Vaasapedia - Käyttäjän muokkaukset [fi]

Keskustelu järjestelmäviestistä:Postcomment

2009-10-03T14:56:00Z

62.236.208.34:

Keskustelu:Hannu Ojala

2009-05-22T09:36:00Z

62.236.208.34:

Keskustelu:Länsi-Suomi

2009-05-04T06:49:31Z

62.236.208.34:

Keskustelu:Jorma Ojaharju: Keskon armoilla

2009-03-27T09:19:19Z

62.236.208.34:

Jussila Erkko

2009-03-19T20:14:17Z

62.236.208.34: Lapsettaako ?

LEHTOLA TIMO

Kitaristi ja laulaja. Äänentoistohommien erikoismies.

Kaupunginteatteri

2009-01-23T11:56:11Z

62.236.208.34:

[[Kuva:Vaasan_kaupunginteatteri.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]

'''Vaasan kaupunginteatteri''' on [[Vaasa]]ssa toimiva ammattiteatteri. Se edeltäjinä ovat olleet ''Vaasan Työväen Teatteri'' ja ''Vaasan Suomalainen Teatteri''. Nykyisen nimensä teatteri sai vuonna 1972. Teatteri kunnallistettiin kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1992. Tuohon asti teatteri toimi Vaasan Kaupunginteatteri ry -nimisen yhdistyksen ylläpitämänä.

Suomenkielinen teatteritoiminta Vaasassa sai varsinaisesti alkunsa syksyllä 1906, kun ''Vaasan Työväen Teatteri'' perustettiin. Teatterin johtaja ja näyttelijät saivat palkkiona tietyn osan lipputuloista, mikä ohjasi tehokkaasti ohjelmiston valintaa. Suomen itsenäistyessä ja venäläisten poistuessa maasta teatteritoiminta pääsi jatkumaan syksyllä 1917, mutta keskeytyi pian Suomen sisällissodan takia. Teatteritalo joutui suojeluskunnan haltuun, joka löysi näyttämön alta sinne piilotettut kiväärit ja patruunat. Rangaistukseksi talon näyttämö ja sen varusteet tuhottiin. Vasta syksyllä 1919 talo saatiin taas teatteriväen hallintaan, ja vuonna 1922 teatterille perustettiin myös kannatusyhdistys. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi työväenyhdistys päätti kuitenkin toukokuussa vuonna 1929 lopettaa teatterin toiminnan kannattamattomana.

Jo vuosina 1919–1920 Vaasassa oli suunniteltu uuden suomalaisen teatterin perustamista, mutta hankkeesta luovuttiin, kun katsottiin parhaaksi olla heikentämättä työväenteatterin toimintaedellytyksiä. ''Vaasan Työväen Teatterin'' toiminnan loputtua hanke kuitenkin käynnistyi nopeasti uudelleen, ja jo syksyllä 1929 aloitti toimintansa ''Vaasan Näyttämöharrastajat''. Sekä näyttämö että näyttelijät olivat samat kuin Työväenteatterilla.

Syksyllä 1930 teatterin toiminta jouduttiin taas keskeyttämään, kun työväentalon kellarista löytyi jälleen punaisten asekätkö, ja toimitilat otettiin takavarikkoon. Lopullisesti ''Vaasan Näyttämöharrastajien'' toiminta päättyi vuonna 1941, jolloin suomalaisen teatterin toimintaa jatkamaan perustettiin ensin ''Vaasan Näyttämö'' vuodesta 1942 vuoteen 1946, ja sen jälkeen uudistetulla nimellä ''Vaasan Suomalainen Teatteri''. Vuonna 1972 teatteri viimein kunnallistettiin, ja se muuttui ''Vaasan kaupunginteatteriksi''. Vaikka teatteri on välillä joutunut toimimaan muissakin kiinteistöissä, se on sittemmin palannut syntymäkotiinsa entiseen ''Vaasan Työväentaloon'' ja sen uusituille näyttämöille.

Uusittu teatteritalo sijaitsee keskustassa Pitkäkadun ja Rauhankadun kulmauksessa. Rakennuksen vanha osa on edelleen alkuperäinen, vuonna 1906 valmistunut ''Vaasan Työväentalo'', joka on arkkitehti [[Alfred Wilhelm Stenfors|A.W. Stenforsin]] suunnittelema kaunis jugend-talo. Kiinteistölle tehtiin vuosina 1989–1992 laaja peruskorjaus- ja uudisrakennustyö, jonka yhteydessä talon uudisrakennussiipeen rakennettiin uudet nykyaikaiset näyttämötilat. Vanhan jugend-talon ulkoasu palautettiin peruskorjauksen yhteydessä alkuperäiseen muotoonsa. Uudisrakennusosa on puolestaan modernia arkkitehtuuria, jonka avarien aulojen keskeiset materiaalit ovat graniitti ja teräs. Suuren näyttämön ''Romeo''-salissa on paikkoja 370, ja vanhan rakennuksen puolella olevan pienen näyttämön ''Julia''-salissa niitä on 118. Talon ylimmässä kerroksessa on pieni ullakkosali, jossa on esitetty lastenteatteria. Lisäksi teatteri järjestää pienimuotoisia matineaesityksiä myös teatteriravintolassa, ''Kahvila Kulman'' salissa.

Vaasan kaupunginteatterin henkilökuntaan kuuluu noin 20 vakituista näyttelijää.

==Aiheesta muualla==
* Jussi Kangas:[[Sata vuotta suomenkielistä teatteria]]
* [http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaasan_kaupunginteatteri Wikipedia]

[[Luokka:Vaasan julkiset- ja monumentaalirakennukset]]

Vaasan kaupunginteatteri

2009-01-23T11:55:33Z

62.236.208.34:

Keskustelu:Böklinki

2009-01-22T15:11:03Z

62.236.208.34:

Merenkurkun musta vuosi 1879 - 1993

2008-12-05T12:54:14Z

62.236.208.34:

[[Kuva:Qvarken.jpg|thumb|300px|QVARKEN 1868-1888]]

DELFIN R.Y. kevätlehti 1993

== MERENKURKUN MUSTA VUOSI 1879 ==
Merenkululla on aina ollut vankka asema Vaasan talouselämässä. Suuri kauppalaivasto maailman merillä antoi työtä ja leipää sadoille kaupunkimme asukkaille. Krimin sodan päätyttyä merenkulku vilkastui entisestään ja yhä useammat laivat hakeutuivat Pohjanlahden satamiin, jossa tarjolla oli tervaa ja puuta. Liikenteen vilkastuessa sattui yhä useammin myös haaksirikkoja. Ihmishenkien menetyksiltä säästyttiin useimmiten, mutta
aineelliset menetykset olivat sitäkin suuremmat. Merenkurkku, josta purjealusten oli kuljettava Perämerelle, sai huonon maineen. Sitä pelättiin, eikä suotta, sieltä puuttuivat majakat. Vedet ovat matalia ja karikkoisia, merivirrat arvaamattoman oikullisia. Joka vuosi meri kantoi veronsa.

Kun Merenkurkussa vuonna 1860 tuhoutui 9 purjealusta - senaattikin viimein havahtui. Tehtiin päätös valoa näyttävän majakkalaivan asettamisesta Merenkurkkuun. Alus sai nimekseen QVARKEN ja asemapaikalleen se asettui vuonna 1868. Yksi majakkalaiva ei kuitenkaan riittänyt, haaksirikkoja sattui edelleenkin. Vuonna 1879 riehuneet syysmyrskyt vauhdittivat majakkatilanteen ratkaisua, sillä muutaman viikon aikana tuhoutui
merenkurkussa parikymmentä alusta, näistä 13 Suomen puolella.

[[Kuva:Hylky.jpg|thumb|300px|]]

'''Kesä 1879'''

Kesä oli lopuillaan. Sää oli suosinut merenkulkua. Yhtäkään haaksirikkoa ei sattunut, vaikka laivoja kulki yhtenään majakkalaiva QVARKENIN ohitse.

Elokuun 9. päivänä sattui ensimmäinen haaveri. Preussista kotoisin oleva parkki RIDDERKERK ajautui merivirran painamana Itäsniipanin mataliin, vain muutaman mailin päähän majakkalaivasta. Haaksirikkohetkellä sää oli kohtalainen, joten uskottiin, että laiva saataisiin pelastettua. Äkillisesti noussut ukkosmyrsky vaurioitti kuitenkin laivaa niin pahoin, että sen pelastaminen ei enää kannattanut. Vain irtain ja takila tuotiin Palosaaren sundiin, jossa ne myytiin huutokaupalla. Elokuussa sattui myös pari lievempää karilleajoa, mutta niistä selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

'''Syyskuu'''

Kesä oli mennyt ja oltiin syksyn kynnyksellä. Laivaliikenne oli vilkkaimmillaan ja ruotsalainen pelastusyhtiö NEPTUN oli asettanut pelastusalus SUNDSVALLIN Vaasaan kärkkymään merihätään joutuvia laivoja, eikä sen odotuksesta pitkä tullutkaan.

Ruotsalainen parkki MAGDALENA 5.9.1879 kotimatkalla Lontoosta Uumajaan painolastissa. Paluumatka oli sujunut vaihtelevien tuulien vallitessa. Merenkurkkuun saavuttiin torstaina 4. päivän aamuna klo 10 täysin purjein - tuulen puhaltaessa lounaasta. Klo 12 tuuli kääntyy luoteeseen yltyen myrskyksi. Klo 14 kaikki purjeet kootaan ja laiva asetetaan piihin. Laiva ajautuu ohjauskyvyttömänä kohti kaakkoa. 5. päivän aamulla havaitaan Rönskärin tunnusmajakka, jota kohti laiva ajautuu. Yritetään nostaa purjeita, jotta päästäisiin ulommaksi merelle. Siinä ei onnistuta, myrsky vie mennessään. Klo 16 laiva törmää Brusbodan mataliin. Isovene saadaan laskettua mereen, mutta sen ehdittyä loitota vain muutamia metrejä laivasta valtava aalto kaataa sen ja veneessä olleet 7 miestä katoavat kuohuihin. Seuraavana päivänä kapteenin ja 4 miehen onnistuu päästä Brusbodalle, josta Rönskärin luotsit heidät pelastavat. Pelastusalus Sundsvall käy hylyllä, mutta mitään ei enää ollut tehtävissä - laiva oli tuhoutunut.

Norjalainen parkki SKÖLDMÖN 18.9.1879 matkalla Dunkergistä Ranskasta Skellefteoon painolastissa. Laiva kulki lähes myötätuulessa suuntaan NNW näkyvyys oli sateen huonontama. 17. päivän illalla asetettiin keulaan tähystäjä, jonka piti ilmoittaa kun Norskärin majakan valo tulee näkyviin. Klo 23.30 laiva täysin odottamatta törmää karille pysähtyen. Purjeet kootaan, samalla luodataan lastiruumassa, jolloin todetaan laivan saaneen pahan vuodon. Pumppaamaan ei ryhdytä, sillä vesi on jo noussut ruumassa samalle tasolle kuin meren pinta. Aamulla paikalle saapuu kalastajia, jotka aloittavat irtaimiston siirtämisen turvaan Bergö Gaddille, jonka edustalla laiva makasi. Pelastusyritys epäonnistui ja laiva jäi hylyksi.

Saksalainen kuunari ALBHEA 22.9.1879 matkalla Ekeneedistä Pohjois-Suomeen painolastissa. 22.9. klo 12 määriteltiin laivan sijainti, matka jatkui 5—6 solmun nopeudella tuulen puhaltaessa suunnasta SW, sää pilvinen. Illalla klo 8.30 tuntuu lievä pohjakosketus. Kurssi muutetaan nopeasti länteen, mutta ennen kuin alus ehtii kääntyä, törmää se uudelleen kariin tarttuen kiinni. Noin puolen tunnin kuluttua laiva on täyttynyt vedellä. Väki pysyttelee laivalla yli yön. Aamulla pelastusvene lasketaan mereen ja väki soutaa Bergö Gaddille, jossa he tapaavat ihmisiä. Kapteeni lähtee kalastajien viemänä Vaasaan hakemaan apua. Pelastusalus Sundsvallin ehtiessä paikalle 28.9. on ALBHEA kaatunut kyljelleen ja ainoastaan vähän laitaa näkyy veden päällä. Laiva jää hylyksi.

[[Kuva:Meri_otti_omansa.jpg|thumb|300px|Viimeinen vaasalainen purjelaiva MARY - meri otti omansa]]

'''Lokakuu'''

Syyskuussa sattuneet haaksirikot olivat vain esinäytös tuleville tapahtumille. Tapahtumille, jossa meri muuttuu kiehuvaksi hornankattilaksi, jonka vain lumikuurot ajoittain kätkee.

Suomalainen parkki MARIA 5.10.1879 matkalla Oulusta Englantiin puutavaralastissa. Törmäsi myrskyssä Sniipanin mataliin. Pian karilleajon jälkeen MARIAlta huomattiin tuntemattoman prikin lähestyvän samoja kareja. MARIALTA ammuttu hätäraketti havahdutti tulijan, se muutti kurssin ja selvisi. MARIAN kansilasti heitettiin mereen. Paikalle saapunut pelastusalus Sundsvall aloitti pelastustyöt, mutta yltynyt myrsky keskeytti ne. MARIA tuhoutui.

Suomalainen kuunari ALKU 13.10.1879 matkalla Lybekistä kotisatamaansa Kokkolaan kappaletavaralastissa. Törmää ankarassa lumimyrskyssä Malskärklubbin rantaan tuhoutuen. Myrsky alkaa yllättäen 13.10. klo 10 luoteesta, klo 13 repeävät ylhäällä olleet purjeet riekaleiksi. Myrskyn vain kiihtyessä alkaa tuiskuttaa lunta, näkyvyys on olematon. Klo 13.20 koskettaa laiva pohjaa, mutta merenkäynti heittää sen karin ylitse. Laiva ohjataan kahden vaahtoavan karin välistä, mutta klo 13.40 törmää se lumituiskusta ilmestyneen saaren rantaan. Miehistö ja lasti pelastettiin, laiva jäi hylyksi.

Tanskalainen kuunari JOHANNE 14.10.1879 matkalla Piitteåsta Tanskaan puutavaralastissa. Törmäsi ankarassa talvimyrskyssä Mikkelinsaarten kareihin tuhoutuen, ainoastaan irtaimisto ja lasti saatiin pelastettua. Johannen kamppaillessa Mikkelinsaarilla repi myrsky hylyksi Sniipanille kariutuneen parkki Marian. Myrsky heitti JOHANNEN yli karien. Vuotava laiva oli kaatua, joten takila kaadettiin. Myrsky painoi hylyn vasten erään saaren rantaa, josta kalastajat vasta aamulla pelastivat miehistön.

Suomalainen priki AINA 14.10.1879 matkalla Nedre-Kalixista Hulliin törmäsi ankarassa talvimyrskyssä karille Mikkelinsaarten itäpuolella. Lasti ja irtaimisto pelastettiin, laiva tuhoutui. AINAN miehistön kamppaillessa jäätyneiden purjeiden kanssa käytiin vain muutaman mailin päässä samaa kamppailua JOHANNELLA, johon olisi ollut näköyhteys, jollei sankka lumisade olisi sitä estänyt. AINA törmäsi karille ja sai pahoja vuotoja. Kaatumisvaaran vuoksi takila oli kaadettava. Pelastusvenettä yritettiin laskea mereen, mutta Bb:n veneen ehdittyä vasta merenpintaan valtava aalto repäisi sen taljoista irti. Veneessä ollut matruusi Carl Svahn katosi kuoltuihin hukkuen.

Norjalainen parkki MINERVA 14.10.1879 matkalla Kalixista Calaihin Ranskaan puutavaralastissa. Laiva oli lähtenyt ulos Kalixista 12.10. Merenkurkkuun saavuttiin 14. päivän iltana. Ankarassa myrskyssä ja lumituiskussa laiva yllättäen törmäsi vedenalaiselle karille pysähtyen. Aamun valjettua nähtiin Bb:n puoleisella sivulla vain puolen mailin päässä tuntematon myrskyn runtelema laivanhylky, joka oli oululaisten parkki MARIA, Myrskyn hellitettyä saapuivat ruotsalaiset pelastusalukset NEPTUN ja SUNDSVALL haaksirikkoisen MINERVAN avuksi. Laiva saatiin irroitettua karilta ja hinattua Vaasan Korshamniin, jossa irtain ja lasti pelastettiin. MINERVA tuomittiin hylyksi, sillä se oli menettänyt koko pohjansa karille ajossa.

Ruotsalainen parkki PRINSESSAN LOVISA 14.10.1879 matkalla Oulusta Grinsbyhyn Englantiin puutavaralastissa. Laivan lastaus valmistui jo 7.10., mutta sää esti matkan alkamisen. Merelle päästiin vasta 12.10. Matka alkoi suotuisasti, mutta 13. päivänä tuuli kääntyi luoteeseen voimistuen myrskyksi. Lumituiskun alettua oli purjeet otettava sisään, ainoastaan reivattu märssypurje jäi ylös. Laiva vuoti, oli pumpattava koko ajan. Klo 14.00 laiva asetettiin piihin. Meri vyöryi yli kannen huuhtoen kansilastin mereen. Klo 16 huomattiin laivan edessä kuohuja ja pian se törmäsi kareihin. Kaatumisen estämiseksi kaadettiin mastot. Valtavat aallot murskasivat pelastusveneet - tilanne näytti pahalta. Pelättiin, että laiva hajoaa millä hetkellä tahansa, mutta se kesti. 15. päivän aamulla saapui Valassaarilta 2 venettä, jotka pelastivat miehistön. Meri repi PRINSESSAN täysin hajalle ja haaksirikko karikko sai nimekseen Prinsesgrynnan.

