Author Topic: Keskustelua keinotekoisen kaksikielisyyden kustannuksista  (Read 1973 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Offline vito

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 930
    • View Profile
    • Näytä email osoite
Keinotekoisen kaksikielisyyden kustannukset  Suomalainen demokratia: kouluja ja terveyskeskuksia lakkautetaan samalla, kun keinotekoisen kaksikielisyyden ylläpitämiseen laitetaan satoja miljoonia euroja.
Suomen EU:hun maksamat netto-osuudet ovat vuosina 2007 - 2013 397 milj. euroa vuodessa.  Kuinka esimerkiksi tämä pystytään kattamaan, kun Suomen terveydenhoidosta eikä koulutusjärjerjestelmästä pystytä enää tinkimään? Ainoa kohde, josta Suomessa ei ole vielä milloinkaan tingitty, on Suomen keinotekoinen kaksikielisyys. Suomessa ylläpidetään kaikilla aloilla kaksoishallintojärjestelmää 5 %:n kielivähemmistön vuoksi.
Kun Ruotsi ja Ahvenanmaa ovat selvittäeet sitä, miksi suomenkielistä koulua, yliopistoa, hoitolaitosta jne. on mahdotonta perustaa, syyksi on esitetty laskelmat, jotka osoittavat, että suomenkieliset palvelut tulisivat maksamaan niin paljon, että yhteiskuntajärjestelmä ei pystyisi niitä kantamaan. Sen sijaan Suomessa ei ole virallisesti edes laskettu, kuinka paljon kaksikielisyys maksaa.
 Sosiaali- ja koulutuspalveluiden lisäksi esimerkiksi YLEssä ruotsinkielinen toiminta saa noin 17 % koko YLE:n budjetista. Kuitenkin ruotsinkieliset katsovat esimerkiksi Pohjanmaalla omilla antenneillaan ja Uudellamaalla kaapelista Ruotsin TV:n lähetyksiä. Uusi YLE:n pääjohtaja kertoi astuesssaan virkaansa 2005, että YLE joutuu tekemään budjettiinsa leikkauksia, jotta talous saadaan tasapainoon.
 Suurin kustannus on Suomen alentunut kilpailukyky suomalaisten kapean kielivarannon takia, ja tämä on pääasiassa seurausta koulujen pakollisesta ruotsista.
Vuonna 2005 YLEn ruotsinkielisen TV- ja radiotoiminnan osuus YLEn kustannuksista oli 16,7 %. Ahvenanmaa ei maksa TV-lupamaksua Suomeen. Näin ollen muut kuin ruotsinkieliset maksavat YLEn ruotsinkielisestä toiminnasta noin 2/3 osaa. FST:n lähetyksistä suuri osa on mm. ulkomaista fiktiota eli päällekkäistä ohjelmaa Ruotsin TV:n kanssa. Lisäksi suomenkielisillä kanavilla tulevat ohjelmat voidaan tekstittää ruotsiksi YLEn teksti-TV:ssä. Ruotsinkielisillä on oikeus omaan TV-kanavaan, mutta menoeriä olisi syytä tarkistaa. Yksi vaihtoehto olisi myös tehdä FST:stä kaikkien Suomen vähemmistöjen yhteinen TV-kanava.
 YLEn vuosikertomus 2005


