Vaasalaisia.info - keskustelut

Tuomikoski toimi tyhmästi ja ajattelemattomasti ei kenenkään kannata alkaa leikkimään poliisia. Tapaus osoittaa myös hyvin sen kuinka ei tiedetä reaalimaailmasta mitään , olisi kannattanut ensin selvittää asioiden kaikki puolet onko siis tuo oletettu perintä vailla totuuspohjaa sillä vastaavanlaisia perintä asioita hoidellaan noissa piireissä varmaan joka viikko. Nyt asioiden huonon hoidon vuoksi kärsijöiden määrä tuplaantui .

Huomasin, että törmäyksestäni pesäpallomailaan on keskusteltu tällä palstalla. Risto Helinille vastaukseksi, että kuulin sekä lyöjän (velanperijän) että piileskelijän (tuttuni ja väitetyn velallisen) näkemyksen asiasta. Nähdäkseni tärkeintä tässä tapauksessa ei ollut se, onko joku jollekin velkaa, vaan se, miten velkaa perittiin : nyrkein, nyrkkiraudalla, potkimalla ja rikkomalla tuoli säpäleiksi velalliseen. Kuulin jälkeenpäin, että hän oli käyttänyt muitakin menetelmiä toisiin velallisiinsa. Toivon hartaasti, että kaupunginvaltuutettu Helin on kanssani samaa mieltä siitä, että nämä eivät ole hyväksyttäviä velanperimismenettelyjä.

Tuplaantuminen tarkoitti sitä , että Tuomikoski omalla toiminallaan sai myös tutaa kipua ja varmaan kärsi myös aivan turhaan. Valitettavasti tälläiset lasketaan niin pieniksi teoiksi etteipä tekijä ole poliisin hoteissa vaan joutuu aikoinaan kuulusteluun asian johdosta ja on kotona tunnin sisällä siitä kun kuulustelut ovat alkaneet. Tuomikosken olisi tullut ymmärtää , että vauvoille puhutaan vauvojen kieltä ja kadulla on kadun kieli. Jos kiristämisestä ja väkivallasta olisi ollut näyttöä niin Tuomikosken ystävän olisi kuulunut tehdä itse tutkintapyyntö poliisille.

Ystäväni oli pelännyt tekijää niin kovasti ettei ollut uskaltanut mennä poliisille juuri Helinin mainitsemasta syystä - hän pelkäsi että kaveri vapautuu tunnin päästä ja tulee kostamaan. Tässä tapauksessa MINÄ tein rikosilmoituksen, jolloin tekijä pidätettiin. Pidätyksen jälkeen pelon ilmapiiri murtui : sain useammankin henkilön käymään lääkärissä ja todistamaan tekijää vastaan. Hän on ollut poliisin huostassa nyt viikon.

En koe kärsineeni turhaan. Tekijä joutuu vastaamaan teoistaan, ja ystäväni ei tarvitse enää piileskellä. Arvioin, että tekijällä oli pidätysvaiheessa menossa ns. moponkarkaamisvaihe : hän testasi omia rajojaan, kuinka pitkälle hän voi mennä väkivallan käytössä ilman rangaistusta, ja hän oli humaltunut vallastaan ja herättämästään pelon ilmapiiristä. Uskon että hän olisi saattanut pian tappaa jonkun, jollen olisi pysäyttänyt häntä - pari läheltä-piti-tapausta löytyi jo todistajanlausuntojen joukosta. Oli hänelle itselleen hyvä, että hänet pysäytettiin - en pidä miestä missään tapauksessa toivottomana, joten hänellä on nyt tilaisuus rauhoittua ja miettiä vielä kerran, miten aikoo viettää loppuelämänsä.

Quote from: Juha Tuomikoski on 08. 12. 2011 21:09

Mielestäni häviösi johtui siitä ettet edes yrittänyt löytää ratkaisua ongelmaan, pysäköinninvalvonta ei sitä ratkaise.

En tiedä, johtuiko vaalitappioni juuri pysäköinninvalvontakannastani. Minulla ei ole tietoa siitä, mistä kiinteistöistä minulle tuli ääniä ja mistä jäi tulematta ja millä perusteella. Itse olen ajatellut, että tappioni keskeisin syy oli puoluepoliittisuuteni. Sitten tulevat yksittäiset mielipiteet esim. pysäköinninvalvonnasta ja energiakysymyksistä.