Ruotsalainen parkki MARIA 14.10.1879 matkalla Haaparannasta Bordeauxiin puutavaralastissa. Matkaan päästiin lähtemään 13. päivänä klo 6. Sää näytti hyvältä, tuuli oli luoteessa, pakasti. Iltapäivällä tuuli oli yltynyt myrskyksi ja tuiskutti lunta. Suurin osa purjeista koottiin sisään. Illalla huomattiin laivan vuotavan. Pumppaaminen aloitettiin, mutta vesi vain nousi lastiruumassa. Laiva ajautui myrskyn painamana kohti eteläkaakkoa. Pumppaamisesta huolimatta vesi nousi ja oli vaara, että laiva kaatuu, niin voimakkaasti se rullasi. Aamupäivällä klo 14.10 havaittiin maata lumituiskujen lomasta, mutta yltyvä lumentulo peitti taas näkyvyyden. Laivan kääntäminen keskeytyi sen törmätessä vedenalaiselle karille. Meri vyöryi yli kannen repien mennessä kansilastin, reelingit, pelastusveneet ja osan kansirakenteista. Vaivoin saatiin mastot kaadettua, alkoi lopun odotus. Myrskyn raivo vain yltyi.

Saapui yo - miehistön asema kävi yhä tukalammaksi. Valtava merenkäynti työnsi hylkyä edellään. Kari karin jälkeen irtosi pohjasta aina vain suurempia osia. Aamuyöstä laivan kulku pysähtyi, se oli tavannut matalaa vettä. Lumikuurojen hellitettyä todettiin laivan olevan noin mailin päässä Björkkön Finhamnista. Iltapäivällä saapui maista useita veneitä, jotka pelastivat pahoin nääntyneen ja paleltumia saaneen miehistön. Lasti saatiin pelastettua, mutta irtaimiston ja hylyn otti meri.

Tanskalainen priki ANNA-MARIA 19.10.1879 matkalla Nyborgista Vaasaan. Pohjanlahdelle laiva saapui ilman kommelluksia, mutta 13. päivänä noussut ankara myrsky oli upottaa prikin. Myrskyn laannuttua jatkettiin matkaa pohjoiseen. 18. päivänä ehdittiin Merenkurkkuun. Ilta pimeni, keulaan asetettiin tähystäjä, sillä oletettiin oltavan liikaa idässä. Matka jatkui Sb:n halsseilla länsiluoteeseen. Yllättäen laiva klo 17 kosketti pohjaa, mutta kulki karin ylitse. Ennenkuin ehdittiin tehdä mitään, törmäsi se täydellä voimalla uuteen kariin pysähtyen. Molemmat ankkurit laskettiin ja purjeet otettiin sisään. Laiva hakkasi ankarasti karia vasten ja alkoi vuotaa. Pumppaamalla vuoto pysyi hallinnassa, mutta aamulla laivan pohja repesi ja ruuma täyttyi vedellä. Väki siirtyi pelastusveneisiin ja souti Bergö Gaddille, josta kapteeni lähti kalastajien viemänä Vaasaan hakemaan apua. Matkaan lähti pelastusalus POSEIDON, mutta yltyvä myrksy pysäytti sen Rönskäriin. Vasta 23. päivänä päästiin hylylle toteamaan ANNA-MARIA menetetyksi. Laiva oli uponnut - vain mastot pilkottivat merestä.

Ruotsalainen kuunari AUGUSTA 19.10.1879 matkalla Nederkalixista Dyrkirgiin puutavaralastissa. 18. päivän iltana pieni laiva kulki kohti etelää ankarassa myrskyssä sisäänreivatuin purjein. 19. päivän aamuna klo 4 se odottamatta törmäsi karille. Se ei pysähtynyt, ankara merenkäynti työnsi sitä yhä eteenpäin. Meri ympärillä vaahtosi ja kiehui, mutta se jatkoi eteenpäin. Viimein se pysähtyi, vähät purjeet koottiin ja veden syvyys luodattiin aluksen sivuilla. Todettiin sen makaavan tasaisella pienikivisellä karilla. Väki päätti pysyä laivalla. Aamun valjettua nähtiin Valassaaret idässä ja Storkallan etelässä. Laiva oli kariutunut Medelkallanille. Toinen pelastusveneistä onnistuttiin laskea mereen ja väki souti Storkallanille, jossa oli ihmisiä. Miehistö selvisi onnellisesti Vaasaan, mutta AUGUSTAN otti meri, sillä kun kapteeni 23. päivänä saapui pelastusaluksen kanssa paikalle, ei karilla ollut enää jälkeäkään laivasta, se oli kadonnut.

[[Kuva:Parkkilaiva.jpg|thumb|300px|Parkkilaiva 1800-luvulta]]

'''Kehityksen tielle'''

Kolmentoista laivan tuhoutuminen näin lyhyessä ajassa havahdutti senaatin. Keväällä v. 1880 perustettiin majakkakomitea, jonka tehtäväksi tuli majakkaverkoston suunnittelu ja rakentaminen.

Pohjanlahdelle syntyivät Yttergrundin, Sälgrundin, Strömmingsbädanin, Valassaarten ja Tankkarin majakat, jotka omilla alueillaan ovat turvanneet merenkulkuamme.

Mielenkiintomme mereen säilynee ikuisesti. Se on antanut ja tulee antamaan yhä uusia virikkeitä. Meri kätkee mieliäkiehtovan salaperäisen ja tuntemattoman maailman.

Kun urheilusukellusseura DELFIN r.y. kolmekymmentä vuotta sitten perustettiin, suuntautui sen toiminta alusta lähtien Merenkurkkuun ja siellä tuhoutuneisiin laivoihin. Paljon on vuosien varrella laivahylkyjä löydettykin ja tutkittu, mutta paljon on vielä löytämättä. Vuoden 1879 talvimyrskyjen upottamista laivoista on vuosien etsimisen tuloksena löydettu kuunari ALKU, josta on jäljellä vain jonkin verran lastia, parkit MAGDALENA ja PRINSESSAN LOVISA, joista molemmista on jäljellä tuskin laivaksi tunnistettava lankkukasa. Parkki MARIAA on sisukkaasti etsitty kesä kesän jälkeen, mutta tuloksetta, niinpä laiva onkin saanut nimekseen AAVEMARIA.

Vaasan saaristossa ja Merenkurkussa onkin vielä paljon tutkittavaa ja etsittävää monelle uudelle sukupolvelle, sillä meri luopuu kitsaasti siitä, minkä se on kerran omakseen ottanut.

'''UNTO LINTALA'''

Keulakaljuunan tarina - 1990

2008-11-28T11:40:02Z

62.236.208.34:

[[Kuva:kaljuuna.jpg|thumb|300px|2-maastokuunari jonka tyyppinen Ruth oli.]]

DELFIN R.Y. kevätlehti 1990

== KEULAKALJUUNAN TARINA ==

"Kun ajat Sulvan vantaa tietä kirkolta etelään on minun taloni viimeinen oikealla, juuri enne vesitornia." Puhelinkeskustelu päättyi, Puhekumppanini, Vaasan Luotsiaseman luotsivanhin Torsten Westerlund, sulki puhelimen.

Monivuotinen haave ja toivo oli täyttymässä. Vuosia sitten tavatessani Westerlundin merimuseolla kertoi hän omistavansa purjelaivan kaljuunan, jonka hän voisi lahjoittaa museollemme, kunhan museohanke on edennyt pitemmälle. Tuntui hienolta, oli kuin yhdistyksemme olisi saanut työtodistuksen kiitettävin arvosanoin uurastuksesta, jonka parissa olemme Sundissa pakertaneet.

Ajellessani kohti Sulvaa annoin mielikuvitukselleni vallan; oliko kaljuunaveistos perinteinen runsasmuotoinen nainen vai komeiliko siinä merenneito pyrstöineen. Perillä se sitten paljastui. Westerlundin omakotitalon pihalla, autotallin edessä hiekkakäytävällä, jökötti pala tervattua purjelaivan keularankaa, jonka yläpäässä komeili taidokkaasti veistetty hevosen pää, valjaat ja otsavaakuna korostetusti veistetty ulos puusta. Perusvärit koboltinsininen ja keltainen. Vaakuna on ristin ja ankkurin lävistämä sydän; Usko, Toivo ja Rakkaus. Sydämeen kaiverrettu sanat; "God med os".

[[Kuva:majakka.jpg|thumb|300px|Norskärin majakka peruskorjauksessa Ruth:in haaksirikon aikoihin. Vasemmalla luotsiasema, oikealla majakanvartiain tupa.]]

'''Kaljuuna löytyy'''

Torsten Westerlund kertoo kaljuunan kulkeutuneen hänelle isältään, Erik Evert Westerlundilta, joka toimi Norrskärin Luotsiaseman luotsivanhimpana aina vuoteen 1968, jolloin hän jäi eläkkeelle. Kaljuunaa oli säilytetty Norrskärin pajan nurkassa, mutta kun luotsiasema muutettiin luotsivartiopaikaksi ja pajan kattokin oli jo romahtanut vei hän kaljuunan kotiinsa Bergöseen.

Myöhemmin isä antoi sen pojalleen toivoen tämän lahjoittavan sen merimuseolle mikäli alueelle joskus sellainen syntyy.

Keskustelun aikana selviää, että kaljuuna on peräisin ruotsalaisesta Ruth-nimisestä kuunarista, joka haaksirikkoutui Norrskärin vesillä 1930-luvun alkupuolella.

Kotimatkalla aloin kaivella muistini sopukoita ja löytyihän se. Norrskärissä luotsina aikanaan toiminut, edesmennyt Evert Brink, ollessaan hinaaja Vaasan päällikkönä kertoili Norrskärin tapahtumista. Hän mainitsi kuunari Ruthin haaksirikosta ja siitä toivottomuuden tunteesta joka saarella vallitsi myrskyn repiessä laivaa pala palalta heidän voimatta auttaa haaksirikkoisia.

'''Kuunari Ruthin haaksirikko'''

Asiatieto Ruthin tapauksesta löytyi Vaasan Maakunta-arkistosta lehtiartikkelina. Meriselitystä ei ollut. Se annettiin mahdollisesti Ruotsissa, laivan kotisataman raastuvanoikeudessa.

Vaasa-lehti otsikoi 23.10.1934 "Kuusi miestä meren armoilla. Ruotsalinen moottorikuunari karilla Norrskärissä, alus uppoamisvaarassa". "Aamulla kello kuusi ajoi kaksimastoinen ruotsalainen kuunari Ruth karille Norrskärin majakan läheisyydessä. Alueella vallitsee 8 bofoorin etelämyrsky ja tuuli on edelleen voimistumassa. Majakanvartijat ja luotsit yrittivät heti päivän valjettua kahdella moottoriveneellä paikalle, mutta tyrskyt ja karikot estivät yrityksen. Laiva makaa majakkasaaren ja Norrkallan-nimisen karin välillä erittäin karikkoisella alueella".

Kello kahdeksan jälkeen alkaa meri värjäytyä valkoiseksi, lastina ollut kalkki purkautuu mereen, perämasto on kallistunut baabuuriin. Saarelaiset tietävät laivan tuhon olevan lähellä. Laivan perä painuu yhä syvempään keulan kohotessa kuin apua anoen. Myrsky repii irti laivan peräkajuutan ja vie sen mennessään. Laivan väki on siirtynyt keulakannelle ja koettavat kuumeisesti rakentaa lauttaa. Pelastusveneen myrsky oli heittänyt kuin munankuoren vasten perämastoa jolloin se katkesi kahtia.

Perämasto kaatuu mereen kello yhdentoista maissa ja samassa laiva katkeaa. Miehistön asema näyttää toivottomalta. Vaasasta lähtee Merivartioston VM4 Luotsi-konttorin lähettämänä toimittamaan sanaa Valassaarille, missä Suomen Meripelastusseuran pelastusvene Valsörn on. Norrskärin väki yrittää kaikkensa avun saamiseksi haaksirikkoisille, mutta turhaan. Yrityksistä huolimatta rakettipistooli ei kanna haaksirikkoisille saakka. Kova etelämyrsky sieppaa raketin vetämän liinan vieden sen tuulen mukana. Tähytään itä-pohjoiseen, josta Valsörniä odotetaan, sillä kun on varustuksissa rakettitykki. Sillä pelastusliina saataisiin ammuttua perille ja tämän avulla laivaan vedettyä köysirata, jolla miehistö saataisiin turvaan.

Aika kuluu, myrsky tuhoaa laivaa. Yhä suurempia hylynosia irtoaa ja ajautuu vasten Norrskärin kareja. Useista yrityksistä huolimatta ei veneiden onnistu päästä hylyn läheityyteen. Tuuli vie sanat, joita koetetaan huutamalla vaihtaa haaksirikkoisten kanssa.

Kello 14 maissa keulalaiva kallistuu lisää styypuuriin. Tyrskyt peittävät keulan, jossa kuusi miestä kamppailee elämästään.

Tilanne käy kestämättömäksi. Noin kello 16 kaksi merimiestä hyppää hylystä lähtien uimalla pyrkimään turvaan. Toisen pelastaa luotsivene. Toinen ui maihin, jossa meri heittää hänet vasten rantakivä. Hänkin pelastuu vain jalka murtuneena.

Hylyllä on vielä neljä miestä. Pelastetut kertovat heidän olevan kapteeni Berndt Söderholmin ja hänen kolme poikaansa. Nämä olivat rakentaneet tikapuista hataran lautan, joka ei kuitenkaan kantaisi kaikkia neljää. Lokakuinen päivä alkaa hämärtää, kun hylyllä olevat miehet antavat käsimerkin ja hyppäävät yhdessä kuohuvaan mereen.

Uimalla he pyrkivät ulos merelle syvempään veteen, missä luotsien moottoriveneet ovat antamassa apua. Aivan kuohujen rajalla onnistutaan saamaan kiinni tikapuista, joiden varassa miehet pysyttelevät. Heidät hinataan ulommaksi ja autetaan luotsiveneeseen turvaan.

Yö laskeutuu Norrskärin ylle, pimeys peittää vaippaansa Ruthin runnellun hylyn. Myrsky jatkuu yli yön. Aamun valjetessa hylky on poissa. Meri on hajoittanut Ruthin keulaosan ja heittänyt puurakenteet pitkin kareja ja saaren rantoja. Sieltä jostakin löysivät luotsit laivan keularangan ja irroittivat kaljuunaveistoksen.

Myöhemmin saapui Meripelastusseuran Valsörnikin Norrskäriin, mutta tilannehan oli jo selvinnyt.

Yön yli levättyään saattoi kapteeni Berndt Söderholm antaa jo tietoja aluksestaan ja matkastaan. Haaksirikkoutunut alus oli Ruth-niminen kaksimastoinen apukoneella varustettu kuunari kotoisin Ruotsin Blidöstä tilavuudeltaan 173 rekisteritonnia. Se oli ottanut lannoitekalkkilastin Linhamista, Ruotsista tarkoituksella kuljettaa se Skellefteoon. Aamuyöllä 23. päivänä oli saatu majakan valo näkyviin, jota luultiin Sydostbråttenin majakkalaivan valoksi. Virhe havaittiin liian myöhään. Laiva kulki hyvää vauhtia myrskyisen myötätuulen työntämänä, kun se äkkiarvaamatta iskeytyi vasten karikkoa jatkaen vielä matkaa suurten laineiden ja purjeiden vetämänä. Kun se vihdoin pysähtyi oli lastiruuma jo vettä täynnä. Söderholm kertoi olleensa jo valmis jäämään alukselleen tietäen sen merkitsevän tuhoa. Pojat kuitenkin päättivät, että kaikki tai ei kukaan ja niin hän suostui mukaan tikapuille, johon hänet köytettiin kiinni.

Merivartiostovene kuljetti haaksirikkoiset Vaasaan, josta he pääsivät jatkamaan matkaansa kotiin. "God med os".

'''Unto Lintala'''

Fregatin tarina - 2006

2008-10-10T06:43:03Z

62.236.208.34:

[[Kuva:Fregatti.jpg|thumb|300px|Fregatti "ALLMÄNT BÄSTA" Vaasalaisten ylpeys joka valmistui Svartön telakalta Vaasasta vuonna 1786 lastaten 438 lästiä. Laiva jäi historiaan Ruotsin valtakunnan suurimpana kauppa-aluksena. Pohjanmaan museo Kuva. Erkki Salminen]]

DELFIN R.Y. kesälehti - sommartidning 2006

== FREGATIN TARINA ==

Vaasan kuten monen muunkin Pohjanlahden kaupungin saatua tapulioikeudet vuonna 1765 vilkastui kaupankäynti ja laivanrakennus nopeasti sillä kauppiaiden ei tarvinnut enää myydä tuotteitaan Turkuun tai Tukholmaan näiden määräämillä hinnoilla vaan tuotteet kuten terva, piki, sahattu puutavara ym, tavara kuten myös myyntiin rakennetut laivat voitiin viedä Ruotsin valtakuntaan ja myydä siellä päivän hintaan voittojen jäädessä yksinomaan kauppiaalle.

Laivojen rakentaminen vilkastui samalla pyrittiin kehittämään rakennustekniikkaa. Aikaisemmin pienehköille limisaumaisille laivoille määrättiin kaksinkertainen tulli tasasaumaisiin laivoihin nähden. Tasasaumatekniikka mahdollisti myös yhä suurempien laivojen rakentamisen yhä lisääntyvän valtameriliikenteen tarpeisiin. Amerikan vapaus-sodan puhjettua vuonna 1778 lisääntyi valtamerikelpoisten laivojen kysyntä niin että sopivista laivoista oli jopa pulaa. Sodan päätyttyä vuonna 1783 tarvittiin edelleenkin uusia laivoja korvaamaan sodassa menetettyjä. Pohjanlahden veistämöillä valmistui yhä uusia entistäkin suurempia laivoja kunnes vuonna 1788 syttynyt Ruotsi - Venäjän sota hiljensi veistämöt.

[[Kuva:Falander.jpg|thumb|300px|ABRAHAM FALANDER Vaasalainen laivanvarustaja ja suurliikemies jonka Ruotsin Kuningas Kustaa IV Adolf aateloi v.1809. Pohjanmaan museo Kuva: Erkki Salminen]]

'''ABRAHAM FALANDERIN SUUNNITELMA'''

Kaupan vapauduttua ei Vaasan laivanrakennuksessa tapahtunut suuria mullistuksia. Laivoja rakennettiin kauppiaiden perustamalla Svartön veistämöllä niiden koot säilyivät kutakuinkin entisinä kunnes vuonna 1782 Vaasalainen kauppias Abraham Falander alkoi Svartössä rakentamaan Fregattia josta oli tuleva valtakunnan suurin laiva.

