Author Topic: Nämä paikalliset poliitikot haluavat pakottaa kansan opettelemaan ruotsinkieltä:  (Read 4132 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Eikka

  • Guest
Äänestämällä seuraavissa vaaleissa näitä vaasan vaalipiirin nykyisiä kansanedustajia, pakotatte samalla lapsenne opiskelemaan ruotsinkieltä väkisin:


Gästgivars Lars Erik /r

Henriksson Anna-Maja /r

Kumpula-Natri Miapetra /sd

Mäntymaa Markku /kok

Nylund Mats /r

Puumala Tuomo /kesk

Risikko Paula /kok

Tolppanen Maria /ps

Urpilainen Jutta /sd

Wideroos Ulla-Maj /r

Östman Peter /kd


http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288590051124.html

http://yle.fi/vaalikone11/index.php?emp=l-1.d-12.s-2#/10/3
« Last Edit: 18. 08. 2013 13:01 by Eikka »

Eikka

  • Guest
Kumpula-Natri: Kielten opetusta ei tule heikentää

18.08.2013 12:38

Kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natrin (sd.) mukaan ruotsin kieli antaa hyvän pohjan muiden kielten opiskelulle.

– Kun kaikille opetetaan ruotsia edes auttavaan kielitaitoon, on myöhemmin mahdollisuus hakeutua virkamiesuralle tai muihin ruotsin kieltä vaativiin tehtäviin. Tämä on myös tasa-arvokysymys, Kumpula-Natri toteaa.

Hän ei ymmärrä, miksi Suomessa haluttaisiin heikentää kielten opetusta.

Kansalaisaloite ruotsin kielen vapaaehtoisesta opiskelusta ylitti viime viikolla 50 000 allekirjoituksen rajan ja tulee eduskunnan käsittelyyn.


http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/kumpula-natri-kielten-opetusta-ei-tule-heikentaa-1.1446449

Offline herkkoo

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 7375
  • Gender: Male
    • View Profile
    • Email

.

http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/


 "Esitämme, että hallitus ja eduskunta ryhtyvät toimiin ruotsin kielen opiskelun muuttamiseksi vapaaehtoiseksi. Kieli- ja koulutuspolitiikan pitää turvata, että ne oppilaat jotka eivät opiskele ruotsia, eivät joudu jatko-opintojen ja työuran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa ruotsia opiskeleviin.

Minkään kouluasteen tutkinnoissa ei pidä vaatia ruotsin kielen osaamista. Julkiset palvelutehtävät on järjestettävä niin, että suomenkielinen voi ruotsia osaamatta toimia julkisissa tehtävissä ja ruotsinkieliset saavat hyvää palvelua niiltä, joiden kielitaito perustuu vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun."

51260 ihmistä on jo allekirjoittanut tämän aloitteen.

.


Eikka

  • Guest
"Svenska nu on ruotsin kielen ja ruotsinkielisen kulttuurin verkosto Suomessa. Verkosto pitää ruotsin kielen opetusta rikastuttavana kulttuuriaineena."

Valtuuskunnan jäseniä ovat muiden muassa professori Matti Klinge, toimitusjohtaja Irina Krohn, kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri, kirjailija Rosa Liksom, kaupunginjohtaja Markku Lumio, EK:n toimitusjohtaja Mikko Pukkinen, kansleri Kari Raivio, kansanedustaja Kimmo Sasi, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri, toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes, ministeri Pär Stenbäck ja Tampereen yliopiston rehtori Krista Varantola.


Rahoittajat:

Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto
Ruotsin valtio
Suomen valtio
Svenska kulturfonden
Svenska Folkskolans Vänner
Sparbanksstiftelsen
Konstsamfundet
Hanasaari - ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus
Yksityiset sponsorit (?)



http://fi.wikipedia.org/wiki/Svenska.nu

http://www.svenskanu.fi/viewpage-fin.php?id=117
« Last Edit: 18. 08. 2013 13:01 by Eikka »

Eikka

  • Guest
Svenska nu -verkoston valtuuskunnan jäsenet:

1. Lipponen Paavo, Svenska nu -verkoston puheenjohtaja
2. Enbuske Tuomas, toimittaja, Svenska nu -verkoston varapuheenjohtaja
3. Lonka Kirsti, professori, Helsingin yliopisto, Svenska nu -verkoston varapuheenjohtaja
4. Wetterstrand Maria, kansanedustaja, Svenska nu -verkoston varapuheenjohtaja
5. Aho Esko, johtaja, yhteistyösuhteet ja yhteiskuntavastuu, Nokia
6. Dalborg Hans, hallituksen puheenjohtaja, Nordea
7. Engman Max, professori
8. Erkko Aatos, ministeri
9. Ikäheimo Johanna, hallituksen puheenjohtaja, Lappset Group Oy
10. Gestrin Christina, kansanedustaja
11. Isohookana-Asunmaa Tytti, VTT, Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto
12. Klinge Matti, professori
13. Krohn Irina, toimitusjohtaja, Suomen elokuvasäätiö
14. Kumpula-Natri Miapetra, kansanedustaja
15. Lankinen Timo, pääjohtaja, Opetushallitus
16. Lehto-Häggroth Elina, apulaiskaupunginjohtaja, Vantaa
17. Liksom Rosa, taiteilija ja kirjailija
18. Lindroos Kirsi, johtaja, opetusministeriö
19. Lumio Markku, kaupunginjohtaja, Vaasa
20. Molander, Johan, Ruotsin Suomen suurlähettiläs
21. Ojala Outi, puheenjohtaja, Pohjola-Norden
22. Okkonen Jaakko, toimitusjohtaja, Oulun kauppakamari
23. Pukkinen Mikko, EK:n toimitusjohtaja, Turku
24. Raivio Kari, kansleri
25. Ralph Bo, professori, Göteborgin yliopisto
26. Ryynänen Mirja, FM
27. Sasi Kimmo, kansanedustaja, Hanasaaren hallituksen puheenjohtaja
28. Sauri Pekka, apulaiskaupunginjohtaja, Helsinki
29. Seikku Kai, KTM
30. Siimes Suvi-Anne, toimitusjohtaja, Lääketeollisuus ry
31. Skog Harri, kansliapäällikkö, Opetusministeriö
32. Stenbäck Pär, ministeri, Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston puheenjohtaja
33. Takala Sauli, tutkijaprofessori, emeritus
34. Tolppanen Ari, hallituksen puheenjohtaja, CapMan
35. Torstila Pertti, valtiosihteeri, UM
36. Varantola Krista, rehtori, Tampereen yliopisto
37. Wetterqvist Fredrik, kanslianeuvos, Ruotsin ulkoasiainministeriö
38. Wästberg Olle, pääjohtaja, Svenska Institutet

