Vaasalaisia.info - keskustelut

Kuka mahtaa olla tuo ulkopuolinen taho, joka on tutkinut matkapäiväkirjojen väärennöksiä?  Kylläkai kuntalaisten pitää saada virallinen tieto.  Ihmettelen suuresti, miksi Pohjalainen ei ole kertonut asiasta. 

Vai nko kysymyksessä otaas vain HUHU?

No, onko Vaasassa koskaan ollut tällaista vapautta sanoa ja kirjoittaa asioista?.
Asialle täytyy tehdä pikaisesti jotain!

Eikö tuo taulu sijaitse ns. Hallinkujan alkupäässä Vaasanpuistikon vieressä?  Taulu on melko pieni ja huomaamaton ja se oli pitkään rikki.  Se korjattiin joskus syyskuun alussa.  Nykyistä kuntoa en tiedä.

Siinä olen samaa mieltä että se voisi olla näkyvämmällä paikalla ja se voisi sisältää muutakin informaatiota.

Onko siis joku nauttinaut Vaasa viiniä tai Vaasa kahvia?  Miltä maistuu?

Minäkin olen pääsääntöisesti uskonut että asiat on täällä hyvässä hoidossa ja että meillä on rehelliset ja kaupunkilaisten parasta ajattelevat edusnaiset- ja miehet.  Nyt kaiken lukemani jälkeen alan epäillä että joukossa on myös omaneduntavoittelijoita ja veijareita.

Ei pidä vajota pessimismiin, Reino. 

Onhan meillä tori, jonka kivetys voi aiheuttaa ainakin korkokengillä kulkevälle nilkan nyrjähtämisen, aivan keskustassa Anttilan talon kyljessä lastataanja puretaan kuormia keskellä kaupunkia, ns. Centrumin parkkipaikn takana on taloröttelöitä. joista kauhuleffojen tekijäöt olisivat haltioisaaan, kaupungin sisääntuloväylien reunukset ovat surkeata pöheikköä - voi - Vaasasta löytyy paljon sellaista joka sopii hyvin proletaariselle sielulle.

Olen kuuullut jopa muutaman sanovan, että "Tämähän on kuin neukuissa ennen!".

Tuntuu siltä että valtuutettu Aimo Pukkila ärsyttää joitakuita foorumiin rekisteröityneitä.  Se on aivan turhaa.  Kaavoitusasioiden jouduttaminen on kaikkien yhteinen etu.  Yleensähän näkyvät ja kovaääniset ärsyttävät mutta he saavat myös jotain aikaan.

Minua ärsyttää eniten valtuustossa ne äänestysautomaatit, joilla ei ole koskaan mitään sanottavaa ja omaa mielipidettä mistään asiasta.  Heitä on jokaisessa puolueryhmässä.  Keskitytään nyt tässä ketjussa itse asiaan eli siihen millaisen kaupungin me itsellemme haluamme ja miten tätä pyrkimystä voi edistää.

Kaihoten muistelen aikaa, jolloin Vaasasakin oli paljon pienleipomoita ja makkaratehtaila, limsatehtaita ja aikaa jolloin Vaasassa tehtiin omaa jäätelöä sekä Valiolla että Milkalla.

Tuotteet olivat parempi ja saattoivat olla jopa halvempia.

Onko olemassa kevyempiä vaihtoehtoja?  Tarkoitan jonkinlaisia "kasvihuoneita".  Siis periaatteessa siirettäviä ratkaisuja, jotka antaisivat tuulensuojaa niin kauppiaille kuin asiakkaille.  Onko kukaan ottanut asiaa vakavasti?  Luulisi että joku valmistaja olisi valmis demoamaan uusia ratkaisuja?

Tapasain viikolla helsinkiläisiä valtionhallinnon päättäjiä ja lounaalla esitetty kysymys jysähti suoraan munaskuihin:

"Kuinka te pärjäätte siellä Vaasassa ruotsalaisten kanssa?", kysyi vasemmalla puolella istuva.  Oikealla puolella istuva kertoi oman kokemuksensa Vaasasta, joka liittyi huonoon palveluun suomen kielellä.

Varsinaisesti kysyjä tarkoitti Pohjanmaan Liittoa, joka hänen mielestää edusti, no, jos ei nyt aivan taantumuksellista, niin patavanhoillista ajattelua nyt kuitenkin.

Selitä nyt siinä että kaksikielisyys on rikkautta ja nostaa elämänlaatua ja auttaa ajatelemaan kirkaammin kun seuraavassa lauseessa kuulet huulen Vaasan ja Mustasaaren kuntaliitoksesta.

Kävin tänään keakustassa ja jäin Hovioikedenpuistikolla suustani kiinni tutun vaasalaisen kanssa.  Tämä tiesi kertoa, että puistikolle tulee jännittävä ratakaisu kun aikaisempaa monttua (miksi sitä taloa nimittäisi - Cafe Augustin talo?)  levennetään tuntuvasti ja monttuun rakennetaan loivasti laskevat portaat.  Näin aikaisemmin montussa olevat liikkeet saavat runsaasti ulkotilaa myyyntitarkoituksiin.

