Minulla on asiaa

Started by Tikka Masala, 18. 04. 2012 07:07

Previous topic - Next topic

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Tikka Masala

Vaikka täällä on jo 522 ketjua, ajattelin perustaa vielä yhden otsikolla "Minulla on asiaa"  Ajattalen että ketju sopii meille, jotka eivät ole löytäneet jo olemassaolevista ketjuista itselle sopivaa tai nille, jotka pelkäävät että oma asia hukkuu yleiseen hälyyn.

Minulla on siis asiaa, joka kaihertaa sieluani.  Olen huolissani vaasalaisesta yhteisöllisyydestä, joka on mielestäni katoamassa.  Ymmärrän että on turha haikailla entisen puutalokaupungin yhteisöllisyyden perään mutta kaipaan uutta yhteisöllisyyttä.

Varsinkin nuoret ovat menettämässä paikallisuuden tajunsa.  Ei olla enää Präntööltä, Hietskusta ja Hutskilta, vaan eletään jonkinlaisessa ei-kenenkään globaalissa maailmassa. missä ei ole minkäänlaisia kiintokohtia ihmisen historiaan ja taustaan.

Minua kaihertaa myös tunne siitä että valitsemamme valtutuutetut ja luottamusmiehet eivät jaksa syventyä tavallisen vaasalaisen elämään ja etuihin.  Valitut uskovat  vierailta paikkakunnilta tänne muuttaneisiin virkamiehiin, joilla ei voi olla minkäänlaista hiljaista tietoa vaasalaisista tunnoista ja tavallisen vaasalaisen historiasta.

Heikki Lamminmäki

Tikka Masala ottaa esiin tärkeän aiheen ja puutteen yhteikuntamme haasteista.  Entisinä aikoina Vaasassa asuinalueilla vallitsi yhteisöllisyyden henki varsin voimakkaana.  Naapuristo tunsi yhteisöllisyyden merkityksen asuinalueensa turvallisuuden ja huolenpidon, sekä kanssakäymisen tarpeelisuuden näkökulmasta. Kannettiin yhdessä huolta huomisesta ja hyvän henkisen ilmapiirin tarpeesta.  Ei ollut meidän lapsia ja teidän kakaroita, vaan kaista huolehdittiin tasapuolisesti.  Näin ainakin lapsuuteni Kotirannalla.

Toivonkin, että aiheesta on syytä keskustella ja vaihtaa mielipiteitä, sekä etsiä yhteisöllisyyden etsintää vaikkapa vireyttämällä nykyisten asukasyhdistysten toimintaa, kun näyttää siltä, että kaupungin isätkin ovat heräämässä asuinalueiden toimintojen vireytämiseen.

Sundin Ukko

Minä olen jo sen ikäinen että muistan hyvin miten Präntööllä vanhat mummot piti jöötä koko korttelin kakaroille ja tarjosi välillä voileipiä.  Seuraan edelleen tarkasti mitä ympäristössä tapahtuu ja olen samaa mieltä kahden edellisen kirjoittajan kanssa.

Yksi tapa saada aikaan yhteisöllisyyttä on juuri tällaiset keskusteluketjut, missä puhutaan yhteisistä asioista. 

Tuo videoketju on hyvä esimerkki.  Jos vaasalaiset saadaan muuttamaan vanhoja videoitaan nykytekniikalle ja julkaisemaan niitä, on se mitä parhainta yhteisötoimintaa.  Samoin osallistuminen oman asuinalueen asukasyhdistyksen toimintaan, ja sori vaan,  äänaestäminen tulevissa kunnalisvaaleissa.

Siis ääni inmiselle, jonka tiedämme ja tunnemme ja joka on sitoutunut toimimaan meidän kaikkien puoleasta.

Tästä nyt tuli tällainen ukkopuhe, mutta nämä asian "kaihertavat" minuakin.

Klaus Berg

Maailma on kotini ja Gerby hiekkalaatikkoni.

Nuorilla on sellaiset vempaimet kuulkaa huru-ukot että ne surffaa ja kerää tietoa globaalisti koko maailmasta. Meidän nuoruudessa luettiin Aku Ankkaa ja ihmeteltiin ameriikan juttuja kaukaisina.

Kyllä siinä joku kortteli tuntuu pieneltä, kun Youtuuubista katselee maailman tapahtumia livenä !

tavallinentaavi

Tietenkin on totta että tänään voi kuka tahansa katsella Bambuserista kun ihmisiä pommitetaan.  Virtuaalimaailmassa liikkuva nuori saattaa kuvitella, että on osa jotain suurempaa kokonaisuutta ja kehuu kavereilleen, että ”olen syntynyt sattumalta Präntöössä”.

Kun tulee hieman enemmän ikää huomaa, että on tärkeätä olla kotoisin jostakin. Tuttu kotikatu, sen ihmiset, talot, jopa puut ja pensaat ankkuroivat ihmisen johonkin vielä suurempaan kuin globaali virtuaalimaailma, joka katoaa samassa silmänräpäyksessä kun  virta sammuu koneesta.

Yhteisöllisyyden kehittäminen ja arvostaminen on aivan keskeinen elementti kasvaa täysipainoiseksi vakaaksi ihmiseksi.  Kannattaa vakavasti pohtia mitä ME voisimmae tehdä yhteisöllisyyden hyväksi.

Jos tämä on huru-ukon puhetta niin silloinon paremp,...  no olkoon sanomatta.


Heikki Lamminmäki

Oli se maailma jo meikäläisen nuoruudessa globaalia.  Silloin Euroopan tärkeimmät kaupungit olivat, Pariisi, Lontaa ja Bräntöö, mutta silloin oli voimissaan yhteisöllisyyden antama voima, sekä tieto mistä on kotoisin.  Siitä on voimia ammennettu ja nämä maailman katsomukset on syytä pyrkiä siirtämään jälkipolville.

