Vaasapedia - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Galleria Taide ja kehys

2006-10-29T09:28:38Z

85.157.106.93:

Liike löytyy osoitteesta Raastuvankatu 25 puh:0400-761624
Ostaa myy vaihtaa antiikkia ja taidetta , vuokraa näyttelytilaa,kehystys palvelu. Galleria Taide ja Kehys sijaitsee samassa rakennuksessa kuin Klubi 25 ja Unescon kehitysmaakauppa. Galleriassa on useita huoneita täynnä tauluja ja antiikkia ja vanhoja maataloustyökaluja. Vastaanvankokoista antikki-taideliikettä ei Vaasassa ole toista.

Jatka muikkaamista.

{{Tynkä}}
[[Luokka: Museot ja kokoelmat]]

Kuntsin modernin taiteen museo

2006-10-29T09:27:49Z

85.157.106.93:

Luo artikkeli Simo Kuntsin modernin taiteen museosta tähän: Tämä on vain tynkä Kuntsin modernin taiteen museon nettisivulta ja ei ole suoraan käyttökelpoinen:

'''Kuntsin modernin taiteen museo''' esittelee vaasalaisen Simo Kuntsin (1913-84) kokoelman teokset taidehistoriallisesti kiinnostavina taideilmiöinä ja taiteilijakokonaisuuksina. Koska Kuntsin taidekokoelmaa kartutetaan jatkuvasti ja sen yhteyteen talletetaan ja lahjoitetaan myös muita valtakunnallisesti merkittäviä yksityiskokoelmia, uuden museon kokoelmat ja näyttelyt tulevat tarjoamaan monipuolista, eri aikakausia edustavaa ja myös hyvin ajankohtaista taidetta.

{{minitynkä}}

[[Luokka: Museot ja kokoelmat]]

Vaasan Työväenmuseo

2006-10-29T09:27:27Z

85.157.106.93:

Vaasan työväenmuseon keskeiseksi tehtäväksi luonnehditaan monipuolisen työväenliikkeen perinteen ja historian tietokeskuksen kehittäminen. Museo on avattu vuonna 1991 ja sen toimintaa pitää yllä Vaasan Työväenkulttuuriyhdistys r.y. Tärkeää museon toiminnassa on vapaaehtoistyön merkitys.
Museon perusnäyttely on nimeltään Kuvia Vaasan työväenhistoriasta. Näyttely kertoo vaasalaisen työväenliikkeen historiasta 1850-luvulta 1950-luvulle valokuvin, lehtileikkein ja asiakirjoin. Perusnäyttelyn lisäksi museolla nähdään teemanäyttelyitä, jotka vaihtuvat muutaman kerran vuodessa.
Museon kirjastossa on laaja kokoelma yhteiskunnallista ja kaunokirjallisuutta, yhteensä n. 4800 nidettä. Lehtiarkistossa on kahdentoista sanomalehden ja kahdenkymmenen aikakauslehden vuosikertoja alkaen 1910-luvulta. Työväenmuseon valokuva-arkisto koostuu n. 6500 valokuvasta ja 600 lasinegatiivista. Kirjat ja arkistot ovat yleisön käytössä kirjaston tiloissa.
Yhteystiedot ja tiedustelut: Vaasan työväenmuseo, Vapaudentie 27, Palosaari,
puh. 06-321 5805.
http://www.saunalahti.fi/labourm/
{{minitynkä}}

[[Luokka: Museot ja kokoelmat]]

Vaasan Taidehalli

2006-10-29T09:26:18Z

85.157.106.93:

[[Kuva:Malli_1.jpg|frame|left|Lisää mallikuva tämän mallin mukaan]]Kaupungintalo. p- 06-325 3770. Avoinna: ke-pe 12-16, la-su 12-17. Suljettu kun näyttely vaihtuu.

Kirjoita artikkeli Taidehallista tähän. Kerro Taidehallin näytteluytoiminnasta ja merkittävistä näyttelyistä.

http://museo.vaasa.fi

{{minitynkä}}

[[Luokka: Museot ja kokoelmat]]

Pohjanmaan Museo

2006-10-29T09:25:39Z

85.157.106.93:

[[Kuva:Malli_1.jpg|frame|left|Mallikuva]]Museokatu 3. p. 06-325 3800. Avoinna: ti,to,pe 10-17, ke. 10-20. la-su 12-17. Yleisöopastukset sunnuntaisin suomeksi klo. 13, ruotsiksi klo 15.
'''
Pohjanmaan museo ja Terranova.''' Museossa yhdistyy taide ja luonto, Aineisto on peräisin Pohjanmaalta. Tutustu myös Hedmanin kokoelmaan ja Terranovaan.

Laadi artikkeli Pohjanmaan museosta tähän.

http://museo.vaasa.fi

[[Luokka: Museot ja kokoelmat]]

Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki

2006-10-29T09:22:20Z

85.157.106.93:

KARJALAAN JÄÄNEIDEN VAINAJIEN MUISTOMERKKI RAUNIOKANNEL

AJATUS MUISTOMERKISTÄ

Vaasan Karjalaseuran johtokunnan kokouspöytäkirjassa 24.9.53 §7:n on käyty keskustelua Vaasaan mahdollisesta saatavasta Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkistä, sekä sen rahoituskysymyksestä. Asia jätettiin pöydälle.

Sihteeri M. O. Kiippa ja puheenjohtaja Sulo Valkeapää valtuutettiin 9.3.54 katsomaan paikkaa ja ajamaan asiaa.

Taiteilija Armas Lähteenkorvalta pyydettiin luonnosta muistomerkistä. Ainoa toivomus, joka Vaasan Karjalaseuran taholta taiteilijalle esitettiin oli, että muistomerkissä pitäisi esiintyä molempien pääuskontokuntien tunnus, luterilainen ja ortodoksinen risti. Tätä perusteltiin sillä, että Karjala oli meille yhteinen, yhdessä sitä rintarinnan rakensimme, yhdessä uskoimme Jumalaan. Samaan Jumalaan turvaten matkasauva jätettiin lähdettäessä viimeiselle matkalle. Näin katsottiin oikeaksi, että tämä muistomerkki on muistuttamassa jälkipolville siitä sovinnollisesta työstä, jota nämä suorittivat Karjalan hyväksi eri uskonnäkemyksestä huolimatta.

Johtokunnan pöytäkirjassa 3.5.1962 § 3 todettiin, että Vaasan Poliisimestari oli myöntänyt keräysluvan toukokuun aikana muistopatsaan hyväksi.
Puheenjohtaja selosti patsasasiassa tehtyjä toimenpiteitä. Selostuksesta ilmeni, että taiteilija A L oli lähettänyt yhden luonnospiirustuksen nimeltään ”Rauniokannel”. Tämä luonnos miellytti niitä johtokunnan jäseniä, joille sitä näytettiin sekä tarinaillan osanottajia.
Koska kirkkohallintokunnalla oli kokous seuraavana päivänä, lähetettiin piirustus asian jouduttamiseksi sinne, joten johtokunta ei ehditty kutsua kokoon. Johtokunta hyväksyi nämä toimenpiteet Lisäksi ilmeni, että kirkkohallintokunta oli hyväksynyt luonnospiirustuksen sekä patsaan paikan, mutta alisti sen kirkkovaltuuston harkintaan.

Armas Akseli Lähteenkorvan ajatuksena oli punagraniittinen kirkon holvi, jonka aihe tuli venäläisten pommittamasta Viipurin tuomiokirkosta. Muistomerkissä on sekä luterilainen, että ortodoksinen risti. Siinä on myös kannel, joka kertoo runonlaulajista.

”Patsas puhuu valtakunnasta, jonka rajoja ei siirretä ja kansasta, jota ei evakuoida.”

Patsaan paljastusjuhla pidettiin 26.8.1962 Vaasan vanhalla hautausmaalla.

Paadessa oleva teksti ”Karjalaan jääneiden vainajien muistolle” ei kuulu yksinomaan meille karjalaisille, vaan se kuuluu kaikille. Se kehottaa meitä jokaista, jolta on jäänyt rakkaita rajan toiselle puolelle, hiljentymään ja tuomaan muistojen kukat tämän muistomerkin juurelle. Tämän muistomerkin äärellä voimme kunnioittaa menneisyyttä, että meillä tulevaisuus olisi.

