloon myllerryksestä mutainen pohjavesi kirkastuu ja alustavasti muovailtu vesialue saa lopullisen ulkoasunsa. Järvialueen taaimmaiselle laidalle syntynee vakuuttavan kokoinen pronssinen kuvaveistos, suunnitelmapohjaisena se on Suomen suurin patsas. Aika sen näyttää, niin kuin se näyttää Fritz Jakobssonin suunnitteleman taidealueen muutkin ihmeet. Luvassa on niin konsertti- kuin näyttelytilaakin, joita varten suunniteltu rakennus on osa alueen osakokonaisuutta. Tulossa on siis yllin kyllin eli parin vuoden päästä tulee kerta heitolla paikatuksi se suuremman puoleinen aukko vaasalaisessa kulttuuritarjonnassa.

Pienenä ihmeenä on pidettävä jo tänä kesänä aikaansaatua taidepuistoilmiötä, joka alueelliselta sijainnilta on ihanteellinen kulttuuriarvoja vaalittaessa. Fritz Jakobsson on kehittelemässä Vanhan Vaasan kirkon vierustalle jotain sellaista, että ajan myötä taitaa itse kirkko jäädä toisarvoiseksi nähtävyydeksi.

Vauhdilla nouseva ''taiteiden satumaa'' kohoaa merkitykseltään varteenotettavaksi kulttuurikeskukseksi koko Suomeakin ajateltaessa.

'''--Risto Jalonen'''