Show Posts

This section allows you to view all posts made by this member. Note that you can only see posts made in areas you currently have access to.


Messages - leena_hallasmaa

Pages: [1] 2 3
1
Sekalaista keskustelua / Re: Kysy - kansa vastaa
« on: 19. 05. 2006 07:07 »
Quote
Olen joskus kuullut että olisi olemassa jokin Vaasa ritarikunta, temppeliherroja tai muita vastaavia.  Kuka tietää?
Quote

Mikäli Eloveenan ylläoleva lainaus oli tarkoitettu vastaukseksi kysymykseeni, oli se todella hauska.

Siis -Kadonneiden sukkien metsästys -> "Kadonneen aarteen metsästys" , jossa Temppeliherrat jemmasivat Graalin maljaa syvällä viidakon uumenissa olevassa salaisessa temppelissä.

Jahans, eivät ne sukat koneen rummussa ainakaan ole. Kadonneita sukkia on niin paljon ja monen vuoden ajalta, ettei koneeseen enää muuta sitten mahtuisikaan. Ja kone pyörii ahkerasti päivittäin. Olen kuullut, että myös muissa perheissä sukkia katoaa vastaavalla tavalla mystisesti.

2
No, mutta kyllä minä voin tulla vaikka nostamaan lipun salkoon, parahin Eric S., tervehdin kyllä Isokynän elämäntyötä kunnioituksella minäkin :). On vain niin, että kellään taiteilijalla tuotanto ei ole niin tasaista, etteikö sinne mahtuisi niin huippuja kuin notkojakin. Jotkut teokset ovat enemmän aikansa vankeja ja toiset taas ajan hammasta kestäviä. Sama koskee myös kirjallisuutta ja kansalliskirjailijoitamme; Waltarin teoksista esim. Appelsiininsiemen kuuluu ehkä niihin, joita en ensimmäiseksi nostaisi tuotannosta esiin.

Ilouutisia kaikille 70-luvun populaarimusiikin ystäville! Anttilassa on suuri joukko kyseisen vuosikymmenen sekä kotimaisten että ulkomaisten artistien levytyksiä yhteishintaan 15 €/2kpl. Nyt voi kuunnella nuoruusmusiikkia uudelleen masteroituna, ehkä ei ole aikoinaan tullut edes kaikkea mieleistänsä musiikkia hankittua vinyyleinä. Mukana ovat Doobie Brothers, Yes, Police, Slade, Rush, Who, J J Cale, Van Morrison jne. jne. sekä suomipopista ainakin Kaseva, Hurriganes, Eput, Ismo Alanko ja Pelle Miljoona. Kalliiksi tuli tämän päiväinen reissu, kun joukossa oli vielä kohtuullisen ”uusiakin” kuten Cardigans, Kent, Björk, Bon Jovi ja mitäniitävieläolikaan.

3
Sekalaista keskustelua / En voi vastata...
« on: 17. 05. 2006 13:01 »
....puhelimeen kokatessani siskonmakkarasoppaa. Heti kun yleensä aloitan tämän ruokalajin valmistamisen, alkaa puhelin ja kännykkä soimaan, Murphyn lakiako on. Olen pikapikaa piipahtamassa kotona ja keittelen soppaa perheelle päivälliseksi. Kohta tie jatkuukin illan kokoukseen.

Siskonmakkarasoppa on perinteistä suomalaista perusruokaa ja hyvää sellaista onkin ja kaiken lisäksi edullista. Tavallisesta makkarasopasta se eroaa valmistusaineiden perusteella eli raaka-aineena käytettävä makkara on raakamakkaraa. Makkarapalleroita puristellessa kaikki muu – ellei ole aivan välttämätöntä – saa jäädä. Soppa valmistuu äkkiä, jos muistaa leikata kasvikset tarpeeksi pieniksi kuutioiksi.

No, tällä erää kasvisvalikoima jäi aika suppeaksi; perunaa, porkkanaa ja sipulia. Jääkaapissa ollut luultavasti lanttu, oli muumioitunut lähes tunnistamiskelvottomaksi. Pakasteesta löytyy ehkä herneitä lisättäväksi.

4
Vaasan sosiaalipalvelut / Re: Kondis-hanke
« on: 16. 05. 2006 08:08 »
Petri kaipasi valtuutettujen vastauksia hankkeeseen tai käsittääkseni tällä hetkellä peräänkuulutetaan lähinnä suhtautumista joko puolesta tai vastaan. Oman vastaukseni olen antanut tällä alueella nro 138, jossa ilmaisin periaatteellisen positiivisen suhtautumiseni. Vaikea on muuten asiaan ottaa kantaa, kun esiin tuodaan erilaisia näkemyksiä; jotain dokumenttia pitäisi olla käsillä, jotta pystyisi faktojen perusteella muuta sanomaan.

Onko neuvottelutaidot tyystin kadonneet vai ihmissuhteet tulehtuneet? Eikö olisi parasta saattaa kaikki hankkeessa mukana olevat sekä siitä vastaavat virkamiehet saman neuvotteluöydän ääreen ja neuvotella asioista, jolloin mahdollinen väärä informaatio poistuisi asian taholta?

Kun asiat on saatu paperille, on luottamusmiesten aika tehdä päätökset, ensin lautakunnissa, sitten kh:ssa ja lopulta valtuustossa.Tämä on normaali marssijärjestys!

Tosin en ymmärrä sitä, kuinka joku haluaisi vanhoilla päivillään muuttaa noin epäviihtyisään miljööseen. Kaikki tuntemani seniori-ikäiset kaipaavat luonnon läheisyyttä, mahdollisuuksia kävelyyn ja luonnonilmiöiden tarkkailuun. Mutta jos Kondikseen tulijoita olisi, niin en panisi vastaan. Tarpio ja kumppanit vakuuttivat tiedotustilaisuudessaan, että kaupungilta ei edellytetä minkäänlaisia taloudellisia sitoutumisia hankkeen toteutuksessa. Siihen on kai luottaminen.

5
Vaasa / Re: Vaasan kaupunkirakenne
« on: 16. 05. 2006 08:08 »
Mielestäni kaupunkirakennekeskusteluun liittyy oleellisesti kaupungin laajeneminen ja toimintojen muuttuminen ajan kuluessa ydinalueella.

 Ydinalue on ajan myötä laajentunut ja aiemmin keskustan ulkopuolelle on jäänyt esim. pelastuslaitoksen läheisyydessä Sepänkyläntien varressa oleva rakennusliikkeen varastoalue, joka rumentaa sisääntuloväylää todella pahasti. Saman koskee oikeastaan lähes koko Klemettilän aluetta. Strömbergin päässä kaupungin omistama ja sen hoidossa oleva keskusvaraston alue on tehottomassa käytössä ja ulkona varastoidut rakennustarvikkeet - putkenpätkät ja kivenlohkareet - siroteltu pitkin laajaa kenttää. Olen kerran käynyt yhdessä niistä suurista vihreistä halleista, joka oli täynnä kaatopaikkatavaraa. Voisin kuvitella, että kaupungin intresseissä olisi siirtää keskusvarasto johonkin soveliampaan paikkaan ja käyttää kyseinen maaalue mielekkäämmin.