Pikipruukin joulujuhla oli tänään, ja asukasvaalin tulos julkistettiin. Hallitukseen valittiin asukasjäseninä Esa Valtonen (Patteriniementie) ja Ritva-Hillevi Halme (Vasikanpolku). Minä ja Erika Airaksinen jäimme varasijoille. Esa oli näiden vaalien äänikuningas, muistaakseni 39 ääntä. Minä jäin pohjimmaiseksi 11 äänellä. Äänet eivät kerro meitä äänestäneiden henkilöiden määristä, vaan ne ovat laskennallisia - jokainen Pikipruukin kustannusyksikkö saa käyttöönsä yhden äänen alkavaa kymmentä asuntoa kohden, ja äänien käytöstä päättävät paikalliset asukaskokoukset tai asukastoimikunnat. Näissä vaaleissa äänestysaktiivisuus laski kahden vuoden takaisesta, mutta toisaalta ne kiinteistöt, jotka osallistuivat vaaliin, olivat aktiivisia ja tenttasivat ehdokkaita enemmän kuin 2009. Minä esimerkiksi menetin oman kiinteistöni äänet, koska kannatin pysäköinninvalvontaa.

Tunnelma on hieman sekava. Toisaalta harmittaa kun hävisi, toisaalta on helpottunut olo kun ei voittanut - aika iso työ- ja kokousmäärä tipahti pois harteilta. Fiiliksiä helpottaa se, että tunnen Esan hyvin ja voin luottaa, että se on asiallinen mies vaikka välillä onkin vähän äkkiväärä.    Ei sinne mitään huonoja tyyppejä valittu. Onnittelut Esalle ja Ritva-Hilleville, ja jaksamista hallitustyöhön!

 Suoraansanottuna risuttaa käydä suihkussa illalla ennen klo 22, kun kaikki muutkin naapurit ovat suihkussa/pesukoneet päällä tms. Ihan niinku joku pikkupoika pissis niskaan kun vedenpaine on mitä on.
 
Sen käytän vettä mitä tarvitsen, maksoi sitten erikseen tai on jo vuokrassa.

Ikävää, jos säästösuihkut ovat huonontaneet suihkussa käymisen iloa Niiskutilla. Itse en ole huomannut ongelmaa, ehkä siksi että olin käyttänyt säästösuihkuja jo aikaisemmin ja tottunut niihin.

En ole putkimies, mutta käsittääkseni säästösuihku ei vähennä veden painetta, vain sen määrää.

Mitä ovat nämä vedenkulutukseen tehdyt säästötoimet Pikipruukin kiinteistöissä.

Huomasin vasta nyt Galan kysymyksen. Pikipruukissa on otettu käyttöön säästösuihkut ja pienennetty vedenpainetta kiinteistön omassa jakeluverkostossa. Näillä teknisillä keinoilla on saatu aikaan vedenkulutuksen lasku ilman että useimmat asukkaat kokevat "elintasonsa pudonneen" (tosin poikkeuksiakin on).

 En tiedä, onko teknisten säästöjen tie kuljettu loppuun. Siitä olen vakuuttunut, että kulutusperusteisella vesimaksulla on mahdollista saada lisäsäästöjä. Kun ihmiset alkavat tarkkailla vedenkulutustaan, he huomaavat monia toimintoja, joissa vettä lasketaan tarpeettoman paljon. Eli tässäkin tapauksessa kulutus laskee mutta "elintaso" ei.

Pikipruukin asukkailla on nyt mahdollisuus valita hallitukseen edustaja joka työskentelee 100% asukkaiden eteen.Mies jolla on osaamista, mahdollisuuksia ja halua viedä asioita eteenpäin.

Esa Valtonen

Olen oikeasti iloinen, että varamieheni ja "kilpailijani" Esa lähti taas ehdolle Pikipruukin hallitukseen. Mielelläni mollaisin häntä ja väittäisin että kaveri vain kerskailee, mutta kyllä hän on ihan oikeasti hyvä. Ja hienoa että Esalla on uskoa vaikutusmahdollisuuksiinsa Pikipruukissa - aina ei näin ole ollut.

