Minulla on sellainen tuntuma, että juuri vapaissa seurakunnissa kukoistaa tekopyhyys ja teennäisyys ja ihmisten alistaminen ja luokittelu. Vapaat seurakunnat ottavat jäsenensä kuristusotteeseen, eivätkä päästä irti kerran loukkuun joutunutta.
Vaipaissa seurakunnissa on tavallisia henkistä kotia etsiviä, mutta sitten pyhiä ja kaikista pyhimpiä. Nämä kaikista pyhimmät (johtokunta, hallitus tms.) vaativat tavallisista seurakuntalaisilta nöyrtymistä, itsensäpaljastamista, alistumista henkiselle mielivallalle ja kymmenyksille.
Kun sitten ihminen rimpuilee itsensä ulos, hänet hyljätään, painostetaan tai kokonaan vaietaan. Myös seurakuntaan kuuluvilta sukulaisilata ja tuttavilta viedään oikeus olla yhteydessä eronneseen.
Jonain päivänä, Klaus, jos olet vapaan seurakunnan jäsen, huomaat millaisessa petoksessa olet elänyt.
Valtiokirkon piirissä vallitsee sentään pikkuriikkinmen kontrolli ja rääpy, vaikka kyllä valtionkirkonkin piirissä on omat tekopyhänsä ja teeskentelijät. Huomaat senkun kuuntelet avoimin korvin seurakuntatilaisuuksissa.
Paras seurakunta on sellainen johon kuulut vain sinä. Näin voit itse päättää ja rakentaa suhteesi Jumalaan juuri sellaiseksi kuin itse haluat. Ei siihen organisoitua uskontoa ja seurakuntaa ja palkkapappeja tarvita.
