Katsoin eilen mielenkiintoisen, BBC:n tuottaman Englantilaisen dokumentin, jonka nimi on ”Jos maahanmuuttajat lähtevät”.
Sinä päivänä kun maahanmuuttajat lähtevätOhjelma oli tehty pienessä englantilaisessa kaupungissa nimeltään Wisbech, jossa on suuri työttömyys, mutta paljon maahanmuuttajia ja sen tarkoitus oli valaista työttömyyttä, vähän vähän eri näkökulmasta katsoen.
Juontaja kiersi ja haastatteli ihmisiä ja kysyi heiltä, mitä mieltä he ovat maahanmuuttajista. Haastateltavat olivat poikeuksetta samaa mieltä – maahanmuuttajat ovat vieneet heiltä työt. Moni työtön osasikin kertoa hakeneensa useita eri työpaikkoja aivan turhaan, koska työpaikkoja ei ole. Ei ole kertakaikkiaan mitä hakea. Ja että oli väärin, että maahanmuuttajia tuli koko ajan lisää, kantaväestön ollessa työttömiä.
Myös työntantajia haastateltiin. Ja heiltä kysyttiin, miksi he ottavat töihin vain maahanmuuttajia, eivätkä ollenkaan syntyperäisiä englantilaisia. Eräs tehtailija kertoi, että hän alkoi ottaa aikoinaan töihin maahanmuuttaja vain siksi, kun englantilaisten työhakemukset kertakaikkiaan loppuivat. He eivät halunneet tulla hänen tehtaalleen töihin. Työ tehtaalla oli kevyttä, perunoiden lajittelua likuhihnalla, pussittelua ja paketointia jne. Mutta tietenkin monotoonissa ja yksitoikkoista.
Hän kertoi myös, että ellei hänellä olisi käytettävissään maahanmuuttajia, hän lopettaisi toimintansa heti. Hänen olisi pakko tehdä näin, koska hän ei saisi silloin enää työvoimaa.
Toinen haastateltava oli myös maanviljelijä, joka tarvitsi työntekijöitä poimimaan käsin vihanneksia pellolla. Yleinen mielipidehän tällaisesta työstä on, että työ on kovaa ja siihen saa huonon palkan. Maanviljelijä näytti tosin yhden puolalaisen nuorukaisen esimerkkinä, joka saattoi poimia 1.5 tonnia parsaa päivässä ja tienasi todella hyvin.
Kolmas työnantaja oli itse maahanmuuttaja ja omisti Intialaisen ravintolan. Hänen työvoimansa oli 100 prosenttisesti maahanmuuttajia.
Kaikki nämä työntajat vakuuttivat, että he ottavat vastaan englantilaisia työntekijöitä koska vaan ja lupasivat heille heti vakituisen työpaikan, jos he vaan pystyvät tekemään töitä samoin ehdoin, kun muutkin heidän palveluksessaan olevat.
Ohjelman juontaja, Evan Davis päätti hakea nämä työntekijät ja valitsi reilusti sellaisia, jotka olivat työttömiä ja joilla tosiaankin oli edellytykset lähteä heti töihin ja vakuuttivat tekevänsä vaikka mitä, kunhan vain saisivat työpaikan. Heistä parhaimmat, terveet, ihmiset saivat mahdollisuuden.
Intialaiseen ravintolaan hankittiin muutama nuori, englantilainen työntekijä. Vain yksi näistä kolmesta tuli sitten lopulta töihin ja hänkin tykkäsi sitten lopulta, ettei tämä ehkä ollut hänen työnsä... Ravintolan omistaja sai soittaa omille työntekijöilleen, jotka saapuivat paikalle ja jatkoivat. Ravintolan omistaja antoi tosin tunnustuksensa pojalle, joka teki hyvän yrityksen, mutta oli sitä mieltä, että vain intialainen voi pärjätä ja viihtyä hänen ravintolassaan.
Perunatehtaalla kävi vähän paremmin. Summana kuitenkin se, että jos maahanmuuttajat jättäisivät paikan, se ei tarkoittaisi kuitenkaan sitä, että työpaikkoja tulisi lisää, vaan omistaja tulisi sijoittamaan enemmän automaatioon.
Vihanneksia viljelevän tilalla TV-tiimi valitsi seurata yhtä nuorta miestä, samaan aikaan kun työnjohtaja kertoi näkevänsä heti kuka haluaa tehdä töitä. Ja oli tosiaankin helppo nähdä, miten reipas alku hyytyi, hän jäi jälkeen nopeasti ja halusi lopulta pitää tauon, kerätäkseen vähän itseään. Kysymys oli siis terveestä nuoresta miehestä, joka oli juuri vakuuttanut tekevänsä ihan mitä vaan, kunhan vain saa työpaikan. No kaikki varmaan arvaavat, miten tässä kävi.
Tällä tavalla ohjelma jatkui. Työntantajat sähköttivät katseellaan ”mitä minä sanoin”.
YouTubesta löytyy osia tähän ohjelmaan. En tosin onnistunut löytämään sitä ensimmäistä osaa, mutta kyllä sekin varmasti löytyy.
Juontaja kävi myös katsomassa, mitä esikouluun kuuluu. Siellä oli joskus aikoinaan vain yksi ulkomaalaiset juuret omaava lapsi, mutta ohjelmaa kuvattaessa jo 60.
