Olen myös osaltani, eli omasta puolestani pahoillani, jos annan itsestäni kielteisen kuvan,
tai sävy näyttäisi moittivan työn suorittajia, mikä ei todellakaan ole tarkoitus.
Olen omissa työyhteisöissäni pyrkinyt aina ja tulen pyrkimään vähempiosaisten etujen turvaamiseen,
tai parantamiseen, suhteessa tasapuoliseen, sekä turvalliseen työntekoon yksilöstä riippumatta.
Jostain syystä kirjoituksistasi paistaa rivien välistä väsymys, lievä epätoivo, sekä toden näköisesti
hyvän kuuntelijan ja myötäeläjän tarve, joka useimmiten työelämässä korvataan kovalla työnteolla,
karkealla huumorilla, tai agressiivisuudella.
Näihin luonnollisiin sivuoireisiin, meillä jokaisella on oma tapamme suhtautua , keksiä niille
vastapainoa, taikka jopa haudata ne jonkin muun konstin avulla.
Käytännössä se ei poista itse ongelmaa, vaan on eräänlaista asperiinia krapulaan,
kunnes seuraava jysäri yllättää.
Tähän Suomen julkista sairaan ja vanhustenhoitoa jäytävään ongelmaan ei ole valtiovallan,
eikä myöskään kunta tasolla mitään radikaalia helpotusta välittömässä näköpiirissä,
eikä muutoksen halukkuudessakaan samoissa piireissä kehumista, joten pallo on todellakin
jäänyt kentälle tekijöiden pelipuolelle, laukausta odottamaan.
Kuka pallon potkaisee, sen päätätte te..Siihen asti: Työn Iloa ja Terveyttä