Samalla tämä muistomerkki on vain yksi silmukka siihen ketjuun, joka yhdistää meitä menneisyyteen, mutta samalla se luo tulevaisuutta.
Tämä paasi tulee puhumaan tuleville sukupolville järkkymättömästä uskosta ja valoisasta mielenlaadusta, herkästä Karjalan sielusta. Se tulee läpi aikakausien kertomaan katoamattomasta Karjalan heimosta.

Mitä tällä muistomerkillä on meille edelleen sanottavana? Se muistuttaa meitä jälkipolvia ennen olleesta, nyt raunio - Karjalasta, joka on antanut meille niin paljon. Sen rauniokirkon holvikaari kertoo, että kirkko Karjalassa oli keskeisellä sijalla ja korotetulla paikalla kansan sielussa. Kirkko liittyi kansalaisten pyhiin hetkiin kuten kaste-, rippi-, vihki- ja hautaustilaisuuksiin. Kirkon julistama Sana seurasi kehdosta hautaan. Karjalan temppelit ovat vaienneet, mutta niiden historia elää tässäkin muistomerkissä.

Raija Rapo

Lisätietoja Vaasan Karjalseura ry: stä saa Internet-osoitteesta:
[http://www.vaasankarjalaseura.fi Vaasan Karjalaseura ry.]

Ps.
Muistomerkkiä esittävia kuvia tulossa lähiaikoina
[[Luokka:Vaasan patsaat ja veistokset]]

Vaasan kuorofestivaalit

2006-10-29T09:12:24Z

85.157.106.93:

'''Vaasan XIV Kuorofestivaali 24.-28.5.2006'''

Vaasan XIV Kuorofestivaali on viisipäiväinen kansainvälinen kuoromusiikin suurtapahtuma. Festivaali järjestetään vuosittain helatorstain viikonloppuna. Vaasan Kuorofestivaali on iloinen ja sosiaalinen laulukauden päätösjuhla joka on avoin kaikille kuoroille. Viiden päivän aikana järjestetään lähes sata konserttia. Kuoromusiikkia kuullaan kirkoissa, konserttisaleissa, kouluissa, ravintoloissa jne.

Vaasan Kuorofestivaali on hyväksytty Finland Festivals - ketjun jäseneksi vuoden 2002 alusta lukien sekä vuoden 2005 alusta lukien kansainvälisen kuoroliiton jäseneksi IFCM=International Federation for Choral Music -organisatioon.

Festivaalin pääesiintyjiksi kutsutaan eri kuoromuodoista kansallisia ja kansainvälisiä huippukuoroja ja lauluyhtyeitä. Vuonna 2006 festivaalin pääesiintyjiksi on kutsuttu Mieskuoro Orphei Drängar (SE), Lauluyhtye Club For Five (FI), Sekakuoro Amanda (SE) ja Lauluyhtye Eva Female Vocal Quartet (BG) sekä yhteistyö Finlands svenska sång- och musikförbundet rf:n kanssa.
'''
Lue lisää:'''
http://www1.vaasa.fi/choirfestival/yleistietoa.htm
{{Ajankohtaista}}

Top Camping

2006-10-29T09:11:43Z

85.157.106.93:

'''Muokkaa artikkelia'''

Top Camping Vaasa -merellistä leirintälomaa koko perheelle
Luonnonrauhaa ja tasokasta leirielämää kaipaavalle löytyy miellyttävä yöpymispaikka Vaasan Top Camping -leirintäalueelta. Luonnonkauniilla leirintäalueella on teltta- ja karavaanialueet sekä mukavia leirintämökkejä. Omaa telttaakaan ei välttämättä enää tarvita, sillä myös sen voi nykyisin vuokrata valmiiksi pystytettynä petivaatteiden kanssa.

Leirintäaluetta on taas uudistettu ja siellä on runsaasti palveluita leirintämatkailijoita varten. Erityisesti lapsille alueelta löytyy useita mielenkiintoisia aktiviteetteja pomppulinnoista polkuautoihin. Leirintäalueella toimii lasten oma kesäkerho, Top Kids Klubi. Lasten klubin toimintaan kuuluu ohjattua tekemistä, lettukestejä, teemaohjelmaa ja kaikenlaista puuhaa joka päivä heinäkuussa.

Kaikilla Top Camping -leirintäalueilla Suomessa on yhteiskäytössä leirintäpassi, jossa neljän kerätyn yöpymisleiman jälkeen saa viidennen majoitusvuorokauden veloituksetta valitsemallaan Top Camping leirintäalueella.

Vesipuisto Tropiclandia, huvipuisto Wasalandia ja Top Camping leirintäalue tarjoavat koko perheelle riemuja ja erilaisia aktiviteetteja koko kesän ajaksi. Iloista mieltä voi ammentaa mielensä mukaan itse eniten pitämästään kohteesta. Paikat sijaitsevat lähellä toisiaan, joten vaihtelua ja tekemistä riittää varmasti myös vähemmän aurinkoisina päivinä.

Vaasan muihin mielenkiintoisiin kulttuurikohteisiin pääsee tutustumaan edullisella ArtCityVaasa -passilla ja kaupungin keskustan lukuisat ostospaikat sijaitsevat vain reilun kilometrin päässä Vaskiluodon perhekohteista.
{{Ajankohtaista}}

Sundi

2006-10-29T09:05:22Z

85.157.106.93:

Palosaaren '''Sundi''' (suom. salmi) sijaitsee [[Palosaari|Palosaaren]] ja Mansikkasaaren välissä. Paikalla sijaitsi vuodesta 1789 alkaen Vaasan ulkosatama kun [[Vanha Satama|vanha satama]] nykyisen moottoritien vieressä oli mataloitunut. Vuonna 1886 satama siirrettiin [[Vaskiluoto|Vaskiluotoon]]. Toiminta Palosaaren satamassa jatkui kuitenkin suhteellisen vilkkaana vielä 1920- ja 30-luvuille saakka.

Nykyään alueella toimii pienvenesatama. Vanhoissa C.G. Wolffin suolamakasiineissa toimii nykyään merimuseo.
[[Luokka:Vaasan kaupunginosat]]

Hanttanpuli

2006-10-29T09:04:54Z

85.157.106.93:

Mäki Asevelikylän ja Purolan välissä.

[[Luokka:Vaasan kaupunginosat]]

Pukinkulma

2006-10-29T09:04:17Z

85.157.106.93:

'''Pukinkulma''' sijaitsee Palosaarentien ja Gerbyntien risteyksessä. Pukinkulmassa on saanut nimensä vuonna 1890 paikalle perustetusta panimosta nimeltään Oy Bock Ab.

Vanhaan panimorakennukseen on nykyään majoittunut palvelujen tarjoajia ja pienteollisuuden yrittäjiä.
[[Luokka:Vaasan kaupunginosat]]

J.Kangas: Asevelikylän asemakaava

2006-10-29T08:53:33Z

85.157.106.93:

'''Jussi Kangas'''

'''Asevelikylän asemakaava vuodelta 1946 perustuu rintamamiestunnukseen '''

Asevelikylän asemakaavan laati kaupungingeodeetti Johan Weckström, se noudattaa englantilaistyyppistä puutarhakaavaa, joka oli Vaasassa tuolloin uutta. Kylän sijoitus ja kaavoitus tapahtui pitkälti yhteistoiminnassa rintamamiesjärjestöjen kanssa. Asevelikylän katunimistöön ehdotettiin ensin Välskärin kertomuksen mukaisia 1808-1809 sotapäälliköiden ja kylän rakentajien taistelupaikkojen nimiä, mutta niitä ei hyväksytty liian sotaisina. Kaupungingeodeetti Weckström ehdotti puitten nimiä, mutta kaupunginhallitus ja -valtuusto olivat ihastuneet ”Vaasan Jaakoon” tekemään Aleksis Kiven ”Seitsemän Veljestä” mukaiseen ehdotukseen. Kiemuratie poikkeaa nimistöstä, vaikka sekin nimi annettiin Weckströmin toimesta. Asevelikylästä toimitettiin 1965 nimilista nimitoimikunnalle, jonka mukaan 240 Asevelikylän asukasta halusi nimenmuutosta Jukolankyläksi. Onneksi kaupunki ei siihen suostunut.