Offline vito

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 930
    • View Profile
    • Näytä email osoite
Äänestämällä seuraavissa vaaleissa näitä vaasan vaalipiirin nykyisiä kansanedustajia, pakotatte samalla lapsenne opiskelemaan ruotsinkieltä väkisin:


Gästgivars Lars Erik /r

Henriksson Anna-Maja /r

Kumpula-Natri Miapetra /sd

Mäntymaa Markku /kok

Nylund Mats /r

Puumala Tuomo /kesk

Risikko Paula /kok

Tolppanen Maria /ps

Urpilainen Jutta /sd

Wideroos Ulla-Maj /r

Östman Peter /kd


http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288590051124.html

http://yle.fi/vaalikone11/index.php?emp=l-1.d-12.s-2#/10/3

Joo ei tarvi heitä äänestää.  erikoista että tolppanenkin on pakkopullan kannalla
"Joko sinä olet väärässä, tai meillä on näkemysero!".

anna vuorinen

  • Guest
Perussuomalaiset eivät ole pakkopullan kannalla, erikoista jos joku poikkeaa linjasta.
Persut ajavat pakkoruotsin poistamista ja kielen vapaaehtoista valintaa.

Offline vaasalainen

  • Tästä foorumista
  • Administrator
  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 5079
  • Gender: Male
  • Muista käydä Chatissa
    • View Profile
    • Email
Olen tänään meilaillut Miapetra Kumpula-Natrin kanssa ja hän on tietoinen tästä ketmusta.
Tämä sivusto täytti 9 vuotta helmikuun 2 päivänä 2014.  Ylläpidän tätä vapaasta tahdostani.  Tämä on minun tapani osoittaa rakkauteni tätä hienoa kaupunkia kohtaan.

Eikka

  • Guest
Alun vähintäänkin kyseenalaiselle listalle pääsee vuoden 2011 vaalikoneeseen antamansa vastauksen perusteella. Jos esim Tolppanen on eri mieltä kuin vaalikoneessa tuolloin, eli haluaisikin poistaa kouluista vaihtoehdottomuudessaan väkisinmakuuta muistuttavan pakkoruotsin, hänhän voisi tuoda mielipiteensä julki tässä ketjussa.

Kumpula-Natrilta haluaisin kysyä, onko hän saanut viime vuosina svenska nu -valtuuskunnan jäsenenä rahaa, tavaralahjoja, kestitystä, tahi muuta lahjaksi tai palkkioksi verrattavaa asiaa tahi esinettä? Eikö Kumpula-Natri näe ristiriitaa siinä, että suomen kansan edustaja toimii valtuuskunnassa jota rahoittaa mm Ruotsin valtio. Onko Ruotsin valtiolle luovutettu kansanedustajan työssä saatuja luottamuksellisia tietoja? Eikö tämä ole vieraan valtion laskuun työskentelemistä, jolle toiminnalle löytyy kyllä vähän vähemmän mairitteleva nimityskin?

Eikka

  • Guest
Ruotsalaisagentti Kumpula-Natri (Svenska nu) hallitsee hyvin suomenruotsalaisille ominaisen uhriksi tekeytymisen. Sopivan röyhkeästi suomenruotsalaiset omivat vähemmistövaltuutetun väittämät juuri suomenruotsalaisiin kohdistuvaksi rasismiksi. Mistä hän voi tietää vähemmistövaltuutetun toimeen epäpätevän Bideen tapahtuneiksi väittämien uhkailujen johtuvan juuri ruotsinkielestä? Eikö vähemmistövaltuutettu olekaan kaikkien vähemmistöjen asialla? Kaikilla on tuoreessa muistissa suomenruotsalaisten "vaikuttajien" äskettäinen übernolo tapaus, jossa rasististen uhkailujen tekijäksi paljastuikin suomenruotsalainen agitaattori.

Sivistymättömät suomalaiset eivät tajua ruotsinkielen ilosanomaa.

Demokratiastakin hän on huolissaan, mutta haluaa samaan hengenvetoon pakottaa suomen kansan opettelemaan väkisin ruotsinkieltä, vaikka demokratiassa enemmistön tahto määrää. Tuore tutkimushan osoitti suurimman osan kansasta haluavan ruotsinkielenopetuksen vapaaehtoiseksi. Eikö kielipolitiikassa demokratialla ole mitään väliä?



Kumpula-Natri: Jo riittää uhkailut!

Miapetra Kumpula-Natri pelkää, että ajankohtainen keskustelu ruotsinkielen asemasta on vaarassa lisätä vastakkainasetteluja, elleivät suomalaiset kykene asiakeskusteluun itse asiasta.

Kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri (sd.) on huolissaan vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet’in kohdistuneista uhkailuista.

– Suomessa, jonka turvallisuudesta, demokratiasta ja mielipiteenvapaudesta olemme ylpeitä, ei tällainen ole kerta kaikkiaan hyväksyttävää, Kumpula-Natri toteaa.

Kumpula-Natri toivoo mielipidevaikuttajien yksiselitteisesti tuomitsevan fyysiset uhkailut. Suomen pitäisi suunnata suvaitsevan rinnakkaiselon suuntaan pelon sijaan.

– Toivon mielipidevaikuttajiemme yksiselitteisesti tuomitsevan fyysiset uhkailut, Kumpula-Natri vetoaa,

Biaudet on joutunut kadulla viikon sisällä jo kahdesti uhkailun kohteeksi.

– Koen uhkailut raskauttavana, kun kyseessä on vähemmistövaltuutettu, jonka tehtävä on tuoda esiin Suomessa vähemmistönä olevien ongelmia virkansakin puolesta, Kumpula-Natri lisää.
'

http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/kumpula-natri-jo-riittaa-uhkailut-1.1450483

Offline köyhä jarrumies

  • Aktiivi vaikuttaja
  • ****
  • Posts: 457
    • View Profile
Ruotsalaisagentti Kumpula-Natri (Svenska nu) hallitsee hyvin suomenruotsalaisille ominaisen uhriksi tekeytymisen. Sopivan röyhkeästi suomenruotsalaiset omivat vähemmistövaltuutetun väittämät juuri suomenruotsalaisiin kohdistuvaksi rasismiksi. Mistä hän voi tietää

Miapetra Kumpula-Natri on pelkkä Paavo Lipposen juoksutyttö, ja Lipponen on RKP:n perseennuolija ja opettanut juoksutytölleen samat temput. Miksi muuten Miapetrasta ei tullut ministeriä vaikka hallitukseen kelpasi sellainenkin sekopää kuin Maria Guzeniina-Rikkarsonni-Stern- Linden? Miettikää sitä, Vaasan demarit!