Esa kannattaa "yhden laskun" politiikkaa, eli samassa laskussa ovat vuokra, vesi, lämpö ja kiinteistönhuolto. Periaatteessa tykkään tästä systeemistä, se tekee elämän helpoksi. Mutta se johtaa myös tuhlaavaisuuteen : miksi säästäisin lämmityksessä tai vedenkulutuksessa, kun laskuni jaetaan joka tapauksessa naapurien kesken? Kuulin eräästä kiinteistöyhtiöstä, että siellä oli joissakin taloissa energialuokitus A, joissakin D. Kun eron syytä ruvettiin selvittämään, niin oleellisin tekijä oli se, että D-luokan talossa energiamaksut oli "sosialisoitu", kun taas A-luokan talossa jokainen maksoi itse oman kulutuksensa. Energialuokituksethan perustuvat tosiasialliseen kulutukseen.

Maalämpö ei ole automaattisesti kaikkein edullisin vaihtoehto. Asia pitää laskea tapauskohtaisesti. Yllättävän monessa tapauksessa se on kilpailukykyinen, myös isoissa kiinteistöissä.

Tässä se tuli mitä olen kysellyt:


Voisko Tuomikoski avautua näistä ulkomaan koulutustilaisuuksista.

Koska?
Missä?

Pahoittelen ja jätän avautumatta.

AD kysyi (en saa näitä violetteja sitaattilaatikoita toimimaan) :
"No kuinkahan ratkaisisit asian kun et pidä yksinkertaista vaihtoehtoani vuoropysäköinnistä hyvänä ratkaisuna?
Katu ei olennaisesti kapenisi, ihmisille jäisi enemmän tilaa piha-alueille.
Vastaus autojen poistoon sekä joukkoliiikenteen/ruumisvoiman käyttöön ei ole mielestäni edes kirjoittamisen arvoinen vastaus."

Vastasin tosiaankin aikaisemmin AD:lle, että en pidä kadunvartta hyvänä ratkaisuna parkkiongelmalle. Vastaukseni jäi vähän epätäsmälliseksi : tarkoitus oli sanoa, että se ei ole hyvä ratkaisu Piirikadulla, ei ainakaan sen yläpäässä. Se aiheuttaisi minun arvioni mukaan pahoja vaaratilanteita. Jossain muualla se saattaa olla ihan toimiva ratkaisu.


Piirikatu 5-11:ssä oikea ratkaisu on mielestäni saada lisää vieraspaikkoja kiinteistön alueelta, JOS nykyiset osoittautuvat riittämättömiksi (toistaiseksi on ollut tyhjiä vieraspaikkoja joka ilta).

Kannatan todellakin joukkoliikenteen voimakasta kehittämistä Vaasassa. Se on mielestäni hyvinkin kirjoittamisen arvoinen asia, ja olen kirjoittanutkin siitä moneen paikkaan, mm. Pohjalaiseen. Vaasan julkinen liikenne ei toimi, koska vuoroja on niin vähän, että ihmiset eivät voi luottaa busseihin, vaan heidän on pakko hankkia perheeseen 1-3 autoa ja käyttää iltansa teinien roudaamiseen sellaisiin harrastuksiin, joihin nämä voisivat aivan hyvin mennä bussillakin, jos busseja vain kulkisi.

Onko totta, että edes Pikipruukin asukkaalle ei ole maksutonta paikkaa?

Onko totta, että jos maksulliset paikat on varattu niin Pikipruukin pihassa ei ole minkäänlaista parkkipaikkaa?

Tuli puheeksi, että kymmenen auton sijaan siellä ajaa nyt vain yksi auto joten se on turvallisempaa.

Tuliko kukaan ajatelleeksi, että tämä yksi auto ajaa ajaakseen kymmenen auton edestä koska ne muut autot ajoivat pysähtyäkseen ja saattoivat lojua.  Lojuva auto ei aiheuta vaaraa ellei liiku.