Aulis J. Alasen tutkimusten mukaan Falanderin halu ja tarkoitus oli ryhtyä viemään myös sahattua puutavaraa Euroopan markkinoille sillä tervanpolttoon verrattuna saatiin puusta näin moninkertainen hinta. Falander oli kirjeenvaihdossaan usein maininnut liiketuttavilleen sahatun puutavaran viennistä ja tarpeesta saada tarpeeksi kookas laiva hoitamaan kuljetukset. Hänellä oli useita suurehkoja laivoja rahtipurjehduksessa mutta vireillä olevat suunnitelmat vaativat näitäkin suuremman laivan. Falander oli ostanut vuoden 1780 tienoilla Laivaveistämön Palosaaren salmesta Mansikkasaaren puolelta. Vuonna 1782 rakennutti hän Vähänkyrön Kolkkiin suursahan jonne sahattavat tukit uitettiin Kyrönjokea myöten Ilmajoen ja Kurikan aarniometsistä. Vaasan lähiseudun metsät oli hakattu niin että järeää Honkaa ei enää tahtonut löytyä yhä vain lisääntyvän laivanrakennuksen tarpeisiin.

'''SUUNNITELMAT JA ONGELMAT'''

Pelkästään rakennettavan fregatin koko 438 raskasta lastia kertoo hankkeen mittavuuden se vastasi tuolloin 3-4 keskikokoista käytössä olevaa Vaasalais laivaa, joiden keskikoko oli 80-120 lästia. Sahattu puutavara saatiin vastavalmistuneelta Kolkin sahalta. Tarvittavat juurakot joista veistettiin Spanteri, Polvet ja muut tukirakenteet saatiin Maalahdesta Falanderin omistaman Åminne-borgin metsistä. Työvoima löytyi Vaasasta ja lähipitäjistä. Laivan rakentaminen ei tuottanut ongelmia. Ongelmaksi muodostui pääoma, näin suurisuuntainen yritys vaati melkoisen pääoman ja käteisvaroja jotka hupenivat rakentajalta melko nopeasti.

Aulis J. Alasen mukaan Falander jopa katui koko tätä yritystä mutta totesi "täytyy jatkaa kun kerran on aloittanut". Euroopan sotien ja Amerikan vapaussodan päättyminen vuonna 1783 aiheutti taloudellisen laman joka keskeytti Falanderin laivanrakentamisen ollen keskeytyksissä parin vuoden ajan.

Kun aika sitten parani ja laivan loppurahoitus saatiin kuntoon jatkettiin rakennustöitä. Monien vastusten jälkeen uutuuttaan hohtava laiva oli vihdoinkin valmiiksi lastattuna, miehitettynä ja varustettuna Vaasan redillä. Elokuun lopulla vuonna 1786 alus nosti ankkurinsa aloittaen neitsytmatkansa ALLMÄNNA BÄSTA nimisenä Lissaboniin.

'''LAIVAN MIEHITYS JA MIEHISTÖ'''

Laivan valmistuttua ilmeni uusi pulma. Paikkakunnalta (Vaasasta) ei löytynyt tarpeeksi päteviä laivamiehiä syynä Vaasan suuri kauppalaivasto jonka palveluksessa lähes kaikki laivamiehet olivat. Oli myös poikkeuksellista että yhteen ainoaan laivaan tarvittiin 40 hengen miehistö kun keskimäärin Vaasalaislaivoihin riitti 12-15 hengen miehistö. Vaasan kaupungin historian II osa kertoo seikkaperäisesti Allmänna Bästa laivan miehistön kokoonhaalimisesta seuraavasti. "Laivan turkulaisperäinen kapteeni Johan Solin pestasi jo toukokuun lopulla 24 miestä joista kahdeksan oli Turusta tai sen ympäristöstä yksi Porista. Porvoosta ja Härnösandista, kuusi Vaasasta ja seitsemän muualta pohjanmaalta. Ensimmäiseksi perämieheksi Turussa syntynyt 31 vuotias aatelismies Karl Fredrik Wallenstiernaja aliperämieheksi Porvoossa syntynyt aatelismies Otto Johan Tandefelt. Viimeksimainittu ja eräs Isokyröläinen jungmanni peruivat kuitenkin sopimuksensa. Heinäkuun loppuun mennessä, jolloin miehistön lähtökatselmus Vaasan maistraatissa tapahtui, saatiin haalittua lisää kuusitoista miestä. Allmänna Bästa:n lopullinen miehistö tuli siten käsittämään Kapteeni Johan Bolinin ja 38 miestä. Wallenstierna, joka oli ammatiltaan sotalaivaston luutnanti, toimi ensimmäisenä perämiehenä. Tandefeltin tilalle pestattiin toiseksi perämieheksi sotalaivaston vänrikki, aatelismies August Kristian de Frese. Laivan välskäriksi rupesi Turun yliopistossa opiskellut vaasalaisen lääninrahastonhoitajan poika Isak Röngren. Pursimiehenä toimi Jakob Kalberg, kirvesmiehinä Daniel Kronholm ja Henrik Kronlund sekä kokkina vaasalainen Nils Löfsfcedt. Matruuseja oli yksitoista jungmanneja oli yhdeksäntoista ja hännänhuippuna 15 vuotias kajuuttavahti Gustav Hallberg. Osoituksena miehistön vaikeasta saannista oli se että Abraham Falander lupasi maksaa 20 vuotiaalle jungmanni Abraham Wörstenin (tuleva merikapteeni) yöjuoksusta tuomitun kahden riikintaalarin sakon ja toisen jungmanni Johan Wacklinin kahdentoista killingin suuruisen verorästin, jotta näiden ei tarvinnut jäädä laivasta eikä heidän tilalleen tarvinnut etsiä uusia miehiä."

'''VASTATUULESSA'''

Nostettuaan ankkurinsa ALLMÄNNA BÄSTA suuntasi keulansa etelään lastinaan 1786 tolttia lautoja ja 446 tynnyriä tervaa. Matka sujui kommelluksitta Tanskan salmien kautta Portugalin Lissaboniin, jonne saavuttiin Lokakuussa matkan kestettyä noin kaksi kuukautta.

Perillä Kapteeni Bolinia odotti ikävä yllätys taloudelliset suhdanteet olivat muuttuneet. Sahatavaran hinta oli romahtanut, laudat oli myytävä erittäin huonoon hintaan mikä oli ankara isku Falanderille, joka kamppaili laivan aiheuttamien taloudelliseen vaikeuksien kanssa. Kirjeessään Kapteeni Bolinille Falader kehoittaakin tätä myymään laivan "hinnalla millä hyvänsä". Kukaan ei halunnut näin suurta ja kallista laivaa, joten otettiin paluulastiksi suolaa joka tuotiin Göteborgiin. Huonojen kauppa ja merenkulkusuhdanteiden lisäksi syttyi vuonna 1787 Venäjän - Turkin sota, joka seuraavana vuonna laajeni Ruotsin - Venäjän väliseksi ns, Kustaa III sodaksi, johon Tanska yhtyi vuonna 1788. Sotavaaran vuoksi ALLMÄNNA BÄSTA ei uskaltautunut Itämerelle eikä Vaasaan. Pääasiassa joutuikin se rahtaamaan Välimerellä suolaa Göteborgiin ja muihin turvallisiin satamiin. Välillä lojui se toimettomana ollen jopa vuokrattuna Tukholmalais kauppiaille.

'''KOTIINPALUU JA TUHO'''

"Allmänna Bästa:n" ollessa vuoden 1793 syyskesällä palaamassa suolalastissa Italian Torre Vechiasta poikkesi se Tukholmassa purkaen siellä osan lastistaan. Täältä se Elokuun 13 päivänä lähti purjehtimaan kohti Vaasaa lastinaan vielä 1000 tynnyriä suolaa muutama hamppupaali ja lastiruuman pohjalla kivipainolastia.

Matka sujui vaivaloisesti tuulet olivat epäedullisia. Matkan kuluessa jouduttiin useampaan kertaan Ruotsin rannikon suojasatamiin. Vaikean matkan jälkeen saavuttiin viimein Syyskuun 15 päivänä Vaasaan, jossa ankkuroitiin Palosaaren redille. Tullitarkastus suoritettiin 17 päivänä ja miehistö ulosmönsträttiin 18 päivänä. Hamppulastin purkauksen jälkeen laiva siirrettiin Palosaaren sundiin missä siitä riisuttiin takila joka kuljetettiin maihin.

Syyskuun 26 päivänä työt saatiin valmiiksi laiva oli saatu talvehtimis kuntoon ja siirretty talvehtimispaikalleen Mansikkasaaren pohjoispuolelle. Laivalle jäivät vain vahtimiehet jotka sammuttivat kaikki tulet illalla kello 8. Kaiken piti olla kunnossa. Mutta yöllä kello 11-12 välillä syttyi laivalla tulipalo joka sammutusyrityksistä huolimatta nielaisi koko laivan. 27 päivän aamulla kello 5 mennessä oli laiva palanut vesirajaa myöten ja irronnut kiinnityksistään. Luoteismyrskyn työntämänä ajautui se lähelle Palosaaren rantaa jonne se upposi suolalasteineen.

Tutkimuksista huolimatta ei milloinkaan selvinnyt mikä oli aiheuttanut tulipalon joka luoteismyrskyn lietsomana tuhosi Vaasan ylpeyden.

'''REFANUT'''

Vuosien saatossa suuretkin onnettomuudet haalistuvat ja viimmein unohtuvat, mutta on tarinoita tapahtumista kuten Allmänna Bästan tarina joka vielä vuosisatojen jälkeenkin elää keskuudessamme. Moni meistä on varmaakin joskus lukenut Topeliuksen tarinan Refanutista jättiläislaivasta joka rakennettiin "veistämöllä joka oli korkea kuin vuorenselkä. Kun Refanut sitten ui vesille oli sen perä Torniossa, mutta keulan lippu liehui Vaasan kohdalla. Keulapuu eräässä käännöksessä kaatoi kumoon kaikki Hämeen metsät. Kun painolastina olleet kivet oli heitetty Merenkurkussa mereen syntyivät Mikkelinsaaret ja KUN PÄÄSTIIN Tanskan salmiin tukki jättiläinen ne ja juuttui kiinni". Tälle tarinalle on antanut aiheen Abraham Falanderin rakennuttama Fregatti Allmänna Bästa (yhteishyvä) joka aikanaan oli Ruotsin valtakunnan ja jopa koko pohjolan suurin laiva. Topeliuksen kertomuksessa Refanutin piti tuhoutua siten että kaikki ruuti puolesta Euroopasta koottiin mustaksi vuoreksi keskelle laivan runkoa ja sytytettiin sitten palamaan.

On luultavaa että Topelius, joka kävi koulua Vaasassa on saanut aiheen Refanuksen tarinaan juuri Fregatti Allmänna Bästa:sta.

Laivanrakennuksen historia tuntee tapauksia jossa vastavalmistunut laiva on osoittautunut ajalleen liian suureksi ja kömpelöksi. Tämän kohtalon koki myös Allmänna Bästa jota yrityksistä huolimatta ei saatu myytyä syynä sen hinta ja koko.

Purjelaivoja rakennettiin Suomessa yhä enemmän ja yhä suurempia mutta Allmänna Bästan kokoisen ja vähän suurempienkin laivojen rakentamiseen uskaltauduttiin vasta 1800-luvun loppupuoliskolla eikä niitäkään kovin montaa valmistunut.

'''Unto Lintala'''

Björkön höyryt - toukokuu 1985

2008-09-26T06:23:10Z

62.236.208.34:

Delfin´in kerholehti

1985

'''Björkköön höyryt'''

Vuosi 1932 läheni loppuaan. Talven tuntua oli ilmassa, ensimmäinen lumi oli satanut maahan, mutta sulanut pois. Pohjanlahden satamissa elettiin kiireen kanssa. Laivoja lastattin ja purettiin, tavarat oli saatava maailmalle ennen meren jäätymistä, sillä tuolloin satamat vielä suljettiin talvikausiksi.
Kiire vain kasvoi mitä pohjoisemmaksi tultiin. Kemissäkin oli satama laivoja täynnä, eikä Veitsiluodon möljiltäkään montaa vapaata laiturimetriä löytynyt.

Vaunurataa myöten työnnettiin lautatarhalta tai massatehtaan varastolta täyteenlastattuja vaunuja toinen toisensa jälkeen alas laiturille, josta ne siirtyivät laivojen lastiruumiin. Eivät aavistaneet laiturissa peräkkäin makaavien höyrylaivojen “Elsen” ja “Startin” miehet, että he tulisivat tapaamaan toisensa taas pian aivan yllättävässä ja vaarallisessa tilanteessa.

“Startin” lastaus oli sujunut mukavasti, viimeinenkin sahatavara hiivi oli noussut laivaan, satamamiehet saaneet lastiryyppynsä ja poistuneet maihin. Rauha alkoi palailla laivaan. Meniklaanjkjn ??? alkoi olla lopuillaan, kuka kiristeli viimeisiä mantookeja, kuka kiinnitteli vielä, irrallaan olevia esineitä, kuka touhusi muuten vain, mutta jokaisella oli sama salaperäinen tunne, se oli odotus. Luotsi oli saatu laivaan, oli lähdön hetki.

“Start” lähti klo 16.50 hitaasti lipumaan kohti avomerta. Laiturissa vielä lastausta jatkava “Else” alkoi kadota illan hämärään. Ehkä joku “Startin” väestä huomioi sen, mutta “Else” oli vain laiva monien joukossa ja niitähän merimiehet näkevät satamissa kuin merelläkin. Klo 18.20 “Start” jätti luotsin, klo 19.30 ohitettiin majakka-alus “Plevna”, jonka jälkeen otettiin kurssi, jonka piti viedä turvallisesti läpi merenkurkun. “Elsen” lastaus jatkui kiireisenä.

Vielä puuttui massapaaleja ja tärpättitynnyreitä, mutta jos tehdään muutama tunti ylitöitä niin päästään lähtemään joskus puolenyön jälkeen aprikoi “Elsen” kapteeni Linström katsellessaan “Startin” lähtöä.

“Elsen” lastaus valmistui. Kansilastin kiinnitys ja muut aluksen merelle lähtöön liittyvät työt veivät kuitenkin niin paljon aikaa, että ulos päästiin lähtemään vasta aamulla klo 6.30. Oli lauantajaamu 1 päivänä lokakuuta. Tuuli oli lounaassa puhaltaen 6 bofoorin voimalla, joten kapteeni Linström päätti kulkea pitkin Ruotsin rannikkoa, joka lounaistuulella tarjosi mukavasti suojaa, eikä merenkäyntikään päässyt pahemmin kiusaamaan. Näkyvyys oli merellä huono, mutta oltiinhan tutuilla vesillä, eikä matkakaan ollut pitkä, sillä “Elsen” määräsatamana oli Rauma, jonne matkan piti taittua parissa vuorokaudessa.

Ruotsin Bureässa oli Kreikkalainen, Chiosta kotoisin oleva höyrylaiva “Georgios” saanut lastinsa sisään ja kun vielä saatiin muonatäydennyskin laivaan, oltiin valmiit uloslähtöön. Muonatäydennyksen mukana saatu elävä vasikka taisi yksin ihmetellä sitä vilskettä ja hyörinää, joka laivalla vallitsi sen valmistautuessa merellelähtöön.

Laitunista irrottauduttiin lauantaina 1 päivänä Lokakuuta klo 6.00 ja luotsi jätettiin klo 6.30 jonka jälkeen lähdettiin täydellä vauhdilla kohti Merenkurkkua. “Georgioksen” kapteeni Gioulios oli harmissaan, ei saatukaan täyttä sahatavaralastia Bureitsta kuten ensin oli suunniteltu, vaan nyt joudutaankin poikkeamaan Suomen Uurassa, josta loppulasti oli määrätty otettavaksi.

“Georgios” höyrysi vakaasti eteenpäin, näkyvyys pysytteli huonona. Tarkasta tähystyksestä huolimatta näköyhteyttä maahan ei saatu, vaikka kuljettiin lähellä Ruotsin rannikkoa. Klo 14.30 matkaa jatkettiin hiljaisella vauhdilla eteenpäin kunnes klo 15.00 saatiin peräntakaa näkyviin höyrylaiva, joka ohjasi samaan suuntaan kuin “Georgioskin”. Klo 15.30 “Georgios” pysähtyy muuttaen samalla suuntansa pohjoiseen, josta se oli tulossakin. Klo 15.45 “Georgiosta” seurannut hörylaiva ohittaa sen jatkaen vakaasti entiseen suuntaansa.

Tällöin “Georgioksella” huomataan ohittava alus Ruotsalaiseksi “Startiksi”, jolloin suunta muutetaan takaisin eteläiseksi ja lähdetaihi r~tiraa.!T1aa ??? sitä uskoen sen olevan oikealla väylällä. “Start” on saanut viisi minuuttia aikaisemmin eli klo 19.40 näköyhteyden maahan. Sen keulan oikealla puolella häämöttää sadesumun keskellä maata ja majakka jonka “Startin” kapteeni Palm oletti olevan Hölmögaddin saaren.

Matkaa jatketaan hiljaisella vauhdilla-, samalla luodaten veden syvyyttä, kun yllättäen törmätään vedenalaiselle karille. Pahaa aavistamaton “Georgios” seuraa. “Startia” noin 1 mailin päässä, kun sekin yllättäen törmää karille.

Molempien laivojen kellot näyttävät tällöin 17.20. “Start” peruuttaa täydellä koneella ja kuin ihmeen kauttä se pääsi irtautumaan karita, mutta yrittäessään takaisin syvään veteen se törmää uudelleen karille ja pysähtyy siihen.

Lastiruumat peitetään jolloin keularuumassa havaitaan vuoto. Noin 10 minuutin kuluttua on keulalaiva täynnä vettä. Samaan aikaan “Georgioksella” tapahtumat vyöryvät eteenpäin, koneella otetaan välittömästi täyttä taakse samalla aletaan keventämään keulalaivan painolastitankkeja, laiva hakkaa raskaasti karia vasten, kuuluu murtuvan teräksen ääni keulalaivan painolastitankkien ilmaputkista syöksyy kannelle vettä ja ilmaa, pohja on revennyt.

Samalla hetkellä konepäällikkö ilmoittaa konehuoneesta: “Akselitunnelista tunkeutuu vettä konehuoneeseen, tunnelin luukku suljettu. Kattilahuoneessa vuoto, pumppujen teho ei riitä, vaan vesi nousee nopeasti. Tulet sammutetaan kattiloista. Konehuoneessa pahoja vuotoja jätämme konehuoneen.” “Georgios” lähettää hätäsanoman S.O.S pyytäen pikaisesti kaikkea mahdollista apua haaksirikkopaikalle.