'''Paikannimiä'''

Tammikaivo 1700- luvun lopulla rakennettiin tie Klemetsögårdenista Bohlsinsalmen yli, Kotirannan, Vetokannaksen ja Palosaaren halki kaupungin uuteen satamaan. Bohlsinsalmen ylitykseksi rakennettu silta painui ylikuormitettuna ajan myötä ja padotti salmen. Siltaa alettiin kutsua ”tammeksi” (damm).Kun sillan korvaan rakennettiin suuri yleinen kaivo, sai paikka nimen Tammikaivo-Dammbrunn.

Edvininpolku on kuntopolku, joka nimettiin yleisöäänestyksen perusteella kansantaiteilija Edvin Hevonkosken rakentaman veistospuiston ja korsukylän mukaan

Jukolanpuisto sai nimensä Jukola-aiheen mukaan. Apulaiskaupunginjohtaja B. W. Schildt ”Otso” sai vuonna 1957 päähänsä muuttaa keskuspuisto vuokratalokortteliksi. Kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan, mutta ministeriö hylkäsi sen – onneksi. Schildt hermostui valtuuston päätöksestä jäädyttää rintamamiesten tontinvuokrat niin alhaiselle tasolle, ettei kunnallistekniikan rakentaminen saati ylläpito kannattanut. Vasta kun rintamamiehet vuosina 1981-82 lunastivat tontit omikseen, kaupunginosan kunnallistekniikka saatettiin kuntoon.

'''Katunimistö'''

Aapontie Jukolan veljeksistä Aapo oli kolmanneksi vanhin, Tuomaan kaksoisveli, veljeksistä pisin muttei hartevin. Vanhemmuuttaan Aapo oli vakaa lautamies. ”Senhän minä kohta sanon käydessämme jäniksen passiin. Voi meitä hulluja! Sissit ja mustalaiset tällä tavalla rähmästelkööt ilmitaivaan alla. Asua täällä susien ja karhujen kanssa!” Nämä Aapon sanat tulivat rintamamiehille monta kertaa mieleen heidän raivatessaan kotipaikkaa louhikkoiseen mäkeen. ”Myös harjoitteli hän parantajan ammattia, niin kuin hän oli oppinut eräästä vanhasta lääkärikirjasta, jota hänellä oli tapana ahkeraan tutkistella. Onnistui hän useinkin rohtoinensa, joista moni oli hänen oma keksimänsä, maan yrteistä rakettu”.

Aleksis Kiventie, nimi on annettu kirjailija Aleksis Kiven mukaan (Alexis Stenvall, 1834-72). Aleksis Kivi on merkittävin suomen kansalliskirjailijoista. Vaikeissa taloudellisissa oloissa hän luki ylioppilaaksi ja seurasi joitakin luentoja Helsingin yliopistossa. Apurahojen turvin hän kirjoitti lukuisia näytelmiä ja runoteoksia, mutta varsinaisesti hän nousi kansan tietoisuuteen kertomuksellaan ”Seitsemän miestä”. Seitsemänä veljeksenä myöhemmin tunnettu kirja ei saanut arvostusta senaikaiselta ruotsinkieliseltä sivistyneistöltä, ja tämä masensi kirjailijan. Hän sairastui masennukseen ja joutui sairaalaan sekä vietti mielisairaana elämänsä loppupäivät veljensä Albertin mökissä.

Eerontie, Eero on Jukolan veljessarjan nuorin, hän oli älykäs ja nopea oppimaan sekä aina valmis kepposiin ja vanhempien veljestensä jäykkäniskaisuuden ja hidasliikkeisyyden pilkkaamiseen. ”Tarkasti kuitenkin määrättäköön keskinäiset suhteemme”. Eerontie sijoitettiin siksi yksikseen Sepänkyläntien eteläpuolelle.

Juhanintie, Juhani on veljeksistä vanhin, harritukkainen pihkaniska ja Eeron ikuinen kurittaja. Hän oli veljessarjan ehdoton auktoriteetti puutteistaan huolimatta ja veljet tottelivat hänen komentojaan ehdottomasti. ”Niin, niin se oikeus, valta ja voima on minun! Parastani tahdon koettaa.. Mutta kun vaan tottelisitte ilman könistämistä ja ruoskaa! Mutta parastani tahdon koettaa”.

Kiemuratie, Kiemuratien kaartelee nimensä mukaisesti. Katu tontteineen jouduttiin lisäämään asemakaavaan, kun rakentamishalukkaita rintamamiehiä ilmoittautui oletettua enemmän. Kiemuratien talot ovat yhtenäisesti Alajärven hirsitaloja.

Laurintie, Lauri on Jukolan veljeksistä toiseksi nuorin. ”Pienen saviropakon partaalla istui äänetönnä Lauri, tehden savikukkoja, härkiä ja uljaita varsoja; ja oli hänellä heitä rivi kuivumassa sammaleisen hirren kyljellä”.

Simeonintie, Simeoni oli veljeksistä keskimmäinen ja viinaan taipuvainen. ”Jumala paratkoon! Hillitön, villitty on elämämme ollut aina tähän päivään asti”. Vanhoilla päivillään ”Naimatonna miehenä eli Simeoni Juhanin huoneessa, nauttien talon ruokaa ja juomaa, tehden väsymättä talon työtä varhain aamusta iltaan myöhään. Säästäväinen, kitsas oli hänen luontonsa, ja kitsaammaksi kävi se vuosi vuodelta aina”.

Timontie, Timo on veljeksistä kolmanneksi nuorin. ”Vaimon hän oli nainut Kuokkalan talosta. Oli tuossa eukkoa, Laurin akassa: leveärintainen nainen, hänen äänensä kaikui kuin kiljuvan klaneetin ääni. Mutta äänetönnä, veistellen istui Lauri, huolimatta vaikka ärhentelikin akka. Tapahtui kuitenkin silloin tällöin, että miehen kärsimys katkesi, ja silloin ei ollut hyvä häntä katsoa vasten naamaa”.

Toukolantie, Katu kaavoitettiin ristiriitojen vallassa vuonna 1980, kun KPO:n Prisman tontti kaavoitettiin jalkapallokentän paikalle. Asevelikylän asukkaat vastustivat pontevasti katua, ja kun hävisivät taistelun, vaadittiin kadun ja kylän väliin meluvalli. Ei niinkään melua vastaan vaan peittämään rumaa markettimassaa. Katkeroituneet virkamiehet nimesivät meluvallin ”itkumuuriksi”.

Tuomaantie, Tuomas on veljeksistä toiseksi vanhin ja hartevin. ”Mutta Impivaaraa, ensin rakettua, hallitsi omanansa Tuomas, mies harteva ja vahva. Talonsa töissä ja toimissa ei hän käynyt käsiin menolla ja pauhinalla; kuitenkin hän piti kuria ja Herran nuhdetta yllä sekä huoneessa että vainiolla. Näin kulkivat Tuomaan päivät, tyynesti kohden haudan tyyntä satamaa. Virtaan verrataan usein ihmisen elämää täällä. Mutta Tuomaan elinkauden, hänen isännyytensä Impivaarassa aina kuolinhetkeensä asti, tahtoisin verrata kymiin, joka juhlallisesti, rauhaisasti retkeilee kohti ääretöntä, ijankaikkista valtamerta”.

Venlantie, Venla, Juhanin vaimo, on Männistön muorin tytär, joka ” vaikka laatuunkäypä emäntä, oli hieman suulas ja riitaisa nainen. Useimpa hän hetket pitkät mekasteli ja metelöitsi miehensä päälle, tuon ”köntin”, tuon ”ukulin” ja ”tarhapöllön” päälle”.

[[Luokka: Jussi Kangas]]

Kuinka vesijohto tuli Nikolainkaupunkiin

2006-10-29T08:49:30Z

85.157.106.93:

'''Jussi Kangas'''

'''Kuinka viemäri ja vesijohto saatiin Nikolainkaupunkiin'''
Kaivojen saastuminen oli ekokatastrofi

Nykyajan suurimpiin haasteisiin kuuluu tasapainoinen ja hallittu yhteiselämäluonnon kanssa. Piittaamattomuus ja ekologian tuntemattomuus johtaa ekokatastrofiin, josta selviytyminen voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi. Saasteongelma ei kuitenkaan ole uusi, vaan Nikolainkaupungin johto joutui sen kanssa tekemisiin jo reilut sata vuotta sitten. Ja ongelma oli kaupunkiyhteiskunnan pahimpia: kun asukkaitten juomavesi saastui, olivat kaupunginisät vakavan ja kalliin ongelman edessä.
Oheinen kirjoitus on koottu palapelinä useista lähteistä.

