Vaasalaisia.info - keskustelut

Vääryys aiheuttaa katkeruutta. Tiedämme että katkeran ihmisen jokapäiväinen elämä on raskasta ja toivotonta.  Yksi ihmisryhmä joka joutuu elämään jatkuvassa katkeruudessa ovat vasemmistolaiset. Oli sitten hallitusvallassa kuka hyvänsä niin pitkälle taaksepäin kuin muistan valittavat valtiovallan toimista jotka aina ja loputtomasti suosivat epäreilusti vain  rikkaita ihmisiä ja työnantajia. Vain heille tulevat verohelpotukset ynnä muut etuisuudet ja parhaat palat, vähävaraisille ei heru mitään.
Koska olen empaattinen ihminen säälin kovasti kanssaeläjiäni jotka kokevat asuvansa epäoikeudenmukaisessa Suomessa edes yritän lohduttaa parilla faktalla eli esimerkillä.

Katkeruudessa ison firman johtajan korkeaa palkkaa, bonuksia ja jopa kultaisia kädenpuristuksia joita jaellaaan potkujen yhteydessä kun on huonosti työnsä tehnyt toivoisi verotuskäytäntömme edes pikkuisen lohduttavan. Eikös se mene näin että suurrikkaat näistä isoista tuloistaan maksavat veroa ainakin 60%.
Voisi mennä niin että jos johtajilla olisi vain kohtuulliset korvaukset ponnistuksistaan maksaisi firma säästyneet rahat osakkeenomistajille osinkoina joista veroja nyhdetään vain alle 30%, kertyisi siis paljon vähemmän rahaa valtion kirstuun mm KELA, lapsilisä, puoluetuki ym yleishyödyllisiin ja vältämättömiin menoihin. Tämän laskelman yritän pitää mielessäni aina kun suurituloisten ylenpalttinen palkitseminen oikein ruepeaa ahdistamaan.

Lehdestä luin upporikkaan yrittäjän saaneen yli sadanyhdentoistatuhannen euron sakot  kun ajoi mokoma autollaan 82 km tunnissa ja rajoitus oli 60 km. Jos palkkansa olisi ollut esim kohtuulliset 3000 euroa/kk olisi sakkoa rapsahtanut vain 540 euroa. Tai jos olisi malttanut ajaa vain kahdeksaakymppiä olisi porho selvinnyt 115 euron muodollisella  rikesakolla.
Ottamatta kantaa rangaistuksen kohtuullisuuteen lähimmäisenrakkaassa mielessäni heräsi toivo että tällainen tapaus tuottaisi edes pientä lohtua rikkaiden suosimiskatkeruudessa riutuvan ihmisen sisimmässä. Tapaus olisi ikäänkuin valonpilkahdus pimeässä, virkistystä taistelussa paremman  ja tasapuolisemman maailman puolesta, saattoi piristää monenkin päivän tämä sakkojuttu. Saattaa myös ylittää uutiskynnyksiä suuren maailman medioissa.



 

Annoin juuri plussan Hautalalle edellisestä kirjoituksesta siksi että olen hänen kanssaan samaa mieltä ko asiasta. Haluaisin antaa siis plussat ja miinukset erikseen kullekin kirjoiitukselle.

Jos tällaista per kirjoitus arvostelua halutaan niin olisikohan se teknisesti mahdollista toteuttaa?

Jos ei ole niin se pitäisi kertoa meille ettei turhaan vaadita jotain mikä ei ole edes teknisesti mahdollista.

Yleensä ottaen vaikea arvioida mitä etuja ja haittoja foorumin kannalta minkäänsorttisessa plussittelusta on. Ei ainakaan itsestään selvää että jompikumpi tapaa on parempi.

Päivän Pohjalaisesessa politiikan toimittaja Heikki Vento kirjoittaa mm “Paasikivi ratkaisi ettei ruotsinkieliselle alueille asutettu karjalaisia evakkoja. Monessako polvessa tätä pitää katua. Se oli 1930-lukulaista politiikkaa, sekä ruotsin- että suomenkielisellä puolella”

Luettuani jäin hämmennyksen valtaan, mitä Vento pitää hyvänä mitä vääränä? Miten tilanne Pohjanmaalla kielisyydessä on muuttunut sitten 30-luvun? Ymmärtääkseni tänä päivänä jäytää ja jarrutaa kieliasia voimakkaasti kehitystä täälläpäin. Kenen pitää katua ja miksi?

Onko se jotenkin selvä asia että  Paasikivi teki oikean tai väärän ratkaisun?  Mitä kaikkea siitä olisi seurannut jos 40-luvun umpiruotsinkieliseen maalaiskylään olisi asutettu umpisuomenkielinen perhe?
Kyllä yhteisölliisyys tai pahasti sanottuna sisäänlämpiävyys on ollut sikäli vahvaa että hauskaa ei varmasti olisi ollut kummallakaan osapuolella.

-------
Vento väittää myös että ministeri Thorsin nuuskanosto olisi ollut vain temppu millä hän halusi hankkia julkisuutta itselleen. Olisiko näin? Minä yksinkertaisuudessani olin kuvitellut että teko johtui suoraselkäisestä periaatteellisuudesta.