Kaikkiin Pikipruukin pysäköintipaikkoihin saa pysäköidä maksutta, JOS ne eivät ole toisen asukkaan varaamia (eli maksamia). Maksaminen on siis vapaaehtoista, mutta maksajilla on etuoikeus paikkoihin. Kun pysäköintipaikoista on niukkuutta, tilanne johtaa siihen, että käytännössä kaikki autokatospaikat ovat varattuja. Esimerkiksi Piirikatu 5-11:ssä on 61 autokatospaikkaa, lähes kaikki varattuja, sekä 13 vieraspaikkaa, joita ei voi varata.

On totta, että paikallaan oleva auto ei aiheuta vaaraa (ainoastaan häiriötä). Mutta päästäkseen lojumaan keskelle pihaa sen täytyy ensin ajaa sinne. Kiinteistömme ongelmana on ollut nimenomaan tämä alinomainen trafiikki pihojen perälle ja sieltä pois. Pysäköinninvalvonnan myötä tämä trafiikki on vähentynyt voimakkaasti. Pihoillamme on nykyisin rauhallisempaa, viihtyisämpää ja turvallisempaa. Asun itse kahden vilkkaimman ajoreitin risteyksessä, joten huomaan muutoksen erityisen selvästi.

 

Marginaalissa on kuitenkin paljon asioita, joista kansalaisten on  pakko saada tietää. 

Yksi on tietysti palkintomatkat ja ns. koulutusmatkat.  Toinen on vaikkapa Pikiruukin käyttämät aliihankkijat.  Kilpailutetaanko niitä koskaan vai perustuvatko ne tuttavuus, ystävyy ja sukulaisuussuhteisin tai erilaisiin hyötysuhteisiin  jne.  Mm. näihin moni haluaa oikeata tietoa.

Pikipruukki kilpailuttaa esim. kaikki kiinteistönhuoltoyhtiönsä. Kiinteistönhuoltosopimuksia tehdään normaalilla tarjousmenettelyllä, eli niiden firmojen kanssa, jotka tarjoavat pyydettyä palvelua Pikipruukin kannalta järkevään hintaan.
Kiinteistönhuollon laatu on vaihdellut voimakkaasti, ja ne ovat yleinen valitusten aihe. Pikipruukissa selvitetään, mitä voidaan tehdä alihankkijoiden laadun parantamiseksi.

Olen ollut Pikipruukin hallituksessa asukasedustajana kaksi vuotta 2010-2011. Nyt olen ehdolla uudelleen kaudelle 2012-13. Tämä kirjoitus on toisaalta tilitys kuluneelta kaksivuotiskaudelta, toisaalta vaalimainos.
 
Olen asunut viisihenkisen perheeni kanssa Pikipruukilla viisi vuotta. Pikipruukki oli helppo valinta : kerroimme millaisen asunnon ja missä haluamme, ja kahden viikon kuluttua saimme valita kahdesta vaihtoehdosta Piirikatu 5-11:ssä Melaniemellä. En edelleenkään kadu silloista valintaamme.
 
Vuonna 2007 minulle nakitettiin Piirikatu 5-11:n asukaskokouksessa asukastoimikunnan puheenjohtajan homma. Vuonna 2009 asetuin ehdolle yhtiön hallitukseen. Yllättäen tulin valituksi toiseksi suurimmalla äänimäärällä. Valintani salaisuus oli vaalimainos, jossa lupasin ponnistella vuokrankorotuksia vastaan kahdella tavalla : yrittämällä saada tyhjien asuntojen osuutta vähenemään ja siirtää yhtiötä kalliista energiasta halvempaan.
 
Pikipruukin hallituksen kokouksissa on paikalla toimitusjohtaja Birgit Mäkinen sekä seitsemän hallituksen jäsentä - heistä viisi on poliittisten puolueiden asettamia, kaksi asukkaiden valitsemia. Minulla on yksi seitsemäsosa äänistä, kun päätetään esim. vuokrankorotuksista.

Pikipruukki on parinkymmenen miljoonan euron liikevaihdon firma. Se omistaa 2800 asuntoa, joissa asuu vajaa 10% vaasalaisista.
 