'''Vietiin tuhkatkin pesästä'''

Kuumana elokuun 3. päivänä 1852 palaneen Vaasan asukkaat muuttivat uuteen Nikolainkaupunkiin juhlallisesti elokuun alussa 1862. Kaikkeinarmollisin keisari Aleksanteri II peruutti Vaasan kaupunkioikeudet antaen ne uudelle Nikolainkaupungille, ja niin Kaarle IX:n vuonna 1606 perustamasta Vaasan kaupungista tuli Nikolainkaupungin esikaupunkikylä Vanha Vaasa. Arkkitehti Carl Axel Setterberg’in suunnittelemaan Nikolainkaupunkiin vietiin Vaasasta kaikki sinne palon jälkeen rakennetut siirtokelpoiset talot ja jopa kadunnimet.

'''Setterbergin kaivot'''

Vesiongelmaa pelättiin jo silloin, kun “muuttopuolue” puuhasi kaupungin rakentamista uudelle paikalle, kaukaiselle Klemetsön niemelle. Pelko osoittautui turhaksi, kun asemakaavan mukaiset neljä kaivoa oli kaivettu. Vettä tuli riittävästi ja se oli hyvänlaatuista. Nämä neljä yleistä kaivoa sijaitsivat Kauppatorin vierellä Vaasanpuistikon ja Kauppapuistikon risteyksessä, Suomen Pankin vierellä Hovioikeudenpuistikolla, Kirkkopuistikolla numero 8 kohdalla sekä Kauppapuistikon alkupäässä Tiklaksen edessä. Monet yksityiset kaivoivat tonteilleen kaivoja, joista osa muodostui runsasvetiseksi ja hyvälaatuiseksi. Ne kuitenkin lukittiin kaupunkilaisilta kuivina kesinä.

'''Ekokatastrofi'''

Käymälät ja likakaivot aiheuttivat vakavan saasteongelman. Taajaan rakennetuissa vähävaraisten kaupunginosissa sijaitsivat käymälät ja likakaivot, “latriinit”, lähekkäin matalien kaivojen kanssa. Maahan imeytyvät likavedet valuivat lähellä maanpintaa olevaa peruskalliota pitkin laajalle. Pintavedet, varsinkin keväisin, veivät käymälöiden ja tunkioiden valumavesiä kaivoihin. Suuri osa kaupungin kaivoista oli pahasti saastunut jo 1880- luvulle tultaessa. Saastuneen juomaveden aiheuttamat ripulitaudit olivat yleisiä, ja erityisesti pikkulapset olivat hengenvaarassa. Keskikaupungin ulkopuolelle matalikoihin rakennetut kaivot olivat silloin pelastus: Mäkikaivon, Kasakkakaivon, Hollihaankaivon, Severin Kellroosin kaivon, Hautausmaan- eli Lammikkokaivon, Hietalahdenkaivon, Gustavsborginkaivon ja Tammikaivon vedet pysyivät kunnossa. Mutta vesi oli kaukana ja sen kuljettaminen kaupunkiin tuli kalliiksi. Monissa taloissa oli myös vesiklosetit, talonmiehillä oli hikinen urakka pumpata vesi ullakon säiliöön. Klosettien jätökset laskettiin surutta “latriineihin”.

'''Perusteellinen tutkimus terveysongelmasta'''

Vuoden 1900 alussa I kaupunginlääkäri Karl Ekholm suoritti laajan tutkimuksen työväen asunto-oloista. Tutkimuksen tulokset julkaistiin 1904, siinä tuli selkeästi esille jumaveden saastumisen syyt ja seuraukset. Tietysti tutkimus kattoi työväestön koko asuntokurjuuden. Juuri surkeat asunto-olot ja huono hygienianhoito yhdessä saastuneen juomaveden kanssa aiheutti kaikenlaisia epidemioita.
Tri Ekholmin tutkimustulosten johdosta asetettiin heti komitea pormestari Ivar Hasselblattin (1864-1948) johdolla laatimaan ehdotuksia työväestön asunto-olojen olojen parantamiseksi. Toimikunta julkaisi raporttinsa vasta vuonna 1911.

'''Puhdasta vettä yritettiin myös viinan voimalla'''

Kaupunki antoi myös Vaasan Anniskeluosakeyhtiön voittovaroista rahaa porakaivojen tekemiseen, mutta niistäkään ei saatu kunnollista juomavettä. Anniskeluyhtiö oli vuosina 1876-1919 kaupungille varsinainen rahasampo. Sillä oli kaupungissa kuusi myymälää joista kolmessa myytiin kirkasta kotimaista ja kolmessa ulkomaista värillistä viinaa. Yhtiön voittovarat käytettiin jakokomitean ehdotusten mukaan.

'''Viemäröinti rakennettiin'''

Kaupunginisät päättelivät 1880- luvun lopulle tultaessa, että rakentamalla viemäröinti kaupunkiin kaivojen saastuminen voidaan pysäyttää ja että ne vähitellen myös puhdistuisivat. Niinpä viemäriverkoston rakentaminen aloitettiin 1889 ja saatettiin valmiiksi viidessätoista vuodessa vuoteen 1904 mennessä. Viemäriin liittyminen oli kallista, ja talot jatkoivatkin entistä saastuttamistaan. Rakennusjärjestyksen muutoksella 1902 kaikki kiinteistöt velvoitettiin liittymään viemäröintiin. Kaivojen tilanne ei kuitenkaan parantunut. Ongelman hallitsemattomuutta kuvastaa se, että viemäriverkostoon kootut jätevedet laskettiin puhdistamattomina mereen. Siitä kehkeytyi taas uusi saasteongelma, uimavedet saastuivat. Jätevedenpuhdistamo Hietalahteen rakennettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

'''Vesijohtokomitealla ei ollut kiirettä'''

Kaupunginvaltuustossa toimi aktiivinen sanomalehtimies Ossian Ansas, jonka aloitteesta kaupunginvaltuusto perusti vuonna 1907 vesijohtokomitean. Komitea toimi hissukseen ja lähetteli raporttejaan kaupunginvaltuustolle. Kaupungissa toimiva Teknillinen Klubi antoi vihdoin vuonna 1910 tri Gunnar Heikellille 400 markan stipendin Saksaan tehtävää tutustumismatkaa varten. Seuraavana vuonna klubi vaati kaupunkia korvaamaan sille rahat, koska matka johti tuloksiin. Saksalainen insinööri E. Prinz laati kaupungille ehdotuksen vesijohtoverkon rakentamiseksi. Kaupunginvaltuusto hyväksyi ehdotuksen 20.3. ja teki rakentamispäätöksen 23.4. 1912. Täysin Prinzin suunnitelmaa ei noudatettu, vaan rakentamisen kuluessa tehtiin lukuisia halvennus- ja parannusmuutoksia.

'''Porarien lakko heti alkuun'''

Rakennustyöt aloitettiin heinäkuussa 1912, ja ensimmäinen lakko pysäytti työmaan jo elokuussa kahdeksi viikoksi. Porarit tekivät lakon vauhdittaakseen vaatimustaan korkeammista urakkataksoista. Lakko loppui äkkiä, kun projektipäällikkö Kaarlo Tawast hankki työmaalle kaksi sähkökäyttöistä kompressoriporaa. Vesijohtotyömaa toimi kaupunginvaltuuston päätöksellä lokakuusta 1914 kesäkuuhun 1915 hätäaputyömaana.

'''Pohjaveden tarkka analyysi'''

Nikolainkaupungin vesijohtovesi päätettiin ottaa pohjavesikaivoista, jotka suunnitelman mukaan tuli sijoittaa Getingflyetin matalikkoon. Tammikuussa 1911 komitea raportoi kaupunginvaltuustolle, että koepumppaus koekaivossa tuottaa pohjavettä 11-12 litraa sekunnissa. Kaivon syvyys oli viisi metriä, mutta komitealla oli tarkoitus kaivattaa se seitsemän metrin syvyyteen. Lopulta rakennettiin viisi pohjavesikaivoa ja pumppaamo sekä työntekijöiden asunnot kyseiselle alueelle.
Veden laadusta tehtiin tarkka analyysi, joka osoitti sen laadun olevan hyvä.

