Suomen talousjärjestelmä on muuttunut eurotalouden kautta, osaksi globaalia mailmantaloutta.
Muutos tapahtui asteittain, ensin pääomatalouden vapautumisena 1980-luvun lopulla, josta seurasi lama 1990-luvun alussa. Suomalainen pääoma oli sitoutuneena kaikenmailman arvottomiin asioihin. Ihmiset eivät tienneet että pääomalla voi olla jokin muukin olomuoto, kun kirkonkylän rivitalon pätkä.
Tämän vanhan muistikuvan vankeina olemme edelleenkin. Siksi ei tänäänkään vielä moni ymmärrä että velka jota päättäjämme joka päivä tekevät lisää, joudutaan maksamaan.
Yllättävän moni kuvittelee että elämme edelleenkin sodanjälkeisen ajan suljetussa, säännellyssä kansallisessa taloudessa. Ei, me maksamme kollektiivisesti jokaisen päättäjämme lainaaman euron takaisin sen omistajalle.
Niin tekee myöskin Kreikkalainen heillä on edessä 500 vuoden urakka, minkälainen tulee Ranskalaisille onko 200 vuotta vai mikä. Kuinka kauan täällä tundalla, jossa yleensä tuottavinta on ollut pettu. Kauanko täällä maksetaan ?. 1000-2000 vuotta, tai kunnes ylösnousemus pelastaa.
Olisi aika ymmärtää vähitellen, ennenkuin kaikki normaalit mahdollisuudet uuden rahan tekemiseen ovat menneet, ettei näin voi jatkaa. Meitä ei todellakaan haittaa muutama mamu, vaan oman työmme kannattamattomuus, joka johtuu omasta valtiollisesta järjestelmästämme, joka on rakennettu toimimaan oivallisesti suljetun talousjärjestelmämme aikana ja joka nyt avoimessa järjestelmässä antaa meidän haavoittua päivästä toiseen yhä lisää, eikä kukaan voi mitään, ei edes Persut, joihin kansa laittoi toivonsa viime vaaleissa. Muut laittoi vanhoihin ,sekään ei auttanut. Harmittaa kun muutamat viisaat suomalaiset jäivät niin taka-alalle juuri silloin, kun heitä kipeimmin olisi tarvittu luotsaamaan suomalaiset oikeaan suuntaan, kun kaikki alkoi.
Kun ihminen tai yhteisö tai kuka tahansa, joutuu tosi pahoihin vaikeuksiin, on hänellä toivoa vain, jos hän katsoo suoraan silmiin totuutta. Totuutta. Sillä vain totuus voi auttaa.
