Anna-Maija kiarjoitti:
"Asiasta toiseen: Minkä takia ihminen haluaa luottamuspaikkaa, jos ei hän halua/pysty/osaa/viitsi ohjata asioita? Eikös politiikkaan mennä juuri silloin, kun halutaan muuttaa asioita ja poistaa epäkohtia? "
No, moni menee valtuusatoon pelkästään pönkittääkseen omaa egoaan tai toimiakseen oman intressiryhmän veturina, oli se sitten millainen tahansa.
Suurin osa valtuutetuista ei edes pysty ymmärtämään asioita, joita siellä käsitellään. Jos tavoitteena olisi yhteinen hyvä, niin Vaasa olisi aivan toisen näköinen kuin se nyt on.
Parhaiten monia nykyvaltuutettuja kuvaa vanha sananparsi: "Oma suu on aina lähempänä kuin kontin suu."
Aikaisemminkin olen kirjoittanut eri yhteyksissä eduista, uskottavuudesta ja rehellisyydestä. Kyse on edelleen siis eri tahojen poliitikoista ja byrokraateista.
Järjestys päätöksentekijöillä tärkeysluokituksen mukaan:
- oma etu, omat edut ja palkkiot, muut etuisuudet
- pol. ryhmän etu ek:ssa
- pol. paikallisyhdistyksen tai - järjestön etu
- oman lähipiirin edut
- oman hyvä veli/sisar-verkoston edut vastavuoroisuus-periaatteella
- sitten onkin paljon tyhjää
-
-
- alamaisten asiat, poliitikkojen muisti palautuu pätkittäin vaalien lähestyessä
Meillä on kautta aikojen surkein hallitus ja eduskunta.
Olen todennut, että kansanedustajien määrä pitäisi alentaa sataan henkilöön.
Nyt olen sitä mieltä, että 30 riittäisi. Jotka saavat edes suunsa auki ja ovat jotain tekevinään.
Mielettömän suureksi paisunut avustajaporukka vapautetaan vastikkeellisiin duuneihin.
Ylioppilas Heinäluoman höpinät Ylen Aamu-teeveessä olivat masentavia poliittisia jorinoita. Surkuhupaisasti Heinäluomakin perään kuulutti yhtä muoti-ilmaisua "vastuu ja vastuunkanto".
Ei juuri alamaista naurata.
Tarttisko meidän alamaisten tehdä asioille jotain?
Aktiivisuutta, osallistumista?

Bert Lundström