Hauta on tuossa ja paasi on raskas,
maalaako fenno vai sittenkin rastas?
Jos näkis Freukka ja olisi vielä elossa,
roikkuisko lintu, jo kaulastaan kelossa?
Rastas ja fenno, ovat luojan luomia,
rasismi ja pelko, ruotsalaisen tuomia.
Ei tunne lintu, ees yhtäkään lukua,
fenno on ollut, jopa tyhmempää sukua.
Suomalaiset ovat, vain yksi paskasakki,
istuvat savupirtissä, juovat kuin ratti!
Eivätkä osaa, edes sivistystään nostaa,
yrittävät kyllä, mutta tulos on roskaa.
Meillä on Närpeksessä, uljaampaa rotua,
sen näkee tietenkin, jopa ilman sotua.
Kasvonsa loistaa, on piirteensä jaloin,
eikä tartte tarpoa, enää paljain jaloin.
Ajatteli noin, tuo herra ulkolainen,
nimensä Adolf, kuin toinen samanlainen.
Kunniaksi urhon, joku mitaleja jakaa,
jatkuuko kyykytys, vielä samaa rataa?
On poikansa uljas ja kädessään soihtu,
eikä tämä jengi, nyt paikaltansa poistu.
Musta on paita, tunnelma niin harras,
kaimansa katsoo, jonka ylähuuli parras.
Jos jatkuu kyykytys, ja meno hävytön,
maalissa ovat silmät, siksi näkökyvytön!
Patsas siis näkee, kuin herra näki elossa,
silloin oli fenno, kunnolla herran pelossa.
Tällä menolla häviää, kasikolmen hautarauha,
voi tulla aika, jopa etsiskellä oma surunauha.
Vieläkin nimitellään, fenno-lasta ihan sudeksi,
kuten teki Höblä, kuorruttaen sanan medeksi.
