Suomessa rikos kannattaa, kunhan ei ryhdy ahneeksiPienillä rikoksilla ei rikastu, mutta eipä ole juuri kiinnijäämisen riskiäkään, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
"Poliisiammattikorkeakoulu selvitti Helsingin Sanomien pyynnöstä, kuinka suuri osa varkauksista jää selvittämättä (7.11.). Poliisi selvitti tammi-syyskuussa noin 3 150 varkausrikosta, mutta selvittämättä jäi noin 38 400. Selvitetyiksi tuli vain 7,6 prosenttia sellaisista varkauksista, joissa varas ei jäänyt rysän päältä kiinni.
Todellisuudessa varkauksista selviää vielä paljon pienempi osuus. Moni ei viitsi tehdä niistä edes rikosilmoitusta, koska tietää, että poliisi vain kirjaa ilmoituksen ja lopettaa ”tutkinnan” siihen. Ilmoituksia esimerkiksi kellarikomero- ja pyörävarkauksista tehdäänkin lähinnä siksi, että vakuutuskorvaus sitä edellyttää.
Köyhimmillä perheillä ei useinkaan ole riittäviä vakuutuksia. Kuitenkin juuri heille on esimerkiksi polkupyörän menetys iso onnettomuus. Se on varmaan myös tyypillisin rikos, jonka kanssa tavallinen kansalainen joutuu tekemisiin. Vain siinä hän tarvitsisi poliisin turvaa, mutta juuri siinä hän ei sitä saa.
Poliisiammattikorkeakoulun selvitystä voisi pitää myös eräänlaisena ammatinvalinnan oppaana, jos niin haluaisi. Ehkä tällaista vaihtoehtoa tarvitaankin nyt, kun hallituksen säästötoimet ovat romahduttaneet ammatillisen koulutuksen tason?
Esimerkiksi terveysalan ammattilaisiksi päätyy ihmisiä, jotka ovat vaaraksi hengelle ja terveydelle.Rikollisen uraa ei voi suositella kenellekään, mutta niille, jotka sille kaikesta huolimatta päätyvät, selvitys tarjoaa hyödyllistä tietoa. Ei kannata ryhtyä keskikokoiseksi varkaaksi. Sellaiset jäävät usein kiinni, ja harvoin he edes rikastuvat. Isot rosvot rikastuvat ja jäävät harvoin kiinni. Heidän suojanaan ovat muun muassa kansainväliset veroparatiisit.
Pienillä rikoksilla ei rikastu, mutta eipä ole juuri kiinnijäämisen riskiäkään.
Pienin se on niissä yli 80 kunnassa, joissa ei saatu tammi-syyskuussa selvitetyksi ainuttakaan varkautta. Enontekiöllä, Utsjoella, Savukoskella, Miehikkälässä ja Pyhännällä varkauksien selvitysprosentti oli vuosina 2015-2018 pyöreä nolla.
Poliisi myöntää, ettei se edes yritä selvittää pieniä varkauksia. ”Poliisilla ei ole riittäviä mahdollisuuksia paneutua vähäisen omaisuusarvon rikoksiin. Painotus on vakavan rikollisuuden estämisessä ja tutkinnassa”, sanoi Poliisihallituksen poliisiylitarkastaja Heikki Lausmaa HS;lle.
Tietenkään resurssipula ei olekaan poliisin, vaan päättäjien vika. Nyt kun Suomi on vauraampi kuin koskaan, sillä ei ole enää varaa paljon mihinkään, ei esimerkiksi postin jakeluun joka arkipäivä – eikä rikosten selvittämiseen joka vuosi.
Lausmaan mukaan ”ihmisten kannattaa ennalta ehkäistä omaisuusrikoksia omilla toimillaan”. Niin varmaan, mutta jos poliisi ei edes tutki ihmisten useimmin kohtaamia rikoksia, tämäkin tehtävä olisi loogista siirtää kansalaisille. Eipä ole siirretty – onneksi.
Kansalaisia, jotka ovat ottaneet varkaita rysän päältä kiinni, tuomitaan usein sakkoihin ja korvauksiin muun muassa rosvoille aiheutetuista henkisistä kärsimyksistä.Poliisi ei ole onnistunut selvittämään yli 80 kunnassa yhtään varkautta omilla tutkintatoimillaan tänä vuonna – Hakukone kertoo kotikuntasi tilanteen https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005924519.html