Offline herkkoo

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 7375
  • Gender: Male
    • View Profile
    • Email
.

Tuoreessa muistissa on myös mamujen suorittama pitseria murhapoltto jonka Päivi L. tulkitsi poliisiakin nopeammin rasistiseksi rikokseksi joutui nolona kääntämään kelkkansa kun asialla olivat mamut jotka poltti oman pitseriansa vakuutusrahojen toivossa kolme suomalaista kuoli sehän ei Päiviä kiinnostanut enää pätkääkään eli niin kuin sanotaan ei aiheuta mitään toimenpiteitä paitsi niskojen nakkelua

.

Offline Pokartti

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 592
  • Gender: Male
  • acgt on kaikki? K P-I t!
    • View Profile
Aika erikoista on, että vihollisvaltio, vihollisen virkamiehet ja kansanedustajat määrittävät sen, että mitä kieliä tulee suomalaismoukkien osata tai ainakin opiskella. En viitsi tässä sanoa, miksi pitäisi mm. M K-N kutsua noista kaikkea kohtuutta ja järkeä vailla olevista edesvastuuttomista puheistaan!

Niin, selkeää rasismia on nykyään varsin hankalaa puolustella yhtään millään, jopa rasismi suomalaisia kohtaan on pian rangaistava teko - jopa Suomessa.

Sillä ruotsi on Suomessa ääretöntä röyhkeyttä, pakkoruotsi lieveilmiöineen onkin sitten jo silkkaa rasismia ja viheliäistä ruotsalaista raakuutta!
Joko YLE on SVT?
HS = Röyhkeää lehtimiestaidottomuutta!
Iltalehti nyt = Pakkoruotsi aina!
Olen allerginen Närpiön tomaateille.
Sanonpa vielä yhden asian: Ahvenanmaa

Eikka

  • Guest
Piti oikein vilkaista kalenterista, millä vuosisadalla nyt eletään...

Pakkoruotsin puolustajat saisivat tästä taas uuden perusteen, pitäähän kansan osata ruotsia, että pärjäävät suomen viranomaisten kanssa itseään koskevissa oikeustapauksissa?

Miten röyhkeä voikaan suomen ruotsinkielinen vähemmistö olla? Uskomatonta skeidaa!


Suomenkielinen sai oikeuden päätöksen vain ruotsiksi

Suomenkielinen tontinomistaja kertoo, että hän sai tonttinsa kiinteistötoimitusta koskevan päätöksen ainoastaan ruotsiksi.

Edes pyynnön jälkeen hän ei saanut sitä suomeksi Pohjanmaan käräjäoikeuden maaoikeudesta.

Toimituksesta oli valitettu maaoikeuteen ruotsiksi, minkä vuoksi myös päätös oli ruotsiksi. Maaoikeuden mukaan kielilakia ei ollutkaan rikottu.

Tontinomistaja sanoo, ettei hänelle tullut mieleenkään käsittelyn aikana pyytää kieltä suomeksi, jotta päätöksen saisi suomeksi.


http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/suomenkielinen-sai-oikeuden-paatoksen-vain-ruotsiksi-1.1452350

Offline vito

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 930
    • View Profile
    • Näytä email osoite
Kielikylvyistä:

Alun perin kielikylvyn tarkoitus on ollut opettaa vähemmistölle enemmistön kieltä. Suomessa tarkoitus on käännetty päälaelleen ja tämän lisäksi politisoitu: enemmistölle opetetaan vähemmistön kieltä, jotta kaksikielisyys vahvistuisi Suomessa keinotekoisesti.
 Kanadalaisen mallin mukainen kielikylpy saapui Suomeen  1970-luvun lopulla ruotsinkielisen Christer Laurénin Vaasan yliopistosta tutustuttua ohjelmaan Kanadassa.  Ensimmäisen aloitteen kielikylvyn aloittamisesta teki Vaasan kaupunginvaltuusto vuonna 1986 ja kielikylpyopetus aloitettiin Vaasassa 1987.
 Yleisin kielikylpyohjelma Suomessa on varhainen täydellinen kielikylpy. Kielikylpy aloitetaan 3 – 6 vuoden iässä ja jatkuu päiväkodista peruskoulun loppuun asti. Keskimäärin puolet kielikylpyoppilaiden äidinkielen tunneista opetetaan ruotsiksi.
 Kielikylpyopetus sai alunperin alkunsa Kanadan Québecissä 1960-luvulla, kun englanninkieliset vanhemmat alkoivat vaatia tehokkaampaa ranskan opetusta kouluihin. Québecissä enemmistönä olivat (ja ovat edelleen) ranskankieliset. Englanninkieliset eivät pystyneet  kommunikoimaan ranskan kielellä, vaan kielimuurit erottivat englantia ja ranskaa puhuvat kanadalaiset.
 Suomessa kielimuurin rikkoo koulujen pakollinen "toinen kotimainen", mikä  on ruotsinkielisille suomen kieli. Suomessa ei kielimuurin rikkomiseen tarvita kielikylpyjä. Suomessa kielikylpy on ennen kaikkea keino säilyttää ja vahvistaa ruotsin kielen asemaa toimivana kielenä yhteiskunnassa. Suomessa tarjolla oleva kielikylpyopetus on lähes yksinomaan ruotsin kielen kielikylpyä suomenkielisille lapsille. Suomessa kielikylpy on siis menetelmä vahvistaa Suomen kaksikielisyyttä.
Ruotsinkielistä kielikylpyopetusta vain lisätään – se on korvaamassa yo-kirjoituksista poistunutta pakkoruotsia.
 Eduskunnassa 20.4.2006, Christina Gestrin, Rkp:
 "Ylioppilastutkinnon uudistamisen yhteydessä hallitus hyväksyi lausuman ruotsin opetuksen kehittämisestä sekä kielikylvyn kehittämisestä suomenkielisissä kouluissa. Missä vaiheessa hallituksen päätöksen valmistelu on tällä hetkellä opetusministeriössä?"
 Suomessa pääasiallisesti kielikylpyopetusta tutkiva laitos, Kielikylvyn ja monikielisyyden keskus, koostuu melkein pelkästään ruotsinkielisestä henkilökunnasta. Kielikylvyn ja monikielisyyden keskus kuuluu Vaasan yliopiston Pohjoismaisten kielten laitoksen – käytännössä siis ruotsin kielen laitoksen – alaisuuteen. Kielikylvyn ja monikielisyyden keskuksen julkaisemiin tutkimuksiin ja mahdollisiin suosituksiin tulee suhtautua erittäin kriittisesti. Melko selvää myös on, ettei tällainen keskus alkaisi tukea jonkin muun kielen kuin ruotsin kielikylpyopetusta Suomessa. Suomessa kielikylpyjen tavoite on ennen kaikkea tehdä suomenkielisistä kaksikielisiä kielillä suomi ja ruotsi, sen sijaan että pääasiallinen tavoite olisi suomalaisten kielitaidon monipuolistuminen.
 ”Silti lukuisat hyvät oppimiskokemukset osoittavat, että kielikylvyn avulla voidaan rikastaa jo varhain lasten kielellistä elämää ja luoda suomalaiseen yhteiskuntaan luonnollista kaksikielisyyttä.”
– Kielilakikomitea, 2000. Kansalliskielten historiallinen, kulttuurinen ja sosiologinen tausta: Kielikylpy – tapa vahvistaa suomalaista kaksikielisyyttä.
"Joko sinä olet väärässä, tai meillä on näkemysero!".