Kyllä, myös muissa keskustelualueissa on sivuttu Vaskiluodon aluetta ja sen kehittämistä. Koska siellä jo nyt sijaitsee viihdekylpylää ja muuta matkailua tukevaa toimintaa, olisi hyvä, jos leirintäalue siirrettäisiin samalle rannalle. Terminaalit siirrettäisiin moottoritien varrelle, ja noille alueille rakennettaisiin asuntoja, sekä omakoteja, pientaloja että jonkin verran kerrostaloja. Näitä kaikkia Vaskiluotoon mahtuisi nykyisiä, sinne sopimattomia toimintoja pois siirtämällä ilman, että metsäalueisiin koskettaisiin.

6
Sekalaista keskustelua / Virheostoksia
« on: 13. 05. 2006 11:11 »
Joskus tulee tehtyä virhearviointeja ostoksilla ollessa. Pikakatselmus Cd-hyllystä tuotti niitä kaksi. Näiden levyjen kuuntelu aiheuttaa minulle melkoista kärsimystä, joten mielelläni ottaisin vastaan ehdotuksia kyseisten levyjen uusiokäytöstä. Naisten sukkahousut ainakin Niksi-Pirkassa ovat saaneet Suomenniemen ideanikkarit keksimään kyseisille vaatekappaleille varmasti sadoittain uusia käyttötarkoituksia. Miten on Cd-levyjen/romppujen laita? Voiko niitä käyttää muuhun, kuin kauniisti auringonpaisteessa kimmeltävien mobileiden valmistukseen? Tulisiko niistä hyviä linnunpelättimiä marjapuskien sekaan?

Toinen kyseisistä levyistä ovat jo kauan hyllyssä pölyttynyt Dave Lindholmin Aino/Huoneet 6&14, jonka kansitekstinkin olisi jo pitänyt varoittaa "Älä ota!" kokonaiskesto yli 70 min.. Aina silloin, kun olen jälleen kerran olla kärsivällinen Suomirokin kuluttaja ja laitan levyn soimaan, huomaan koko aika katsovani levyn kannesta, että montako kappaletta on vielä jäljellä. Siispä, jos joku kokee kyseisen levyn kokoelmistaan, luovun siitä ilomielin. Levy on todella puuduttava!

Toinen levy on Jacko Jacksonin sisaren Janetin uusimpia levyjä, jonka hankin postimyynnistä jokin aika sitten. Tosi tylsä levy! Täyttä konemusiikkia, kappaleiden välissä Damitaksi uudelleen nimetty entinen pehmosoulia esittänyt laulaja puhelee pikkutuhmia juttuja. Levyn kannessa onkin tarra, joka koristaakin yhä useamman nykymusiikkilevyn kantta Parental advisor. Kuka tällaista musiikkia kuuntelee? Levyn ostin siksi, että se oli älyttömän halpa - 3 €, ja siksi että olen kuullut yhden ihan mukavan pop-biisin tältä laulajalta. Luovutuskamaa!

7
Sekalaista keskustelua / Kadonneiden sukkien metsästys
« on: 13. 05. 2006 11:11 »
Kuuden hengen perheen taloudessa vaatevarasto sisältää varmasti vähintäin sata sukkaparia. Meillä on erikseen vielä laatikko, joka sisältää tällä hetkellä yli 20 paritonta sukkaa, niin miesten, naisten kuin lastenkin sukkia. Osa sukista on odottanut kaverinsa löytymistä jo yli vuoden, muutamat niistä ovat liki uusia, joten hartaasti toivon parin löytymistä.

Siispä kysynkin; mihin ihmeeseen kummaan mahtavatkaan kadonneet sukat joutua?

8
Yleistä keskustelua / Re: Rg-Linen tilanne
« on: 10. 05. 2006 09:09 »
Poistin edellisen viestini, koska se sisälsi osaltani virheellistä tietoa. Alkuperäinen Rg-linen lainojen takauspäätös on tekty edellisen kaupunginvaltuuston toimesta kokouksessa 14.6.2004 §:ssä 85. Asiasta oli äänestetty, jolloin valtuutettu Lamminmäki  oli esittänyt asian hylkäämistä toisen kannattamana. Hylkäystä oli kannattanut neljä, joiden nimestä en voi antaa tietoa, koska pöytäkirjaan ei ollut liitetty äänestyslistaa. Veikkaanpa, että nimet olivat Lamminmäki, Lehtonen ja Siltaset.

Maaliskuisessa valtuuston kokouksessa käsiteltiin tämän alkuperäisen lainan takauksen jatkamista, koska muuten kaupunki olisi toukokuussa mitä ilmeisimmin joutunut  kyseisen lainaerän maksumieheksi. Nyt on saatu jonkinlaista hengähdysaikaa, joten tassut vain ristiin kaikki kaupunkilaiset, jotta Raben purkki jollekulle kelpaa. Takauksen jatkamista olin kyllä kannattamassa edellä mainitusta syystä.

Mutta alkuperäistä lainaa en ole ollut kannattamassa, koska tuolloin en toiminut valtuutetun mandaatilla. Minusta vastuun kantaa silloinen valtuusto.

9
Kevät on kiireistä aikaa lapsiperheissä, joissa lasten harrastusten kevätjuhlien harjoitukset tuovat lisärutistusta muutenkin niukasta ajasta. Senpä vuoksi on joskus turvauduttava eineksiin, vaikka nuorimmaisemme kerran kainosti esittikin, että: ”Ethän äiti laita kaupan ruokaa.”

Niinpä eilen kiireissäni nakkasin ransikset töiden jälkeen uuniin ja lämmitin kanapyöryköitä mikrossa. Annoksen kruunasi ketsuppiruusu sekä muutama kurkunviipale lautasen reunalla. Viitisen pyörykkää jäi kulhoon, kun väki häipyi ovesta maailmalle. Mutta mitä ihmettä, kotiin tullessamme ne olivat häipyneet. Syylliseksi paljastui Ursula-kissamme, joka tapaa pudotella pikkuesineitä pöydältä leikkikaluikseen. Kolme pyörykkää löysimme jo illan aikana. Valitettavasti neljäs antoi kuulua itsestään vasta neljän aikana aamuyöllä, kun kissa pelasi sillä jalkapalloa olohuoneen lattialla. Touhusta syntyi melkoinen meteli, kun kissa ensin potkaisi palleron vauhtiin ja syöksyi sitten sen perään.

Koetan taas noudattaa kuopuksemme toivetta. Toivottavasti löydämme viimeisen kadoksissa olleen pyörykän ennen seuraavaa yötä.

10
Vaasa / Re: Vaasan parhaat ravintolat
« on: 09. 05. 2006 12:12 »
Kävin eilen lounaalla uudessa Albertos & Rabbes ravintolassa. Jotenkin tuntui siltä, ettei homma oikein toimi, kun asiakkaat jonottavat kymmenkunta minuuttia jopa ulos asti ulottuvassa jonossa saadakseen valita ja samalla maksaa lounaansa. Miljöö oli sinänsä viihtyisä ja ilma onneksi aurinkoinen. Mielenkiintoisena kuriositeettina painoin merkille, että pitsat paistettiin aivan oikeilla puilla lämmitettävässä uunissa. Arina pyöri ympäri, ja kokki heitteli klapeja paistettavien pitsojen ylitse. Varokaatten, ettette löydä tikkuja pitsoistanne :) !

