EPILOGI
Korostan että olisi kyse ihan keksitystä henkilöhahmosta, jonka yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin olisivat ihan lukijan oman mielikuvituksen varassa:
Sosiaalisesti ja älyllisesti hyvin kehittynyt nuorukainen, Markus, sai helposti akateemisen loppututkinnon. Hän ei ollut mikään työhullu ja halusi päästä hyville tuntipalkoille. Kiinnostui siis politiikasta. Maakuntakeskuksessa hän kohosi nopeasti valtuustosta jopa kapunginhallituksen puheenjohtajaksi.
Hän oli niin lahjakas ja nokkela, että hänelle jopa alettiin maksamaan kuukausipalkkaa luottamustehtävän hoidosta. Se oli erikoista. Hän hoiti edustustehtävät loisteliaasti. Naisväen hän saatteli tarvittaessa vaikka kotiin asti.
Häntä kiehtoi valta ja etenemismahdollisuudet oli vähäiset kotikaupugissa.Missäpä sitä valtaa on muualla kuin Brysselissä? Siis sinne, vaikkakin ensimmäinen työ oli vähäpätöisen konttorin hoitaja. Jotain suurempaa varmaan ilmaantuisi. Siitä Markus oli varma sillä hänen itseluottamuksensa oli stratosfäärinen. Komissaarin tehtävät vilkkuivat usein hänen päiväunissaan.
Hyvää kannatti odottaa sillä eräänä kauniina päivänä Brysselissä hän tutustui kokkareilla erääseen maakuntalehden päätoimittajaan. Markus oli loistavilla sosiaalisilla taidoillaan tehnyt syvän vaikutuksen päätoimittaja Kaarlo Kuuseen.
Ei aikaakaan kun päätoimittaja Kaarlo Kuusi kysyi olisi Markus kiinnostunut kaupuginjohtajan hommasta. Kuusen lehden kaupungissa aukesi kaupuginjohtajan paikka.
Lahjakas Markus, jonka jo opiskelijatoverit olivat ristineet "Berlusconiksi" lähinnä naismenstyksensä vuoksi, kertoi harkitsevansa koska hänellä oli kiikarissa juuri vaativa ja hyväpalkkainen virka Brysselissä. Se harkinta oli tietysti vain taktiikkaa, ei hänellä oikeasti ollut muuta kuin ikävä pois tylsästä hommasta, jossa ei edustustiläkään juuri ollut.
Päivän päästä hän ilmoitti Kuuselle, että voisi kyllä harkita jos puitteet ja palkka ovat hänen arvolleen soveliaat. Edustustason asunto, ykstyisauto kuljettajineen ja lihava edustustili roiman palkan lisäksi tietysti olivat perusehdot.
Kuusi oli innoissaan ja kun hänen hyvä ystävänsä Hermanni oli sattumoisin kaupungin napamies, aloitti hän projekti "Berlusconin".
Kuusi sai Hermannin ihastumaan nuoreen kloppiin ja Kuusen sanomalehti valjastettiin pelkästään Markuksen hypettämiseen. Markuksella ei ollut juurikaan työkokemusta mutta se ei haitannut kuulemma. Lehti kehui hänet maasta taivaaseen. Dynaaminen, luotettava, sosiaalinen, kielitaitoinen, olipa edustava, eksoottinen taiteilijavaimokin. Vaimo oli ulkomaan eläjä mutta se ei kansaivälisessä Vaasassa ollut kuin meriitti.
Asiat eivät olisi ehkä menneet näin jouhevasti mutta Hermanni joka oli jo pitkään kärsinyt eturauhasvaivoista. Sai nyt oivan tilaisuuden nautiskeluun hyvässä naisseurassa, kylläkin vain siivellä, kuumana vielä oleva piirakka kelpasi Hermannille hyvin, kun kykyä tositoimiin oli jo heikonlaisesti. Näimpä hän ruokki nuorta Oria, auttaen häntä saamaan yhä suurempia etuja veronmaksajan kustantamana.
Hermanni muisti nuoruudestaan että nuorten seura tihkuu hormooneja, näin hänen oli vaikea enään hillitä aloittamaansa erikoista ystävyyssuhdetta. Tilanne alkoi kuitenkin jo riistäytyä käsistä. Hermanni tunsi että tästä ei hyvää seuraa, joten hän alkoi delegoida ruokintahommaa toisille.
Pitkään tuumittuaan hän muisti erään vanhan tuttunsa Maijan olleen usein vähän tylsistyneenä, kun koko elämä oli ollut vain yhteisten asioiden hoitoa vaatimattomissa puitteissa, ilman sanottavia ilonhetkiä. Riippuvuussairauden takia oli mieskin aika inspiroimaton.