Offline vito

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 930
    • View Profile
    • Näytä email osoite
Kielikylpyyn jatkoa

Lapset ja kahden kielen loukku  Lapsen mahdollinen puolikielisyys on vaiettu asia paitsi kielikylpyjen kohdalla, myös kaksikielisille perheille suunntatussa markkinoinnissa (Folkting: "Anna lapselle lahja"), josta oma perheemmekin on saanut osansa.
 Virallisissa kielikylpysuosituksissa vaaditaan, että lapsen tulee olla vähintään 4-vuotias, äidinkieleltään normaalisti kehittynyt ja kieli-identiteetiltään selkeästi suomenkielinen, ennenkuin hänet voidaan hyväksyä kielikylpyyn. Suositusten takana on pyrkimys vähentää nk. puolikielisyyttä, jossa lapsi ei hahmota kunnolla kumpaakaan kieltä. Suositusten noudattamisesta huolimatta kielikylvetetyillä lapsilla esiintyy muita enemmän kielen kehityksen häiriöitä ja oppimisvaikeuksia.
 Puolikielinen lapsi ei pysty puhumaan kumpaakaan kieltä ilman toisen kielen sekoitusvaikutusta, syntyperäisen puhujan tapaan. Kielten sekoittuminen voi ilmetä monella tavalla – sanastossa, ilmaisutyylissä, kielen rakenteissa ja kirjoittamisessa. Puolikielisyys johtaa usein lapsen myöhempiin yleisiin oppimisvaikeuksiin.
 Kielikylpyihin liittyvistä todetuista riskeistä huolimatta suomenkielisten lasten kielikylpyjä ollaan lisäämässä lähivuosina huomattavasti samalla kun kielikylpyjen haitoista vaietaan. Suomessa poikkeuksellisen suurta kiinnostusta kielikylpyihin ja niiden saatavuuden lisäämiseen selittää osaltaan vanhempien tietämättömyys sekä poikkeuksellinen kielipolitiikka. Koulujen raskas kieliohjelma ja yhteiskunnan ylimitoitetut ruotsintaitovaatimukset kasaavat paineita kielten opetukseen. Kielikylvyn toivotaan keventävän kieltenopiskelua. Sen sijaan, että tunnustettaisiin tosiasiat ja hyväksi tiedetyt tavat edesauttaa suomenkielisten monipuolista kielitaitoa muttamalla kielilainsäädäntöä ja opetussuunnitelmia, takerrutaan nykyiseen aikansa eläneeseen järjestelmään ja sen ylläpitämisellä perusteltuihin keinoihin.
 Vanhemmat olisi eturivissä saatava ymmärtämään lapsen kielellisen kasvuympäristön merkitys. Ja se, että puutteellinen äidinkielen taito haittaa myös muiden kielten kunnollista omaksumista.
 Kaksikielisten perheiden lasten puolikielisyysriskistä ei mikään taho ohjeista mitenkään. Lapsi saatetaan panna hyvin pienenä ruotsinkieliseen päivähoitoon, vaikka lähin hoitaja kotona sekä ympäristö muuten olisi suomenkielinen.
 Kaksikielisissä parheissä tavanomainen puheen kehityksen viivästyminen ei myöskään ole harmiton asia. Kieli on ajattelun väline ja edellytys sekä lapsen kognitiivisen puolen (tiedon käsittelyn) että tunne-elämän kehitykselle. Kieli on väline myös lapsen hiljattaiselle terveelle itsenäistymiselle ja erkaantumiselle hoitavasta vanhemmasta. Pienellä lapsella on tarve ilmaista itseään jo paljon ennen kuin hän saa kielelliset työkalut käyttöönsä. Vajaan puhekyvyn omaava lapsi turhautuu helposti, mikä voi näkyä joskus ulospäin kovanakin uhmakkuutena tai sisäänpäin kääntymisenä. Leikki-ikäisen lapsen vajaa kielellinen kehitys vaikuttaa myös hänen sosiaalisiin suhteisiinsa ja kuvaan omasta itsestään.
 Lapsen edun mukaista olisi kasvattaa suomenkielisen vanhemman pääasiallisessa hoidossa ja suomenkielisessä ympäristössä elävä lapsi ensin hyvin suomea taitavaksi (vaikka toinen vanhempi puhuisikin sitten lapselle omaa kieltään, sitä ei voitane kieltää), ja aloittaa "kielikylvetys" (ts. muun kielinen hoito) kodin ulkopuolella myöhemmin. Muun kuin ruotsinkielisissä päiväkodeissa tapahtuu näin. Esim. saksalaisen koulun suomalaiset lapset menevät 5-vuotiaina Kindergarteniin oppimaan kieltä, josta sitten aikanaan siirrytään asteittain kokonaan saksankieliseen kouluopetukseen.
 Ruotsin oppiminen ei poikkea mitenkään muiden germaanisten kielten oppimisesta. Miksi käytäntö kaksikielisten perheiden lapsilla ei ole sama kuin edellä mainittu järkeenkäypä malli? Muutoin varoja tuhlailevan kielipolitiikan keskellä tämä ei voi olla resurssikysymys, vaan poliittinen tahdonasia.
 Kysymys kielikylvyissä ja kaksikielisissä perheissä kasvavien lasten kielitaidosta ja oppimiskyvystä on osa Suomen tulevaisuutta. On voitava keskustella avoimesti ja julkisesti siitä, mitä olemme valmiit uhraamaan oman valtaapitävän ikäpolvemme poliittisten pyrkimysten tähden, vai olisiko jo muutoksen aika.
 Kielikylvystä ollaan – paljolti kielipoliittisen vipuvaikutuksen johdosta – tekemässä jonkinlaista muoti-ilmiötä, jota koskevassa kirjoittelussa ylikorostuvat sen tavoitteet ja ne tulokset, jotka ovat olleet rohkaisevia. Metodi on kuitenkin järjestelmällisenä opetusmenetelmänä suhteellisen uusi, ja sen tulokset ja seuraukset osin vaikeasti mitattavia. Tieteellisessä näytössä on ristiriitaisuuksia. Vaikka kielikylpy on monen kohdalla onnistunut, on osalla kielikylpylapsista –samoin kuin ruotsinkielisissä kouluissa opiskelevilla kaksikielisten perheiden lapsilla – ilmennyt ongelmia äidinkielen hallinnassa. Tutkimusta tehdään ilmeisen vilkkaasti juuri siksi, että näyttöä ei vielä ole tarpeeksi, ja se ei ole riittävän kattavaa.
 Mitä tulee kaksikielisten perheiden lapsiin, ongelmia koulumenestyksessä juuri kielenhallinnan takia esiintyy siinä määrin, että aihe on ylittänyt jopa Suomalaisen uutiskynnyksen. Lapsen onnistunut kaksikielistäminen vaatii yleensä erityistä paneutumista sekä kodilta että koululta.
 Kieliongelmista ja puolikielisyydestä puhutaan edelleen aktiivisesti yhteyksissä, joissa se on ns. poliittisesti korrektia. Näitä ovat mm. romanien ja maahanmuuttajataustaisten lasten sosiaaliset ja oppimisongelmat, jotka juontuvat nimenomaan vajavaisesta kielenhallinnasta. Ongelmien mekanismi on sama.