Merenkäynti kasvaa nopeasti ja meri vyöryy yli “Startin” keulan joka on jo painunut melko syvälle. Pian alkaa myös “Startin” konehuonekin vuotamaan, joten kapteeni Palm päättää jättää aluksen. Pelastusveneet lasketaan mereen, jonka jälkeen miehet lähtevät pyrkimään Björkkööseen. Matkalla he kohtaavat kalastajaveneitä, jotka ottavat heidät hinaukseen ja vievät heidät Svedjehamniin turvaan. “Georgioksen” kapteeni Gioulios ei uskonut tapahtunutta, vaan luuli voivansa pelastaa laivansa. Koko miehistö pysytettin laivalla. Yö saapui myrskyn myötä, pimeys kätki katseilta sen murhenäytelmän, joka merellä oli tapahtunut.

“Else” höyrysi tasaista vauhtia kohti etelää. Sen väki oli täysin tietämätön siitä murhenäytelmästä, joka oli tapahtunut ja jonka kurimuksessa sekin tulisi pian kamppailemaan. Klo 4.53 havaitaan “Elseltä” tuntematon majakka laivan oikealla sivulla, jota luullaan kuten “Startillakin” Fjäderäggin majakaksi. Suuntaa muutetaan nopeasti idemmäksi, sillä vaarallinen matalikko ulottuu melko ulos merelle.

Tämän jälkeen kone asetetaan täyttä eteen ja matkaa jatketaan tällä uudella kurssilla.
Kun klo 5.20 havaitaan kaksi valkoista valoa suoraan “Elsen” keulan suunnassa päätellään tästä, että edellä on menossa kaksi laivaa samaan suuntaan kuin “Elsekin” ja että ainoastaan niiden perävalot näkyvät.

Tilanne komentosillalla on rauhoittunut “Else” kulkee täydellä koneella eteenpäin, kun se klo 6.00 odottamatta törmää vedenalaiselle karille pysähtyen siihen. Nyt huomataan että valot joita luultiin edellä kulkevien laivojen perävaloiksi ovatkin aiemmin karille ajaneiden kahden höyrylaivan ankkurivalot. “Else” on saanut vuodon.

Sen keularuumaan tunkeutuu vettä, samoin vuotaa konehuone, mutta laivan pumput riittävät pitämään konehuoneen kuivana. Merenkäynti on kova ja “Elsen” tilanne käy yhä tukalammaksi, mutta klo 7.30 unohtavat “Elsen” miehet oman vaaranalaisen tilanteensa ja tuijottavat merelle. Pohjoisesta lähestyy haaksirikkopaikkaa suuri höyrylaiva uskoen myös olevansa merenkurkun väylällä, sillä häämöttihön senkin keulan edessä nyt jo kolmen laivan valot.

Neljännenkin laivan tuho näyttää jo varmalta, mutta viime hetkellä se kääntyy jyrkästi oikealle, pääsee tulosuuntaansa ja selviää takaisin merelle.

Ennen kääntymistä “Elsen” miehet eroittivat jopa sen nimen niin lähelle kareja ehti Amerikkalainen s/s “Wirdcity” tulla, ennenkuin sen radistin onnistui siepata Vaasan rannikkoradioaseman lähettämä varoitus, ymmärtää se ja toimia niin, että neljäs haaksirikko vältettiin.

Päivällä “Elsen” vuodot pahenivat ja iltapävällä oli koko laiva vettä täynnä. Klo 16.00 paatti kapteeni Linström jättää laivan sillä myrsky kiihtyi edelleen ja tilanne kävi yhä tukalammaksi. Pelastusveneet laskettiin mereen ja miehitettiin. Muutaman aironvedon jälkeen saatiin tilannetta seuranneelta kalastajaveneeltä hinausköysi joka hinasi veneet Svedjehamniin, jossa jo “Startinkin” väki oli turvassa.

“Georgioksen” väki pysytteli edelleenkin aluksellaan. Kapteeni Gioulios uskoi itsepintaisesti tuulen ja myrskyn laantuvan niin, että pelastustyöt päästäisiin aloittamaan, mutta toisin kävi. Sunnuntai iltana alkoi myrsky puhaltaa täydellä voimaila. Meri muutui niin rajuksi, ettei ollut enää mitään mahdollisuuksia saada väkeä maihin turvaan, vaan he joutuivat viettämään toisenkin kauhujen yön hajoavalla aluksellaan.

Maanantai aamu koitti sateisena, myrskyn jatkuessa hellittämättömällä voimalla. Kalastajaveneellä ei ollut asiaa ulos merelle “Georgios” oli painunut syvempään ja näytti, siltä kuin sen keulaosa olisi vääntynyt vinoon, sen radio oli mykkänä, mutta hylyllä näkyi edelleenkin elämää. Meri oli yön aikana vienyt sen pelastusveneet.

Kun tilanne näytti todella toivottomalta, tarttui asioihin björkkööläinen luotsi Nabb, joka lähti veneellään Valassaarile hakemaan Suomen meripelastusseuran pelastusvene “VALSÖREN”iä jonka asemapaikka oli siellä. Hän sai miehistökseen kaksi majakanvartijaa sekä majakkamestarin pojan, joiden kanssa hän lähti pyrkimään kohti “Georgiosta”.

Useiden yritysten jälkeen he pääsivät niin lähelle haaksirikkoista, että viisitoista sen miehistä uskaltui hyiseen mereen, josta Nabb miehineen poimi heidät turvaan. Myrsky oli ehkä hieman asettunut, sillä merelle uskaltautuneet kalastajaveneet saivat pelastettua loput viisitoista vielä hylyllä olutta miestä. Kapteeni Giouliosin jättäessä laivansa klo 12 maissa päivällä murtui “Georgiosin” runko keskeltä poikki ja Gioulios saattoi vain katsella, kun keulaosa lähti ajelehtimaan kohti Svedjehamnia.

Myrsky jatkui muuttuen välillä lumentulon myötä täydeksi talvimyrskyksi. Pelastustoimet viivästyivät, meri sai rauhassa tehdä tuhojaan. “Start” sai lisää vuotoja täyttyen lopuksi kokonaan vedellä. “Elsen” lastina oleva paperimassa alkoi kastuessaan turvota repien rikki aluksen kannen ja nostaen sitä ylös toista metriä. “Georgioksen” keulaosa pysähtyi noin 2 km päässä olevalle karille, johon se kaivautui niin, että vain metri siitä jai vedenpinnan yläpuolelle. Peräosa pysyi karilla, sen pohja hakkautui murskaksi karia vasten.

Lokakuun 8 päivänä, kuusi paivää karilleajon jälkeen, pääsivät pelastusalukset “Protector” ja “Olli” sekä Ruotsalainen “Hermes” vasta aloittamaan pelastustyöt, jolloin todettiin “Elsen” ja “Georgioksen” saaneen niin pahoja vaurioita, että ne jätettäisiin hylyiksi, ainoastaan niiden lastit tultaisiin pelastamaan.

Björkköön väki osallistui myös pelastustoimiin, tuoden maihin “Georgiokselta” mm. 14 elävää kanaa, sekä Ruotsista hankitun vasikan, josta aikanaan kasvoi hyvä lypsylehmä björkkööläisille. “Start”, joka selvisi parhaiten myrskystä ja karilleajosta, pelastettiin ja saatiin hinattua Vaasan Vaskiluotoon, johon se saapui kolmen hinaajan avustamana 15 päivänä lokakuuta.

Tämän jälkeen “Elsen” ja “Georgioksen” lastit pelastettiin ja hylyt myytiin. Elsen osti vaasalainen :ral~enfluSrneStari ??? Bärts. “Georgioksen” helsinkiläinen toiminimi “Sukman”,joka toimitti “Georgiosta” apunaan pieni moottorilaiva “Myrän”, joka sekin oli vähällä haaksirikkoutua näille samoille kareille. “Georgiosta” ei yritettykään nostaa ylös, mutta “Elsen” suhteen Bärts oli lähes onnistua.

Hän sai tiivistettyä ja pumpattua “Elsen” niin, että se kellui jo omin avuin, mutta meri ei antanut omaansa. Vain muutamia päiviä ennen aiottua “Elsen” Vaasaan hinausta nousi ankara länsimyrsky. “Elsen” ankkurit lähtivät luistamaan, se ajautui vasten lähikareja, katkesi ja upposi. Kului muutamia vuosia, myrskyt ja ahtojäät täyttivät hylkyjen jäänteet, meri oli ottanut omansa ja kätkenyt sen mitä Björkköön kareihin oli jäänyt.

Ajan myötä Björkköön höyrylaivahaaksirikko painui unholaan. Vaan tarinat jäivät elämään tästä tapahtumasta. Näiden tarinoiden parhaita kertojia oli edesmennyt vaasalainen saariston kulkija Yrjö Halmesmäki.

Iltaisin kahvitulilla istuttaessa hämärän kietoessa karit ja saaret vaippaansa kuuntelimme lumoutuneina “Jimin” kertomuksia Björkköön höyryistä ja niiden tuhosta. Oikein väritettynä nämä tarinat kiehtoivat mieliämme, mutta minkäs teit, kun ikää oli vasta alun toistakymmentä.
Meri peitti kohteet ja paikkakin jäi osittaisen hämärän suojaan, niin taitavasti osasi “Jimi” meille tarinan kertoa.

Vuodet kuluivat kunnes vuonna 1963 joukko vaasalaisia rämäpäitä perusti Vaasaan sukelluskerho Delfin ry:n. Hylkyjen etsintä tuli alusta pitäen Delfiinien yhdeksi tärkeimmäksi toimintamuodoksi. Björkköön hylkyjäkin etsittiin alusta pitäen, mutta eipä avautunut meri kovin auliisti etsijöille. Jokaisen hylyn paikallistaminen oli ja on työn ja vaivan takana. “Elseä” ja “Georgiostakin” etsittiin lukemattomia kertoja, mutta aina tuli vesiperä.

Vasta Deifiinien kesäleirillä v. 1976 onnisti. Oli tehty todella tarkat ja perinpohjaiset valmistelut ja 3.7. klo 11 aamupäivällä löytyi ensin “Elsen” hylky ja muutaman minuutin kuluttua “Georgioksen” keulaosa. Kuin pisteeksi I:n päälle löytyi vielä “Startin” irronnut peräsinkin, joka makasi karin kupeella johon “Start” törmäsi tuona kohtalokkaana lokakuun iltana.

“Georgioksen” peräosaa ei löydetty vielä moneen vuoteen. Sitä etsittiin, mutta kerta kerran jälkeen saatiin palata tyhjin toimin kotiin. Vasta kesällä vuonna 1983 onnisti, “Georgioksen” peräosan jäänteet löytyivät.

Rengas oli sulkeutunut. 20 vuoden etsintä oli johtanut tulokseen. Sukeltajille nämä Björkköön hylyt ovat antoisa ja mielenkiintoinen kohde, jossa varmaan tullaan sukeltamaan vielä paljon. Uusia kohteita etsitään ja niitähän Vaasan edustan vesissä riittää, sillä onhan sadat laivat kohdanneet matkansa pään sen kiviin ja kareihin.

'''Kaisa ja Unto Lintala'''

Juha Uusitalo

2008-09-22T06:57:22Z

62.236.208.34:

Juha Uusitalo on tämän hetken valovoivaisempia bassobaritoneja ja hän on niittänyt kansainvälistä mainetta maailman oopperalavoilla. Juha vietti lapsuutensa kasarmin lapsena ympäristössä, joka arvosti itsenäisyyttä, selviytymistä ja toisen arvostamista. Ensimmäiset lapsuusvuotensa Juha asui Koulukadun ja Tiilitehtaankadun kulmassa, tarkemmin Nälkälinnan pihassa olevassa keltaisessa puutalossa. Myöhemmin Juha muutti Raastuvankatu 46:n keltaisen talon ylimpään kerrokseen A-rapun kulmahuoneistoon.

Asuin hänen naapurinaan ja koululaisena annoin hänelle muutaman alkeistunnin pianonsoitossa. Mikä kunnia näin jälkeenpäin ajateltuna. Jokainen tosin ymmärtää, että omilla avuillaan hän on edennyt ja kaikki kunnia kuuluu vain hänelle. Myöhemmin Juha jatkoi musiikkiopintojaan Kuula-Opistossa ja tietenkin Sibelius Akatemiassa. Sen jälkeen hänen tiensä aukesi maailman opperalavoille.

==Aiheesta muualla==
*[http://www.juhauusitalo.com/suomi_index.html Juha Uusitalon Virallinen Kotisivu]
*[http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Uusitalo Wikipedia]

Joachim Kurtén

2008-04-01T07:45:27Z

62.236.208.34:

'''Anders Joachim Kurtén''' (1836–1899) syntyi Kokkolassa merikapteeni Henrik Kurténin perheeseen. Vuonna 1841 perhe muutti Vaasaan. Hän opiskeli kauppaatieteitä Turussa jonka jälkeen hän ryhtyi liikemies [[A. A. Levón|A. A. Levónin]] apulaiseksi Vaasassa. Vuonna 1861 hänestä tuli Levónin liikekumppani.

Joachim Kurténista tuli huomattava henkilö Vaasassa, missä hän perusti lukuisia yrityksiä ja loi kunnioitettavan uran pankkialalla. Hän toimi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana lähes kaksikymmentä vuotta ja porvarissäädyn puhemiehenä Suomen valtiopäivillä.

Tiettävästi Joachim Kurténia voidaan kiittää siitä, että Vaasaan saatiin aikanaan rautatie.

Vaasa muuttuva kaupunki 40

2008-03-27T14:41:47Z

62.236.208.34:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 40'''

Tämä talo ''Raastuvankatu'' 7:ssä on varmaan monelta vaasalaiselta ohikulkijalta jäänyt ilman sen kummempaa huomiota.

Virallisissa dokumenteissa talo kulkee ''Ekholmin talona'', sillä sen on omistanut Anders Chr. Ekholm ja hän on jättänyt jälkensä kaupungin historiaan, sillä Ekholm valmisti Hovioikeuden eri istuntosalien nojatuolit! Maisteri Mirjam ''Lehtikanto'' tietää, että pihalla oli komea ulkorakennus ja siinä navetta neljälle lehmälle, heinävintti ja varastotiloja.

Vahtimestari Juha ''Myntti'' toi ainakin lehmänsä Vähästäkyröstä tähän navettaan, eikä aikaa ole kulunut sataakaan vuotta ja Ekholm itse asui luultavasti tontilla olleessa puutalossa, sillä päätalolla oli muuta käyttöä ja ilmeisesti Ekholm oli miettinyt sen julkisiksi tiloiksi jo silloin.

Nimittäin hän vuokrasi koko komeuden Suomen valtiolle ja Pietarsaaresta tullut teknillinen reaalikoulu sijoitettiin tähän taloon. Talossa oli 16 huonetta sen käytössä, 2 eteistä, kellari ja osuus pesutupaan ja mainittu neljän lehmän navetta ulkorakennuksessa. Oli ainakin vahtimestarilla päivittäin tiedossa tuoretta maitoa!

Reaalikoulu muutettiin teollisuuskouluksi ja se muutti vuonna 1897 maaherrantalon alakertaan ja myöhemmin sitten Präntöölle. Meinasi unohtua mainita, että tottakai tämäkin talo on C. A. Setterbergin neroutta, tuon työmyyrän ja Vaasan isän, joka jätti jälkeensä valmiin vaasalaisen katukuvan ja valtavan rakennusmäärän, kun hän sentään kuoli nuorena nykymittapuun mukaan eli 58-vuotiaana. Setterbergiläisessä tyylissä tämä on ns. riisuttua mallia, jämerä ja karu yleisilmeeltään, koristeltu ja listoitus on niukkaa ja huoneet korkeita ja kookkaita.

Teknillisen reaalikoulun rehtorin F. E. ''Conradin'' virka-asunto oli koulutalossa kuten myös ensimmäisen vahtimestarin G. ''Rodaksen'' ja mainitun Myntin. Pääsisäänkäynti oli suoraan setterbergiläisen kulmatornin alta katutasosta. Tässä kulmahuoneessahan on ollut kaljakuppila, ruokamarketti ja mitä lie?

Kaupunginkirjasto toimi tässä kulmahuoneistossa vuosina 1904-11 ja naapurina muutaman vuoden Pohjanmaan Museokin.

Tänäänhän talon julkisivut eivät ole justiinsa alkuperäiset, nämä olisi palautettava ja talo kyllä ansaitsee kunniamaininnan museoviraston luettelossa.

Tämä talo ei ole ulkonaisesti mitenkään häikäisevän kaunis eikä muutenkaan vaikuttava kuten monet muut sen ajan Setterbergin työt. Mutta se on sitä vanhaa kunnon Vaasaa, jota on syytä kynsin hampain vielä säilyttää, etteivät kaikki kaupungin talot ala olla kuten vanha Ford-auto eli kantti kertaa kantti plus lippa...

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 39

2008-03-27T14:12:35Z

62.236.208.34:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 39'''

Valokopiot Victor Hoving Vaasa 1852-1952

Muualla Suomessa eräänä Vaasan symbolina tunnetaan varsin hyvin Vaasan Höyrymylly Oy, nykyisin Suomen Sokerin omistuksessa, mutta unohdetaan tämä tässä. Kolmekymmentäluvulla ja myöhemmin oli Kotiliesi-lehdessä riimitetty sarjakuva Kieku ja Kaiku. Sitä vuorotellen kirjoittivat tunnetut kirjailijat ja ennenkaikkea Mika ''Waltari'' teki näitä vuositolkulla. Siinä vieressä oli aina Vaasan Höyrymyllyn ilmoitus hyvin näkyvästi ja tämän avulla mylly tuli maassa tunnetuksi ja ennenkaikkea kaksi kaunista viljatornia, jotka vieläkin seisovat sisäsatamassa ja niitä mylly kosmeettisesti kaunistaa ajoittain - myllyn omat symbolit nämä...