Lounasvaihtoehtoja oli kolme: pasta-annos, pitsa ja pottuja ja savustettua kalkkunarullaa, hinta 7,90 €. Valitsin pastan, mutta mutta jotenkin minusta tuntui, että en saanut rahoilleni oikein vastinetta. Lautasellani oli kymmenkunta tortiglionea, lusikallinen tomaattikastiketta, hiukan parmesaania ja persiljaa. Hintaa oli sentään liki 50 mummon markkaa!

Rewellissä poiketessani kuljin Frominan ohitse ja vesi kielellä katselin runsaita neljän euron hintaisia salaattiannoksia. Seuraavan kerran taidankin suunnata kulkuni sinne.

11
Valtuuston tietoon / Re: Virkamiesmoraali
« on: 04. 05. 2006 22:10 »
Nyt kyllä mielestäni koko edellisessä viestissäsi muokkaat kohtuuttoman paljon tekstejäni omien mielikuviesi mukaisiksi. Selvintänet tarkemmin jotain kohtaa, jota luonnehdit ihailuksi. Tämä ei suinkaan välttämättä ole mieliaiheeni, mutta koska kuntalaisille se on tärkeä, pysyttelen "langoilla". Edellisessä tekstissäni tarkensin terminologiaa, jonka itsekin omalta kohdaltasi myönsit kaukaa haetuksi.

12
Valtuuston tietoon / Re: Virkamiesmoraali
« on: 04. 05. 2006 04:04 »
Poliittinen termi kuvaamallesi on kyllä konsensus, joka on ollut leimaavaa suomalaiselle ei vaan kunnallispolitiikalle mutta myös valtakunnan tason politikoinnille. Tällä on turvattu se, että saadaan muutakin kuin lihavaa riitaa aikaiseksi. Tuolla logiikalla kaikki puolueet ovat kepulaisia, hyvä siis niin :).

13
Valtuuston tietoon / Re: Virkamiesmoraali
« on: 03. 05. 2006 13:01 »
Missään tapauksessa en aio tapaani politiikkaa tehdä muutosta. Monenlaisia ihmisä tarvitaan kunnallisten asioiden hoidossa, eikä asioiden eteenpäin viemisessä höyryvasaratekniikka välttämättä ole se ainoa keino. Onhan tämä tiedetty jo muinaisista ajoista lähtien vrt. Aisopoksen tarina esim. Pohjatuulesta.

Kokemukseni kunnallispolitiikasta on tosiaankin vasta näpertelytasoa. Vallan peräkamareihin pääseminen vaatii pidemmän poliittisen uran ja ehkä mahdollisesti enemmän röyhkeyttä ja terävempiä kyynerpäitä. Josko mahdollisesti joku kaipaa puheistani valtuustossa ilkeämpää sävyä, joutuu pettymään.

Vaikka olenkin nk. pehmopoliitikko ja takarivin taavi, olen pyrkinyt irrottautumaan rivipoliitikon roolista ja saada jotain aikaiseksi. Isompien muutosten aikaansaaminen vatii yhteistyötä muiden ryhmien kanssa, eikä se taas ole aina helppoa.

Olipa näpsäkkä tuo huomautuksesi "kepumaisesta" siirtymisestä. Se mielestäni vaatisi hiukan täsmentämistä.

14
Valtuuston tietoon / Re: Virkamiesmoraali
« on: 03. 05. 2006 10:10 »
Lueskelin viikonloppuna aluetta Kunnassa on moneksi, jossa alunperin aloitettiin lahjusjupakan puinti. Tämän virkamiesaiheen aloitin, koska halusin herättää keskustelua siitä, onko todellakin niin, että kaupunkilaiset mieltävät kaupungin viranhaltijoiden työmoraalin ylipäätään olemattomaksi.

Koska omat mietteeni kaupngin ylimmän virkamiesjohdon toiminnasta (josta myös oma alueensa) käyvät ilmi aiemmista teksteistä, en toista itseäni copypastaamalla aiempia tekstejä.

Luulen, että useat luottamushenkilöt eivät halua sitoa käsiään tässä asiassa. Oikeudenkäynnistä on ensin odotettava tulos. Olisi kuitenkin erotettava toisistaan yleinen moraalittomuus ja  varsinaiset rikokset. Ensin mainittu kuuluu etiikan osa-alueelle, rikosoikeudellinen vastuu mitataan oikeussaleissa. Yhdessä asiassa joudun hiukan perumaan sanojani; harmittaa kyllä, että kaupunkiamme  lööppien sivuilla mainostetaan näin . Muiden kuin vaasalaisten muisti tässä ”skandaalissa” on kuitenkin onneksi hämmästyttävän lyhyt.

Joka tapauksessa yhdistettynä kaikki tätä aihetta koskevat lukukerrat päästään yli 10 000:een. Kaupungin toiminta kiinnostaa. 

15
Vaasan sosiaalipalvelut / Re: Kondis-hanke
« on: 27. 04. 2006 20:08 »
Olin paikalla, kun Kondis-hankkeen vetäjä Vaasassa Tarpio järjesti tiedotustilaisuuden tuolloin lähes tyhjässä Galleria Wasassa. Paikalla oli myös muita luottamushenkilöitä ja virkamieskunnan edustajia eri hallinnonaloilta.

Hanketta esiteltiin sekä teknisesti, palveluiden sisällön että taloudellisten edellytysten kannalta. Tuolloin vakuutettiin, että kaupungille ei hankkeesta taloudellisia velvoitteita syntyisi eli että hankkeen vetäjät sidosryhmineen kantaisivat hankkeesta syntyvät riskit. Tuolloin en kuulijoiden joukosta kuullut kuin hyväksyvää hyminää. Hankehan sinänsä tuottaisi senioripalveluiden tuottamiseen lisäarvoa sekä volyymiä. Lähivuosien suurin haaste kansallisesti tulee olemaan, kuinka vastaamme kasvavan, kohtuullisen hyvinvoivan seniorikansalaisten ryhmän palveluiden kysynnän kasvuun samalla huolehtien yhä huonompikuntoisina laitoshoitoon saapuvien vanhusten hoitamiseen tarvittavista resursseista.

Vaikka toteutuskohteen sijainnin viihtyvyydestä saatan ollakin toista mieltä, silti pidän Kondis-hanketta toteuttamiskelpoisena tai ainakin kehtittämiskelpoisena, mikäli siinä tosiaankin täytetään vetäjien taholta alusta asti annetut lupaukset.

Mutta missä viipyy hankkeen käynnistämiseksi tarvittavat hakemukset? Käynnistämiseen tarvitaan suostumukset myös muiden tontinomistajien taholta. Kaupungin velvollisuudet alkavat sinä päivänä, kun hakemus asemakaavan muutokseen on tehty.

16
Vaasa / Re: Mansikkasaari
« on: 26. 04. 2006 09:09 »
Tietoa allekirjoittajien määristä ja allekirjoittajatkin näkee suoraan klikkaamalla sinisellä olevaa Muiden allekirjoitukset linkkiä.

17
Vaasa / Älkää unohtako!
« on: 25. 04. 2006 10:10 »
Muistaakaapas myös Silveria ruokapaikkoja miettiessänne. Olen saanut siellä kelpo ruokaa niinä harvoina kertoina, kun olen siellä käynyt. Muutenkin ulkona syömisen frekvenssi on aika pieni. Pääosin nautimme päivälliset oman pöydän äärellä.