Tikka Masala

Mikä ihmisiä vaivaa?  Ilkka Kanervan ja novaliikemiesten metkuilut ovat maan tapa, joka ulottuu myös Vaasaan.  

Vaikka suoraa analogiaa ei ole, niin on hyvä muistaa että  Novalla oli filiaali myös Vaasassa ja että Kehittyvien maakuntien Suomi ry on joulukuussa 2006 perustettu yhdistys, joka rekisteröitiin Vaasassa 18. tammikuuta 2007.

Sen tavoite on ”ylläpitää Suomen maakuntien vetovoimaisuutta, aktivoida kansalaiskeskustelua ja lisätä äänestysaktiivisuutta”.

Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja on/oli? vaasalainen lakimies Pekka Lind, varapuheenjohtaja eversti evp Jorma Kosunen ja hallituksen jäsen liikemies Timo Töykkä. Lindin mukaan hallitus päättää varojen jakamisesta. .(Wikipedia)

Tälläkin hetkellä on Vaasassa meneillään hankkeita, jotka olisi otettava suurennuslasin alle.  Mutta ketään ei tunnu kiinnostavan.  

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehittyvien_maakuntien_Suomi

Tikka Masala

Milloinkan aikaisemmin ei sanonta "Ahneella on paskanen loppu", ole toteutunut niin täydellisesti ja laajasti kuin Nokian kohdalla.  Jorma Ollilan lanseeraamat "optiojärjeastelyt" veivät johdolta kiinostuksen ja rohkeuden kehittää yhtiötä, kun raukat pelkäsivät manettävänsä optiorahaa.

Nyt tästä maksavat tulevaisuuden eläkkeensaajat.

herkkoo

.

Vanjoki olisi ollut Nokialle samaa kuin Steve Jobs oli Appelle

Hallintobyrokraatteja ei saa koskaan päästää yrityksen operatiiviselle osastolle

Itsensä ympäröiminen jees-miehillä on lopun alkua

.

herkkoo


.

Aina pitää jonkun kuolla että joissakin asioissa alkaa tapahtua kehitystä

Psykiatriseen hoitoonpääsy voi kestää 6 kk Suomessa

kohdasta 03:00

http://www.nelonen.fi/uutiset/videot-ja-uutisl%C3%A4hetykset?vt=video_episode&vid=335166

.

Sundin Ukko

Juuri nämä pitkät odotusajat hoitoon pääsyssä ovat iso ongelma.  Perusongelma on tietysti suomalaisten suhtautuminen mielenterveyskuntoutujiin.

tavallinentaavi

Minä en oikein usko että paluuta yhteisöllisyyteen, naapuriapuun, talkoisiin jne on enää olemassa.  Ahneus ja oman navan varjelu ajaa kaiken ohitse.  Minulla on käsitys että nykynuoret eivät edes tajua mitä yhteaisöllisyys tarkoittaa.  Kuinka sitä voisi ymmärtää jos viettää kaiken aikansa globaalissa netissä?

Facebookin päivitykset tyyliin "Nyt menen paskalle ja sitte duuniin".  On se kosketuspinta, joka monilla on facebookkavereihin tai twitterseuraajiin. 

Tarvitaan  todella iso murros että muutos tapahtuu, jos sitttenkään. Silloinkin voimakkaimmat ja ahneimmat jyräävät heikoimmat.  Jotkut yksilöt tietysti yrittävät tehdä jotain.  Mutta suuri massa ei koskaan edes pysähdy miettimään asioita.

Nahikas

Yhteisöllisyys katoaa tosiaan. Kaiken pahan alku ja juuri oli televisio. Lyhyessä ajassa se tappoi perinteisen yhdessäolon perustan eli sen että ihmiset kävivät kylässä toistensa luona. Kusumatta mentiin ja tultiin, kahviteltiin, päiviteltiin maailman menoa, talkoita pidettiin ja myötäelettiin.
Netin tarjoama näennäiselämä on sitten viimeinen niitti. Ihmisestä kehittyy uusavuton, itsensä ympärillä pyöriskelevä omasta mielestään fiksu olio. Henkisen puolen rämettyessä nousee liian monien kohdalla materia mieltä vangitsevaksi onnen lähteeksi.
Sanokaa minun sanoneen että tällaisesta kehityksestä ei hyvää seuraa.
Saattaa olla että vain luulottelen mutta parempi se kuin tuppisuuna

herkkoo


.

Aikansa kutakin

Ennen oli vähän pakkokin olla ihmisten yhteistyössä että sai edes normaaleja asioita hoidettua eteenpäin

.

tavallinentaavi

Olen selaillut vaasalaisten facebooksivuja ja ihmettelen suuresti, että juuri kukaan ei ole kiinnostunut omasta elinympäristöstään, vaan sen asemasta postittelee youtube videoita, valmiita hupisivuja tai tyhjänpäiväisiä valokuvia ja yhtä tyhjänpäiväisiä viestejä.  Aivan kuin ihmiset todella eläisivät virtuaalimaailmassa.

Ja tähän osallistuvat tunnetut, hyvämaineiset ja koulutetut vaasalaiset.  Käsittämätöntä.

Tämä reaali-vaasa ei tunnu ketään kiinnostavan. Minä jotenkin toivon että Vaasassa syntyisi tilanne, joka synnyttäisi aidon "arabikevään" eli halun puuttua selviin epäkohtiin, joita täällä riittää.

Sundin Ukko