Hermannilla oli oiva tilaisuus tarjota menoa ja meininkiä Maijalle. Hermannin jutustelu Maijan kanssa tuottikin pian tulosta vaikka Maija oli hieman pyöristynyt niin kyllä hänenkin nenänsä hormoonit tunnisti. Näin Maija päättikin jättää vanhan turvallisen elämän ja lähti herrojen kanssa marjaan.
Maija oli närkästynyt siinä, että häntä kutsuttiin "Läskiksi". Hänen mielestään hän oli Rubens-maisen viehättävä, olihan Markuskin kehunut hänen silmään ja nilkkojaan.
- Ah, sitä Markusta! huokaili Maija menopaussin punaamine poskineen.
Viola oli Markuksen vaimo. Yhden Markuksen harharetken jälkeen hän pudotti entisestä kaksoissukunimestään pois Kuusen. Jäjelle jäi vain Gyllenbögel. Hänessä oli tyyliä vaikka Maija väitti hänellä olevan tukevammat sääret kuin itsellään.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
Markus astui virkaansa varovaisesti tunnustellen mutta kun havaitsi kapunginhallituksen olevan hallinnassa hän alkoi päästää viriiliä voimaansa valloilleen.
Ensimmäisenä pikkujoulusyksynä alkoi tapahtua.
Erään miehisen hallintokunnan pikkujouluissa oli niukasti pukeutunut runsain avuin varustettu punapää joka aina oli valmis pikku flirttiin, ja vaikka vähän enempäänkin. Ann-Lisbeth lähti heti Markuksen kanssa vehtaamaan vaikka oma pliisu poikaystävä Klas-Jörgen olikin läsnä. Markus ei tiennyt hänen ja Ann-Lisbethin suhteesta ja siekailematta käsiksi Ann-Lisbethin runsaisiin muotoihin viraston sopukoissa.
Klas-Jörgenin kaveri kertoi Lisbethin touhuista ja he ryntäsivät paikalle. Tohina oli käynnistymässä ja Klas-Jörgen kävi Markukseen kiinni. Kaveri tuli väliin ennenkä iskuja vaihdeltiin. Piakn Klas-Jörgen vaihtoi estrogeenia pursuvan erääseen kissatalon hoitajaan. Mutta se onkin rantatontteineen ihan toinen juttu. Lopulta Klas-Jörgen pakeni Osloon.
Markku lähti vähin äänin Fontanaan ja tarjosi siellä eräälle nuorelle typykälle sen verran Visallaan juomaa, että sai tämän lähtemään jatkoille TuireMäkitupalainen-säätiön huoneistoon, jossa oli pääasiassa vieraileville taiteilijoille tarkoitettu hyvin varustettu makuuhuone. Markus oli heti kutsuttu säätiön puheenjohtajaksi ja hän oli valmis hommaan kun sai avaimet toimisto/vierashuonekombinaattiin. Markus oli erotomaani.
Vasta monta vuotta jälkeenpäin hän joutui turvautumaan Viagraan kun homma vaati myös vähäisempää esteettistä karsintaa. Markus huomasi, että eräs korkokengistä pitävä taidesalongin johtajatar piti luxusreissuista manner-Euroopassa....
Taidesalongin johtajatar Mariia-Ann Selin huomasi myöskin tämän Markuksen yllättäen heränneen mielenkiinnon. Mariia-Ann oli ollut aina kiinostunut taiteesta, etenkin patsaista, jotka esittivät miehisiä ominaisuuksia avoimesti. Tosin häntä oli aina piinannut hieman pienenä tyttönä tullut vahinko, kun tädin Daavid-patsas, jota hän tarkasti oli aina salaa hyvin läheltä tutkinut, oli pudonnut tahattomasti ja rikkoutunut.
Tuosta oli jo kulunut aikaa ja trauma oli hellittänyt. Hänelle avautui nyt Markuksen myötä yhä parempia mahdollisuuksia tutustua taiteeseen josta hän erityisesti piti. Markuskin oli viagran käytössä jo saanut kokemuksia, jotka teki hänestä varovaisemman kotinurkilla.