 Emeritusprofessori  Kari Sajavaaran kunniaksi on sanottava, että hän ei ole lähtenyt tuuliviirinä mukaan kielipoliittiseen hegemoniaan, vaan on säilyttänyt kriittisen tutkimusotteen. Marika Tandefelt on puolestaan todennut: "Vaikka asuisin Suomen ruotsinkielisimmällä paikkakunnalla Korsnäsissä, en panisi lastani suomenkieliseen kouluun. On riski että lapsi kadottaa keskeiset osat sanavarastostaan." (Hbl 16.8.02) Näitä ongelmiako ei synny kun suomenkielinen lapsi kylvetetään ruotsilla?
 Suomen ja ruotsin osaajiksi kaksikielistyvillä on eräs poikkeuksellinen haaste: Kielten rakenteen ja kieliopin perinpohjainen erilaisuus. Tämä ero on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi englannin ja ranskan välillä. Suomenkieli on myös selvästi vaikeampi omaksuttava kuin muut eurooppalaiset kielet (paitsi unkari ja viron kieli). Kielen hallinta edellyttää paitsi hyvää kieliopin ja kielen sisäisen ajattelutavan hallintaa, huomattavan suurta sanavarastoa. Suomenkielen yksi rikkaus – ja haaste – onkin siinä, että sillä voidaan ilmaista hyvin tarkasti hyvin monivivahteisia asioita jo sanavalintoihin ja sanojen käyttötapoihin nojautuen. Suomenkielisen tekstin vieraalle kielelle (kuten ruotsi, englanti tai ranska) kääntäminen on käytännössä koko tekstin haastavaa uudelleenkirjoittamista. Tämä koskee erityisesti luovaa ilmaisua. Suomenkieltä on huomattavan vaikea oppia täysimittaisesti muuten kuin elinympäristön vallitsevana kielenä. Jos joku ulkomaalainen sitten sattuukin hallitsemaan Suomen muutenkin kuin arkikielen tasolla, hän on Tapaus (kuten Neil Hardwick tai Roman Schatz).
 Suomenkielessä on paljon sekä perusasioita että hienouksia, jotka jäävät helposti oppimatta. Suomenkielinen lapsi erityisesti on vaarassa puolikielistyä ainakin suomenkielensä osalta rakenteeltaan huomattavasti yksinkertaisemman germaanisen tai anglosaksisen kielen ottaessa helposti yliotteen. Joka puolelta tulvivan englannin vaikutus suomenkielisten lasten äidinkieleen on jo huomattavissa, vaikka lasten enemmistö ei missään kielikylvyssä olekaan. Äidinkielen opetukselta vaaditaan nykyoloissa paljon.
 Lasten kielellisissä valmiuksissa ja olosuhteissa on huomattavia eroja. Kielentuottamisen hitaampi alkaminen kaksikielisten perheiden lapsilla sekä puolikielisyysongelmat, joita myös kielikylpy osaltaa tuottaa, ovat tilastollisia tosiasioita. Ruotsinkielisten lasten kielikylpyjä ollaankin vähentämässä juuri näiden ongelmien takia.
 Tragikoomistako vai mitä, mutta RKP:n hiljattain esille ottama (täällä Kestoaiheissakin esiintynyt) aie vaatia ruotsinkielisten tarhojen ja koulujen oppilaille omia rakennuksia, liittyy muodollisesti ajatukseen kielivaikutteiden sekoittumisen ehkäisystä ja paremmasta ruotsinoppimisesta. Tämä vaatimus sinänsä on absurdi, mutta se pohjaa myös muualla (mm. Ruotsissa) käytyyn keskusteluun puolikielisyyden ilmiöstä. Kielipoliittinen viitekehys ja viralliset totuudet vain peittävät meillä alleen asiakeskustelun.
 Kaksikielistämisen yleisiä ongelmakohtia tarkastellessa on tutkittava joukkoja, eikä yksittäistapauksilla ole yleisä todistusvoimaa. Esittämieni seikkojen havainnollistamiseksi kerron kuitenkin lyhyesti oman piirini kokemuksista, kolmen perheen esimerkeillä. Onhan:
 1. Pääosin suomenkielisessä hoitoympäristössä kasvaneella lapsella todettiin neuvolassa kielen kehityksen viivästymää. Kaksivuotiaana tulivat ensimmäiset varsinaiset sanat, mutta ei lauseita. Puhe alkoi käynistyä puoli vuotta myöhemmin, kolmevuotiaana lapsi puhuu usean sanan lauseita suomeksi, puheessa kuitenkin ääntämisongelmia ja joitain taivutusvirheitä. Ulkopuoliset eivät aina ymmärrä lapsen puhetta. Ruotsista tulee yksittäisiä sanoja, jotka lapsi sijoittaa suomenkieliseen lauseeseen toiselle vanhemmalle puhuessa. Ruotsia lapsi kuulee vain kotona toiselta vanhemmalta. Molemmat vanhemmat ovat puhuneet lapselle vain omaa äidinkieltään ja lukeneet lapselle paljon.
 2. Molempien vanhempien hoidossa ollut lapsi puhui ennen kolmea ikävuotta harvakseltaan yksittäisiä sanoja. Reilun kolmen ikävuoden jälkeen lapselta on tullut kahden sanan lauseita, joissa välillä molempien kielten sanoja sekaisin. Lapsi ei taivuta suomen sanoja, eikä ymmärrä yhtä pitkiä lauseita kuin ed. kuvattu lapsi (vaikka on hieman vanhempi). Kielen kehitystä on seurattu puheterpeutilla. Lapsi on käynyt ruotsinkielistä kerhoa. Vanhemmat myös puhuvat kotona keskenään useimmiten ruotsia. Lapselle vanhemmat ovat puhuneet vain omaa äidinkieltään.
 3. Lapsi on ollut suomenkielisessä hoitoympäristössä, ja kuullut ruotsia vain kotona toiselta vanhemmalta. Kolme vuotta täytettyään lapsi ymmärtää suomea kohtuullisen hyvin, ruotsia huonommin. Puhe on epäselvää, kielten sanat menevät välillä sekaisin. Lapsi ei kykene täysipainoiseen ikäkauden mukaiseen kommunikointiin. Lapsella esiintyy voimakasta uhmaa ja ylivilkkautta, sekä hoitopaikassa muiden lasten kiusaamista (esim. lyömistä). Lapsi käy säännöllisesti psykologilla. Vanhemmat puhuvat kotona keskenään usein ruotsia. Lapselle vanhemmat ovat puhuneet vain omaa äidinkieltään.
 Esimerkkien vanhemmat ovat korkeasti koulutetuja, eikä suvuissa esiinny hahmotushäiriöitä. Ketään näistä lapsista ei kelpuutettaisi kielellisen kehityksen kulun takia kielikylpuyopetukseen.
 Kaksikielisiä lapsia ei muuten oteta kielikylpyopetukseen perhetaustankaan takia – ruotsin kielikylpyopetus on suunnattu vain suomenkielisten perheiden lapsille.
 