18
Yhdistysten Vaasa / Re: Asevelikylän asiat
« on: 20. 04. 2006 08:08 »
Koska uudelleenarviointitoimikunta oli tehnyt listan kohteista, jotka mahdollisesti vähentäisivät vapeoplan kustannuksia ja siten auttaisi pääsemään vaadittuun hurjaan säästötavoitteeseen, ei lautakunnan toimivaltaan kuulunut päättää listan sisällöstä. Vasta kun uudelleenarvioitavat kohteet tulevat budjettiesityksessä lautakunnan päätettäväksi, voimme varsinaisesti tehdä päätöksiä.

Asiasta käytiin kyllä hyvin ruudinkivenkatkuinen keskustelu, jossa - voin vakuuttaa -  annettiin tiedoksi, että Asevelikylän koulun lopettaminen ei tule kysymykseen.

Asian tekee tietysti hyvin mielenkiintoiseksi sellainen seikka, että hallussani on video-kasetti Asevelikylän koulun 50-vuotis-juhlista. Video on kuvattu marraskuussa2004. Koulun juhlissa oli juhlapuhujana virastopäällikkö Harry Swanljung. Hän vakuutti, että koulu viettää myös 60-vuotisjuhlansa samassa paikassa. Näköpiirissä ei ollut lähempään kymmeneen vuoteen tekijöitä, jotka uhkaisivat koulun olemassaoloa, koska oppilaita tuntuu riittävän.

19
Sekalaista keskustelua / Pääsiäislammasta, bää!
« on: 17. 04. 2006 08:08 »
Pääsiäisateria on joka vuosi ollut varsin tuskallinen tapahtuma sen jälkeen, kun ruokakunta kasvoi kahta suuremmaksi. Perinteen tapaan olemme valmistaneet lampaanviulun eli lammaspaistia. Osahan on sama lampaan ruhosta kuin minkä possusta asetamme joulupöytään. Lampaalla lihan osuus vain on vähäisempi, mutta jänteiden ja muiden kovien osien osuus suurempi. Tämä on taas aiheuttanut vaikeuksia lasten aterioinnissa; haarukka ei tunnu löytävän kuin jänteitä ja sidekudosta.

Tänä pääsiäisenä päädyin toisenlaiseen ratkaisuun ja ostoksia tehdessäni valitsin lammasta kyllä, mutta tällä kertaa lampaan ulkofilettä. Siitä paistoimme pannulla maittavat pihvit, jotka oli ensin marinoitu punaviinissä. Ateria sujui leppoisasti, koska liha oli pehmeää ja nuorimmaisetkin saivat itse leikattua pihvinsä. Pyysipä kuopus vielä lisääkin. Lisäkkeenä oli valkosipuliperunoita. Lihan hukkaprosentti oli 0.

20
Tämän päivän ainoa musiikkikuuntelukokemus oli Puccinin aariat. Aikomuksena oli kyllä kuunnella Bachin Brandenburgilaiset konsertot, mutta LP-levyjä toistavan levysoittimen kanssa oli hiukan vaikeuksia.

Pitkäperjantai asettaa hiukan enemmän odotuksia musiikin suhteen, koska sitä tietoisesti asettautuu kuuntelemaan. Siispä tarkoituksen mukaisin valinta olisi ollut Matteus-passio, joka esitettiin aamulla Vaasan kirkossa, mukana esityksessä kaupunkimme lahja kulttuurille Wivian Nygård-Fagerudd kauniilla mezzozopraanollaan. Siihen en kuitenkaan "ehtinyt", joten valitsin klassista musiikkia, joka ei tällä kertaa kovin harrasta ollut.

Puccinin aariat ovat järjestään kauniita, mutta Che gelida manina oopperasta La Bohème kertakaikkiaan sai jälleen kerran kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Aariat olivat aikansa rakkauslauluja ja kauniita sellaisia.

21
Sekalaista keskustelua / Musiikkia autiolle saarelle
« on: 10. 04. 2006 07:07 »
Minun valintani kohdistuisi Otis Reddingin kappaleesee Dock of the Bay. Toinen vaihtoehto olisi sitten David Bowien Space Oddity. Kummankin sanoitus soveltuisi tilanteeseen. Ensin mainittu kappale on lukuisten vuosien ajan ollut se kappale, jota ajatuksissani hyräilen. Laulajalla on kaunis, pehmeä ääni ja, kappale on vanha klassikko.

Sain muuten hankituksi levyn muutama kuukausi sitten, siitä kiitos nettimusiikkikaupalle, joka tuo edulliseen hintaan aivan mielettömän suuren valikoiman ja toimittaa valintani parin päivän kuluessa suoraan kotiin.


22
Joitakin vuosia sitte, voipa olla että aikaa on vierähtänyt yli kymmenenkin vuotta sitten, radiosta tuli Paskamusiikin toivekonsertti-ohjelmasarja. Ohjelma taisi tulla Radio Mafiasta, en ole varma. Toiveenaan sai kuulla omasta mielestään sitä kamalinta musiikkia. Juonnot olivat kovin sykähdyttäviä. Ohjelman kuunteluun oli kesäisin aikaa huvilalla lauantai-iltaisin syventyä, emme näes ole hankkineet huvilalle telkkaria riesaksemme.

Nytpä olisikin hauska lukea, mikä olisi blogin kirjoittajien mielestä sitä musiikkia, joka saa kärsimään. Oman kymmenikköni kärjen valloittaa ehdottomasti ruotsalaisten schlagereiden kruunaamattomat kuninkaan. Kulta- ja hopeasijat kuuluvat kappaleille Du är min hemlighet ja Tio tusen röda rosor vill jag...Niiden jälkeen pronssille sijoittuu kappale Ilman palkkaa, jonka esittivät aikuinen/lapsi duo Maikki ja ?. Sanoitus on todella korni, ja vaikka sanojen oli ilmeisesti tarkoitus saada aikaan liikutuksen kyyneleitä, omani olivat seurausta lähinnä huvittuneisuuden ja kärsimyksen sekaisesta tunteesta. Lienee tarpeetonta mainita, että kappaletta soitettiin ahkerasti Sävelradiossa äitienpäivisin.

23
Olen hetkessä kokenut nuoruuteni uudestaan. Sain tänään postilaatikkooni levytilauksen, jonka tein lauantaina netissä. Nopeaa ja kätevää! Tilaus sisälsi Queenin Greatest Hits I-III, jota turhaan olen joka paikasta yrittänyt tavoittaa Platinum Collectionina jo vuoden päivät. Ensimmäisenä kappaleena soi Bohemian Rhapsody, joka hitaan alun jälkeen alkoi rullaamaan, rummut yhtä ahneesti kuin muistinkin. Brighton Rockia jäin kyllä kaipaamaan. Ensimmäinen Queenin LP-levyni oli Killer Queen. Levyyn liittyy haikeita muistoja. Sain sen joululahjaksi 13-vuotiaana isältäni, joka kuoli kaksi vuotta myöhemmin, joulu oli silloinkin. Ymmärrän nyt myös hyvin tätiäni, joka kaihileikkauksessa käytyään näki kotinsa seinillä olevien taulujen värit kirkkaampina. Eron täytyy olla vastaava, kun vertaan mielessäni LP-levyn toistoa digitaaliseen. Eli omistamieni Queenin LP-levyjen soittamisesta on vierähtänyt varmasti yli 10-vuotta. Kyllä, varmasti ottaisin nämä mukaani autiolle saarelle ja pakkaisin ne ensimmäiseksi laukkuuni!