 "Valtio tulee taloudellisesti kuntia vastaan kaksikielisten palveluiden tarjoamisessa sekä yleisessä valtionosuudessa että peruskoulutoimen valtionosuudessa. Kaksikieliset kunnat saavat 10 prosentin korotuksen yleisessä valtionosuudessa palvelujen järjestämiseen molemmilla kielillä. Peruskoulutoimessa kaksikieliset kunnat saavat jokaista ruotsinkielistä oppilasta kohden 10 prosentin korotuksen. Kaksikielisille kunnille sekä suomen- että ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen onkin vuositasolla iso menoerä, eivätkä korotukset valtionosuuksissa riitä kattamaan kuluja."
–  Sosiaali- ja terveysministeriö (STM): Suomenruotsalaiset, 2001
 "Kaksikielisyyden kustannusten laskeminen on hankala kysymys. Periaatteessa voimme poimia kuntien ja valtion budjeteista kaksikielisyyteen liittyvät eurot ja laskea ne yhteen. Tällaisia ovat mm. lähes kaikki käännöskustannukset. Tästä summasta voisi sitten vähentää esimerkiksi sijaan tulevan kielenopetuksen kustannukset, jolloin olisi kuitenkin otettava huomioon pakkoruotsin opetuksen huonot tulokset verrattuna motivoituun kielten opiskeluun. Käsittääkseni pakkoruotsin suurimmat kustannukset eivät kuitenkaan ole nähtävissä julkishallinnon budjeteista. Oikea kustannus saadaan taloustieteistä tuttuja vaihtoehtokustannuksia laskemalla.
 - Suurin kustannus on se, että suomalaisten vieraitten kielten osaaminen on suppeaa ja riittämätöntä.
 - Ruotsin kielen suosiminen aiheuttaa yhteiskuntaan vääristymän, koska parhaat yksilöt eivät valikoidu korkeakouluopiskeluun eivätkä työpaikoille.
 - Pakkoruotsi aiheuttaa imago-ongelman kaikelle kielten opiskelulle, mikä heijastuu erityisesi suomenkielisten poikien kielteisinä asenteina kielten opiskeluun. Tästä johtuen pojat eivät mene lukioon, jättävät sen kesken taikka eivät jatka korkeakouluun."
 – Nimim. "Halloo!",  HS Keskustelut, 25.4.2006
 "Olemassa olevien tietojen perusteella voidaan joka tapauksessa todeta, että suomalainen yhteiskunta sijoittaa suomalaisten vieraiden kielten - tässä mukaan luetaan myös suomenkielisille opetettava ruotsi - taitoon huomattavan määrän taloudellisia resursseja. Edellä on esitetty arvio, että suomalaisten kielenopetukseen ja siihen liittyvään kotityöhön on aikaa käytetty viimeisten 50 vuoden aikana yli miljardi tuntia. Jos opetustunnin hinnaksi kaikkine kuluineen lasketaan esimerkiksi 400 markkaa, opetusryhmän keskimääräiseksi kooksi arvioidaan 25 oppijaa ja opiskelijan ajankäytön (opetustunti ja omaan opiskeluun käytetty tunti eli kaksi tuntia opetustuntia kohti) hinnaksi 100 markkaa tunnilta ja varsinaisten opetustuntien määräksi arvioidaan puoli miljardia tuntia, päädytään kokonaissummaan, joka on 180 miljardia markkaa. Se vastaa lähes yhden kokonaisen vuoden Suomen valtion budjettia."
 – Vaikuttavuutta koulutukseen, Suomen Akatemian koulutuksen vaikuttavuusohjelman tutkimuksia, Reijo Raivola (toim.), 2000.
 Lohja  "Paikallisten lehtien yleisönosastoissa näkee joskus nurinaa ruotsin kieltä vastaan. Kirjoittajat epäilevät kahden kielen koituvan Lohjalle kalliiksi. Kaupunginjohtaja tyytyy vain tuhahtamaan moisille väitteille, sillä kaupunki saa erillistä valtionapua kaksikielisiä palveluita varten."
 Lohjan, kuten monien muidenkin kuntien, keinotekoista kaksikielisyyttä maksavat kaikki suomalaiset veronmaksajat valtionverotuksessaan.
 Lue artikkeli Turun Sanomista
 Samaan aikaan Suomessa on erittäin varakkaita suomenruotsalaisia säätiöitä, joiden rahat on korvamerkitty ruotsinkielisten ja ruotsinkielisen kulttuurin ja tieteen tukemiseen. Tällaisia säätiöitä tai yhdistyksiä ovat esimerkiksi Svenska Kulturfonden, Konstsamfundet, Svenska folkskolans vänner, Stiftelsen för Åbo Akademi, Svenska Litteratursällskapet, Sparbanksstiftelsen ja Folkhälsan (katso esim. Stockmann-konsernin osakkeenomistajat). Talentun.comin mukaan suomenruotsalaiset yleishyödylliset rahastot ja säätiöt jakavat palkintoja, stipendejä ja tukea 30 miljoonaa euroa vuosittain, mikä on viidesosa kaikesta suomalaisten säätiöiden jakamasta tuesta tieteelle ja taiteelle.
”Svenska kulturfonden on perustettu vuonna 1908, ja nykyään se toimii katto-organisaationa yli 400 rahastolle, jotka pohjautuvat testamentteihin sekä yksityishenkilöiden, yhteisöjen ja yritysten tekemiin lahjoituksiin. Svenska kulturfondenin omistaa ja sitä hallinnoi Svenska litteratursällskapet. Rahaston tuoton jakavat Kulturfondenin luottamuselimet, jotka nimeää Ruotsalainen kansanpuolue.”
 – Svenska kulturfondenin nettisivu
 
"Joko sinä olet väärässä, tai meillä on näkemysero!".