"Joko sinä olet väärässä, tai meillä on näkemysero!".

Offline vito

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 930
    • View Profile
    • Näytä email osoite
Suomessa kaksikielisten lasten, joilla ruotsinkieli on toinen kieli, kannalta epäkohta on se, että lapsen suomenkieli koetaan hoitopaikoissa ja koulussa negatiivisena, ruotsia haittaavana kielenä. Suomenkieltä lapsen toisena äidinkielenä ei kunnioiteta, vaan asetetaan vanhemmille paineita ruotsinkielistää lapsi mahdollisimman varhain, mikäli mielivät laittaa lapsen ruotsinkieliseen tarhaan ja kouluun.
 Muutoin varoja kohdennettaisiin kaksikielisten lasten molempien kotikielien  –ja lapsen kielenkehityksen  – hyväksi, ja opetuksen ruotsinkielisyys tulisi näille lapsille myöhemmin ja asteittain. Nyt varhaiskasvatusta leimaa vain pyrkimys mahdollisimman vahvaan ruotsinkielistämiseen – ei kaksikielistämiseen kotitaustan mukaan.
 Kirjoittanut nimimerkki "Kaksikielisten lasten vanhempi", HS Keskustelut, 19.4.2006
    Ja samanlainen asenne on Tammisaaren ruotsinkielisillä suomen kieleen kuin kakkosmies Ljungreenillakin. He ovat YLE:n uutisten mukaan jättäneet Tammisaaren kaupungille asukasaloitteen, jossa he vaativat, että suomenkielisille on järjestettävä ruotsin kielellä kielikylpyjä, "koska muuten nämä suomenkeiliset nuoret eivät voi osallistua Tammisaaressa, kotikaupungisssaan lapsille ja nuorille järjestettäviin aktiviteetteihin, koska nämä aktiviteetit järjestetään ruotsiksi".
 Käännös: "Tammisaaressa tarvitaan ruotsinkielistä kielikylpyä niille, joilla on suomi äidinkielenään, näin ajattelevat tammisaarelaiset asukasaloitteessaan kaupungille.Tammisaaressa useimmat lapsille ja nuorille suunnatut aktiviteetit tapahtuvat ruotsiksi, joten suomenkielisille lapsille ja nuorille olisi helpompaa osallistua ruotisnkieliseen toimintaan, jos he osaisivat ruotsia, kirjoittavat aloitteentekijät. Koulutuslautakunta keskustelee tänään torstaina tästä ja alustus ehdottaa lautakunnalle, että selvitetään, josko ruotsinkielisen kielikylvyn voisi aloittaa ruotsinkielisessä päiväkodissa syksyllä 2007."
 Että näin. "Ruotsinkieliset" ovat huolissaan. Mikä neuvoksi? Lisätään suomenkielisille ruotsinopintoja, että he voivat osallistua paremmin ruotisnkieliseen toimintaan! Muuttakaamme suomenkielisten äidinkieli jo lapsuudessa suomesta ruotsiksi, niin he saavat sivistystä kotikaupungissaan! Eikö kukaan ole tullut ajatelleeksi, että suomenkielisille pitäisi Tammisaaressa järjestää aktiviteetteja omalla äidinkielellään? Vai eikö se ole RKP:n mieleen? Eikös tämä tällainen ole jo karkeaa kielirasismia? Suomenkielisiä nuoria painostetaan muuttamaan äidinkielensä, muuten heille ei ole toimintaa.
 Tammisaaressa on muuten suomenkielisiä reilut 17 % – eli saman verran kuin ruotsinkielisiä Suomessa enimmillään historian aikana, ts. 1600 – 1700-luvulla. Eikö suomenkielisille Tammisaarelaisille pidäkään tarjota palveluja ensi sijassa omalla äidinkielellä? Pitäähän ruotsinkielisillekin, vaikka heitä on nykyään enää n. 5 %, joista luokkaa 4 % käytännössä kaksikielisiä.
– Nimim. "Olkaamme vapaita",  HS keskustelut,  25.9.2006
 