Ensimmäinen kosketus paheelliseen pop-musiikkiin minulla on joskus 5-6-vuotiaana. Tuolloin valitsin isälleni syntymäpäiväksi kortin, jossa on The Beatles yhtye yhteneväisissä sinisissä puvuissaan ja julkean pitkissä hiuksissaan. Kortti on muuten vielä tallella!

24
Yleistä keskustelua / Performance-taide
« on: 05. 04. 2006 14:02 »
Mahtaakohan kaupungissamme olla enää performance-taiteilijoita? Muistaakseni joka kesä on uutisissa seurattu eri kaupunkien performance-esityksiä; viime kesänä joku herra käveli korokkeella muutaman metrin matkaa pitkän aikaa, vaatteet tulivat likaisemmiksi ja parta kasvoi. Olikohan paikkakunta Tampere tai sitten Oulu. Joka tapauksessa tapahtuma sai lähetysaikaa päivittäin osakseen. Eikä maksanut mitään! Muistan aikaisemman mediassa seuratun esityksen, kuinka joku asui tavaratalon näyteikkunassa. Ihmiset kävivät katsomassa ja media seurasi esitystä. Ei silti, tällä taiteenlajilla on varmaankin arvo sinänsä ilman julkisuuden valokeilassa paistattelemistakin.

Olipa Vaasassakin jokunen vuosi sitten ikioma performanssitaiteilija, peräti kuuluisa sellainen eli Irma Luhta, taiteilijanimeltään Irma Optimisti, KT kaaosteoriasta. Esityksiä on ollut sekä kotimaassa että ulkomailla. ” Irma Luhta (os Yliaho) on syntynyt ja käynyt koulunsa Vaasassa” lainaus www.uwasa.fi. Googlettamalla löytyy 97 osumaa. Irma toimi myös minulla talousmatematiikan opettajana muutamalla kurssilla. Tuolloin opin, että myös matematiikka voi olla mielenkiintoista ja hauskaa.

Katselisin mielelläni tasokasta performanssia vaikkapa kauppatorilla. Tiedän, että Irma Optimisti on esiintynyt Vaasassa, mutta muita tämän taiteenalan esityksiä ei juuri nyt tule mieleeni. Mistä taas tietää, milloin esitys on tasokas? Onko performance taidetta? Esityksenä se tuottaa erilaisia elämyksiä ja /tai vastareaktioita.

25
Tarkoitan nimenomaan mainitsemaasi levyä. Itse olen ”löytänyt” Rollarit ja Purpen vasta vanhoilla päivilläni. No, jotkut yksittäiset The Rolling Stonesin kappaleet pistivät jalan vipattamaan, mutta olin kyllä jo hyvän aikaa ollut täysi-ikäinen ennen ensimmäisen Rollareiden vinyylin hankkimista.

Entäs Deep Purple. Ensimmäinen  oma kotimme sijaitsi Ajurinkadulla puutalossa. Vieläkin muistelen kaiholla sitä ympäristöä, vaikka naapuristossa olikin kaupungin omistamia puutaloja, joissa asui laitapuolen kulkijoita. Heidän takiaan jouduin useammankin kerran soittamaan palokunnan paikalle. Saivatpahan sitten yhden talon poltettua kokonaan. Uhrejakin oli; kaksi punaista kissaa. Samassa vastapäisessä talossa oleva porukka tapasi soittaa Deep Purplea niin kovaa kuin kajareista lähti, tietysti ikkuna auki, koska kesä oli kuuma. Mökä kuului parhaimmillaan kauppapuistikolle saakka. Sinänsä hyvä musiikki muuttui hermoja raastavaksi meteliksi, koska se ei lakannut öiseenkään aikaan. Tilanteen balansoituminen normaaliksi kesti liki 20 vuotta, ja ostinkin viime vuonna ensimmäisen Deep Purple CD-levyni.

Itse asiassa omistan MP3 soittimen. Sain sellaisen joululahjaksi mieheltäni. En vain ole ottanut sitä vielä käyttöön. Ehkä voisin siirtää levyiltä parhaita kappaleita, ja joskus voisin niitä kuunnella pötköön. Olen kyllä harkinnut vinyylien tallentamista kovalevylle. Siihen tarvittava ohjelma on jo hankittuna, vain kaapeli puuttuu.

26
Eikö muka tapahdu? Huomasin eilen aamulla viedessäni nuorimmaistamme eskariin kauniiseen Satamapuiston päiväkotiin, että Hietasaaren edustalla oli ainakin kymmenen pilkkijää. Mistähän saakka olivat siellä olleet?

Tänä aamuna sama juttu. Samat hahmot kyyristyneenä tuijottamaan jäässä olevaan reikään. Tekipä mieleni mennä katsomaan olivatko hahmot vielä hengissä.

Mutta sitten rupesin miettimään, kuinka hieno kaupunki Vaasa on. Aika harvassa kaupungissa pystyy jopa pilkkimään kaupungin keskustan tuntumassa muutenkin kuin ravintolassa pikkutunneilla. Mitä kaikkea täällä pystyykään tekemään!?

27
Sekalaista keskustelua / Vaihteeksi helppoa ja nopeaa!
« on: 04. 04. 2006 18:06 »
Viikonlopun sunnuntairuokalistan osasten yhteinen tekijä oli neste: alkupaloissa vesi, pääruuassa valkoviini ja jälkiruuassa appelsiinimehu.

Alkuruokana nautimme simpukoilla täytettyjä avokadoja. Mukana makua antamassa tietysti purjosipulia, tilliä ja sitruunamehua. Vedessä säilötyt simpukat sekoitettiin hakattuun purjoon, hedelmäliha kuutioitiin ja sekoitettiin mukaan. Seos laitettiin takaisin koverrettuihin kuoriin ja päälle puristettiin sitruunamehua. Lapset terveen uteliaita, joskaan kaikki eivät suostuneet maistamaan, vaikka alkupalat olivatkin sairaan hyviä.

Pääruuaksi tarjosin valkoviinissä (puoli pulloa) haudutettuja broilerin suolatut ja pippuroidut rintafileet halkaistuna. Mukaan yrttimausteita sekä voissa kiehautettuja tuoreita herkkusieniä. Koristeena halkaistuja täytettyjä vihreitä oliiveja. Lisukkeena keitettyä riisiä.

Jälkiruuaksi keitin appelsiinimehusta kiisseliä. Tarjoiluastiaan pilkottua banaania, appelsiinia sekä muutama lusikallisen kesällä poimimiamme tyrninmarjoja.

Kaiken kaikkiaan ateria oli hyvä, nopeatekoinen eikä rasittanut liikaa kukkaroakaan. Viinistä jäi sen verran jäljelle, että siitä riitti vielä lasillinen palkkioksi onnistuneesta ateriasta.

28
Tulipahan mieleeni, että onko tietulleja käytössä jossain päin Suomea? Jos on niin minkälaiset kokemukset siitä on tullin kantajilla ollut? Onko kunta oikeutettu perimään tietullia? Onko se oikeudellisesti rinnastettavissa esim. pysäköintimaksuun?