August Alexander ''Levón'', rintakuvapatsas kaupungintalon eteläsivulla, oli aikansa mahtimiehiä täällä. Hän osti Uudesta Vaasasta Rantakadun varrelta muutamia tontteja ja sinne siirtyi Vanhan Vaasan ''Alkula''-niminen mylly. Levón ehti kuolla ennen uuden myllyn rakentamista. Sen teki perikunta, ensimmäisenä johtajana Carl ''Stolzenberg'' ja hänen jälkeensä Hugo ''Sölfverarm'', outo nimi, Oulussa syntynyt, praktikoi Kristiinassa, tuli Hjalmar ''Nordgrenille'' duuniin Vaasaan ja kyvykkäänä kaverina valittiin Myllyn toimitusjohtajaksi nuorena, 28-vuotiaana. Hänellä oli monenmoisia vaikeuksia, koska viljasato vaihteli suuresti siihen aikaan, sillä lannoitussysteemit eivät olleet kovin kehittyneitä ja sitten vielä hinnat vaihtelivat riippuen Venäjän satotuloksista, oltiinhan tsaarinvallan alla. Hän kokeili myös vehnänjauhatusta ja alan miehet tietävät tänä päivänä, että se ei ole kovin helppoa. Hän kokeili myös riisiryynien valmistusta ja se ottikin hyvin tulta ja on tänä päivänä Myllyn kärkituotteita.

Tulipalothan ovat Vaasan historiassa jokapäiväisiä. Myllykin paloi pahoin lokakuussa 1889. Koko mylly meni maan tasalle ja arvokas viljavarasto melkein viimeiseen jyvään. Firma putosi polvilleen, mutta nousi pystyyn. Paha kilpailija oli Saksa, joka pelasi filunkia ja maksoi salaisia vientipalkkioitaviejilleen, härmäläiset saivat huonoa viljaa halvalla. Väkeä erotettiin ja palkkoja alennettiin, myös toimitusjohtajan palkkaa.

Sölfverarm teki suorastaan agenttimaista teollisuusvakoilua saadakseen selville kunnon riisiryynin valmistusmenetelmät. Hän sai ns. porttikieltoja pitkin Eurooppaa eri myllyihin ja joistakin S. heitettiin sananmukaisesti pää edellä ulos. Mutta ottipa ukko salat julki ja mylly tätä kautta alkoi menestyä!

Raakariisiä ostettiin suuri höyrylaivallinen kerralla ja nimenomaan Intiasta. Vuosisadan lopulla oli myllyllä monenlaisia vaikeuksia, mutta johtajan hermot ja kyvyt kestivät. ''Murphyn'' laki sanoo, että jos menee hyvin, olet jotain unohtanut. Näin kävi toimeliaalle toim.johtajalle. Hänen lankonsa ja hyvä ystävänsä ja seurakumppani Suomen Sokerin johtaja John ''Sjödahl'' kavalsi tehtaalta jättisumman rahaa. Ja Sölfverarm oli myös Sokerin johtokunnan jäsen ja kavallus tuli myös hänen, syyttömän, nilkkaan. Hän ei saanut tilivapautta tässä hässäkässä ja mies "oli uhrattu muiden syntien takia", kuten hän itse ilmaisi. Hän ei tästä moraalisesta häpeästä enää toipunut, ja niin elonliekki sammui v. 1911, mutta olipa hän tehnyt suurtyön elämässään: Vaasan Höyrymylly oli sitä, mitä se on myös tänään, ikävä näin vaasalaisittain, että on fuusioitunut suuryhtymään.

Häntä seurasi Wolter ''Lindell'' ja johtokunta oli kokeneiden vaasalaisporvareiden käsissä: C. J. ''Hartman'', tri L. J. ''Kurtén'', Joachimin poika. Elintarvikehuolto oli vaikeuksissa I maailmansodan aikana ja pahiten kokeiltiin myllyn kykyjä kahtena vuotena 1917-18. Ensimmäisen maailmansodan suurin keksintö sanotaan olevan leipäkortti: Näillä viljaa jaettiin tasapuolisesti, vaikka susirajojen takana jo purtiin pettuleipää.

Pikkuhiljaa Victor ''Bruun'' ja hänen vävynsä Harry ''Schauman'' ostivat suuria eriä osakkeita. Bruunista tuli vaikuttaja myllyyn ja hän valitsi lahjakkaan K. J. T. ''Kuntsin'' ns. toimeenpanevaksi johtajaksi ja nämä kolme herraa vetivät myllyn menestykseen. Rakennettiin mm. Toppilan mylly Ouluun ja sinne paikallinen asiantuntija A. ''Orelma'' johtajaksi. Munkkisaaren myllyä Helsingissä laajennettiin. Rehumyllykin sopi tänne Vaasaan, sillä suuret turkiseläintarhat olivat tulleet Pohjanmaalle ja kanoja kasvatettiin tuhansittain, rehu meni kaupaksi.

Mylly on varma sijoitus, leipää menee aina ja vielä viimeisellä markalla sitä ostetaan. Toisaalta tälle alalle automatisointi iski ensimmäiseksi eli työvoimaa tarvitaan vähän suurenkin liikevaihdon pyörittämiseen.

1950-luvulla Victorin poika Christer "Krikke" ''Bruun'' tuli johtokunnan puheenjohtajaksi ja vei myllyä asiantuntemuksen vakaumuksella eteenpäin. Joitakin vuosia sitten hänen kuoltuaan Vaasan Höyrymylly oli todella vahvoilla, mutta eihän maallikko näitä suuryhtiöitten fuusiokauppoja tajua kuten tämä Myllyn meno Sokerin kelkkaan.

Mylly on kuuluisa hyvänä työnantajana ollut Vaasassa ja muualla, missä sillä on toimipisteitä, on mm. Hollannissakin. Se oli myös yläluokkaisten koulupoikien suosittu kesätyöpaikka, sillä mylly maksoi hyvin, vaikka työ olikin joskus raskasta ja ilma sakeana akanoita sun muita höytyviä...

- Markus-setä kerran kysyi joltain pikkukundilta, että mitä sä tiedät Vaasan kaupungista, niin hän vastasi, että siellähän on se 'leipämylly'!

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 36

2008-03-27T08:35:57Z

62.236.208.34:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 36'''

Carl Axel ''Setterberg'' on tämän sarjan jutuissa moneen kertaan mainittu. Eikä suotta. Monien vaiheiden jälkeen uusi Vaasa päätettiin rakentaa ''Klemetinniemeen'' eli tähän, missä nyt ollaan. ''Nikolai'' I ratkaisi paikan ja senaatti julkaisi käskykirjeen 1.3.1854 ja Vaasa alkoi syntyä uudelleen.

Setterberg oli hoitanut lääninarkkitehdin virkaa tässä vaiheessa vuoden verran ja sai tehtäväkseen kaupungin kaavoitustyön. Siinä hän tekikin suuriarvoisen työn ja runsaan sadan vuoden kuluttua Vaasan asemakaava on aina vaan toimiva ja itse Setterberg nousee arvossaan. Voidaan sanoa kuten on tässä sarjassa sanottukin, että siinä meillä on ''Vaasanisä''.

Kaikki Vaasan merkittävät talot ja rakennukset on Setterberg piirtänyt. Hän oli nykymittapuun mukaan varsinainen työnarkomaani, kun muistetaan, että hän kuollessaan vain 58-vuotias, mies parhaassa iässä.

Piirroskuva on valokopio Setterbergin oman talon piirustuksesta, kaikille tuttu talo Rantakatu 6:ssa Hietasaarenkadun kulmassa ja viimeksi toiminut Satamapuiston päiväkotina. Matilda Wreden kotitaloa on viime vuonna saneerattu ja kannattaa tehdä kävelylenkki niille kulmille ja todeta S:n nerokas jugend-arkkitehtuuritaito.

Vaasan kirkosta on tässä puhuttu ja ruotsalaisesta lyseosta, kruununmakasiinista, Kirkkoapteekin talosta ja monesta muusta Setterbergin luomuksesta. Kahden ja kolmen puistikkokadun pohjalaikkaus on S:n nerokkuutta ja alan huippu tänäänkin.

Setterberg piirsi paljonkin asuintaloja ja niitä ei edes ole yritetty säästää! Raastuvankatu 7 on jäljellä, mutta vuosien saatossa siihenkin on tehty monet muutokset. Hovioikeus on tyylinäyte parhaimmillaan ja sitä sanottiin S:n aikaan "''residenssiksi''".

Sitten on mainittava S:n ominaispiirre: hän ei suvainnut pylväikköjä asuintalojen julkisivuihin. Ne oli säästettävä juhlavampiin taloihin. Poikkeus oli nykyinen hallintotalo Vaasanpuistikon varrella, sillä se oli apteekkari Herman ''Lindbäckille'' tehty asuintalo ja sen laajennusosa on alkuperäisen peilikuva ja tämän taas suunnitteli kaupunginarkkitehti Carl ''Schoulz'' 1929 tietää maisteri Mirjam ''Lehtikanto'' kirjassa Rakennettiin Uusi Vaasa, tämä paljon näissä jutuissa siteerattu alan teos.

Maankuulun Vaasan linnan hän myös piirsi ja toi luonnospiirustuksia tullessaan tänne Ruotsista Gävlestä, missä toimi aikoinaan arkkitehtina. Nuori Ruotsissa opiskellut arkkitehti ''Hjalmar Lindahl'' oli Setterbergin apurina, kun ortodoksista kirkkoa suunniteltiin.

Siinä oli monta mutkaa matkassa ja työ oli S:n mukaan mutkikas, kun hän ei tuntenut kirkon seremonioita eikä sisustusperinnettä. Niinpä tässä sattuikin varsinainen fibaus eli emämunaus. Kirkon peruskiveä laskettaessa keväällä 1861 huomautti juhlalliseen toimitukseen osallistunut luultavasti venäläinen pappi, että ortodoksisen kirkon alttarin tulee olla aina ''idässä'', eikä missään muualla ja kieltäytyi jatkamasta juhlallista seremoniaa!

Lindahl ripeästi muutamassa viikossa kaivautti perustukset uudelleen ja entiset kuivatuskanavat oli tehtävä uusiksi ja tästä hän sai korvauksia 300 ruplaa. Ilmeisesti aika hyvä summa, sillä rakennusaikataulu oli tiukka.

Kyllä niin on, että kun Vaasan katuja ja puistoja kulkee, niin joka puolella henkii Carl Axel Setterbergin nerokas arkkitehtuuri ja maankuulu vaasalainen eli setterbergiläinen asemakaava on tälle Klemetinniemelle paras mahdollinen.

Setterbergille tyypillinen oli viisikulmainen tornikulmatalo. Vähän liioitellen puhutaan Vaasa-tyypistä, sillä näitä on enää kolme jäljellä: hallintotalo, Kirkkoapteekin talo eli Sundénin talo ja tämä Raastuvankatu 7 ja jo Rewellin keskuksen alta hävitetty upea Wolffin talo.

Vaasan kaupunki on Setterbergin elämäntyö. Voisi luulla, että lääninarkkitehdin tehtävät olisivat jääneet sivuosaan, mutta nekin hän hoiti. Aikaa ja voimia vaativat laajat matkat läänissä hevoskyydillä. Kirjeenvaihdosta ilmenee, että ei ollut majakkarakennusten tarkistuskaan mitään leikintekoa.

Tämä Setterberg on syytä kaupunkilaisten muistaa aina silloin, kun vieraspaikkakuntalainen kehuu Vaasan kauneutta, asemakaavan väljyyttä ja katukuvaan saumattomasti istuvia julkisia rakennuksia. Kyllä Carl Axel Setterberg on Vaasan luoja ja oikea isä.

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 35

2008-03-27T07:01:01Z

62.236.208.34:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 35'''

Sarjassa on käsitelty kuten kutsutaan HOPIN talo ja KOPIN talo, mutta nyt mennään SYPpiin...

Vasemmanpuoleinen tushipiirrosaihe on 1930-luvulta. Siinä on mielenkiintoinen tuo nykyinen Shellin talo eli oikeastaan Jaakko Finnilän talo historian perusteella.

Talon rakennutti ''Setterbergin'', Vaasan isän, piirustusten perusteella kauppias ja raatimies Henrik Efraim ''Hellsberg''. Vuoden 1880 kieppeillä talo siirtyi kaupan kautta suuren kauppaliikkeen ''Jakob Finnilä & Co'' omistukseen... siitä tuo mainittu nimitys.

Tänään on julkisivu toinen kuin tuossa piirroksessa. Huomatkaa parveke, joka siis on poissa tänään. Talo on ollut tällä vuosisadalla myös varatuomari ''Bouchtin'' suvun hallussa ja sieltä parvekkeelta kuulema ''Christer'' B pikkupoikana seurasi valkoisten paraatia torilla ja näki myös valkoisen kenraalin ''Mannerheimin'' ottamassa paraatijoukkoja vastaan, mielenkiintoinen detalji talon historiassa ja tunnetun vaasalaisen nuoruudessa...

Tämän talon vieressä oli pitkä puutalo, joka purettiin vuonna 1925. W. G. ''Palmqvist'' ja C. ''Schoulz'' suunnittelivat siihen tämän ''SYPin'' talon ja se valmistui vuonna 1926, ripeää vauhtia siis siihen aikaan... ja talon virallinen nimi on ''Unitas''. Sen voi lukea SYP-FBF mainoksen keskeltä ylimmän kerroksen yläpuolelta, jos silmä sallii.

SYPin vieressä on kaikille tuttu talo nimeltään ''Commerce'' (=-kauppa), joka valmistui jo 1912. Piirustukset laati vaasalainen arkkitehtitoimisto Bruun & Schoulz. Talo rakennettiin taloudellisen nousukauden vallitessa ja sen huomaa! Pohjakerros on aitoa punaista graniittia ja pylväät aitoa luonnonkiveä. Tontin silloin omisti raatimiehen leski Carolina ''Hultin'', joka siis toimi Commercen rakennuttajana.

Tämä Vaasan alatorin silhuetti on todella komeaa katseltavaa arkkitehtonisesti. Ylätorin kulkijan on joskus syytä kääntää katsetta tänne alatorille ja katsella komeita taloja: OP-talo, Commerce ja tämä Unitas eli tavallisimmin SYPin talo.

Eipä löydä moista rivistöä kovinkaan monen kaupungin torin varrelta. Itse toriahan tullaan saneeraamaan ja muuttamaan, mutta eiväthän ne veitikat näitä järkäleitä pysty siirtelemään, vaikka haluja olisikin...

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 33

2008-03-26T12:54:41Z

62.236.208.34:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 33'''

Tottakai vaasalinen suunnilleen tuntee kaupunkinsa. Tietää torin, tietyt suuret rakennukset, Vaskiluodon, Präntöön, Hietasaaren, Kaupungintalon ja kymmeniä muita kohteita.

Mutta kun on kyse kuopiolaisesta, kotkalaisesta, mänttäläisestä ja vaikkapa inarilaisesta, niin heille Vaasaa luonnehtivat, voidaan sanoa, Vapaudenpatsas, Höyrymyllyn tornit, ''entinen'' jalkapallokaupungin maine ja hotelli ''Central''.

Tämä Central hotelli on ollut matkamiesten parissa kautta maan jo 1920-luvulta kuuluisa hyvän ruuan paikkana. Ja myös hymyilevän sutjakkaasta palvelustaan tunnettu. Tottakai myös vaasalainen on samaa mieltä ja siellä on moni nuori kaupunkilainen päässyt ensimmäisen kerran elämässään kulinaaristen nautintojen pariin. Ja hyvä näin. Hyvän ruuan arvostaminen on kulttuuria jo sinänsä... miellyttävää sellaista.

Tuossa vasemmanpuoleisessa kuvassa on kortti, jossa Ida lähettää jollekin sydämelliset syntymäpäiväonnittelut ja viisaasti kyllä, pannut menemään Central-hotellin kortin:

Siinä se onkin alkuperäisenä Central-hotelli: kaksi puurakennusta ja rakennettu 1920-luvun keskivaiheilla. Perustaja oli konsuli Harry ''Schauman'', tunnettu hyvän ruuan ystävä ja siitäasti on ruoka ollut tässä talossa aa ja oo.

Puutalo purettiin ja vuonna 1941 valmistui funkistyylinen kaikille tuttu kivitalo ja sitten vielä lisärakennus 1972. Hotelli oli nykyisessä asussaan ja alttiina monipuoliseen hotellipalveluun...

Centralin sijainti keskustassa on aivan ihanteellinen sekä matkustajalle että vaasalaiselle, molemmat sinne vaivatta löytävät. Tänä päivänä siellä on 135 huonetta ja 9 huippuluokan sviittiä ja kaikissa luonnollisesti kaikki nykyajan varusteet. Väri-TV on kaikissa huoneissa ja tämä onkin matkustajalle etu, sillä näkyyhän täällä molemmat Ruotsin kanavat. Aikamoinen ihme sisämaan asukkaalle!

Schauman on saanut nimikkokabinetin. Se on pastellinsävyinen ja romanttisessa miljöössä voi järjestää perhejuhlia ja arvovaltaisia yritysjuhlia.

Katutasossa on nykypäivään kuuluva Golden Gate niminen baari, se on tapaamispaikka, istumispaikka, viihtymäpaikka, seurustelupaikka ja paikka joka menoon...

Sauna kuuluu suomalaiseen hotelliin ilman muuta ja Centralissa on niitä peräti kolme kappaletta. Siellä voi saunoa koko matkustava perhe tai yritys pitää mukavissa ympyröissä edustuslöylyt tahi pikkupalaverinkin.

Tietysti valioluokan hotellista löytyy kaikki mahdollinen palvelu ja erikoisesti on panostettu konferenssijärjestelyihin.

On siinä meillä sellainen hotelli tämä Central, että kehtaa sinne muunsuomalaisen viedä viihtymään ja sopii sinne poiketa herkuttelemaan kaupunkilaisenkin. Ja jos vaasalaisella on oikein ison juhlan aihe, niin kyllä sitä Centraliin silloin suunnistetaan. Eikä koskaan petytä.

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 28

2008-03-26T11:50:14Z

62.236.208.34:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 28'''

- ''Peshkom''. Tämä oli kovin oikeusasteiden langettama tuomio Venäjän tsaarin aikaan, eikä tästä ole kauankaan, ja se on suomeksi suorana käännöksenä - ''jalkaisin''. Tämä tarkoitti, että tuomitun oli matkattava ''Siperiaan kävelemällä''. Tämä oli kuolemantuomiota kovempi, sillä suurin osa vangeista matkalla kuoli hivuttavan hitaasti kuukausien kurjuudessa. - ''Poidjomtje peshkom'', tokaisee neuvostonuori kaverilleen tänään tuskin tietämättä toisen sanan kammottavaa historiallista merkitystä. - Mennään kävellen.