 Kielikylpyjen kohdalla kannattaa kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin:
 - Kielikylpymetodeja ajetaan Suomessa läpi pitkälti Suomen erikoislaatuisen kielipoliittisen tilanteen ylläpitämiseksi. Yhteyksiä ja aasinsiltoja vedetään mm. Kanadan ranskankieliselle suppealle alueelle, vaikka yhtäältä kieliryhmien määräsuhteet (vrt. kielen kuuleminen ja käyttö elinynpäristösssä) sekä toisaalta englannin ja ranskan erot kielinä eivät ole verrannollisia Suomen tilanteeseen. Kielikylpyopetus on myös painottunut ruotsiin, vaikka maassamme on pulaa eurooppalaisten valtakielien taitajista. Kun yhteiskunnan pitkälti keinotekoisia ruotsintaitovaatimuksia joudutaan ajan mittaan sopeuttamaan maan väestöllisiin realiteetteihin, eurooppalaisten kielten painoarvo edelleen kasvaa.
 Suomenkieliset lapset ja heidän vanhempansa toimivat kielikylpyasiassa käytännössä myös poliittisten päämäärien välineenä. Tämän poliittisen aspektin mukanaolo on aivan terveellistä tiedostaa.
 - Vanhemmille syötetään usein ylioptimistista ”tietoa”, joka perustuu suppeisiin intressiväritteisiin tutkimustuloksiin (monia tehty Vaasan seudulla ruotsinkielisten tahojen toimesta liian pienillä tutkimusotoksilla liian lyhyessä ajassa). Kriittiset ja kielikylvyn kannalta haasteita esiintuovat näkemykset puuttuvat tiedotuksesta. Kielikylvyn tutkimiseen liittyy varmasti myös aikaperspektiivin ongelmia – monet äidinkielen hallinnan puutteet saattavat tulla esille vasta myöhemmässä kouluiässä, kun pitäisi oppia monimutkaisempia käsitteellisiä asioita.
 - Kielikylpyopetuksen taso ja metodit vaihtelevat. Tulokset yhdestä metodista eivät ole suoraan yleistettävissä toiseen. Tässä on muistettava myös, että esim. Suomen ruotsinkielisiin päiväkoteihin ei enää riitä äidinkielenään ruotsia puhuvia. Miten mahtaa olla kielikylpylaitosten laita? Erittäin kyseenaisena yksityiskohtana pitäisin myös oman äidinkielen (suomen) opettamista lapsille ruotsiksi kielikylpykoulussa.
 - Kielikylpy tarkoittaa usein lapsen ruotsinkielistämistä. Vanhemmat ovat taipuvaisia tähän mm. lapsen varmemman opiskelupaikan toivossa (vrt. kielikiintiöt: esim. Suomen ekonomeista liki 20% on ruotsinkielisiä, eli he ovat väestöosuuteensa nähden selvästi yliedustettuna kaupallisilla akateemisilla aloilla).
 Kielikylvyt ovat paitsi kielenopetusta, myös politiikkaa. Näitä opetusmenetelmiä on voitava tarkasteltava eri kanteilta, ja niistä on tarjottava enemmän riippumatonta tietoa.
– Nimim. "2-kiel-perhe", Vauva-lehden keskustelu,  27.09.2006
 
 Kielikylpyjä koskevissa kommenteissa, niihin palatakseni, otti kylläkin silmään tuo mahdollinen kotimaisten tutkimusaineistojen rajallisuus (mm. suppea, valikoitunut otanta ja lyhyen aikavälin seurantatulokset). Tutkimuselämässä ei myöskään ole tavatonta, että tutkimusten tilaajan tai suorittajan intressit voisivat vaikuttaa tutkimusten lopputulokseen.
 Kanadan tutkimuksista vielä sen verran, että heidän kieliympäristönsä poikkeaa melkoisesti suomalaisesta, Quebecissä ranska on joka paikassa kuuluva kieli, sillä sitä puhuu 82% sikäläisistä. Vastaavaa asetelmaa ei meiltä löydy kuin pienistä rannikkokunnista. Kun siihen ynnätään vielä se, että osa kielikylvettäjistä ei välttämättä ole itse alunperin ruotsinkielisiä (vrt. puute mm. ruotsinkielisistä päiväkotihenkilöstöstä), niin aika erilaista tämä Suomen kielikylvetys. Se siitä autenttisesta kielimallista.
 Tässä valossa ruotsin kielikylvetyksen niin vahvaa ensisijaisuutta Suomessa on kieltämättä hieman vaikea ymmärtää - ruotsi kun on useimmille suomenkielisille ihan yhtä vieras kieli kuin saksa, englanti, ranska tai venäjä. Satelliittiyhteyksien myötä on varmasti tarjolla myös lasten- ym. ohjelmia näillä kielillä. Eikö siis olisi mielekkäämpää panostaa kielikylvetyksessäkin ennemminkin paljon puhuttuihin, meillä kipeästi tarvittuihin maailmankieliin, kuin pieneen marginaaliseen ruotsiin, jonka tarve suurimmassa osassa Suomea on pitkälti keinotekoinen?
 Olisiko kielikylvetyksessä sittenkin kyse muustakin kuin henkilökohtaisesta kielenoppimisesta? Kyllä tässä saattaa jokin muukin agenda olla.
 Jos vanhemmat päätyvät valitsemaan lapselleen kielikylvyn, niin pitäisikö heidän ainakin pohtia tarkemmin mistä kielellisistä rikkauksista heidän jälkikasvulleen olisi eniten hyötyä. Kaikesta huolimatta aika kun on rajallista, eikä kaikkea voi käytännössä saada.
– Nimim. "Pilttihirmu", Vauva-lehden keskustelu,  27.09.2006
 