29
Sekalaista keskustelua / Musiikki-formaateista
« on: 04. 04. 2006 15:03 »
Kela-nauha, Single, EP, LP, C-kasetti, Automankkaan tungettava loota, CD, Mp3
Merkillisesti musiikin taltioiminen on kehittynyt. Kuten aiemmin kirjoitin, tuskin enää kovinkaan suuressa mitassa siirryn MP3 kauteen. Ennen LP-levytkin olivat taideteoksia parhaimmillaan ja niiden tuottamisessa käytettiin monenlaisia tekniikoita, kuten vetoketjuja, kohopainantaa jne. sekä levyjä painettiin värilliselle vinyylille. Lisäksi levykotelot sisälsivät usein levyllä olevien kappaleiden sanoituksia, tietoja bändistä, kuvia ja vaikka mitä. Nykyisin, jos sanoituksia on, ne on painettu niin pienellä, että yli nelikymppisten näkökyky enää riitä tekstien lukemiseen.

Minä haluan omistaa levyni, haluan katsella ja käännellä niitä kuunnellessani musiikkia. Siksi MP3 formaatti on minulle kovin vieras. Levykokoelma on kuin kirjasto, jota rakkaudella kartutetaan koko ihmisen ikä. MP3-formaatti lienee tarkoitettu kertakäyttömusiikin instant-kuunteluun. Sen voi deletoida, jos ei satu miellyttämään. Lisäksi olen valmis maksamaan myös artistille kuuluvan ”palkan” musiikin tekemisestä.

Muistanpa, kuinka entivanhaan 70-luvulla naapurin tytöt kuulivat, että meille oli hankittu CCR:n Pendulum. Eipä aikaakaan, kun he kiirehtivät meille radiomankkansa kanssa. Niin Pendulumin sisältö siirrettiin kätevästi C-kasetille sijoittamalla mankka meidän S T E R E O I D E N kaiuttimien lähettyville. Äänen laatu tuskin oli hyvä, mutta se riitti naapurin flikoille. Tarkalleen sanoen radiolähetyksistäkään nauhoitettujen kappaleiden laatu ei ollut kovin kaksinen, mutta kelpasi. LP-levyjä kuunneltiin niin, että joskus niihin tuli raapaisujakin. Osaankin odottaa jonkin kappaleen kohdalla napsahduksia, vaikka levyä en olisi vuosiin kuunnellutkaan.

Minusta musiikkia ei voida luokitella kategoriansa mukaisesti paremmuusjärjestykseen. Edes oman genrensä sisällä. Sen arvo määrittyy kuuntelijansa mukaan, mikä on kuuntelijalle tärkeää. Monen nykysäveltäjän korkeakulttuurinen taidemusiikki on varsinaista kärsimystä, vaikka onkin musiikkiteorian mukaisesti hienoa. Folk- musiikissa taas usein musiikki on pelkistetty palvelemaan sanoitusta, kuten esim. Leonard Cohenilla. Entäs Bob Dylan, joka tunnustetaan yhdeksi tärkeimmistä rockin ja folkin nimistä. Laulutaito ei kyllä ainakaan alkuaikoina ollut parhaimmasta päästä. Elvis taas osasi laulaa kuin piru tai enkeli konsanaan, mutta jostain syystä hänen musiikkinsa saa ihoni kananlihalle siitä syystä, että en pidä ko. Tähdestä. Ansiot silti tunnustan.

30
Haluaisin mielelläni lukea Toopen listan niistä äänitteistä, joita hänellä olisi mukanaan joutuessaan autiolle saarelle.

31
Muistan, muistan! Kaivoin juuri kyseisen LP-levyn hyllystä. En ollut noita kappaleita ainakaan 20 viimeiseen vuoteen kuunnellutkaan. Nimenomaan tämä levy oli kovin nuhruisesti äänitetty, lautaset pinnassa ja soundi muutenkin, lukuunottamatta tuota muhkeaa bassoa, ohut. Taisi olla Suzi ainoa, joka suurin piirtein osasi instrumenttiään soittaa. Aika huvittavaltakin tuo levy kuullosti nyt, mutta 30 vuotta sitten, oli kova sana.

Tulipas tässä taannoin katsottua dokumentti jenkkirouvasta, joka oli soittanut sekä kitaraa että bassoa lähes jokaisella 60 ja 70-luvun hittibiisillä, en nyt muista nimeä. Monet introt ja riffit olivat hänen kynästään lähtöisin, kuten esim. MI:n tunnus. Kevytmusiikin historia kyllä muuttui eläväksi tuota dokumenttia katsoessa.

32
Lisäänpä paikallisia muistoja, Kokkolasta tosin, mukaan. Siellä tuli myös kuunneltua kaupungin omia orkestereita, joista yksi oli Mielikummitus, jossa kitaraa soitti Laasasen Jari. Rumpali, jonka nimeä en enää muista kuoli hiukan myöhemmin pudottuaan junasta interraililla Kreikassa ollessaan, RIP. Niin ja tietysti Rexin bändi.

Konsertit olivat hienoja: Pellellä oli vielä moottoritie kuuma ja Andylla legot ehjänä, Hurriganesin (alkuperäisen) kaikki kolme kondiksessa sekä Eput jaksoivat hengästymättä bogota. Hector oli siirtynyt vähän tuhdinpaan soudiin ja lauloi Akesta, Makesta, Perasta jne ja muisti naapurin Kaijan rintsikat. Hämärä muistikuva minulla on myös Wigwamista. Niihin aikoihin myös minä hankin Nuclear Nightclubin, vaikka Pembroken tapa laulaa hiukan ärsyttikin.

Kerran kävin liftaten Halkosaaressa. Silloin paikalle saapui kovat rokkimimmi, joka mustaan kokohaalariin pukeutuneena soitti bassoa ja lauloi sikarin käheyttämällä äänellään 48 crashia. Sain jopa henkilökohtaisen nimikirjoituksen Suzi Quattrolta. Paperi on minulla vieläkin tallessa.

Vaasaan tullessakin kävin vielä konserteissa. Tuolloin Ismo Alanko vieraili tosi kovalla combolla täällä. Mitähän niitä vielä oli?

33
1.   David Bowie: (Space Oddity tai) Hunky Dory
2.   Queen: Platinum Collection
3.   Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri solisti Monica Groop: Cantates (Bach)
4.   Kiri Te Kanawa: Christmas Carols
5.   Mozart: Klarinettikonsertto
6.   Sibelius: Viulukonsertot
7.   Hector: Herra Mirandos
8.   John Lennon: Working Class Hero
9.   Metallica: Dark Album
10.   Neil Young: Harvest

Joiden jättämistä ehkä katuisin:

Stevie Wonder: Songs in the Key of Life
Dire Straits: Brothers in Arms
Bo Kaspers Orkester: Hittills
Elton John: Goodbye Yellow Brick Road
Depeche Mode: Playing the Angel
Al Stewart: The Year of the Cat
U2: Joshua Tree
Bruce Springsteen: River
Joku hyvä Live levy, jolloin tuntisi olevansa ihmisten joukossa
Patti Smith: Easter
Pink Floyd: Momentary Lapse of Reason
Suomen Laulava Lintukirja, koska jostain syystä kuvittelen aution saaren sijaitsevan keskellä Tyyntä Valtamerta
Paul Simon: Greatest Hits
Vanishing Sounds of Great Britain

Valinta on todella vaikeaa, koska näidenkin ulkopuolelle jäi monta tärkeää levyä. Jokainen näsitä kuitenkin on perusteltu omalla tavallaan. Yksi tärkeimmistä levyistä olisi tietysti omien lasten äänistä tehty cd, joka toistaiseksi on vielä tekemättä.