Osakeyhtiön hallituksen jäsentä sitoo vaitiolovelvollisuus. En voi esimerkiksi kertoa, paljonko Pikipruukin hallituksen jäsenille maksetaan kokouspalkkioita. Henkilökohtaisesti päädyin siihen ratkaisuun, että otan kokouspalkkioista kolmasosan omaan käyttööni. Toinen kolmasosa on mennyt verottajalle ja kolmas lahjoituksiin (eri vihreät yhdistykset, UNICEF, Amnesty jne.).
 
Pikipruukin jäsenille tarjotaan myös koulutustilaisuuksia koti- ja ulkomailla. En ole osallistunut niihin.Esteinäni ovat olleet perhe, työ ja muu yhdistystoiminta. Tietojani olen kasvattanut niin, että olen häirinnyt kokousten kulkua ns. tyhmillä kysymyksillä. Siltikin lain ja talouden tietämyksessäni on pahoja aukkoja.
 
Hallitustyö on vienyt paljon aikaa ja energiaa. Tästä syystä epäröin, ennen kuin päätin asettua ehdolle uudelleen. Motiivini oli lähinnä se, että uudella asukasedustajalla menee käytännössä ensimmäinen vuosi pelkästään asioihin perehtymiseen - ensimmäisen vuoden aikana en pystynyt vaikuttamaan käytännössä ainoaankaan päätökseen. Ajattelin, että nyt kun olen vähän perehtynyt hommiin, minun on oltava käytettävissä ainakin toinen kaksivuotiskausi.
 
Vuosina 2010-11, kun olen ollut hallituksessa, vuokrat ovat pysyneet käytännössä ennallaan. Vuokrat ovat nousseet siellä, missä asunnot ovat täynnä, ja pysyneet ennallaan tai laskeneet siellä, missä niitä on paljon tyhjillään. Vuokratasoon on vaikuttanut eniten se, että asuntoja jäi paljon tyhjilleen juuri näinä vuosina.

Tässä tilanteessa Pikipruukin hallitus on noudattanut yksimielisesti pienten tai olemattomien korotusten linjaa. Laskettiin, että parempi täydet asunnot maltillisella vuokralla kuin tyhjät kovalla vuokralla, jota kukaan ei maksa. Linjanveto toimi : vuoden 2011 aikana Pikipruukille alkoi virrata vuokralaisia. Käyttöaste on nyt parempi kuin vuosiin - itse asiassa meitä uhkaa tilanne, että Pikipruukilta loppuvat pian vapaat asunnot.
 
Nyt kun Vaasassa ollaan lähellä vuokra-asuntopulaa, Pikipruukilla on periaatteessa mahdollisuus korottaa vuokria. Yhtiöllä ei sinänsä ole välitöntä rahantarvetta - nykyvuokrilla pystytään kattamaan juoksevat menot ensi vuonnakin, vaikka energian hinnat nousevatkin. Yhtiöllä on myös rahaa jemmassa, nimellä asuintalovaraus. Vuoden 2010 toimintakertomuksen mukaan asuintalovarausta kertyi yhteensä 4,9 miljoonaa euroa vuosina 2009-10. Sen verran siis jäi kahden vuoden vuokrarahoista yli, kun menot oli vähennetty. Summa voi kuulostaa suurelta, mutta isossa firmassa on kyllä isot menotkin.
 
Asuintalovaraus pitää käyttää lain mukaan asuntojen korjauksiin. Peruskorjausten suma on Pikipruukissa luvassa joskus vuoden 2020 tienoilla - paljon vanhoja asuntoja tulee peruskorjausikään. Asuintalovarauksen kasvattaminen on sikäli aiheellista tulevaisuuteen varautumista. Kysymys kuuluu kuitenkin : kuinka suurella summalla meidän varautua tulevaan - eli kuinka paljon asukkaiden pitää sietää ylimääräistä vuokrissaan? Olen vaatinut hallituksessa arviota tulevaisuuden remonttitarpeista vähintään vuoteen 2020 saakka. Tarvitsemme tällaista laskelmaa, ettei vuokria vain korotettaisi summamutikassa. Tavoitteeni on, että voisimme jatkaa maltillisten korotusten linjalla. Nollakorotukset eivät ole pitkällä aikavälillä realistisia, kun esim. energianhinnat nousevat joka vuosi.
 