Näin vaivihkaa Markuksen mieleen oli hiipinyt ajatus yhteisestä lomamatkasta Mariian kanssa. Hänen ei kahta kertaa tarvinnut ehdottaa, kun Mariia oli jo kuin nuori hupakko myöntymässä ihanaan seikkailuun. Mariia oli tietysti hyvin tietoinen että Markuksen kiinnostus juonti paljon myöskin odotuksista, jotka liittyivät hänen fyysisiin ominaisuuksiinsa. Hän odotti matkalta paljon. Matkaan päästiin vaivattomasti. Finnairillakaan ei ollut enään lakonuhkaa, joten perillä oltiin nopeasti ja hyvissä voimissa. Taiteelliseen paratiisiin Italiaan päästyään, oli Mariia jo hyvinkin lämpimänä. Markuskin oli intoa täynnä, mutta muisti samalla ilkeästi Lääkärinsä sanat, joita hän Viagrareseptiä kirjoittaessa oli lausunut. Kamalasti kaikui Markuksen päässä sanat Viagra ei auta, jos aivot ei anna käskyä kiihottumaan.
Markus yritti unohtaa nuo kauheat sanat. Se oli helppoa kun seurana oli Mariia joka vei erilaisiin paikkoihin joissa hän esitteli maskuliinisia patsaita, niihin ei saanut sattua eikä niitä saanut kuvata mutta Mariia ei tuosta piitannut. Hän koski ja tutki tarkasti ja hiveli herkästi käsillään muotoja, joita hän jo pienenä tyttönä niin hartaasti halaji. Markuskin vähitellen vapautui, hän osteli vähän mukavampia ja tyylikkäämpiä asuja itselleen, hän näytti itseasiassa komealta Mariiankin mielestä. Näimpä Markus hyvälle tuulelle tultuaan ehdotti Mariialle että hänkin voi ostaa kaupungin luottokortilla asusteita. Mariia vähän empi mutta luotti sitten siihen että Markus hoitelee laskujen hyväksymiset aikanaan.
Iloisena hän hankki kauneimmat korkokengät mitä ikinä oli nähnyt. Vihdoinkin Mariia oli onnellinen, onnellisempi kuin koskaan. Tämä onnellisuus säteili niin voimakkaasti että Markus oli valmis miehisiin puuhiin, tämä paikan vaihdos oli tehnyt niin paljon paremmaksi kaiken, ei työhuolia, vain neitseellinen ympäristö, jossa rakkaus voi kukoistaa. Mariia ei toki ollut neitsyt mutta Markus tunsi pärjäävänsä ilman lääkärinsä apua ja se oli hänelle aivan uutta.
Markusta oli pitkään painanut tekemättömät työt joten hänen vapautumisensa antoi hänelle voimaa jonka avulla hän vietti yönsä yhdessä Mariian kanssa hotellissa jossa puitteet olivat siihen otolliset. Mariia ajatteli että vihdoinkin elämä alkaa kohdella häntä oikeudenmukaisesti.
Nyt kuitenkin tämän idyllin rikkoi puhelinsoittto, jonka Markus sai Maijalta. Maija kertoi ikävästi Markukselle hänen tekemättömistä töistään. Maija oli saanut tietää että Markus oli seurassa, jossa ei tarvitse sormileikkeihin tyytyä. Maija tosin oli ihmetellyt aikaisemmin, kun Markuksen lähentelyt olivat jääneet lähinnä hiveleviksi puheiksi, nekin voimakkaassa humalatilassa. Maija halusi uskoa kuitenkin vilpittömyyteen ja olihan Markus eräänä heikoimmista hetkistään jopa koskettanut Maijaa.
Markus tiesi ettei hän pidä Maijaa pitkään hallinnassaan, jos ei pysty parempaan. Niimpä hän Illalla istuessaan Mariian kanssa raukeana hotellin parvekkeella, sai kuninganajatuksen. Joka syttyi eräästä muistosta lapsuudesta, kun naapurin täti, joka oli jäänyt yksin lasten lähdettyä mailmalle ja hänen ukkonsa sorruttua alkoholiin, oli ottanut naapurin pojan Markuksen erityisasemaan kuin omaksi pojakseen.
Loma sitten loppui ja arkeen oli palattava. Markus ilmestyi Kaupungin talolle täynnä luottamusta , olihan hänellä suunitelma selviytyä Maijan närkästyksestä. Markus tiesi että naisilla on voimakkaat Äidinvaistot,
Markus alkoi vaivihkaa tekeytyä Maijan ottopojaksi, näin Maija suojelisi häntä, kuin omaa poikaansa, eikä muut naistuttavuudet haittaisi niin paljon.
Maija oli myöskin valmis huolehtimaan Markuksesta, siitä tuli hänelle arvokas ja juhlallinen olo, hän tunsi itsensä taas tärkeäksi, elämä näytti jälleen kerran parhaat puolensa.........