34
Mielestäni musiikissa ei ole olemassa mitään absoluuttista totuutta – ehdotonta nollapistettä, jonka yläpuolella kaikki on hienoa ja hyväksyttävää ja alapuolella huonoa ja hyljeksittävää. Musiikissa asian ydin on sen kokemisessa. Eri ihmiset vain kokevat eri musiikinlajit eri tavalla. Hienoa on kuinka länsimaisen sävelasteikon seitsemällä nuotilla sekä eri tahtilajeilla saadaan aikaan erityyppistä musiikkia.

Totta on Toopen mainitsemat ulkomusiikillisten seikkojen vaikutus nuoressa matkalla musiikin maailmaan. Idoliartistit sekä bändit ovat niistä hyvä esimerkki. Näitä on ollut aina, kuten esim. Elvis (josta en kauheesti välitä) sekä The Beatles aikoinaan. Toisten musiikki jää elämään, toisten merkitys populaarimusiikin historiassa jää triviaaliksi. Itsekin saksin Suosikista niiden ihailemieni artistien kuvia talteen. Kellastuneet kuvat ovat vielä tallella laatikossa huvilalla.

Kun huomio kiinnittyi enemmän artistien ulkoisesta ihailemisesta musiikin kuunteluun ja tekstien sisältöön ja lukemakseni lehdeksi vaihtui Soundi, jaksoin opiskella eri bändien koostumuksia eri aikakausina. Samaan vaiheeseen liittyi myös Radio Vaasan Rokkiproffa kilpailu, jossa loppukilpailussa hävisin Niemen Ilelle viimeisessä kysymyksessä.

Nykyisin nimetkin ovat jääneet merkityksettömiksi. Ehkä siksi, että muistettavaa on niin paljon. Oman ajanhallinnan lisäksi on muistettava neljän lapsen harrastukset viikoittain, vanhempainillat, hammastarkistukset yms. lapsiperheen arkeen liittyvää sekä saada kaikki tuo sopimaan yhteen vielä puolison menojen kanssa.

Musiikista on toisaalta tullut kertakulutustavaraa: muutamaa kappaletta soitetaan radion eri kanavilla niin kauan, että kuulijoiden mitta täyttyy. En juurikaan kuuntele radiota em. syystä, koska musiikin kuuntelu on minulle tietoinen valinta. Hyvienkin levyjen hinta laskee muutamassa kuukaudessa roimasti. Eipä silti, niinhän saa kokoelmiaan täydennettyä edullisesti.

35
Jostakin sitä on alettava. Moniin kappaleisiin liittyy myös muistoja; rakastumisia, eroja, yhteisiä hetkiä, erilaisia tapahtumia.

Itse asiassa ensimmäisiä äänilevyjä, joka kokoelmistani löytyy on Eveliinan single. Korvissani kaikuu vieläkin laulu Koivuun oksaaan koo-o-oorkeaaalle teeeki peippo pesän. Levyä soitettiin isän Amerikasta tuomalla levysoittimella.

Tulipa mieleeni klassinen kysymys. Mitkä kymmenen levyä ottaisit mukaan autiolle saarelle? Mitkä ovat ne tärkeimmät levyt, joita jaksaisit kuunella mahdolliseen pelastumiseesi saakka.

36
Muuttuu ja ei muutu. Love Storya en ole juurikaan kuunnellut 30 viimeisen vuoden aikana. Murrosikäisenä aloin kuuntelemaan Bowien musiikkia, jota kuuntelen yhä, etenkin vanhempaa tuotantoa Space Oddity herättää tunteita edelleen.

Soitin klassista kitaraa vielä lukioikäisenä. Siitä alkoi myös "kulturellimman" musiikin kuuntelu. Vaikka levykokoelmastani 99% kattaa kriteerin rock musiikkii, omistan jonkin verran myös klassisen musiikin äänitteitä. Aikoinaan en tosin voinut kuvitellakaan kuuntelevani oopperaa, mutta nyt voin ja niin teenkin, tosin Salome on edelleen boikottilistalla. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri tuli aikoinaan tutuksi, koska hyvä ystäväni soitti 2. viulua ko. orkesterissa. Olen hankkinut orkesterin levyttämän Bachin kantaatteja solistina Monica Groop. Musiikki on äärimmäisen kaunista.

Kuuntelen pääosin siis vanhempaa rock-musiikkia, mutta en ylenkato uudempaakaan vanhenevien rockmuusikoiden esittämänä. Viikonlopun uutisenahan vanhenevien rock-muusikoiden suuri nykysuosio oli Hesarissakin.

Musiikki on paljolti mielialakysymys. Joskus on mahdotonta ajatella kuuntelevansa jotain tiettyä artistia tai levyä. Rajumpaan hatutukseen auttaa silloin Metallica ja pienempinä annostuksina esim. Limp Bitzkit (tulikohan se nyt oikein). Oikeastaan vain erilaiset poikabändit yms. idolibändit jääneet satunnaisesta syystä väliin. Samoin on ollut fyysiojazzin laita, joka ei oikein herätä minussa reaktioita.

37
Famiglia Hallasmaa sai jälleen pitkästä aikaa kokea mamma Leenan uusia ulottuvuuksia kauhan varressa. Innoittajana toimi Creative Cooking sarjasta Italian passion and perfection kirja, jonka nyt päätin korkata valitsemalla ensialkuun ruokalajiksi helpohkon antipaston: parsaa, pecorino-juuston ja pancettan kera. Pääruokalajiksi olin kevään kunniaksi päättänyt valmistaa aitoja vietnamilaisia kevätkääryleitä – siis cross-cooking ja jälkiruuaksi kesää odotellessa mansikkapiirakkaa.

Puolison maatessa sairasvuoteella 40 asteen kuumeessa ja innostuksen vähetessä ajan hupenemiseen, totesin että perhe saakin nauttia pääruuaksi edellispäiväistä spagettia. Piiras oli jo valmis ja samoin kevätrullien täyte. Rullat valmistin loppuun tänään, mutta kukaan ei enää jaksanut niitä syödä uunimakkaran ja perunamuusin jälkeen.

Antipaston ainekset: nippu vihreää parsaa, pala kivikovaa pecorino-juustoa, ohuita pancetta-kinkkusiivuja, oliiviöljyä, sitruunamehua, mustapippuria ja merisuolaa. Juustoa leikatessani henkeäkin hennoimmiksi siivuiksi juniori laskeutui rappusia alas ja tiedusteli, oliko joku mahdollisesti oksentanut. Hajuun tottuu, ajattelin tarkemmin juustoa nuuhkaistuani. Onneksi sentään vahdin parsan kiehumista uskollisen lammaskoiran tavoin, se sentään oli hyvää. Kastikekin oli kovin vatsahapon aromia muistuttavaa.

Viikonlopun ruokalistan tarvikkeiden hankkiminen kävi täydestä kuntolenkistä, koska tarvittavia ainesosia ei tietenkään yhdestä kaupasta löytynyt. Anteeksi vain palstan mahdolliset saapasmaan uskolliset ystävät ja samoin signor Berlusconi; pecorinon olisin voinut korvata joskus jääkaapin perälle unohtuneella punakuorisella ja pancettaa olisi voinut sijaistaa kotimainen siivutettu pekoni.

38
Reino, oma vaikuttamisen urani valtuustossa on kestänyt hiukan yli vuoden. Kauanko itse olit valtuutettuna? Mikä oli saldosi siltä ajalta?