Pikipruukki on sitoutunut alentamaan sähkön ja lämmön kulutustaan 7% vuosina 2009-16. Tavoite on mielestäni melko vaatimaton, eikä senkään saavuttaminen ole täysin varmaa.

Energiantuhlaus johtuu osittain vanhoista taloista ja huonoista teknisistä tai rakenneratkaisuista. Osittain se johtuu siitä, että asukkaat suhtautuvat leväperäisesti energiansäästöön. Pikipruukin asukkaat maksavat lämmityksensä kiinteänä maksuna, osana vuokraa. Energiaa tuhlaavat ja säästävät perheet maksavat saman summan, eli käytännössä energiansäästäjät rahoittavat tuhlarien tuhlausta. Olen esittänyt pari kertaa, että taloihin laitettaisiin asuntokohtaiset veden- ja lämmönkulutusmittarit - silloin jokainen maksaisi vain siitä minkä kuluttaa. Tämä järjestelmä johtaisi erittäin todennäköisesti siihen, että kaikkien energiakulut laskisivat, kun ihmiset alkaisivat tarkkailla turhaa kulutustaan. Ehdotukseni on toistaiseksi tyrmätty sillä perusteella, että vuokralaiset ovat tottuneet maksamaan kaikki asumiskulut yhtenä summana.
 
Olen myös puhunut maalämmön puolesta. Yhtiössä pidettiin maalämpöä aluksi kalliina, mutta sain hallituksen vakuuttumaan, että se on kallista vain lyhyellä aikavälillä - vajaassa vuosikymmenessä maalämpöinvestoinnit maksavat itsensä takaisin ja tuottavat sen jälkeen erittäin halpaa energiaa. Pikipruukki tulee lähivuosina satsaamaan runsaasti maalämpöön.
 
Parin hallituksessaolovuoteni aikana Pikipruukki on ostanut useita kokonaisia kerrostaloja tai taloyhtiöitä. Tätä kautta Vaasaan ollaan tuomassa lisää vuokra-asuntoja - muuttamalla muita asumismuotoja vuokra-asunnoiksi, muuttamalla toimistotiloja asuintiloiksi ja rakentamalla uutta. Investoinnit maksetaan velkarahalla, ja pääsääntönä on että jokainen kiinteistö vastaa itse omista kuluistaan. Pikipruukin vanhat asukkaat eivät siis joudu uusien hankkeiden maksumiehiksi.

Olen kannattanut näitä hankkeita, koska pelkään, että Vaasa on ajautumassa kohti vuokra-asuntopulaa. Yksiöistä ja kaksioista on pulaa jo nyt. En pidä vuokra-asuntopulasta, koska se johtaa raakaan köyhien kyykyttämiseen - mistä minulla on erittäin paljon omakohtaisia kokemuksia nuoruudestani. Siksi kannatan ripeää asuntokannan kasvatusohjelmaa, ja nimenomaan yksiöissä ja kaksioissa. Tosin Pikipruukki ei voi yksin ratkaista Vaasan asuntotilannetta, vaikka iso firma onkin.
 
Olen myös ollut mukana päättämässä pysäköinninvalvonnan käyttöönotosta Pikipruukilla. Kannatan sitä, koska haluan pitää autot ja lapset erillään toisistaan.

Olen puoluekannaltani ja jäsenkirjaltani vihreä, Vaasanseudun vihreät ry:n puheenjohtaja. Olen ollut vihreiden ehdokkaana parissa vaaleissa, ja harkitsen ehdolle asettumista myös vuoden 2012 kuntavaaleissa. Pikipruukin hallitukseen pyrin kuitenkin asukkaiden, en vihreiden edustajaksi.

Puhumattakaan siitä että jos olisin työtön gerbyssä ja passitettais kurssille niin ennemmin ottaisin karenssin ku alkaisin aamuvarhain takkuaan noilla busseilla.

