Vaasalaisia.info - keskustelut

Eikös se Raippaluodon silta ole lähes kokonaan Taxellin "käsialaa", kun on RKP:n junailemista  hankkeista kyse silloin ei yleensä olekaan tarvetta millekään tylsistyttäville kannattavuuslaskelmille...

Jääkää hyvästi, voikaa hyvästi
sunnuntai 22.02.2009

TÄMÄKIN PÄIVÄ sitten koitti. Kirjoittelen nämä rivit viimeistä kertaa Pohjalaisen päätoimittajana. Takana on kuusi vuotta, kaksi kuukautta ja 22 päivää.
Nopeasti menivät.
Takkiin tarttui paljon. Jääkö naulakkoon jäljiltäni muuta kuin henkari, sen arvioinnin jätän muille.

IHMISEN MIELI on siitä merkillinen, että se hahmottaa paremmin menneen ajan kuin tulevan. 20 vuotta sitten olin opiskelija, 20 vuoden kuluttua olen eläkkeellä. Kun katsoo taaksepäin, 20 vuotta sitten oli eilen. Ja kun katsoo eteenpäin, 20 vuoden päästä on siellä jossakin, utuisessa tulevaisuudessa.
Luojan lykky, että ihmismieli on näin rakennettu. Muussa tapauksessa elämän lyhyyden ymmärtäisi liian hyvin.

PÄÄLLIMMÄISENÄ VAASAN muistojen nipussa on hyinen lokakuu vuonna 2002. Vapisin vaasalaisen hotellin käytävällä. Sittemmin vuorineuvoksen arvon pokannut Seppo Paatelainen, silloin Atrian toimitusjohtaja, tepasteli ohi. Oli tulossa asioilta Ruotsista ja liittymässä päätoimittajaa valitsevaan Vaasa Oy:n hallituksen kokoukseen.
Vapinani, joka kylläkin johtui paljon enemmän vilusta kuin jännityksestä, vain yltyi. Silloisessa kotikaupungissani Madridissa oli vielä lokakuussa hellettä, ja Vaasassa vastaavasti talvi teki tuloaan aikaisin. Palelin hirveästi. Kokoushuoneen oven takana oli isoja tappeja, joihin piti tehdä vaikutus - vaikka sitten hampaat kalisten.

EN ENÄÄ tarkasti ottaen muista, mitä kaikkea kyselivät. Sen muistan, että toisen kerran tullessani kokoushuoneeseen sisään Vaasa Oy:n hallituksen puheenjohtaja Jaakko Aukia ojensi kätensä ensimmäisenä: "Eiköhän onnitella päätoimittajaa!"
Sitä hetkeä en unohda koskaan. Ihmiskunnalle Vaasa Oy:n hallituksen päätös tuskin oli suuri askel enkä mene takuuseen Pohjanmaastakaan, mutta minulle jättiläisen loikka.

VAASAA EN tuntenut, eikä Vaasa minua. Olimme tasoissa. Kummatkin koettivat tosissaan tehdä toisiinsa vaikutuksen.
Runsaat kuusi vuotta vaasalaisena vakuuttivat siitä, ettei kaupungissa ole mitään hävettävää, eikä sellaista vikaa, jota ei voisi korjata.
Vaasalaiset vain eivät aina osaa arvostaa kaupunkiaan - saatikka toisiaan.

KARIT HOKKANEN ja Mänty leimasivat päätoimittajataipaleeni ensimmäistä vuotta. Tunnettuna tv-kasvona ja suorapuheisena edeltäjänäni Mänty oli jättänyt lähtemättömät jäljet koko maakuntaan. Vertailu häneen oli arkipäivää. Osa lukijoista odotti, että ottaisin tavakseni pistää Ilkan päätoimittajaa pipoon vähintään kerran viikossa, kuten Mänty.
Karien mittely johtamiensa lehtien palstoilla oli jo muuttunut legendaksi. Miten tosissaan miehet lopulta olivat, on jäänyt arvoitukseksi.
Haluttomuuteni keskittyä Hokkasen moukarointiin sai osan maakunnasta olettamaan minun olevan Ilkan kätyri, joka Troijan hevosen lailla tunkeutuu oikeaan kaupunkiin Vaasaan levittämään kepun ilosanomaa. Tekstejäni arvioitiin Hokkasen kirjoituksia vasten, ja jos ei miellyttänyt, palautteessa ilmoitettiin varmana tietona, että "Hokkanen näjemmä on antanu ohojehet".