Tuomioita ladottiin niputtain Suomessakin ja toisaalta maankuulussa ''Vaasan Linnassa'' istuttiin silloin pitkääkin 'kakkua'. Nyt siellä kärsitään suhteellisen lyhyitä tuomioita.

Alan miehet "sanovat", että tuomioon tulee ripaus lisää, kun istuu rannanpuoleisissa selleissä ja katsoo vapaan vaasalaisen lähtöä saareen kauniina kesäisenä perjantai-iltana grillimakkarat oikeassa kourassa ja vasemmassa välikaljat.

Vaasan linnan rakentamisen tarina on mutkikas ja mielenkiintoinen. Maisteri Mirjam ''Lehtikanto'' on siitä kertonut ansiokkaassa teoksessaan Rakennettiin uusi Vaasa, toiveteos kotikaupunkinsa historiasta kiinnostuneelle. Löytyy kirjastosta.

- Monet ovat aikojen mittaan ihmetelleet, miksi vankila on rakennettu näin keskeiselle ja hienolle paikalle. Senaatti olikin päättänyt, että se tehdään Korsholman linnankukkulalle. Maaherra oli silloin Alexander von ''Rechenberg''. Hänen mielestään vankilan sijoittaminen 5-6 virstan päähän kaupungista tuottaisi hankaluuksia viranomaisille. Vankejahan kuljetettiin lääninhallitukseen ja hovioikeuteen tänne kuulusteltavaksi, heitä passitettiin rangaistuslaitoksiin ja maaseudun tuomioistuimiin käräjille. Hevosia ja ajopelejä tarvittaisiin kuljetuksiin ja lähetin olisi päivittäin vietävä viestejä vankilan ja lääninhallituksen välillä.

Niinpä keisari 1.8.1855, melkosen tarkkaan siis 130 vuotta sitten, vahvisti asemakaavassa uuden paikan rantaan 'residenssitalon' (hovioikeus) naapuruuteen. Joku kai muistaa, että sinne seuduille saksalainen ''Mieritz'' unelmoi suurta kylpylää, tästä on sarjassa kerrottu.

Nykyisen Vaasan suunnittelija ja rakentaja, sanotaan vaan reilusti isä, lääninarkkitehti C. A. ''Setterberg'' sai käskyn käydä toimeen. Vasemmassa kuvassa on hänen alkuperäinen julkisivunsa, joka sittemmin kyllä koki monet muutokset ennen kuin nykyiseen päästiin. Setterberg mm ehdotti keskuslämmitystä vankilaan, siihen aikaan aikamoinen uutuus vankilaan.

''Gävlen'' vankilan rakentamisen ja työt hän oli ennen Vaasaan muuttoaan johtanut ja valvonut. Näin hän oli perehtynyt alan viimeisiin saavutuksiin, koska Ruotsissa oli jo 1840-luvulla uudistettu vankilarakennuksia koskevat säädökset. Johtava nimi sielläpäin oli insinöörieversti C. ''Hjelm'', vilahtaa myös Gävlen vankilan piirustuksissa. Keskuslämmityksen siellä oli suunnitellut Thefron ''Munktell''. Näiltä henkilöiltä varmaankin Setterberg sai vaikutteita. Hän oli tuonut Gävlestä detaljipiirustuksia ja muuta materiaalia avukseen. Maakunta-arkistosta löytyvät nämä paperit tänä päivänä.

Senaatin mielestä Setterbergin vankila oli aivan liian suuri, tiloja 138 vangille, kun kruununvankilassa oli enimmillään säilössä 70 vankia. Toinenkaan ehdotus ei mennyt läpi. Nyt astui kuvaan Oulun läänin vt lääninarkkitehti Ludvig Isak ''Lindqvist''. Piirustukset valmistuivat 1860. Hän oli maassa asiantuntija ja oli tehnyt opintomatkan valtion kustannuksella ulkomaille tutustumaan rangaistuslaitoksiin.

Vankilaa alettiin sitten Linqvistin piirustusten mukaan. Vuosi oli 1861 ja urakoitsijana seppämestari G. W. ''Lundén''. Mainittu keskuslämmitys tuli taloon luultavasti suuren muutostyön yhteydessä vasta 1880-luvun lopulla.

Lundénin miesten kaivaessa perusteita havaittiin pitkän siiven merenpuoleisen joutuvan liian pehmeälle pohjalle. Setterbergin ehdotuksesta tätä siipeä lyhennettiin 7 1/2 kyynärää ja rakennus saatiin kalliopohjalle.

Näitten herrojen yhteistyötä eli team-work oli tämä vankila...muutoksen suunnitellut Setterberg arveli, että neljäs kerros olisi hankala, mutta asia oli autettavissa sijoittamalla kahlevangit, huh-huh, ensimmäiseen ja toiseen kerrokseen ja kolmas sekä neljäs kerros kädet ja jalat vapaina kulkeville.

Valmiiksi työ saatiin 1863 ja toinen päivä syyskuuta astuivat ensimmäiset vangit taloon.

- Rakennus muutettiin sellivankilaksi 1888-90 ja kaksikerroksisia katusiipiä jatkettiin ja korotettiin 4-kerroksisiksi. Päärakennukseen tehtiin flyygeliulkonema ja näin pohjakaavaksi tuli ristinmuoto. Nämä taasen suunnitteli rakennushallituksen arkkitehti Th. ''Decker''.

Vahva, turvallinen ja komea peltikattoinen ympärysmuuri nousi v. 1901. Pihaa oli ympäröinyt puinen aitaus...

Lindqvistin piirustuksissa oli pohjoispuoli (Kalarannanpuoleinen) merkitty naisille ja toinen puoli taasen miehille.

Noihin vanhoihin aikoihin oli vettäkin vielä Sundominlahdessa, Böljan pääsi Sundomiin ja niinpä meri huuhteli vankilan muureja. Lähiranta täytettiin 1950-luvulla ja -58 sinne istutettiin upea rivi poppeleita. Ne ovat hämmästyttävän hyvin säilyneet ja rannan välillä ja siitä menee komea kävelytie vaasalaisen kulkea. Poppelit ovat ankean muurimaiseman pehmentäjiä ja rannan koristeita. Uudempi kuva osoittaakin, että veneet ovat nämä rannat vallanneet ja kerrostalot ottaneet paikkansa Rantakadulta vankilan tuntumassa.

On muuten moni vaasalainenkin sisältäpäin tähän monen miehen suunnittelemaan vankilaan tutustunut, perusteellisesti! Nimiä nyt mainitsematta kuten sarjassa on muuten mainittu myönteisessä mielessä. - Toinen joutui lautoihin, toinen joutui rautoihin......

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Illuusio

2008-03-26T09:46:56Z

62.236.208.34:

Maisemapylväs Palosaaren sillan kupeessa.

Vaasa muuttuva kaupunki 27

2008-03-26T09:33:44Z

62.236.208.34:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 27'''

Tämähän on Rauhankadun ja Kauppapuistikon kulma. Pari kuukautta sitten tuo wanha puutalo vielä seisoi tuossa. Nyt siihen on nousemassa komea asuinrakennus ja liikepalatsi kuten asiaan kuuluu nykyään kaupungin keskustassa ja vähän muuallakin.

Kauppapuistikon ruotsalaisen kansakoulun puolelta katsottuna tämä puutalo oli todella kaunis ja sopusuhtainen linjoiltaan ja lähenteli kai kultaista leikkausta pituus-korkeussuhteissaan. Kulmasta mentiin Rauli ''Raskun'' rättikauppaan. Sieltä varmaan joka toinen Vaasan poika on hakenut pyhäpaitoja ja duunipaitoja, pusakoita, kravatteja, housuja joka menoon ja sukkia kulutettavaksi. Raulihan on legendaarisen 'Vanhan Raskun' poika, sen ''Heikin''. Torilta se on moni suomalainen suurikin vaatetusalan liike lähtöisin.

''Viipuri'' muuten oli aikoinaan alan johtava kaupunki. Sieltä tataarit sun muut murjaanit evakuoitiin ''Turkuun'', joka nytkin on kymmenien alan tehtaitten ja suurliikkeitten pesäpaikka. ''Kestilä'' siellä pitää kotiaan ja on sittemmin rönsyillyt Vaasaankin...

''Mäkeläisen'' Eila puutalossa piti kansainvälisten merkkikuteitten kauppaa ja muutti ennenkuin katerpillarit (englantia tuo sana ja suomeksi muurahainen, caterpillar) alkoivat möyrytä Askon talon toiseen kerrokseen. MicMac- in muotikassi on muuten taivaallinen kassi 'vostokin' suunnassa, idässä. Eila löysi aikoinaan mukavan italialaismuusikon ja hyvin menee...

Siitähän kulkee pränkatu Rauhankadun ja Vaasanpuistikon välillä Anttilan ja Hallin takaa. No, siellä takavuosina veitikat istuskelivat auringon paisteessa ja ryystivät -'geetä' ja 'soppaa' (prosenttijuomia Gambina ja Sorbus). Poliiseilla oli pirullinen ralli tyhjentää palokatu vieraista.

Nykyisen poliisimestarin edeltäjä keksi nerokkaan ja terveellisen tempun, siitä puhuttiin pitkin maatamme: veikot rahdattiin sinivalkoiseen kaappiautoon ja ajettiin joko lentokentän tien varteen tahi tuonne Alskatin suuntaan kymmenisen kilometriä ja ulos tielle. Sopi siitä peaalaisten lähteä kävellen kohti kotikaupunkia - nuppi selvisi ja sai liikuntaa samaan hintaan.

Kauppapuistikon varteen eteläpäähän eli torilta katsoen Hietalahden suuntaa on kai eniten tullut kerrostaloja keskustaan, kymmenen kappaletta ruotsalaisen koulun puolella. Koulukatu on toinen. Molempien varsilla vielä riittää vanhaa puutaloa ja kivisiäkin. Nekin kaikki häviävät ja moni suree...

Kaunis puutalo siitä hävisi, mutta olihan se jo vanha palvelija ja vanhuudenhöperö. Menkööt!

Rauli muutti Pitkällekadulle firmansa ''Kantarellis''-raflan viereen ja siinä vastapäätä myy mattoja ''Välimäen'' Veikko, kovia poikia ja kauppiaita molemmat ja ylläpitävät vanhaa vaasalaista kauppiasperinnettä. Tukkukauppojen kaupunkina Vaasa oli ennen tunnettu muualla maata, mihin lie nekin kadonneet? Kuolleita on jo Hesaan ja Seinäjoelle menneitä firmoja löytyy. Onhan täällä kuitenkin viiskyttuhatta sitkeetä asukasta ja Kaarle-kunkku saa maata rauhassa, ei Vaasa kuole...

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 26

2008-03-13T14:02:53Z

62.236.208.34:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 26'''

Tämä on Koulukadun ja Vaasanpuistikon kulmaus. ennen niin rauhallinen ja nyt vilkas. Vaskiluodon hotellit ja tietenkin Vaasanlaivojen kova liikenne imevät ihmiset ja autot tämän kulman kautta. Siinä on ehkä kaupungin suurin liikennevalo, siis kooltaan, punainen. Kaikki turvallisuudeksemme.

Suoraan edessämm on monille tuttu Seurakuntasali ja taaimmainen rakennus on seurakunnan ensin valmistunut talo, viiskytluvun alussa ja siinä on ns. papinkanslia. Työ oli rakentajalle vaativa ja pankaapa merkille ensi kerran asioidessanne rakennuksen komea kivilaatoitus sisäänkäynnissä. Sen teki kaupungin rakennusmestareille ja -miehille tuttu alan arvostettu ammattimies ''Kivineva'', etunimi on unohtunut; ammatistaan oikealla tavalla ylpeä ammattimies, niitä viimeisiä mohikaaneja.

Vanhemman rakennuksen kohdalla oli 40 vuotta sitten tuomari ''Söderbergin'' kaunis ruskea puutalo ja laaja pihamaa omenapuineen. Siellä pojat kävivät "hostaamassa" (syksyllä omenavarkaissa).

Vaasanpuistikko kuusi on tässä kulmassa komea nykyaikainen kerrostalo. Juuri siinä tontilla oli kuuluisa ''Dunckerin'' monttu sotien jälkeen. Kaupunkilaiset puhuivat, että siihen on turha yrittää rakentaa, sillä vetelä pohja menee suunnilleen Kiinaan asti! Nyt on kuitenkin rakennettu tuo 'kuutonen'. Monttu oli aina täynnä vettä ja syksyisin Koulukadun jengi kävi siinä "hungaamassa". Se tarkoitti heikolla jäällä uhkarohkeaa keinuttamista ja monen kaverin silloiset golf-housut kastuivat ja ministeri ''Niemen'' velipoika ''Antti'' oli vähällä hukkua. Eipä tajuttu hengenpelastusmitalia anoa!

Juhonnurkka valmistuttuaan herätti kovaa kohua, sillä luultiin sen erikoisten seinämateriaalien lentävän maailman tuuliin myrskyssä. Siinäpä tuo vaan seisoo Vaasanpuistikko ykkösessä.

Vinosti vastapäätä Koulukadun kulmassa oli puutalo ja siinä kuuluisa hyvä valokuvaamo. Taiteilija ''Lasse Bergendahl'' (ent. Wirtanen) asui ja taiteili siinä, opetti ruotsalaisen yhteiskoulun oppilaita piirtämään ja nyt elelee eläkefaari Präntööllä. Terveiset. Seuraavakin talo rantaan päin on vieläkin komea aikansa monumentti ja siinä asuivat mm. Vasabladetin ''Sundqvist''.

Jos kulmasta mennään kortteli sairaalan suuntaan, tullaan Rauhankadulle. Siinä kulmassa oli ''Hasen musiikkikoulu''. ''Tyyne Hase'' oli maankuulu ja laulupedagogi. Pahat kielet kertoivat, että kerran kesällä isäntäväen ollessa saaressa huvilalla, pikkujannut panivat puolisen kiloa strömminkiä postiluukusta sisään - voi vain kuvitella tuoksut Hasen tultua kotiin...

Hasen talon vastapäätä oli ''Erkkilän'' komea puutaloryhmä, joka vei koko kulman. Siinä asui varatuomari ''Christer Boucht'' perheineen ja mainittu Niemen perhe. Bouchtin ''Peter'' oli aivan pikkukundi ja roikkui jo Koulukadun jengin hännillä, mikäli läksynluvuiltaan ehti... tuomari hänestäkin tuli.

Nyt ei saatu kelvollista valokuvaa vuosien takaa, mutta vasemmanpuoleinen arkkitehtipiirros on saatu seurakunnalta ja tämä talo oli tässä ennen tätä uutta taloa, os Koulukatu 28. Se oli harmaa ja siinä oli viimeksi seurakuntien Diakonissatoimisto ja nuorisotilat. Nelkyt- viiskytluvun vaihteessa juuri tuon kulmaikkunan takana oli räätäliverstas ja siellä suhtkoht nuori räätäli. Siihen aikaan piti housut olla hyvässä 'veitsiprässissä' kun mentiin koululaistanssiaisiin. No, hän prässäsi poikien housut ja olemattomaan hintaan, reilu mies!

Koulukatu 32 on ns Köpingin talo ja siinä A-rapussa asui nykyinen kaupunginarkkitehti ''Asko Halme'' ja sisarensa Totte kouluaikana, nykyisin Espanjassa asuva kuuluisa taiteilijatar ''Totte Mannes''. Kulman takana Rantakadulla asui ''Pauli Opas''. Lyseon poikia ja nykyisin Suomen Japanin suurlähettiläs Tokiossa. Vaasalaiset vaan tuntuvat pärjäävän...

Askon isä oli huippusprintteri ja omisti satasen SM:n 30-luvulla, tuomarismies.

Tällaisia asioita näiltä kulmilta - tilanpuute estää menemästä pidemmälle historiaan. On kulma muuttunut.

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasan julkiset- ja monumentaalirakennukset

2008-03-03T08:23:52Z

62.236.208.34:

Tänne kuvia ja artikkeleita Vaaan julkisista ja monumentaalirakennuksista. Sekä muista vanhoista ja mielenkiintoisista rakennuksista.

*[[Akademiehuset]]
*[[Academil]]
*[[Arbis, ruots. työv. opisto]]
*[[Astor]]
*[[Ammattikorkea]]
*[[Club 25]]
*[[Commerce]]
*[[Evangeliska Folkhögskolan i Österbotten ]]
*[[Evl. Rukoushuone]]
*[[Hallintotalo]]
*[[Hanken]]
*[[Hartmanin talo]]
*[[Hietalahden villa]]
*[[HOP:n talo]]
*[[Hovioikeus]]
*[[Huutoniemen kirkko]]
*[[Jäähalli]]
*[[Kahvikomppanian talo]]
*[[Kappelinmäen koulu]]
*[[Kaupunginkirjasto - maakuntakirjasto]]
*[[Kauppahalli]]
*[[Kaupungin kirkko]]
*[[Kaupungintalo]]
*[[Kaupunginteatteri]]
*[[Keskuskoulu]]
*[[Keskussairaala]]
*[[Kirkkopuistikon virastotalo]]
*[[Klaara]]
*[[Kruununmakasiini]]
*[[Kukkaistalo]]
*[[Kultsa]]
*[[Kuntsin museo]]
*[[Lollipopintalo]]
*[[Lyseo]]
*[[Länsimetsän päiväkoti]]
*[[Lääninvankila]]
*[[Maaherran talo]]
*[[Malmöntalo]]
*[[Mustasaaren kirkko]]
*[[Niemelän kahvila]]
*[[Oikeustalo]]
*[[Onkilahden koulu]]
*[[Opistotalo]]
*[[Ortodoksikirkko]]
*[[Palosaaren kirjasto]]
*[[Palosaaren kirkko]]
*[[Palosaren peruskoulu]]
*[[Pistetalot]]
*[[Pohjanmaan museo]]
*[[Postitalo]]
*[[Poliisitalo]]
*[[Rautatieasema]]
*[[Rewell-Center]]
*[[Ruotsinkielinen lyseo]]
*[[Sanomalehti Pohjalainen]]
*[[Setterbergin talo]]
*[[Strampen]]
*[[Suomen Pankin talo]]
*[[Teeriniemen koulu ja päiväkoti]]
*[[Tikanojan taidekoti]]
*[[Tritonia]]
*[[Tullitupa]]
*[[Uimahalli]]
*[[Åbo academi]]
*[[Valtion virastotalo]]
*[[Vanha apteekki]]
*[[Vanhan Vaasan museo]]
*[[Variska]]
*[[Vaskiluodon matkustajaterminaali]]
*[[Vesitorni]]
*[[Vesiylioikeus]]
*[[Villatavaratehdas]]
*[[VLPn vanha konttori]]
*[[Wasateatern]]
*[[Wasa fruntimmersskola]]
*[[Yhteislyseo]]
*[[Yliopiston päärakennus]]

[[Luokka:Vaasan julkiset- ja monumentaalirakennukset| ]]

Vaasa muuttuva kaupunki 23

2008-02-27T10:11:56Z

62.236.208.34:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 23'''

Vaasan toria reunustaavista taloista onkin tässä nostalgisessa sarjassa kerrottu. Nyt tarkastellaan itse toria; sehän on Vaasan sydän kuten tori yleensäkin Suomen kaupungeissa. Kun suomalainen ja vaasalainenkin joutuu ensimmäistä kertaa johonkin kaupunkiin , niin ensiksi hän melkein suuntaa torille. Siellä saa pikakäsityksen kaupungin ihmisistä, kaupanteosta, jopa kulttuurista.