Terve Niiskutti. Olen itse aikaisemmin "kurssittanut" työttömiä Runsorissa seitsemän vuoden ajan. Panin merkille, että gerbyläisiä työttömiä näkyi VAKK:n ohjauksissa tosi vähän. En usko sen johtuvan siitä, että Gerbyssä olisi NIIN paljon pienempi työttömyys tai siitä, että niille on siellä päässä kilpaileva aikuiskoulutuskeskus. Syy on se, että bussiyhteyksien takia gerbyyläiset työttömät päättivät jäädä mieluummin kotiin. Mikä sinänsä oli vahinko - meidän Työpolku-projektimme sai 2004-07 työllistettyä aika ison määrän ihmisiä, jopa gerbyyläisiäkin.

Muuta Äippä Gerbyseen ni ei tarvi pelätä näkevänsä tai kuulevansa linja autoja.

Tervehdys Eklu, ja Professionaali myös. Vaasan linja-autoverkko on törkeän huonossa kunnossa, niin huonossa ettei se ole saatavissa hyväkuntoiseksi kerralla vaan vähittäin. Mielestäni toimiva Gerby-Runsor-yhteys olisi yksi kiireisimpiä asioita. Gerby on Vaasan suurimpia asuinalueita ja Runsor Vaasan suurimpia työpaikkakeskittymiä. Ykkönen vie MELKEIN Runsoriin asti, mutta melkoiseen puolentoista tunnin sigtseeingiin saa siinä varautua.
Minulla on myös tuttujen puheista muistikuva, että Gerbystä olisi suorempikin yhteys Runsoriin, mutta ainakaan Vaasan kaupungin tarjoamista linkeistä sitä yhteyttä ei löydy. Lieneekö enää olemassa? Muistaakseni ihmiset valittivat että silläkin yhteydellä myöhästyi töistä.

Etelä-Pohjanmaan Voima suunnittelee Raippaluotoon 45 tuulivoimalan yksikköä. Lukisin mielelläni, miten vihreät suhtautuvat siihen, että Merenkurkun maailmanperintöalueen ympäristöä ja maisemaa hallitsisivat valkoiset tuulivoimajättiläiset.

Olen itse vihreä ja vieläpä kuntavaaliehdokas, ja olen miettinyt samaa kysymystä jonka Jarto esitti. Ainakaan Vaasan seudun vihreillä ei ole yksilöityä kannanottoa Raippaluodon tuulivoimapuistoon. (Korjatkaa jos olen väärässä!) Seuraava kannanotto on siis minun henkilökohtaiseni : KANNATAN VAROVAISESTI JA HIEMAN EPÄRÖIDEN TUULIVOIMAPUISTON RAKENTAMISTA RAIPPALUOTOON. Alla perustelu kannanotolleni :

Tuulivoimapuiston sijoittamista vastaan puhuu se, että alue on kaunis, eivätkä tuulivoimalat sovi sinne esteettisesti. Merikotkille aiheutuvista vahingoista en osaa sanoa mitään kun tunnen asiaa huonosti.

Muut seikat puhuvatkin sitten tuulivoiman sijoittamisen puolesta :

1. Tuulivoima on puhdasta ja nopeasti kehittyvää energiaa, joka toimii parhaiten merellisessä ympäristössä.

2. Jos tuulivoimaa ei rakenneta, ilmastonmuutos kiihtyy, mikä aiheuttaa merenpinnan nousua. Coloradon yliopiston tutkimuksen mukaan (HS 8.9.2008) ilmastonmuutos nostaa merenpintaa tällä vuosisadalla 80 - 200 cm. Lievimmän vaihtoehdon mukaan siis maankohoaminen kumoutuu käytännössä kokonaan. Rankimman vaihtoehdon mukaan Merenkurkun maailmanperintöalue peittyy kokonaan veden alle. Siitä aiheutuva esteettinen haitta on mielestäni suurempi kuin pari tuulimyllypuistoa.