ON VARMAANKIN aika monelle iso yllätys, että päätoimittajavuosinani hallitus tai toimitusjohtaja eivät koskaan lähettäneet noottia, jossa olisi kielletty kirjoittamasta tai kehotettu kirjoittamaan jollakin tavalla. Toki tiedän, että sekä toimitusjohtajaan että hallitukseen koetettiin kyllä vaikuttaa.
Sisältöä koskevat ratkaisut, koettiinpa ne sitten oikeiksi tai vääriksi, tehtiin aina toimituksessa. Viime kädessä ne olivat minun siunaamiani.
Olimme toimituksen kanssa aika nopeasti sitä mieltä, että Pohjalaisen päätehtävä on lukijan palvelu, ei Ilkan vastustaminen. Siitä syntyi toimituspolitiikka, jonka punaisena lankana oli riippumattomuus. Samalla päätimme, että hyvä uutinen mahtuu Pohjalaisen pääjutuksi.
Meitä ei voinut uhkailemalla tai painostamalla vaientaa, eikä nuoleskelemalla vedättää.
Emmekä paljon kiinnittäneet huomiota Hokkasen tekemisiin.

VAALIT TOIVAT työhön aina oman lisämausteensa. Ne herkistivät lukijat. Jutuista, pääkirjoituksista ja kolumneista haettiin poliittisia piilomerkityksiä. Vaalien aikana meikäläistäkin luonnehdittiin milloin kokoomuslaiseksi, milloin kepulaiseksi. Kommunistiksi ja homoksikin on epäilty.
Että kehtasivatkin.

PALAUTETTA ON tullut, toisinaan paljonkin. Sitä voi olla vaikea uskoa, mutta kaikki eivät ole aina kiittäneet.
Muistan hyvin muuan lukijan muutaman vuoden takaa. Hän ilmoitti sukuunsa tulleen "Vaasa-vainaan" kymmeniä vuosia, ja että nyt pitää antaa palautetta.
Totesin, että niin pitkään tilanneella on oikeus antaa palautetta sydämensä kyllyydestä.
Ja kyllä hän sitten antoikin.

AIKA HARVOIN olen palautteesta sydänjuuriani myöten pahastunut. Kun joku vaivautui ottamaan yhteyttä, se kertoi uutisen, kommentin tai pääkirjoituksen merkinneen hänelle jotakin. Otin puhelun vastaan aina kun vain suinkin ennätin. Joskus änkkäsin soittajan kanssa tunninkin.
Suurin osa kiivaista puheluista päättyi sovussa. Sapeleita oli kalisteltu, höyryjä päästelty.
Ja maailma oli jälleen siinä järjestyksessä, josta muutama tekstikappale oli sen hetkeksi pois tyrkännyt.

OULUUN LÄHTÖ oli suurin päätöksistäni sen jälkeen, kun päätimme yhdessä perheen kanssa palata Suomeen ja jättää diplomaattielämän. Se ei ole vain muutto vaan myös elämänmuutos.
Ensimmäistä kertaa elämässäni huomaan vuosia kertyneen niin paljon, että saatan päättää työurani Oulussa, mediatalo Kalevan palveluksessa. Tähän saakka en koskaan ajatellut uusia haasteita hakiessani, että kulloinkin hoitamani tehtävä kantaisi minut eläkkeelle asti.
Nyt olen sen mahdollisuuden jo tunnistanut ja tunnustanut. Toki paljon riippuu työnantajasta. Päätoimittaja on siitä erikoinen otus, että hänen irtisanomisaikansa on osapuilleen se aika, joka kuluu ripeästi kävellen työhuoneesta ulko-ovelle.
Vain yksi päätös ja kaikki suunnitelmat menevät uusiksi. Ken elää, se näkee.

NIIN MONIA ja monesta pitäisi erikseen kiittää, ettei palstatila riittäisi millään.
Koko Vaasa Oy:n henkilökuntaa kiitän nöyrimmästi siitä suurenmoisesta tuesta, jota se on minulle osoittanut. Pohjalaisen toimitusta kiitän ammattimaisesta asenteesta ja osaamisesta ja työtoveruudesta, joita ilman minä keltanokka olisin ollut monta kertaa pahassa pulassa.
Vaasa Oy:n johtoryhmälle kiitos lujasta halusta tehdä yhdessä asioita hyvin. Tiimin jäsenyys on ollut etuoikeus.
Mutta ennen kaikkea kumarran syvään Pohjalaisen lukijoille ja ilmoittajille. Ilman teitä ei olisi meitä.
Jääkää hyvästi, voikaa hyvästi.

MARKKU MANTILA