'''Vesitornista tuli kaupungin maamerkki
'''
Keskelle kaupunkia sijaitsevasta, kaikkialle näkyvästä vesitornista järjestettiin suunnittelukilpailu, jonka voitti arkkitehdit Jussi ja Toivo Paatela. Vesitornin upeat graniittityöt tekivät kuuluisat vaasalaiset Harjunpään veljekset Jaakko, Jussi, Aleksanteri ja Matti. Tornin vedenpinta +55 metriä mpy. täytti Yleisen Paloapuyhtiön vaatimuksen, paloapuyhtiö nimittäin lainoitti vesijohdon rakentamisen. Tornin urakoi Tampereen Sementtivalimo ja Rautabetoni Osakeyhtiö, se muurattiin pääosin ruotsalaisilla tiilillä (tietysti!), mutta sotatilan aiheuttamien toimitusvaikeuksien vuoksi osa julkisivutiilistä ostettiin Ylistaron Tiilitehtaalta. Vesitorni ja betonista valettu 500 kuutiometrin vesisäiliö valmistuivat jo 1914, mutta toimitusvaikeuksien vuoksi säiliö tervattiin sisältä “Inertol”- tervalla vasta syksyllä 1915, jolloin vesijohtoverkko otettiin käyttöön.

'''Viemäriverkko osin uusiksi'''

Kaupungin viemäriverkosto jouduttiin rakentamaan osittain uudelleen. Vesijohto rakennettiin noin kahden metrin syvyyteen, kun viemärit oli aikanaan rakennettu paljon matalammalle. Vanhat talojohdot jäivät “roikkumaan”, ja Tawastin kertomuksen mukaan täytyi niitten liittämiseksi uuteen viemäriin ostaa kalliita “fasooniputkia”. Vaikka vesijohtolaitos oli kaikkine kokeiluineen valmiina loppusyksystä 1915, vain alle puolet kiinteistöistä liittyi siihen rakennusvaiheen aikana. Kesti vielä liki viisitoista vuotta ennen kuin kaikki keskikaupungin kiinteistöt oli siihen liitetty.

'''143 palopostia'''

Vaasan palo oli vielä niin hyvässä muistissa, että uuteen vesijohtoverkostoon järjestettiin runsaasti paloposteja, jotka samalla toimivat liittymättömien kiinteistöjen vesiposteina. Näitä paloposteja asennettiin kantakaupungille yhteensä 133 ja Palosaarelle 10 kappaletta. Sotatilan johdosta vesimittareiden saanti oli mahdotonta. Veden kulutuksesta laskutettiin kiinteistöjä huoneluvun mukaan, vesiklosetista ja kylpyammeesta laskutettiin erikseen.

'''Onkilahtea täytettiin'''

Mielenkiintoinen seikka on vesijohtotyömaalta louhitun suuren kivimäärän sijoittaminen ja korvaavien maamassojen hankinta. Kaarlo Tawastin kertomuksen mukaan sitä vedätettiin Onkilahteen 66.524 hevoskuormaa. Tilalle tuotiin hiekkaa saaristosta ja ”Nupumontusta” (Linja-autoaseman vieressä) sekä täytemaata ajettiin junalla Mustasaaren aseman läheltä.

'''Kaivoista muistot jäljellä'''

Setterbergin asemakaavan mukaiset kaivot on säilytetty muistomerkkeinä lukuun ottamatta Vaasanpuistikon ja Kauppapuistikon risteyksessä ollutta. Se sai aikanaan väistyä paikalle rakennetun huoltoaseman tieltä. Kaikki muut ja pääosin yksityisetkin kaivot on myöhemmin peitetty rakennustoiminnan laajennuttua kantakaupungin ulkopuolelle. Paikanniminä on säilynyt Mäkikaivo ja Tammikaivo.

[[Luokka: Jussi Kangas]]

Wasastjärnojen opiskelukämppä

2006-10-29T08:48:58Z

85.157.106.93:

'''Jussi Kangas'''

'''''Maaherrantalo – Wasastjernojen opiskelijakämppä'''''

Maaherrantalon käytöstä asumistarkoituksiin taitetaan parhaillaan peistä – puolesta ja vastaan. Omituisin perustelu asumiskäyttöä vastaan oli hiljattain sanomalehdessä. Siinä asumista vastustettiin talon historialla ja arkkitehtuurilla. Kirjoittaja kylläkin oli näitä Vaasan vihreitä jotka vastustavat kaikkea ja kaikkialla. Maaherran talo on tehty asumistarkoitukseen, ja sopii sellaisena myös kaupunginjohtajan asunnoksi – jos hän haluaa siihen muuttaa. Talon historiallinen käyttö ilmenee seinän muistolaatasta.

Maaherrantalo tehtiin alun perin asumistarkoitukseen: ruutitehtailija Gustaf August Wasastjernan tyttärille opiskelijakämpäksi. Rakennuttaja, Falanderin kauppiassukua Vaasasta, asui Ilmajokelaisessa Seinäjoen kappelissa. Kun tytärten piti päästä opillisesta sivistyksestä osalliseksi, oli tultava sitä varten kaupunkiin. Aikanaan talosta tuli kuvernöörin virkatalo, sittemmin maaherran residenssi läänin lopettamiseen saakka. Toimipa talossa Vaasan Teknillinen Reaalikoulukin vv. 1897-1938. Vapaussodan alkamispäivästä saakka siinä oli Suomen valkoisen armeijan päämaja ja myöhemmin myös Vaasan senaatti. Kenraali C. G. Mannerheim muutti esikuntansa Juho Myntin talosta (nykyinen Tikanojan taidekoti) palattuaan Ylihärmästä Vaasaan.

Lääninarkkitehti C. A. Setterbergin suunnittelema talo rakennettiin vuosina 1863-65 Skarpansin (Bomarsundin) venäläisen linnoituksen raunioista pöllityistä tiilistä. Ranskalaiset ja englantilaiset räjäyttivät kyseisen linnoituksen hajalle poistuessaan Suomen rannikolta 2.9.1854. Rikkinäisistä tiilistä rakennettu talo piti rapata vastoin arkkitehdin suunnitelmia. Vuonna 1890 talon ulkonäkö muuttui käyttötarkoituksen myötä. Kuvernöörin virka-asuntoon piti tehdä erillinen porrashuone. Ensimmäinen talossa asunut kuvernööri lienee August Alexander Järnefelt Elisabeth- rouvansa kanssa.

Maaherrantalon rakennuttaja G. A. Wasastjerna oli Abraham Falander-Wasastjernan pojanpoika, tosin avioliiton ulkopuolella tehtynä. Gustaf August ja hänen isänsä Gustaf Adolf olivat ruutitehtailijoita em. Seinäjoen kappelissa, mutta isänsä Abraham aloitti liiketoimintansa Vaasassa. Ne päättyivät häpeällisesti vuonna 1808, kun hänet karkotettiin maasta poliittisten vehkeilyjen takia. Kun Ruotsi hävisi vetelästi käymässään sodassa Suomen, houkutteli Abraham Falander yhdessä vaasalaisen kellosepän Löfgrenin kanssa ruotsalaiset yrittämään Vaasan vapauttamista. Juhannuksen aikoihin Vaasassa käydyt taistelut päättyivät vaasalaisten kannalta onnettomasti. Ruotsalaiset ja heihin yhtyneet Vaasan pohjoispuoliset asukkaat lyötiin verisesti ja kaupunkilaisiin kohdistettiin raaka väkivalta ja ryöstöt usean päivän ajan.

Falander karkotettiin maasta ja aateloitiin, mutta aateloija Gustaf IV Adolf menetti kruununsa ja murhattiin. Abraham Falander-Wasastjerna muutti Seinäjoelle, mutta kummittelee kuulemma nykyisin Vanhan Vaasan museossa. Jonkinlaisen väärinymmärryksen huumassa Vanhaan Vaasaan pystytettiin vuonna 1935 muistomerkki tuolle onnettomalle maihinnousulle. Sitä on erheellisesti pidetty Suomen sodan 1808-09 muistomerkkinä.