Vaasan torihan on muutaman asteen kallellaan länsi-itä suunnassa ja tästä tuleekin itsestään Ylätori ja Alatori. Yrjö Liipolan Vapaudenpatsas hallitsee toria ja onkin maan ainut Vapaudenpatsas, tämä on syytä oikealla ylpeydellä vaasalaisen muistaa...

Wanha kuva on ilmeisesti noin kahdeksankymmentä vuotta vanha. Onko se otettu Hietalahden suuntaan vai Präntöön suuntaan, on kirjoittajalle arvoitus, kuka tietää? Tuo kivitalo vasemmalla vaikuttaa kyllä vanhalta Hartmannin talolta?

Siihen aikaan torin kansoittivat ihmiset, hevoset ja kulkukoirat, edessä vasemmalla heti yksi. Sitten autot, bussit ja ihmiset; bussit vietiin Kauppapuistikon pohjoispäähän ja Alatorin autot kai pian Ylätorille, ihmiset jäävät kuten nähdään eilisestä kuvasta...

Kolmekymmentäluvulla torilta sai ostaa tuoretta kalaa ja lihaa sekä maitoa omaan hinkkiin. Kulkukoira joskus sieppasi lihanpalasen tiskiltä. Nyt ollaan niin hygieenisiä niin hygieenisiä, että tämä kaupanteko on kokonaan pannassa. Onko vaasalainen sen terveempi ja basilleista vapaa? Tuskin.

Nelkyt-viiskytluvun vaihteessa torilla teki kauppaa nuori mies nimeltä Veikko Välimäki. Hän toi Vaasan torille suositun ja värikkään rihkamatavara-kaupanteon. Veikon sulavaa supliikkia käytiin kuuntelemassa, se oli ilmaista 'souta'. - Siinä sulle satasella rukkasia (siis yksi nykymarkka). Halvalla meni, mutta kauppa on se joka kannattaa eikä rengin palkka.

Sittemmin Veikolla oli firma Kirkkopuistikolla ja Hoviespalla ja nyt suuri mattoliike Pitkälläkadulla ja maakunnan matontarvitsijoille toinen Seinäjoella. - Kun itse käyn mattoja ostamassa Kaakkois-Aasiasta, niin on pluutaaminen vähän toista kuin täällä, siellä se kuuluu aina kaupantekoon.

Torin kivetys on suorastaan taiteellisen kaunis varsinkin kiiltäessään sateen jäljiltä. Moni Suomen tori on pikipoikien jäljiltä saanut asfalttipeitteen; kai Vaasa saa pitää kivityksen. Yksi kivi muuten painaa noin 12 kg.

Itse tori on varsin rauhallinen päivin ja öin. Tämä johtuu siitä, ettei siellä, onneksi, ole grillejä eikä kioskeja, jotka keräävät levotonta ainesta, kuten niin monessa kaupungissa on koettu. Torin uudistussuunnitelmissa näitä on ehdolla, toivottavasti vaan niitä ei tule.

Leegio legendaarisia torikauppiaita on siellä leipänsä ansainnut ja ansaitsee. Takavuosina kulki kaupungilla tälläinen tarina: "Vanha-Rasku" (Heikki), Raulin isä, oli kyllästynyt Vaasan jätkien ikuiseen markan vippaamiseen ja hän lansseerasi tälläisen totuuden jätkille: - Kuule, me ollaan ton Suomalaisen Säästöpankin johtajan Latolan Paavon kanssa sovittu, ettei se myy rättejä enkä mä lainaa rahaa, kysy siltä ja jos tarttet rättejä, ni tuu tänne. - Sai olla Rasku kuulemma rauhassa...

Birger Lindström siellä vaimoineen myi herran ajat vaasalaisille tuoreita vihanneksia, nykyään tytär Marianne. Birgerillä oli varasto puutalossa nykyisen K.E. Nymannin palatsin pihalla, siitä ensi viikolla lisää. Vielä Vanhasta Raskusta. Joku täti katseli villanuttua ja kyseli, että onko tämä sataprosenttista villaa. - Ei oo, kuule, se on 104 prosenttista, se on Neuvostoliitosta...

Herralan pojat myyvät kenkiä ja kesällä menevät lapikkaat turisteille. Erkki onkin muuttanut kauppansa Pitkällekadulle. Ja itäpäässä ovat ns. maalaisten tontit ja siellä puhe käy vieläkin voittopuolisesti ruottiksi. Pohjanmaan mattokauppiailla on mestansa Shellin talon edessä ja sieltä moni svenssoni poistuu pohjalainen rahkamatto hartioilla Vaskiluotoon.

Torikauppias Ekmannista tuli melkein valtakunnanjulkkis, kun kymmenen vuotta sitten Seura-lehteen tehtiin juttu Parkkarin Tapsan kanssa hänen karvalakkimyynnistään. Lienee vieläkin Suomen ainut kesäkuumalla karvalakkeja kauppaava torikauppias. - Joo, svenssoni, Norjan Vigdis ja Hollannin Jon ostanut kyllä kesällä hyvän "koivistolaisen" tai "nikitan", kehui silloin Ekman. Myy kai vieläkin...

Nyt on iltapäivätorit sun muut kotkotukset, torilla aina kannattaa poiketa.

'''PEKU HAAPALINNA'''

PS. Eilinen kuva on otettu lehden ilmoituspäällikön Antti Halkolan työhuoneen ikkunasta - onsiinä Antin sopiva välillä hetkeksi rentoutua seuraamalla värikästä ja vilkasta torielämää...
[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 22

2008-02-27T10:10:55Z

62.236.208.34:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 22'''

Vaasalainen tietää, missä seisoo Kruununmakasiin. Sehän on tuolla rannassa parisataa metriä Vaasan linnan eteläpuolella. Massivisena kolossina se uhmaa myrskyjä ja sateita. Kun sitä katsoo Sundominlahden puolelta kuten tässä wanhassa kuvassa, niin huomaa sen korkeuden ja pituuden kultaisen leikkauksen suhteen, se siitä tekee kaikessa karuudessaan kauniin.

Pikkupojat sitä vielä nelisenkymmentä vuotta sitten katsoivat kunnioituksella ja pelolla, ikkunattomana ja mustan tummana syyspimeällä vartiomiehen sitä kiertäessä se pani mielikuvituksen liikkeelle, mikä lie kummituslinna!

Kiertovartiota ei ole enää vuosiin siellä nähty eikä muitakaan vartiomiehiä, heidät on korvannut nykyaikainen elektroniikka.

Se on arkkitehti Setterbergin luomus kuten melkein koko Vaasan merkityksellisimmät rakennukset ja asemakaava. Se oli alkuaan viljamakasiiniksi rakennettu ja siirtyi varuskunnan käyttöön Suomen saatua Itsenäisyyden ja on sitä vieläkin. Nyt sitä isännöi Vaasan läänin sotilaspiiri.

Siellä on vuosikymmenien saatossa säilytetty aseita ja kaikkea, mitä iso joukko-osasto tarvitsee, miinoja ei siellä ole koskaan säilytetty huhupuheista huolimatta.

Majuri O Wetterstrand on pitkälti tutkinut Vaasaan sijoitettujen joukko-osastojen historiaa, muttei hänelläkään ole mitään uutta tietoa Kruununmakasiinista.

Se on ollut varastona vuosikymmenet ja on erittäin sopiva tähän tarkoitukseen vieläkin. Museoväki näkisi Kruununmakasiinin yhä mieluummin varuskunnan hallinnassa ja käytössä - pysyisi alkuperäisessä kunnossaan parhaiten näin.

Tietääköhän kukaan vaasalainen Kruununmakasiinin suurta salaisuutta tänään?

Majuri Wetterstrand kertoo meille, että tiiliseinän ja sisäpuolella olevan hirsiseinän välissä on yhden metrin verran tyhjää eli ilmaa, 'valohoitoa'.

Miksi näin? Hän toteaa, että on mietitty tähän kaksikin syytä: ensiksi, seinää poraamalla ei sieltä pystynyt varastamaan viljaa, näin pitkää poraa ei ollut ja miten se vilja olisi kulkenut metrin 'tyhjän päällä'. Toinen luonnollinen selitys on se, että tämä metrinen rako toimi tehokkaana eristäjänä ja vilja pysyi kuivana. Ehkä molemmat seltykset ovat käyttökelpoisia.

Vaasan Kruununmakasiini on tunnettu, mutta sen historia on pitkälti tuntematon, lisätieto sen vaiheista olisi paikallaan. Tietääkö joku jotain siitä?

Tsaarinvallan aikana Venäjällä kaikki kasarmit Mustaltamereltä Ouluun tehtiin just samojen piirrustusten mukaan. Naapurin puolella niitä on kymmeniä, mutta meillä on Turussa, Vaasassa ja Oulussa samanlaiset kasarmit. Kruununmakasiini on eräs vaasalainen nähtävyys ja menneen ajan muistomerkki, karu ja komea.

'''PEKU HAAPALINNA'''
[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 20

2008-02-27T10:09:38Z

62.236.208.34:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 20'''

Vuosisadan ensimmäisellä kymmenellä oli Vaasassa kolme komeaa kivitaloa, joita Helsingin herrat kadehtivat. Ne olivat Hartmannin talo, Helsingin pankin talo ja Wasaborg. Viimemainittu kulki myös nimellä 'Kahvikomppanian talo'. Kahden ensinmainitun historia ja vaiheet ovat tarkkaan tutkitut ja kirjatut ja myös tässä kirjoitussarjassa käsitelty.

Oy Wasaborg sijaitsee Vaasanpuistikon ja Raastuvankadun kulmassa ja sen virallinen osoite on Raastuvankatu 21. Sen historiaa ei kukaan, kumma kyllä, ole virallisesti tutkinut ja kirjoihin kirjannut. Maisteri Mirjam Lehtikanto, joka on Vaasan talojen historian ekspertti, toteaa että Wasaborg Oy ja kaupungin instanssit ovat hänen apuaan tähän pyytäneet, mutta työ on vaivalloista, tarkkaa ja aikaa vaativaa ja se on häneltä vilahtanut ohi. Uusi Vaasalainen tekikin pioneerityötä ottaessaan asioista vihiä!

Kun Fr. Holmberg huusi tämän maa-alueen itselleen 1856 oli hän alueen kolmas maarekisteriin merkitty omistaja. Jo seuraavana vuonna 1857 sen osti häneltä varsin tunnettu liikemies Gyllenberg. Aikakirjoista ei selviä joko hän jotain rakensi tähän, mutta tuskin. Häneltä maan osti 1863 kauppias Mannelin ja hän rakensi siihen veikeän nätin talon, joka kauan kulki Mannelinin talon nimellä ja siitä on moniaita valokuviakin säilynyt. Tämä lienee alueen ensimmäinen rakennus.

Vuonna 1902 Mannelinin talon osti kauppias ja kroisoksenrikas mies nimeltään Sjöblom ja hän rakennutti nykyisen Wasaborgin ja tästä palkkioksi menikin samoihin aikoihin konkurssiin, olihan kyse todellisesta suurliikemiehestä.

Sjöblom oli Vapaakirkon vaikuttava hahmo ja vapaakirkkolainen myös oli talon arkkitehti Alexander Gauffin, ranskalaisilta opin saanut ajan julkkisten arkkitehti.

Katutasossa oli uskonnollisen kirjallisuuden kirjakauppa, omistaja tietysti Sjöblom, joka oli myös tunnettu sen ajan Spies tahi Keihänen, hän näet järjesti Pohjanmaan suuren muuttoinvaasion Kanadaan vuosisadan alkukymmenillä.

maisteri Lehtikanto kertoo, että nuorena neitona päästyään ylioppilaaksi vuonna -21 hän osti vähittäiskaupalla, nyk. osamaksulla, ompelukoneen talossa sijaitsevalta Singerin ompelukonekaupasta. Oli heillä kuulema kotona kone, mutta oma ompelukone piti vaan tytön saada, lehtikanto naurahtaa.

Tunnettuja vaasalaisia siinä on asunut ainakin lääkäri Ludvig Lindström, lyseon rehtori "Vateeni" Ilmari Vainio ja kirjakauppias Kalle Kivistö, myös teatterimies.

Kahvikomppanian herkkuliike tuli siihen sotien jälkeen Poliisilaitosta vastapäiseen kulmaan ja siinä talo sai nuoremman polven suussa nimen Kahvikomppanian talo. Vanhempi polvi ei tänäänkään tätä nimeä tunnista, Lehtikantokaan ei ollut nimeä kuullut.

Joskus Kalle antoi kolikoita ja Kivistön Ymin kanssa heti kirmaistiin alakerran herkkukauppaan. Nythän siinä on monenmoista yrittäjää ja asukasta. Mm. kaupunginarkkitehti Asko Halme asuu siinä ja kahvikin on taas vahvasti kuvassa, kun Pauligin upea piirikonttori toimii siinä Vuorisen Valtterin ollessa purren peräsimessä.

Katsokaapa Vaasanpuistikolta Sokoksen puoleiselta jalkakäytävältä Oy Wasaborgin julkisivua - se on tosi upea, en yhtään ihmettele Helsingin herroja!

'''PEKU HAAPALINNA'''
[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 8

2008-02-27T10:06:46Z

62.236.208.34:

'''Vaasa - muuttuva kaupunki 8'''

Tässä torin koilliskulmassa näemme konkreettisesti, kuinka rajusti kaupunkikuva voi muuttua - ja lyhyessä ajassa. Ja hyvä näin, ainakin tässä tapauksessa, sillä kun katsoo wanhaa kuvaa vasemmalla, niin tämä torinurkka oli tosi surkean näköinenvielä kymmenisen vuotta sitten...

Wanhan kuvan vasemmalla oleva kioski on sama kuin tänään - ennen vaan mentiin ostoksille Punaisen Ristin kioskille ja nyt mennään R-kioskille, pikku tavarataloon, josta saa vaikka Savon Sanomat jo aamulla ja kahvipaketin ja ässä-arvan. Homma siis pelaa.

Keskellä oleva puutaloröttelö viimeksi toimi Teräksen myymäläosastona. Eipä ole enää Terästä enää Vaasassa eikä muuallakaan Suomessa - Teräs kuului Vaasan katukuvaan ja image'iin vahvasti ja antoi työtä monelle vaasalaiselle. Sieltä 'skäre-kansa' haki venetarvikkeet ja maalit ja moottorinkin keväällä. Siellä palvelu oli sitä vanhanajan hyvää palvelua, myyjät ja ostajat vaihtoivat kuulumisia, veneasioista ja kalastusvehkeistä kotoisasti neuvoteltiin, kinasteltiinkin kaikessa kaveruudessa. Teräksen menettäessään Vaasa menetti jotain itsestään. Kun vielä kieliriita rehotti, niin fintuppi haki tavarat Teräksestä ja hurri Hartmannilta, tosi on sano Lassila...

Siinä vieressä oleva kaksikerroksinen kivitalo tänään luultavasti lain voimalla säästettäisiin, oli se niin upea ja siinäkin viimeksi oli Teräksen toimintaa. Takana on Lassila & Tikanojan talo, tämäkin firma on niitä perusvaasalaisia, sekin ensin hivutettiin Seinäjoelle ja sieltä Helsinkiin. Meni sekin vaasalaisilta ja tehtaassa nyt opiskellaan.

Tuossa puutalossa kulmassa toimi aktiivisesti sotien jälkeen kahvila-ravintola Mokka, joka joka maineeltaan ei ollut ihan pulmunen, pilsneriä, pajatsoa ja pahamaineista jengiä.

Tänään valtaa tuo harmaa kivilinna, Sampo-talo, puolet torin näkymästä ja sieltä saa vakuutuksen, leivät ja vaatteet samalla vaivalla. City-Market on puraissut markkinaosuutta kymmeniltä pikkukaupoilta tässä entisessä Nikolainkaupungissa. No, tämä on sitä uutta kaupantekoa tämä hehtaarivalinta...

Vanhan vaasalaisen silmään tuo ei tahdo istua tuollainen massiivinen rakennus. J moni pitää sitä kuulemma rumanakin, no, makuasioista ei kiistellä.

Torin kuva kaupungissa on vahvasti muuttunut, toivottavasti saa nyt olla vähän aikaa rauhassa. Ainakin museoväki on huolestunut, ettei vaan alatorin Shellin taloa hävitetä, se on rakennuskulttuurillisesti arvokas ja näpit irti kauppahallista, tuosta Stenforsin kauppahallista vuodelta 1900, onnea vaan 85-vuotiaalle! Lolli-pop-talo vierestä hävitetään ja joutaakin hävitettäväksi monen mielestä, mutta Halli Oy kyllä jättää vaasalaisille rakkaan kauppahallin.

Kehitys kulkee eteenpäin ja se on hyväksyttävä, vaikka vanhasta jäärästä joskus tuntuu että turhan nopeasti...