Coloradon yliopiston tulokset ovat radikaalimpia kuin ilmastonmuutosasioiden ylimmän auktoriteetin, Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n (60 cm vuoteen 2100 mennessä). IPCC on toistuvasti osoittautunut liian varovaiseksi ennusteissaan ja joutunut korjaamaan niitä jatkuvasti ylöspäin. Tämä johtuu siitä, että se reagoi byrokraattisen hitaasti uuteen tietoon, jotka tällä hetkellä tuovat esille koko ajan uusia huonoja uutisia ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Coloradon yliopiston ja IPCC:n ennusteiden ainoa ero on aikataulussa. Nämä tahot ovat sinänsä yksimielisiä siitä, että jollei ilmastonmuutosta pysäytetä, koko planeettamme kaikki jäätiköt ennen pitkää sulavat ja merenpinta nousee en muista miten monta metriä. Kuitenkin riittävästi, että Vaasan kaupungintalo peittyy kattoa myöten. ja merenkurkun maailmanperintöalue siinä sivussa.

Tuulivoima ei yksinään riitä torjumaan ilmastonmuutoksen uhkaa mutta toisaalta se on välttämätön osatekijä tämän uhkan torjumisessa. Muut osatekijät ovat joko potentiaaliselta kapasiteetiltaan liian vähäisiä (esim. ydinvoima, vesivoima, puu) tai vielä kalliita ainakin Suomen oloissa (aurinko). Tuulivoiman ohella vain maalämpö on sellainen ilmastoneutraali energiamuoto, joka on käytännössä rajaton ja hinnaltaan kilpailukykyinen.

En ole lyönyt kantaani Raippaluodon tuulivoimaloihin sataprosenttisesti lukkoon. Jos pystytään osoittamaan Vaasan seudulta parempi realistinen sijoituspaikka tuulivoimalle, asetun kyllä kannattamaan sitä.

Kävin tässä heinäkuussa perheen kanssa bussilla Baltiassa. Uskomatonta miten hyvin julkinen liikenne toimi! Kaupungista toiseen meni busseja arkipäivisin tunnin tai korkeintaan kahden välein. Numeroidut paikat täyttyivät melkein kokonaan mutta olivat sen verran väljästi sijoitettuja ettei tullut ahtaan paikan kammoa. Hinnat olivat kohtuullisia, ilmastointi pelasi eivätkä kusi, viina tai valkosipuli haisseet. Tosin kaukolinjabussit kulkivat toisinaan hitaanlaisesti (esim. 200 km:n matkaa yli kolme tuntia).

Paikallisliikennettä tuli tutkittua Liepajan kaupungissa, joka on kooltaan vähän Vaasaa isompi, reilut 80 000 henkeä. Reitillä eteläiset kaupunginosat -keskusta - rautatieasema - pohjoinen teollisuusalue oli kaksikaistainen raitiovaunurata jolla ratikoita kulki molempiin suuntiin 5-10 minuutin välein aamusta iltaan. Niissä oli väljää, mistä päätellen kaupunki sponsasi niitä raskaasti. Lisäksi busseja kulki etäisimpiin lähiöihin. Fillarimatkallani bongasin etäisimmän kerrostalolähiön päätepysäkiltä yhdellä kertaa kolme bussia. Tämä siis arkisena iltapäivänä.

Tämä sai minut uskomaan, että toimiva paikallisliikenne on mahdollista saada toimimaan myös Vaasan kokoisessa kaupungissa. Keskeistä olisi varmaan saada kunnon runkolinja aiemmin ehdotettua Gerby - Vanha vaasa-reittiä pitkin. Bussi tulisi tod.näk. halvemmaksi kuin ratikka, siitä voi paremmin haaroa sivureittejä.

Vaasan keskeisin ongelma ei mielestäni ole väentiheys, vaan yksityisautoilua suosivat asenteet. Suuri osa aikuisväestöstä pitää bussiin astumista täydellisen vieraana ajatuksena ja ehkä jonkinlaisena luuseriuden merkkinä. Syynä ei ole pelkästään Vaasan heikko bussitiheys - samat ihmiset eivät kokemukseni mukaan osaa käyttää busseja suurkaupungeissakaan. Kyse on siitä, etteivät he OSAA.
Bussiliikenteen jaloilleen nostamiseen ei riitä hyvä reittien suunnittelu eikä kaupungin sponsorointi - tarvitaan asennemuokkauskampanjaa, jotta työikäiset suostuisivat käyttämään bussia. Tosin bussiverkoston tässä tilassa asennemuokkauskampanja olisi täydellisen toivoton yritys, joten hyvistä reiteistä se olisi aloitettava.