Että sellainen tarina tällä kertaa.

[[Luokka: Jussi Kangas]]

Maaherrantalon kummitus

2006-10-29T08:48:36Z

85.157.106.93:

'''Jussi Kangas'''

'''''Maaherrantalon kummitus'''''

Pohjanmaan historiallisen museon hallinnassa oleva Maaherrantalo rakennettiin vuosina 1863-65 lääninarkkitehti C. A. Setterbergin suunnitelman mukaan. Kun talosta tuli kuvernöörien virka-asunto, siihen rakennettiin uusi porrashuone 1890 Backmansson & Thesleffin suunnittelemana.
Alkuperäiseen taloon tuotiin rakennustiilet Ahvenanmaalta 1854 rikkiammutusta Skarpansin eli Bomarsundin venäläisestä linnoituksesta. Vanha tarina kertoo, että talossa kuuluu öisin huutoja ja juoksuaskeleita, joiden arvellaan olevan venäläisen Teluschkinin jättämiä, kun hän ajaa takaa Annaa, ahvenanmaalaista tyttöä tulituksen alla olevassa linnoituksessa. Tämä tarina liittyy vanhaan tarinaan Annasta ja Eerikistä.

'''Anna ja Erik'''

Anna oli vanhan luotsin tyttärentytär ja asui hänen ja hänen ramman, sokean vaimonsa luona pienessä saaressa Bomarsundin lähellä. Eräänä heinäkuun aamun 1853, auringon heittäessä keisarillista valoaan siniselle vedelle ja metsäisten saarten vuorisille rannoille tuli nuori mies, jolla, kuten kerrotaan, oli harvinaisen kirkkaat siniset silmät, soutaen Jomalasta Lumparnin ylitse, vanhan luotsin luo pyytämään hänen tyttärentytärtään Annaa vaimokseen. Tämä nuorukainen oli Erik. Mutta ukko osoitti kirottua tornia ja epäsi ilman muuta hänen pyyntönsä. jos kykenet poistamaan tornin, saat Annan vaimoksesi, ukko vielä lisäsi. Erik tahtoi tietää, mitä ukolla oli tornia vastaan, jolloin vanha luotsi kertoi venäläisten sotamiesten vieneen hänen vaimonsa ja Annan äidin torniin ja rääkänneen heitä siellä sillä seurauksella, että edellisen selkä katkesi, joten hänestä tuli sekä sokea että rampa, ja jälkimmäinen kuoli pahoinpitelystä. Nuoren Erikin retken tuloksena oli, että hän päätti myydä Jomalassa sijaitsevan talonsa ja muuttaa Annan kanssa Ruotsiin, jonne luotsi myös aikoi lähettää Annan.

Tuli vuosi 1854. Eräänä maaliskuun aamuna tuli Erik ajaen Lumparnin jään ylitse luotsin saarella olevalle mökille. Nyt he menevät kihloihin hän on myynyt talonsa ja suunnittelee muuttoa ”vanhaan maahan”. Seuraavana aamuna Erik lähtee takaisin, iloiten onnistumistaan.

Mutta kaukana pohjoisessa häämötti kirottu torni. Tulee kevät ja tulee kesä. Erik on koettanut hankkia passia Ruotsin matkaa varten, mutta epäonnistunut puuhissaan. Nyt hänessä herää tuuma paeta Grisslehamniin ja hän matkustaa Bomarsundiin uskoakseen suunnitelmansa kihlatulleen. Anna panee kuitenkin vastaan ja tahtoo odottaa syksyn tuloa. Tyytymättömänä tähän Erik katselee ikkunasta ulos ja huomaa tornin. Hän pui nyrkkiänsä.

”Kirottu torni, jos olisitkin poissa, sinun on kaikki syy”. Hän matkustaa taas kotia.

Pian tämän jälkeen ilmestyy venäläinen aliupseeri näyttämölle. Hän on saarelle sijoitetun vartioston päällikkö. Ryssä ostaa Annalta jauhoja ja kaloja ja mielistelee häntä makeilla sanoilla. Muutamana iltana hän on tavallista rempseämmällä tuulella luotsi oli matkoilla ja hän saa ostaa tilkun tämän viinaa ja lopuksi hän kosii Annaa minkä jälkeen hän jää päihtyneenä makaamaan rantakiville.
Nyt pitää Anna tilannetta vakavana ja päättää vihdoin paeta, ottaen mukaansa välttämättömimmät talouskalut ja ramman isoäitinsä. Paikalle saapuu nyt sattumalta Erik, joka luonnollisesti joka suhteessa hyväksyy pakosuunnitelman, ja seuraavana aamuna molemmat alkavat viedä talon tavaroita rannassa odottavaan veneeseen.
Palattuaan vartiostoonsa aliupseeri on saanut aika läksytyksen eräältä äskettäin sinne saapuneella luutnantilta, ja puolustaakseen poissaoloaan hän kertoo upseerille Annan olevan vakoilijain palveluksessa.

Luutnantti päättää lähteä määräpaikalle aliupseerin seurassa toimeenpannakseen kuulustelun, jolloin luutnantti määrää aliupseerin tulkiksi, vaikka itse hyvin taitaa ruotsia. Aliupseeri, joka ei ole selvillä uuden luutnantin kielitaidosta, tulkitsee väärin sekä kysymykset että vastaukset sillä seurauksella, että luutnantti tuomitsee hänet piestäväksi. Tämä tapahtuu Erikin ja Annan ollessa läsnä. Luutnantti ilmoittaa sen jälkeen, että hänen virtaansa puolesta valitettavasti täytyy kieltää nuorta paria pakenemasta, mutta takaa heille samalla turvallisuuden.

Kuluu muutamia päiviä. Nyt suhisevat vihollisen luodit Bomarsundin ylitse ja hieno luutnantti on kaatunut. Tässä tarjoutuu aliupseeri Teluschkinille, joka kutsuu itseään ”neljännentoista arvoluokan aatelismieheksi” tilaisuus kostoon. Kun pommitus keskeytyi vähäksi aittaa, hyökkäsi ryssä muutamien sotamiesten seuraamalla tupaan. ”Olet vankini, roisto”, hän huusi ja lähestyi miekka paljastettuna. Erik tappoi kirveellä yhden sotilaan ja Anna nokesi uuninluudalla ”neljännentoista arvoluokan aatelismiehen” kasvot, mutta lopuksi heidät molemmat voitettiin ja sidottiin käsistä ja jaloista. Mutta jälleen pamahtivat tykinlaukaukset ja ryssät katosivat suunniltaan pelosta, jättäen sekä Annan että Erikin sidottuina tupaan, joka sytytettiin tuleen.

Rampa isoäiti oli kuollut halvaukseen. Pian ryssä palasi ja vei kihlatun parin mukanaan ”kirottuun torniin” jonne heidät teljettiin.
Tässä toivottomassa tilanteessa Erik ja Anna pian. huomasivat, että heidät erotti ainoastaan lautaseinä. He saattoivat keskustella ja päättivät valmistautua kuolemaan, sillä ei tuntunut todennäköiseltä päästä elävänä ”kirotusta tornista”.
Erik huokasi ja itki, mutta Anna lohdutti; tornin syvyydessä taistelivat nämä molemmat sielut kanan ja katkerasti keskenään; epätoivo taisteli toivoa vastaan, mutta rakkaus ja usko olivat toivon liittolaisia.

Yht'äkkiä kuului melua. Teluschkin tuli Annan luokse. Hän oli julman ja kamalan näköinen, ruoska kädessään. Erik antoi puukkonsa Annalle. Ryssä herjasi uhriansa kotvasen aikaa ja ilmoitti sitten tuominneensa Annalle kaksikymmentäviisi paria raippoja. Kun hän sanoi ryhtyvänsä tähän toimitukseen, kohotti Erik äänensä lautaseinän takaa, mutta sai siihen vastaukseksi, että hän itse aikanaan saisi kärsiä saman rangaistuksen. Ryssä lähestyi, jolloin Anna, vihasta kuohuen, paljasti puukkonsa. Tästä ryssä sai aiheen muistuttaa siitä, kuinka kuusitoista vuotta sitten kävi kahdelle naiselle, jotka tässä samassa tornissa olivat niskoitelleet ylivaltaa vastaan ja Anna sai nyt tietää, että sama julma mies oli lyönyt hänen oman äitinsä kuoliaaksi ja hänen äidinäitinsä rammaksi. . .
Samassa silmänräpäyksessä, jolloin ryssä kohotti ruoskansa antaakseen Annalle ensimmäisen iskun, onnistui Erikin tunkeutua vankikoppiin lautaseinän lävitse ja lyödä ryssä maahan.