'''PEKU HAAPALINNA'''
[[Luokka:Vaasa]]

Vaakuna

2008-02-22T12:25:25Z

62.236.208.34:

Perustamisvuosi

2008-02-22T12:25:12Z

62.236.208.34:

Fritz Jakobsson

2007-11-05T11:18:42Z

62.236.208.34:

'''Fritz Jakobsson''' (syntynyt 8.1.1940 Porissa) on vaasalainen taidemaalari. Hänet tunnetaan parhaiten muotokuvistaan. Hän aloitti uransa vuonna 1967 ja on tämän jälkeen pitänyt noin 110 taidenäyttelyä Suomessa, Ruotsissa, Saksassa ja Italiassa. Hän on maalannut yli 2000 taideteosta joista noin 800 on muotokuvia. Hänen tunnetuimmat muotokuvansa on tehty Ruotsin kuningatar Silviasta ja paavi Johannes Paavali II:sta. Hän on myös maalannut useita vaikutusvaltaisimpia henkilöitä Suomen politiikasta, teollisuudesta ja liike-elämästä kuten Jaakko Pöyry, Kari Kairamo, Casimir Ehrnrooth ja Paavo Lipponen.

Pitsitehtaalta kalanpyydykset

2007-08-30T11:19:25Z

62.236.208.34:

'Pekissä' on aina puuhattu

'''Pitsitehtaalta kalanpyydykset...'''

Jo sadan vuoden molemmin puolin on Vetokannaksella eli präntööläisittäin Pekissä töitä tehty. Kukapa ei nyt tänään kaipaisi Pukin Panimon sitruunasuudaa ja Pukin olutta. Lindemannin suvun jälkeen panimohommia hoiti helsinkiläinen Hartwallin suku ja sitten pullautti koko panimon. Sääli tätä monessa mielessä, eikä vähiten noitten maistuvien juomien puolesta. Ja monelta meni duuni ja unohtuu ammattitaito muissa hommissa. Tai kortistossa.

Sinne Tulimaan veljekset, siis Pekkiin, perustivat ensimmäisen vaasalaisen alan marketin nimeltään Super Market. Sieltä haettiin ruokatavaraa ja etupäässä omilla autoilla.

Rikkihappo Oy teki siellä mm. sodan aikana vuorotyössä kaasunaamareita - kaasua pelättiin ja onneksi turhaan täällä meidän sotarintamilla. Hyönteismyrkkyjen kehittämiseksi oli tehtaan tuntumassa peltopläntti - jäiköhän paljonkin myrkkyjä pohjavesiin perinnöksi meille? Nyt se on valtiollinen Kemira.

Ab Wasa Spetsfabrik lähti pienestä kuten moni muukin täkäläinen tuotantolaitos. Se perustettiin v. 1910 ja nimi oli silloin Ab Record Trikoo Oy ja tekstiilejä tehtiin kahdella pikkuisella kutomakoneella. Nykyään suomalaisfirmat pyrkivät ns. Euroopan omistajiksi ja osakkeista ja pääomista puhutaan kuin engelsmanni ilmoista. Record lähti liikkeelle kuuden silloisen tonnin osakepääomalla eikä se ollut paljon.

Muutaman vuoden kuluttua astui remmiin isännöitsijä, insinööri Paul Malmlund ja pääoma kymmenkertaistettiin. Se oli aikaa, kun sama hyvä mies hoiti koko firman terävän pään asiat. - Malmlundkin oli myös teknillinen johtaja. Euroopasta tuotiin uudet koneet ja valmistettiin espanjalaistyyppistä valenciennes-pitsiä. Oltiin Pohjolan suurin siinä puuhassa.

Tämä Record muuttui Vaasan Pitsitehtaaksi, ensimmäinen verhokone hankittiin , sitten lisää ja nypläyspitsiäkin alettiin nyplätä koneellisesti. Pitsinnypläys on tunnettu harrastus Rauman puolella tänä päivänä vanhojen merikapteenien ja merikarhujen parissa...

Pekistä alkoi lähteä Suomeen pitsiä, verhokankaita, sukkia ja kalaverkkoa. Toimitusjohtajaksi tuli kauppias Gustaf Svanljung (vaikuttajasuku Vaasan menestyksessä), Malmlund hoiti tekniikkaa ja kehruumestarina oli englantilaisperäinen Warburton. Malmlund vaikuttikin tehtaan johdossa yli neljäkymmentä vuotta. Miestä kutsuttiin lempinimellä 'klockarfar', mistä lie saanut moisen kellokallen nimen? Sitten tehtaan johdossa on ollut alussa mainittu Lindeman suku ja nyt ovat taas jo uudet miehet ja naiset päätöksiä tekemässä.

Vaasan kalaverkot ovat hyvässä pyyntimaineessa pitkin maan rannikkoa ja ulkomailla. Ei lähde Porvoon eikä Turun saariston kalastaja juuri muita verkkoja veteen heittelemään.

Nythän on näillä Vaasan huviloiden kalavesillä kala vähissä. Ei sovi vaasalaisen huvilavesillään ainakaan Vaasan verkkoja moittia, jos niitä turhaan liottelee rannoillaan. Miesikä sitten näillä vesillä nousi vielä koulupojan kokoinen merilohi ja moni muu Merenkurkun kummitus - mutta kalamies on ikuinen optimisti ja sopii heittää vesiin taas Vaasan verkot, jos kuitenkin...

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Vaasa muuttuva kaupunki 16

2007-08-30T10:42:26Z

62.236.208.34:

[[Kuva:Ortodoksikirkko.jpg|thumb|300px|Kuva: Johan Hagström]]
'''
Vaasa - muuttuva kaupunki 16'''

Monessa kaupungissa ei ole ortodoksista kirkkoa; Vaasassapa on ja edustavalla paikalla keskellä kaupunkia kasarmialueella. Kirkossa ei kai monikaan kaupunkilainen ole käynyt, vaikka ovet ovat avoinna ja pääsy vapaa. Suomihan eroaa muista pohjoismaista juuri siinä, että meillä on kaksi valtionkirkkoa ja tämä on se toinen. Aamulla radiossa luetaan päivän nimipäiväsankareita ja kuuluttaja sanoo, että ortodoksisen kalenterin mukaan viettävät nimipäiviään ne ja ne... joku ei ehkä ole huomannut.

Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin 60.000 seurakuntalaista ja kiinnostus on viime aikoina suuresti lisääntynyt. Heinävedellä käyvät luostarissa ateistitkin mietiskelemässä ja hiljentymässä itsetutkiskeluun; m.m. näyttelijöitä, kirjailijoita ja ohjaajia tapaa siellä.

Tämä vinon ristin kirkko tarjoaa mystiikkaa ja henkistä sisältöä ja upeita kirkonmenoja enemmän kuin yhä materialistisempaan suuntaan luisuva luterilainen kirkko, johon kuuluu pyöreästi 90 % suomalaisia; näistä ehkä aktiiveja kymmenisen prosenttia.

Arkkipiispa Paavali on tämän kirkon pää ja Helsingissä vaikuttaa aina Metropoliitta. Hallinnollinen keskus on Kuopiossa ja siellä on myös kirkon pappisseminaari. Siellä on pohjoismaiden ainutlaatuinen nähtävyys, ortodoksinen museo vuodesta 1957, suuri kokoelma ikoneja, pyhiä esineitä ja kirkkotekstiilejä.

Luostarit Uusi Valamo ja Lintula Heinävedellä kuuluvat elimellisesti tähän kirkkoon - Valamon historia alkaa 1100-luvulla, munkit Sergei ja Herman perustivat luostarin Laatokanjärven saareen ja sen kukoistusaika sattui 1300-luvulle, kun Novgorod valloitti ruotsalaisilta melkein koko Karjalanmaan.

Toisen maailmansodan aikaan tuli munkkiveljille kiire lähtö ja nyt Uusi Valamo turistinähtävyys. Siitä matkan päässä on Lintulan luostari, joka on siis nunnaluostari. Itä-Suomeen on ortodoksinen kirkko luontaisista syistä keskittynyt ja Ilomantsi on kolmannekseltaan ortodoksinen ja jos ei kylässä ole kirkkoa tuolla itärajalla, niin on ainakin tsasouna, pieni ja vaatimaton rukoushuone. Traditiot elävät voimakkaana.

Kyllä Vaasankin ortodoksisessa kannattaa meikäläisten syntisten poiketa, vaikkei sieltä saakaan ostaa kapeita, valkoisia ja ruskeita mehiläisvahakynttilöitä kuten tuolla itärajalla. Ja olisi syytä vaasalaisten unohtaa tuo inhottava pilkkanimi 'ryssänkirkko' ja muistaa, että se on meidän toinen valtionkirkkomme, vaikuttava, rikas ja mahtava. Setterbergin piirtämä pyhättö vihittiin v. 1866.

Siinähän on lähistöllä kasarmialue ja puiset sata vuotta vanhat kasarmit. Mainittakoon, että samoilla piirrustuksilla tehtiin tsaarinvallan aikaan kaikki kasarmit Mustalta mereltä Ouluun, prikulleen. Jos poikkeat Ouluun, Turkuun, niin havaitset, että näinhän se on ja sama on asia tuolla rajan itäpuolella...

P.S.
Kiitän Pohjanmaan museon amanuenssi Tuula Airolaa avuliaisuudesta ja ystävällisyydetä sekä Pohjanmaan Kansan kirjapainon reprokuvaajia, vanhoista kuvista ne pojat kuvaa parempia uusintakuvia.

Nämä historian viitekehyksiin ripustetut nostalgiset tarinat on nyt loppu, yhteyttäottaneille lukijoille kiitokset myös vihjeistä. Jos vaikka 'syssymmällä' palattais näihin höpinöihin...

'''PEKU HAAPALINNA'''

[[Luokka:Vaasa]]

Frithjof Tikanoja

2007-05-22T08:33:04Z

62.236.208.34:

'''Frithjof Tikanoja''' (1877-1964) syntyi talonpoikaissukuun Erkki Tikanojan ja Anna-Liisa Herrosen perheeseen Kälviällä vuonna 1877. Frithjof lähti jo nuorena kaupan alalle. Vuonna 1905 Frithjof Tikanoja ja Josef Lassila perustivat yhteisen yrityksen: Lassila & Tikanojan, ensimmäisen suomalaisen tukkuliikkeen Vaasaan.

Kauppaneuvos Tikanojasta tuli vuonna 1922. Aktiivisuutensa, monipuolisuutensa ja asemansa myötä Tikanoja osallistui myös yhteiskunnalliseen elämään. Hän oli Vaasan kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsenenä 1920-40 -luvuilla.

Suomalaisen kulttuurin tukeminen ja kohottaminen oli hänelle sydämen asia.Tällä saralla hänen ansionsa ovat todella mittavat. Frithjof Tikanojan kiinnostus kuvataiteisiin vain vahvistui hänen tutustuttuaan tulevaan puolisoonsa, Ruusa Elisabeth Mynttiin (1888-1930). Tikanojan vanhassa kotitalossa Hovioikeudenpuistikko 4:ssä toimii nykyään Tikanojan taidekoti.

http://www.tikanojantaidekoti.fi/frithjof.html

Kari Uusikylä

2007-05-22T08:21:08Z

62.236.208.34:

'''Kari Uusikylä''' (s. 1945 Vaasa) on luovuuden ja lahjakkuuden tutkijana tunnetuksi tullut Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori. Hän on ollut professorina Joensuun yliopistossa ja Tampereen yliopistossa sekä hoitanut professuuria Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla. Uusikylä on ottanut ahkerasti osaa keskusteluun älykkyyden merkityksestä, tulosvastuusta ja koulutuksen tavoitteista. Hän on kirjoittanut kolumneja Kotimaahan, Pohjalaiseen sekä Opettajaan ja pitää radiopakinaa Ylen Radio 1:ssä. Uusikylä on harvoja kasvatustieteilijöitä, jotka ovat nousseet tieteenalaltaan julkisiksi intellektuelleiksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kari_Uusikyl%C3%A4

Pekka Puska

2007-05-22T08:19:15Z

62.236.208.34:

'''Pekka Puska''' (s. 18. joulukuuta 1945, Vaasa) on suomalainen lääkäri, kansanterveyden asiantuntija ja poliitikko. Hän on Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja joulukuusta 2003 lähtien ja toimi jo tätä ennen laitoksen määräaikaisena pääjohtajana vuodesta 2000. Hänet tunnetaan suomalaisen lääketieteen pitkäaikaisena vaikuttajana, johon Pohjois-Karjala-projekti keskeisesti liittyy.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pekka_Puska

Vaasan ammattikorkeakoulu

2006-12-22T07:11:33Z

62.236.208.34:

Vaasan ammattikorkeakoulu on monialainen, monikielinen ja kansainvälinen korkeakoulu, joka tarjoaa koulutusta sekä tutkimus- ja kehityspalveluja tekniikassa ja liikenteessä, liiketaloudessa ja matkailussa sekä sosiaali- ja terveysalalla. Ammattikorkeakoulussa voi opiskella tradenomiksi, restonomiksi, insinööriksi, sairaanhoitajaksi, terveydenhoitajaksi ja sosionomiksi. Opiskelijoita on noin 3 500 sekä päätoimista henkilöstöä 240.

Kotisivu: [http://www.puv.fi www.puv.fi]

Tehtaankatu Fabriksgatan

2006-11-23T13:41:54Z

62.236.208.34:

Tehtaankatu alkaa Wolffintieltä Teknisen koulun nurkalta ja jatkuu Värisselänkadulle. Varisselänkadun aikaisempi nimi oli Gerbyntie. Kadun alkupään punatiilinen koulurakennus on ollut monen sukupolven ajan koulukäytössä.

Viisikymmenluvulla koulurakennuksen vahtimestarina toimi Förars niminen perhe, jonka poika Pärre (Per-Erik) oli vielä 60-luvulla tunnettu ja arvostettu iskelmälaulaja. Löydät netistä runsaasti vinkkejä kun googletat sanoilla Pärre Förars.

Schwerininkatu Schweringatan

2006-11-23T12:09:28Z

62.236.208.34:

Lyhyt kadunpätkä Suvilahden etuosassa, alkaa ja loppuu Teirinkadun varteen. Kotiosoitteena kiva, kirjoitusasuja varmasti yhtä paljon kuin kirjoittajia: Severinkatu, Sveringinkatu jne. Katu on saanut nimensä saksalaisesta Schwerinin kaupungista, joka on yksi Vaasan [[Vaasan ystävyyskaupungit|ystävyyskaupungeista]].

Rautatiet

2006-09-01T19:57:17Z

62.236.208.34:

'''Vaasan raideliikenne 2005'''

Vaasasta lähtee arkisin 9 junavuoroa ja 6 vuoroa sunnuntaina.

* Matkustajia 350.000
* Saapuva rahti 17.000 t
* Lähtevä rahti 61.000 t

Vaskiluodon satama

2006-09-01T19:46:09Z

62.236.208.34:

'''Vaskiluodon satama 2005'''

* Rahtiliikennettä 1.206.859 t
* Vientiä 271.274 t
* Tuontia 935.575 t
* Laivoja 606 kpl
* Matkustajia 91.326

Matkustajaliikenteestä Vaskiluodon satamaan vastaa [[RG-Line]].

Vaasasta lähtee Uumajaa 7 laivavuoroa viikossa ja kesäkuukausina 1-2 vuoroa päivittäin.

* Matkustajia 91.326
* Ajoneuvoja 22.606
* Rahtia 219.939 t

Lentoasema

2006-09-01T19:36:59Z

62.236.208.34:

'''Lentoliikenne 2005'''

Vaasasta lähtee viikottain 65 kotimaanlentoa ja 36 ulkomaanlentoa.

* Matkustajia 297.182
* - joista ulkomaanmatkustajia 118.886
* Tavaraliikenne 792 t

Vaasan ystävyyskaupungit

2006-09-01T19:14:12Z

62.236.208.34:

'''Vaasan ystävyyskaupungit'''

* [[Malmö]] (Ruotsi) vuodesta 1940
* [[Uumaja]] (Ruotsi) vuodesta 1949
* [[Harstad]] (Norja) vuodesta 1949
* [[Helsingör]] (Tanska) vuodesta 1949
* [[Pärnu]] (Eesti) vuodesta 1956
* [[Schwerin]] (Saksa) vuodesta 1965
* [[Kiel]] (Saksa) vuodesta 1967
* [[Sumperk]] (Tsekki) vuodesta 1984
* [[Morogoro]] (Tansania) vuodesta 1988

Haapaniemi

2006-08-16T07:40:31Z

62.236.208.34:

'''Haapaniemi''' (ruots. Aspnäs) on kaupunginosa Vaasassa, Vanhan Vaasan pohjoispuolella, ja noin viisi kilometriä nykyisestä Vaasan keskustasta itään.

Historiikki valmisteilla

==Linkit==
http://www.haapaniemi-aspnas.fi

[[Luokka:Vaasan kaupunginosat]]

Sundom

2006-08-16T07:38:13Z

62.236.208.34:

'''Sundom''' on kylä Pohjanmaan maakunnassa ja nykyisin yksi Vaasan kaupunginosista. Sundomin kylä kuului Sulvan kuntaan ja liitettiin Vaasan kaupunkiin 1. tammikuuta 1973. Sundomin väestöstä valtaosa on ruotsinkielisiä.

[[Luokka:Vaasan kaupunginosat]]

Metsäkallio

2006-08-16T07:34:44Z

62.236.208.34:

'''Metsäkallio''' on kaupunginosa, yksi uusimmista asuinalueista [[Vaasa|Vaasassa]] ja sijaitsee [[Kotiranta|Kotirannan]] ja [[Kivihaka|Kivihaan]] pohjoispuolella.

[[Luokka:Vaasan kaupunginosat]]

Melaniemi

2006-08-16T07:32:05Z

62.236.208.34:

'''Melaniemi''' on osittain 1980-luvulla rakennettu omakotialue Vaasassa. Vaasan kaupunki osti metsät Strömberg Oy:ltä ja myi ne omakotitonteiksi. Alueella on edelleen paljon luonnonvaraista metsää ja hyvät ulkoilumahdollisuudet. Matkaa Vaasan keskustaan on noin viisi kilometriä.

[[Luokka:Vaasan kaupunginosat]]