Eli ensi kesä tulee Hovipuistikolla olemaan aivan erilainen kuin koskaan ennen.  Hovipuistikon kiinnostavuutta tulee lisäämään isokokoinen patsas ja ilmeisesti kolme suojaisaa penkkialuetta.  Voisiko vielä ajatella, että kaupunki antaisi torikauppiaille oikeuden myydä hoviskalla?  Näin saataisiin sinne lisää eloa.

Makkarasta maukasta

Lupasin itselleni, että en pitkään aikaan syö makkaraa, mutta toisin kävi.  Tuli  hiukan kiirettä ja halusin päästrä syömisestä helpolla.  Näin siinä kävi.  Jääkaapissa oli Atrian herkkulenkkiä.  Katkaisin siitä noin kahden grillimakkaran pituisen pätkän, otin kuoren pois ja tein makkaraan muutaman poikkivillon.

Sivelin makkaran sinapilla.  Sinappia tuli melko paksusti.  Hiukan samaan tapaan kuin Juicen Sika-laulussa. "Sinappihuntu.."  Sinapin päälle ripottelin korppujauhetta.  Vielä laitoin pystyviiltokohtiin polarjuustoa melko paksut viipaleet ja koko makkaran peittelin hellästi edanviipaleilla, joita tuli - vähintäänkin kahteen kerrokseen.

Sitten makkara uuniin vanhassa ja hyvin palvellessä valurautaisessa paistinpannussa.  Pannun pohjalle laitoin pienen määrän ruokaöljyä ja voita.  Kumpaakin arviolta yhtä paljon.  Sitten panu vain esilämmitetyyn uuniin.  Uunipellille paistinpannun viereen laitoin teräsastian. mihin olin laittanut kraanasta niin kuumaa vettä kuin sieltä tulee.  Tällä varmistin sen, että juusto ei pala koppuraksi.

Ateriaan kuului tietysti myös pari keitettyä perunaa, keittovihannessekoitus, tomaatinlohkoja ja muutama viipale suolakurkkua.  Kastikkeen tein nopeasti ruskesta Maizenasta, puolikkaasta kuutiosta lihalientä, maustepippuarista, valkosipulijauheesta ja pariata pruuttauksesta tomaatiketsuppia ja tulista sinappia.

Kun makkara oli kypsä ripottelin juuston pinnalle hiukan paprikajauhetta.  Nälkäiselle miehelle ateria maistui.  En tiedä olisiko maistunut muille.

Meitä kotikokkeja on moneksi

Leena on selvästi kulinaristi ja kotikokki. Niin minäkin.  Ainakin lapset ovat sitä mieltä.  Teen etätyötä pc:n ääressä kun lapset ovat koulussa ja vaimo töissä.  Olen ottanut itselleni rutiinin että keskeytän työni ja teen jotain "hyvää" itselleni.  Yritän päästä eroon tyyypillisestä suomalaisen miehen paistettua makkaraa ja paistinperunoita linjasta.  Ruutiinini on että ruoan laittaminen ja syöminen ei saa viedä tuntia pidenpää.

Tänään yhdenmiaehen ateriani oli seuraava:


3 keitettyä perunaa
8  böcklinkiä
Kermaviilikastike, johon tillisilppua ja hieman ketsuppia ja sinappia.
Rukiista leipää (Reissumies) päälle aitoa voita ja juomaksi piimää.

Jälkiruoaksi nautin kaksi kotimaista omenaa.

Minusta lopputulos oli hyvinkin kulinaristinen.

Mieli vaihtuu iän mukana

Minulla ei ole minkäänlaista musiikillista koulutusta.  Olen musiikin kuluttaja, kuuntelija.  Ensimmäiset musiikkielämykseni sain kun kuuntelin lapsuudenkodissani radiosta "Lauantain toivottuja".  Ensimmäisen grammarin sain 7-vuotiina.  Siitä alkoi pitkä iskelmamusiikin vaihe elämässäni.

Jossakin vaiheessa kyllästyi täydellisesti iskelmämusiikin ennakoitavuuteen ja tylsään toistoon ja ryhtyin kuuntelemaan ja keräämään jazzia.  Tämä vaihe on edelleen päällä, joskin vaimentumaan päin-

Siinä neljänkympin kieppeissä kiinnostui ns. klassisesta musiikista - lähinnä kamarimusiikista ja erityisesti barokkimusiikista.  Suuret sinfoniset teokset eivät vieläkään jaksa kiinnostaa mutta kyllä kaikki "solo-esityksistä oktetteihin"  eli siis pieneimuoisempi klassinen musiikki.

 Vielä täytyy tunnustaa, ett kuuntelen ns. "kevyttä klassista".  Kuulun niihin todellisten asiantuntijoiden halveksumiin musiikinystäviin, jotka ensimmäisena kuuntelevat sen kauniin adagion ja hitaan largon ja sitten vasta loput.

Minulle musiikki on jokapäiväistä elämää.  Kuuntelen musiikkia keskittyneesti joka päivä 20 min - tunnin ajan.  Tunnen selvästi kuinka musiikki auttaa minua kokoamaan itseni.  Musiikilla on minullae selkeästi terapeuttinen merkitys.

Olen myös lakannut lukemasta säveltäjäelämäkertoja ja teosanalyysejä.  Nykyisin muistan, että sellaisen ja sellaisen levykannen omaavalla cd:lla kolmas raita on se, jonka juuri nyt haluan kuulla.