39
Eipä tarvitse kauaakaan odottaa, kun lääkäreiden kokonaismäärä alkaa laskemaan dramaattisesti, kun suuret ikäluokat tulevat eläkeikään. Koska lääkäreiksi kouluttautuvien määrää ei ole riittävästi sopeutettu tulevaan tarpeeseen nähden, tiedossa on romahdus ja potilaiden aseman entisestäänkin huononeminen.

Lääkäriliitto on kyllä, se täytyy tunnustaa, hyvin osannut hoitaa edunvalvontansa. Laman aikana moni lääkäritalokin keikahti nurin, ja lääkäreitä jäi työttömäksi tilapäisesti. Lääketieteelliseen tiedekuntaan sisäänottomäärät on pidetty jatkuvasti tarvetta pienemmällä tasolla. Ammattikunnan edustajia ei hakeudu syrjäseuduille, kun kysyntää on Etelä-Suomessakin ja palkkatason voi melkein sanella itse. Potilaiden asema ei korjaannu, mikäli rajoja ammattitaitoisille lääkäreille ei avata.

Voisinpa melkein esittää sellaisenkin ajatuksen, että lääkäripalveluiden kysyntä on kasvanut parin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana huomattavasti. Kynnys on madaltunut huomattavasti. Aiemmin ei otettu kovinkaan helposti yhteyttä lääkäriin, vaan kärsittiin vakaviakin sairauksia, ettei "turhaan" vaivattaisi lääkäriä.

Toisaalta lääkäreiden hoidettavaksi on annettu sellaisiakin tehtäviä, joita hyvin koulutetut sairaan- ja terveydenhoitajat voisivat tehdä. Tällaisia ovat lyhyiden sairaslomatodistuksien kirjoittaminen joko työntekijän tai hänen lapsensa sairastuessa. Käytänteet eri työnantajien välillä vaihtelevat.

40
Pentti peräänkuulutti allekirjoittaneen toimia kaupunkimme terveydenhuoltorakenteiden korjaamiseksi.

Viittaan vastauksessani ensiksi siihen, mitä monissa aiemmissa kirjoituksissani olen kirjoittanut yleensä valtuutettuna työskentelemisestä. Keinot ovat rivivaltuutetulla kovin rajalliset, vielä rajallisemmat ne ovat, mikäli ei toimi lautakunnassa, jonka toimialaan terveydenhuoltoasiat kuuluvat. Siispä keinot rajatuvat valtuustossa talousarvion käsittelyyn ja mahdollisiin lisämäärärahaesityksiin. Epävirallisella tasolla voi tietysti käyttää keinoina lobbausta eli vaikuttamisyrityksiä virkamiehiin sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan jäseniin. Edellisellä valtuustokaudella tein silloisessa oplan suomenkielisessä jaostossa esityksen, jossa päätettiin selvittää mahdollisuudet kehittää kouluterveydenhuoltoa yhdessä terveyslautakunnan kanssa.

Edellä mainitun paikallisen vaikuttamisen lisäksi on mainittava viestiminen valtakunnan tasolla. Asioita olen vienyt tiedoksi mm. valtiosihteeri  Savolaisen kautta peruspalveluministeri Hyssälälle. Siellä päässä ainakin tiedetään, mikä on hoitotakuun tilanne erityisesti ortopediassa Vaasan sairaanhoitopiirissä.

Mutta kuten edellisessä kirjoituksessani totesinkin, Pentti, kritiikkini kirjoituksesi suhteen kohdistui vain ja ainoastaan siihen, että annoit ymmärtää valtuutettujen käyttävän asemaansa väärin etuillakseen jonoissa esim. päivystysvastaanotossa.

Oman kannanottoni hoitotakuusta kirjoitin myös tällä blogilla sekä Pohjalaisen Puheenvuoropalstalla viime syksynä. Aloittamani aiheen Hoitotakuun toteutuminen poistin, koska se ei tuntunut aiheena lukijoita ja kirjoittajia kiinnostavan. Mutta liitänpä kirjoitukseni nyt tähän.

HOITOTAKUUN TOTEUTUMINEN  ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA

Hoidon  saatavuuden  turvaaminen eli hoitotakuu on  osa kansallista terveyshanketta ja  se astui voimaan 1.3.2005 koskien  kaikkia maassamme erikoissairaanhoitoa harjoittavia sairaanhoitopiirejä. Hoitotakuun  päämääränä  oli lisätä oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoisuutta ja läpinäkyvyyttä  hoitoon pääsemisessä. Hoitoon pääsyn tulee olla myös  alueellisesti tasa-arvoista.   Samalla sairaanhoidosta poistuivat erikoismaksuluokat. Hoitotakuun mukaan sairaanhoitopiirit käsittelevät lähetteet samoin  perustein tulivat ne sitten  yksityiseltä tai  julkiselta sektorilta.

Käytännössä  jokaisen potilaan  oli siis tarkoitus  voida rauhassa luottaa siihen, että hän tulee riittävän  ajoissa hoidetuksi, ilman että hänen tarvitsee jatkuvasti olla soittamassa eri tahoille peräämässä hänelle perustuslain takaamia oikeuksia.

Laki Potilaan  asemasta ja  oikeuksista  §3  pitää sisällään potilaan oikeuden hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon  ja siihen  liittyvään  kohteluun. Niinpä  lakiin onkin kirjattu enimmäisajat hoidon  tarpeen arvioimiselle ja hoitoon pääsemiselle, joita on  yksiselitteisesti  noudatettava. Samaisessa potilaslain pykälässä säädetään potilaan oikeudesta saada  hoitoa niiden voimavarojen rajoissa, jotka ovat terveydenhuollon käytettävissä, mikä ei suinkaan rajaa terveyden- ja sairaanhoidon järjestämisvelvollisuutta kulloinkin käytettävissä oleviin voimavaroihin vaan palveluiden saatavuuden perusteena tulee olla potilaan terveydentilan edellyttämä hoidon tarve. Hoitojonojen purkamista varten kaikki sairaanhoitopiirit saivat rahoitusta, myös oma sairaanhoitopiirimme.

Mikäli  sairaanhoitopiiri ei kykene järjestämään itse tutkimuksia  tai hoitoa itse hoitotakuun säätämissä maksimiajoissa,  on se velvoitettu hankkimaan kyseiset palvelut ostopalveluna muulta   palvelun tuottajalta. Näin on tapahduttava ilman, että potilaan asiakasmaksu  muuttuu.

Edellä mainitut kohdat koskevat siis  k i i r e e t ö n t ä sairaanhoitoa. Mitä sitten on  kiireellinen sairaanhoito: Kiireelliseksi sairaanhoidoksi katsotaan välitöntä  hoitoa tarvitsevat tapaukset tai muu kiireellinen hoito, joiden sairauden ja vamman laatu hoitamattomana olennaisesti pahenee tai aiheuttaa palautumattomia muutoksia lyhyen ajan kuluessa. Erikoissairaanhoidossa nämä potilaat  eivät kuulu kiireettömien potilaiden joukkoon. Hoitava lääkäri on tehnyt jo oman arvionsa potilaan sairauden kiireellisyydestä kirjoittaessaan lähetteen. Sitä ei voitane muuttaa asiaa tarkemmin tutkimatta!

Lisätietoa hoitotakuusta löytyy esimerkiksi internetistä sivuilta www.kunnat.net   sekä  www.stm.fi.

Leena  Hallasmaa, kaupunginvaltuutettu (Kesk.)

Pages: [1] 2 3