Samassa tärisytti kirottua tornia jymyävä pamahdus.
Ranskalainen tykistö oli avannut tulen. Erik laski pelästyksissään ryssän käsistään ja tämä hävisi kiireimmän kaupalla. Pommitusta jatkui. Anna luki synnintunnustuksen ja rammalta äidinäidiltään oppimiaan virsikirjan rukouksia. Ryssä oli kiireissään unohtanut lyhdyn vankikoppiin ja sitä paitsi jättänyt oven auki.

Molemmat vangit ottivat lyhdyn mukaansa ja lähtivät portaille. He kulkivat monen suljetun oven ohitse kunnes vihdoin saapuivat avonaiselle, mutta siellä olikin ruutisäiliö. Erik aikoi heittää palavan lyhdyn siihen, mutta Anna vastusteli. Kuului askelia. Erik kulki rohkeasti eteenpäin pitäen lyhtyä edessään, niin että lyhdyn valo sattui vastaantulijan silmiin. Tämä oli Teluschkin. Valo häikäisi hänet. Hän sieppasi lyhdyn ja jatkoi hoippuen matkaansa. Erik näki hänen menevän ruutisäiliöön, jota hän erehdyksissään luuli vankikopiksi. Erik ja Anna kiiruhtivat ulos ja riensivät kauas kentälle.

- - - Rummut tärisivät, komentosanoja ja sotahuutoja kuului, kimakat vihellyspillit ja metsästystorvet vinkuivat, kaikuivat ja rämisivät kaikkialla. Heidän päittensä ylitse suhisivat kuulat kuin jättiläispaarmat ja tässä kauheassa metelissä kuului ylinnä tykkien tahdinmukainen pauke. Yht'äkkiä leimahti savupilvistä tavaton tulimeri ja seuraavassa tuokiossa kuului sellainen jyrähdys ja jymy, että maa tärisi ja korvat menivät umpeen. ”Kirottu torni” räjähti ilmaan...
Taistelun päätyttyä kuulusteltiin Erik ja Anna ja molemmat päästettiin vapaiksi. Nyt ilmaantui myös vanha luotsi, joka kesän aikana oli palvellut eräässä ranskalaisessa sotalaivassa. Hänellä oli hyvänä ystävänä muuan naisravintoloitsija ja tarjosi kihlapariskunnalle viiniä. Ranskalainen kenraali pani käyntiin rahankeräyksen, josta kertyi paljon enemmän kuin mitä ukko ja Anna olivat ennen yhteensä omistaneet.

Sellainen on lyhyesti Bomarsundin Erikin ja Annan lemmentarina, kertomus Ahvenanmaan tytön uskollisuudesta ahvenanmaalaista sulhastaan kohtaan ja kertomus siitä, kuinka hän halveksi ryssää, joka esiintyi ”neljännentoista arvoluokan aatelismiehen”, Ivan Teluschkinin hahmossa.

”Kirottuun torniin” päättyy kuvauksemme linnanraunioista. Kuvaukseen läheisesti liittyy sotavanhuksen kertomus muistoistaan vuoden 1854 ajoilta, jolloin sodan ukkonen jyrisi Ahvenanmaan rauhallisilla seuduilla. Nyt kulkee matkailija linnoituksen valleilla ja soraläjillä, linnoituksen, joka kerran oli aiottu ”Pohjanlahden avaimeksi”. Lumparnin aallot loiskivat rantaa vastaan..

[[Luokka: Jussi Kangas]].

Suuri katunimiuudistus

2006-10-29T08:48:09Z

85.157.106.93:

'''Jussi Kngas'''
'''''Suuri katunimiuudistus 1945'''
''
Vuoden 1935 suuren alueliitoksen jälkeen alettiin kaupungin nimikysymyksiä käsitellä uudelleen vuonna 1938, mutta alkanut maailmansota keskeytti työn. Nimikysymykseen palattiin huhtikuussa 1944, hallinnolliseen käsittelyyn asia tuli huhtikuussa 1945. Vaasa-lehti ja Vasabladet informoivat kaupunkilaisia ja kehottivat ottamaan ehdotuksiin kantaa ja tekemään omiakin ehdotuksia. Näin myös tapahtui, ja ensimmäisen kerran kaupunkilaiset voivat vaikuttaa nimikysymykseen. Kaupunginvaltuusto käsitteli asiaa esityslistan §68 mukaisesti, ja hyväksyi kaupunginhallituksen esityksen kahdella vähäisellä poikkeuksella. Voidaan katsoa, että hyväksyessään kaupungin kaduille suomen- ja ruotsinkieliset nimet, se samalla poisti venäjänkieliset. Näin 14.7.1918 keskeytetty venäjänkielisten nimien poistaminen voitiin katsoa loppuun käsitellyksi.

'''Klemetinsaaren nimistöstä'''

Ruotsinkielisissä kartoissa 1700- luvun puolivälissä saaren nimellä oli kaksi kirjoitusasua: Klemetsö landet tai Clemetzö by. Saaren vanhaa asutusta edustaa Klemetsögårdin talo, jonka alueella sijaitsee nykyisin kaupunginsairaala ja vanhainkoti Tammikartano. Lähinnä Klemetsögårdia oleva Nikolainkaupungin katu sai nimen Klemetsögatan. Rautatien valmistuttua 1883 se katkaisi kadun, ja pohjoisosa sai vuonna 1945 uuden nimen Vöyrinkatu. Samalla Klemetsögatan kirjoitettiin suomenkieliseen muotoon Klemetinkatu.
Klemetinsaarella oli 1700- luvulla tunnistettavissa paikanniminä Finnskatan tai Finnskata udden, nykyinen Kustaanlinna (Gustafsborg), Tackholmen eli nykyinen Hietalahti, Kopparören eli Kuparisaari. Pohjoisosan niemi, jolle Nikolainkaupungin ensimmäinen hautausmaa perustettiin vuonna 1864, kantoi 1700- luvulla Granholm udden- nimeä. Sitä on kutsuttu suomenkielellä myös Ulkuniemeksi (ulku = riuku, kalastajien verkkojen kuivatusteline). Kun Ulkuniemelle vihittiin vuonna 1864 hautausmaa, ”Kuolleiden kaupunki”, sai se ensimmäisen vainajan, kirjanpainaja F. W. Unggrenin kaksivuotiaan tyttären mukaan nimen Almanniemi (Almaudden). Nimi on jo unohtunut, mutta pitäisi ottaa uudelleen käyttöön.
Klemetinsaaren viljelysmailla oli sellaisia nimiä kuin Stoorhagen, Mathmor änge, Esters åker, Wäster åkern, Lill änge, Gambel gården, Metviken, Maren, Långviken ja Prästholms änge. Metsäalueilla oli nimiä: Metviksskogen, Lånviksskogen, Malliniers skogen.

'''Papinsaari ja Schefferinlahti'''

Vielä 1757 Klemetinsaarta ympäröi meri joka puolelta: etelässä oli Klemetinsaaren selkä tai Ristihaminan selkä, myöhemmin Eteläinen kaupunginselkä, nykyisin Sundominlahti. Etelässä saareen pistäytyivät Sandöviken (Hietalahti) Matmorviken (Emäntälahti). Sandviken (Hietalahti) on täytetty ja hävinnyt kokonaan, Emäntälahdesta on jäljellä lätäkkö, suurimmalta osaltaan sekin on täytetty. Emäntälahti ulottui vielä 1930- luvulla nykyisen raviradan keskelle. Klemetinsaaren eteläisin osa on Kuparisaari ja sen edustalla nyt jo mantereeseen kiinnikasvanut Ahvensaari.
Nykyisen Kaarlenkentän paikalla ollut viljelysaukea on tunnettu nimellä Prästholms Änge (Papinsaaren niitty). Olisiko Korkeamäen alkuperäinen nimi ollut Papinsaari? Mustikkaselkä oli ennen merenlahti, nyt sen paikalla on Rytilaakso. Kuparisaaren itäpuolella Mustikkaselän suu tunnettiin vielä 1930- luvulla Schefferinlahtena, mutta nykynimistössä sitä ei ole. Nyt suunnitteilla oleva asuntomessualue sijaitsee Shefferinlahdessa.