 Kielikylvetys opetusmenetelmänä soveltuu varmasti parhaiten vaikkapa Kanadan Quebeciin, jossa on ranskankielisiä yli 80%. Tällöin lapsilla on tarhan ja koulun lisäksi aito kielimalli myös muualla elinympäristössään, ja kielen oppiminen on sen käyttötarpeeseen nähden mielekästä. Tällöin kylvetyskieli on helppo perustella myös lapselle. Kielisuhteiden ollessa toisinpäin, tai Suomen oloissa jopa 95% vs. 5% voi lapsella herätä jossain vaiheessa kysymys ”miksi ei riitä, että kävisin koulua suomeksi?” Oma äidinkieli itsessään ei riitä, vaikka sillä pärjäisi ympäristössä hyvin - se on siis jollain tavalla kategorisesti riittämätön.
 Kielikylvetykseen sisältyy aina riski, että lapsi menettää jotain kielellisestä identiteetistään ja äidinkielensä hallinnasta. Vaikka ”myyntipuheessa” luvattaisiin mitä, kyseessä on kuitenkin herkässä kehitysvaiheessa oleva yksilöllinen lapsi. Kielikylvetyksen vaikutuksista Suomen olosuhteissa ei vielä voida sanoa paljonkaan, sillä monet puutteet mm. äidinkielenhallinnassa tulevat esille vasta sitten kun ihmisellä on tarve hallita abstrakteja ja monimutkaisia käsitteitä. Ekaluokkalainen lapsi voi jutella sujuvasti kolmellakin kielellä, mutta tämä ei suinkaan tarkoita, että hän olisi kolmikielinen, tai että hän hallitsisi tai tulisi hallitsemaan edes yhden kirjakielen kunnolla, täysimittaisena äidinkielenä.
 Kielikylvyn tutkimus on Suomessa keskittynyt Vaasan seudulle ja sillä on siteensä ruotsinkieliseen Suomeen. On selvää, että kielikylpyjä halutaan tietyissä piireissä edistää. Kielikylpytutkimusten tekijöillä ja teettäjillä on myös usein henkilökohtaisia näkemyksiä ja mielipiteitä, jotka voivat tämän tyyppisessä tutkimuksessa hyvinkin heijastua tuloksiin.Tutkimusotokset voivat myös olla liian suppeita ja valikoituneita muodostaakseen pohjan luotettaville ja yleistettäville tieteellisille johtopäätöksille.
 Kielikylvetys on poliittisena välineenä sikäli kätevä, että se sitoo kylvetyskielen vaikutuspiiriin paitsi lapsen, myös vanhemmat ja muun perheen. Kielikylpykoulujen yhteisöissä voidaan tehdä myös politiikkaa. Tämä on aivan varmasti tiedostettu asia. Suomessa koko kielipolitiikan aihe on lisäksi perinteisesti vaiettu, ja väestön enemmistön suhtautuminen nykyiseen kielipolitiikkaan kielteistä (vrt. Ruorsin vapaaehtoisuutta kannattavat, sekä suhtautuminen RKP:hen). On todellisuuden kieltämistä väittää, ettei kielikylpyihin kohdistuisi poliittisia toiveita. RKP:ssä on tietääkseni asiasta yhtä ja toista ääneen sanottukin.
– Nimim. "Äidinkielen itseisarvo", HS Keskustelut,  3.10.2006
 
Oman pitkän opettajakokemukseni perusteella uskallan olla eri mieltä. Kaikkein tärkeintä mille tahansa oppimiselle on, että on vahva pohja äidinkielessä. Jos äidinkielen pohja ei ole tarpeeksi vahva oppilas ei kykene tuottamaan vieraskielistä tekstiä. Vaikeita yliopiston vieraskielisiä tekstejä ei kykene ymmärtämään. Kaikkein hankalimmaksi on osoittautunut gradun teko. Ns. kaksikieliset ovat puolikielisiä. Kaikkein yllättävintä oli huomata yliopistolla, että niin sanotuissa kaksikielisissä perheissä kasvaneiden molempien kielien taito oli heikompi kuin täysin suomenkielisen, joka oli opiskellut vierasta kieltä yliiopistolla ja sitten mennyt kyseistä kieltä puhuvaan maahan.
– Nimim. "Ksantippa",  HS Keskustelut, 28.9.2006
 
 "Äidinkieli on monin tavoin kulttuurin perusta, merkitysten ensisijainen kantaja ja välittäjä. Oppiminen ja henkinen kasvu perustuvat ratkaisevasti äidinkielen hallintaan. Äidinkielestä riippuu pitkälti se, miten ihminen kykenee tietojen hankintaan, analysointiin ja käsittelyyn ja miten hän pystyy ilmaisemaan, argumentoimaan, tulkitsemaan ja arvioimaan tietoja. Äidinkieli on myös se perusta, jolle rakentuu ihmisen identiteetti kulttuurisena toimijana. Ellei tämä ole kunnossa, on turha olettaa, että vieraiden kielten ja kulttuurien ymmärtäminen ja omaksuminen onnistuisi täysipainoisesti. Monikielisyyden ja monikulttuurisuuden arvoperusta on riippuvainen siitä, ymmärtääkö ihminen oman asemansa oman kielensä käyttäjänä ja toimijana omassa kulttuurissaan. Siinä, mitä edellä on sanottu, on riittävästi syytä siihen, että on aihetta olla huolissaan äidinkielen heikoista oppimistuloksista peruskoulun kuuden ensimmäisen vuoden aikana (Lappalainen 2003) ja erityisesti ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen tulosten ratkaisevan suuresta heikkenemisestä (Leino 2002). "
– Emeritusprofessori Kari Sajavaara, artikkelista "Kielivalinnat ja kielten opiskelu", 2006.
"Joko sinä olet väärässä, tai meillä on näkemysero!".

anna vuorinen

  • Guest
Mielestäni ruotsinkielisille pitäisi järjestää kielikylpy, eikä päinvastoin.

Offline herkkoo

  • Veteraanivaikuttaja
  • *****
  • Posts: 7375
  • Gender: Male
    • View Profile
    • Email

.

Nämä ns. svekomatematiikat menee seuraavasti

5 % = 55 %

95 % = 5 %

.