'''Eisfjärdenistä Onkilahdeks'''i

Pohjoisessa Klemetinsaarta rajaa Eisfjärden (vanha nimi Eidsfjärden), nimi tarkoittanee Kannaksenselkää. Eids on vanhaa ruotsia, ja tarkoittaa kannasta. Vanhoissa kartoissa on kirjoitettu Eis on jo muuttunut muoto. Nykyruotsissa ei sanaa enää käytetä, vaan se on korvattu sanalla näs. Nykyinen Dragnäs oli ennen Drageids ja Dragnäsbäck oli ennen Drageidsbäcken.
Eisfjärden on nykyisin Onkilahti. Eisfjärdenistä pistäytyi Pitkälahti (Långvik, kuivattu vuonna 1938) ohi Kotirannan erottaen myös kaupungin Mustasaaresta. Se yhtyi idässä Mustikkaselkään. Pitkälahden ja Mustikkaselän yhdisti Bohlsinsalmi, josta oli lammikkoja vielä jäljellä 1920-luvulla. Pitkälahden historiasta muistuttaa Pitkänlahdenkatu, josta vuonna 1945 erotettiin Asemakatu. Nykyisten Myllykadun ja Laivakadun risteyksessä sijaitsi jo ennen nyky-Vaasan rakentamista Långvikin talo, jonka perustuksia vieläkin on jäljellä.
Klemetinsaaren länsipuolella Brändöfjärdenissä on pieni saari, joka ennen tunnettiin nimillä Kogrund, Koören ja Högrund. Nykyisin Hietasaarena se antoi nimen Hietasaarenkadulle. Eisfjärdenin suulla oli myös pieni saari, Eisfjärdsgrund, joka Palosaaren sillan länsipuolella sijainneena on täytöillä kasvanut kiinni Palosaareen.
Klemetinsaaren länsipuolella ovat myös pienet Räätälinsaari ja Halkokari. Räätälinsaari on venesataman aallonmurtajana kasvattanut pituutta ja Halkokari (ilmailun muistomerkki) on kiinni Vaskiluodon uudessa tiepenkereessä.

'''Kansan antamat paikannimet'''

Kansa on kekseliäs, ja niinpä Vaasastakin löytyy kansan antamia paikannimiä, jotka tunnetaan monesti paremmin kuin viralliset. Pukinkulma Vetokannaksella ja Rytilaakso Hietalahdessa ovat päässeet opaskarttaankin. Hyvin tiedetään Kuhnankulma ja Tynnyrimäki Palosaarella, Sumula Hietalahdessa ja Tammikaivo Asevelikylässä. Kantakaupungissa on Kuolemanloukku, Paperisilta, Putusilta ja kaikista tunnetuin on kantakaupungin köyhäinkortteli Kapsäkki.
Pitkälahti ulottui 1862 enää Riskusillalle, ja Huutomäen alla sekä nykyisen Asevelikylän kohdalla oli enää pieniä lammikoita. Riskusillan nimi tuli siitä, kun keväisin ja syksyisin tulvaveden aikaan Pitkänlahden ”hännän” yli johtavan sillan päihin poljettiin risuja. Riskusilta oli ennen Kotirantalaisten lyhin tie kaupunkiin, ja antoi myös nimen Riskusillankadulle. Myöhemmin Kotirannan asukkaat rakensivat talkoilla tien nykyisen Kaupunginkadun päästä Onkilahden kaupunginosaan (nykyisin Vöyrinkaupungille). Nykyinen pyörätie noudattaa talkootien linjausta.
Eisfjärdenin pohjukassa Mustasaaren puolella oli pieni saari, Eisholmen. Maannousun myötä se kuroutui kiinni mantereeseen, jolloin siitä tuli Eisnäs. Saari ja niemi antoivat Vetokannakselle kaksi kadunnimeä: Karitie ja Eisnäsinkatu.
Eisfjärdenistä pistäytyi Klemetinsaareen Onkilahti, joka pengerrettiin irti Eisfjärdenistä 1913-15 vesijohtotyömaalta ajetulla louheella ja täytettiin jätteellä. Penger sai nimen Putusilta taikka Tomusilta, joita nimityksiä enää harvat muistavat. Nykyisellä Wärtsilän (Onkilahden konepajan, Onkilahden höyrysahan) alueella sijaitsi myös Onkilahdenkatu, mutta se poistettiin ja nimi annettiin Palosaaren puoleiselle kadulle.

[[Luokka: Jussi Kangas]]

Maakunta-arkisto

2006-10-29T08:43:54Z

85.157.106.93:

==Vaasan maakunta-arkisto==
Vaasan maakunta-arkisto on vuodesta 1936 ollut osa arkistolaitoksen aluehallintoa. Maakunta-arkiston toimialueena on ollut Vaasan lääni. Nykyisin arkistopiirin muodostavat Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liittojen (Österbottens förbund) alueet.
Suomen viidenneksi vanhin maakunta-arkisto aloitti toimintansa samassa rakennuksessa Vaasan kaupunginkirjaston kanssa. Tilojen käydessä ahtaaksi maakunta-arkiston tarpeisiin korjattiin 3200 neliötä toimitilaa SOK:n varastokiinteistöstä Sepänkyläntien varrelta. Vuonna 1987 käyttöön otetut tilat ovat jälleen käymässä ahtaiksi: maakunta-arkistossa on yli seitsemän kilometriä asiakirjoja ja uutta aineistoa kertyy vuosittain satoja hyllymetrejä.
Maakunta-arkiston perinteisenä tehtävänä on ollut tarjota säilytystilaa arkistopiirissä toimivien valtion viranomaisten yli 40 vuotta vanhemmalle pysyvästi säilytettävälle aineistolle, joka arkistolain nojalla on siirrettävä maakunta-arkistoon. Yksityiset henkilöt ja yhteisöt ovat myös uskoneet asiakirjojaan Vaasan maakunta-arkiston säilytettäväksi.
Viime vuosikymmeninä maakunta-arkiston tietopalvelua on aktiivisesti kehitetty ja tulevaisuudessa voimme myös tarjota sähköisiä palveluja. VAKKA on reaaliaikainen tietokanta, johon sisältyvät tiedot säilyttämistämme arkistoista.
Viranomaisten arkistotoimen ja asiakirjahallinnon ohjaus on 1980-luvulta alkaen keskittynyt arkistonmuodostuksen ohjaukseen. Koulutuspalvelujemme avulla pyrimme laajentamaan virastojen asiakirjahallinnosta ja arkistoista vastaavien henkilöiden osaamista ja tarjoamme myös arkistotehtäviin pätevöittäviä tutkintoja. Viranomaisten ohjaus tapahtuu myös tarkastustoiminnan ja virastokäyntien kautta. Aiemmin maakunta-arkisto myös hyväksyi uudet arkistotilat ennen niiden käyttöönottoa. Sähköinen asiakirjahallinto ja asiointi ovat tuoneet uusia haasteita arkistotoimeen. Maakunta-arkisto pyrkii ohjaus- ja koulutustoiminnallaan tukemaan ja osaltaan varmistamaan pysyvästi säilytettävien tietojen käyttömahdollisuudet myös tulevaisuudessa.
Toiminta-alueemme kaksikielisyys on asettanut Vaasan maakunta-arkiston toiminnalle haasteita alusta alkaen. Maakunta-arkisto palvelee kaikissa tehtävissään asiakkaitaan sekä suomen että ruotsin kielellä.
Tänä päivänä Vaasan maakunta-arkisto on arkistoalan asiantuntija- ja tietopalvelulaitos, joka palvelee yksityisiä henkilöitä ja viranomaisia kaikissa asiakirjoihin ja arkistoihin liittyvissä kysVaasan maakunta-arkisto

http://www.narc.fi/Arkistolaitos/vma/

==Toimipiste==
*[[Maakunta-arkiston toimipiste]]
===Aineisto===
*[[Maakunta-arkiston aineisto]]
*[[VAKKA arkistotietokanta]]

[[Luokka: Paikallistiedon tiedonhaku]]