--------
Vielä semmoinen että pelkään Pohjalaisen pääkirjoitussivun laatutason säilymisen puolesta kun Mantila jättää lehden. 

Nahikas # 328

Asuinkerrostalosuunnitelmat voitaisiin jo unohtaa Mansikkasaarelle, niitä on yritetty moneen kertaan eikä ole onnistuttu.

Montaa käyttöä on Mansikkasaarelle esitetty moneen kertaan, mikään muukaan kuin asuntorakentaminen ei ole onnistunut. Mielestäni huono peruste heittää pensselit santaan.

Yrittänyttä ei laiteta, ei sitä tiedä vaikka päättäjämme joskus kallistaisivat korvansa tavallisten ihmisten  hingulle päästä asumaan meren rantaan. Ties vaikka joku Vaasassa työssä käyvä muuttaisi suunnitelmansa asettua Laihian pelloille tai Mustasaaren kivisiin metsiin ja asettuisi Mansikkasaareen maksamaan veronsa Vaasaan.

Hyvähän se on, oikein hhyvä että kotimaista suositaan mutta välillä tuntuu että menee överiksi.

Jotenkin erikoinen tilanne että suomalaisia elintarvikkeitä yritetään myydä vaikkapa nyt Ruotsiin mutta päinvastainen liikenne on aivan paheksuttua ja tuomittua.

Elintarvikealalla omavaraisuuus on tärkeä mutta mutta ilman tervettä kilpailua ei myökään pitemmällä juoksulla hyvä seuraa. Pahin mahdollinen tilanne että jollakin alueella syntyy monopolin omainen tilanne.

Oli miten oli minultakin paljon pisteitä CM kauppiaalle joka otti onkeensa asiakkaiden toiveet.
Voisi tästä asiakkkaiden kuuntelemisesta ottaa SIWA esimerkkiä ja myydä lähellä viimeistä myyntipäivää tuotteet alennuksella.

Kyllähän nämä Anvian elkeet siltä näyttävät että putiikissa on vaihtunut muutakin kuin nimi.
Jotenkin siitä on tullut aktiivisempi, nimeä myöten nykymenon mukainen agressiivisuus ja isommaksi tulemisen polte leimaa menoa.

Pohjalaisen mielipideosastolla SKP:n Tapio Hakala puhuu kunnnan oman palvelutuotannon puolesta. Yksityinen kuulemma vain voittoa tavoittelee.

Tämä on tietysti iäisyyskysymys mutta en malta olla toistamatta että ihminen keskimäärin on otus joka hyvin toimiakseen kaipaa keppiä ja porkkanaa. Kunnan askareissa suunnitelusta, johtamisesta ja tekemisestä tuppaa joskus puuttumaan molemmat, siinä syy miksi yksityistäminen joissain kohdin  saattaa olla parempi ratkaisu.

Ulkopuolisilla teettämisen ongelmista jutussa oli myös tällainen viisaus: “Työssä sattuneet virheet aiheuttavat riitoja siitä, kuka maksaa.”
Tottahan se on, mutta kun kunta itse tekee sutta ei  riitoja synnny – kunta (veronmaksaja) maksaa aina. 

 
 Demokratia toimii siis ihmeellisesti. Kansa äänestää valtuustoon HENKILÖITÄ, joilla ei ollut mahdollisuutta olla omaa mieltään vaan alistua ryhmiensä napahenkilöiden tahtoon.

Olisikohan tässä keskeisin syy siihen että politiikka kiinostaa niin vähän kadunmiestä ja naista?

Iso uutinen isoilla kirjaimilla Ilta-Sanomien nettisivuilla valokuvan kera:

Hiiri riehui Kaikkosen ja Taiveahon kotona
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1638144

Oli pariskunta ollut lomailemasssa Thaimaassa, heidän poissaollessaan oli hiiri vieraillut asunnossa!
Voi hyvät hyssykät ja pyhät pompillerit, tällaistako kansa haluaa lukea?!

Mikkosen emännän TV ärhentelyt olivat innostaneet päivän Pohjalaisen tarttumaan aiheeseen. Siis että mikä lapselle paras paikka koti vaiko päiväkoti (laitoshoito).  Kas kummaa lähinnä puolusteltiin päivähoitoa yhden päiväkodin henkilökunnan äänin. Kukapas sitä omaa oksaansa sahaamaan.
No tottaki päiväkoteja tarvitaan ja varmasti hoito on pääosin hyvää. Pahin ongelma varmasti  ylisuuret ryhmäkoot. Mainitut yksinhuoltajat esimerkiksi tarvitsevat näitä laitoksia.

Vähän hampaaton artikkeli oli. Ei otettu esiin tilanteita joissa vanhemmat ovat vain itsekkäitä, lapsi viedään päiväkotiin että isi tai äiti pääsee rakentamaan uraansa, tai on työnarkomaani, tai raadollisesti tykkää työstään niin paljon että laittaa laput silmille ja vie lapsen hoitoon.

Onneksi ammattimainen päivähoitajakin lopuksi totesi että koti on lapselle paras paikka.

Ihan toinen lausahdus Kari Uusikylältä pääkirjoitussuvulla kiinnitti silmän. Nythän hoetaan joka paikassa että kaveria ei jätetä. Tällainen tuntuu varmasti karmealta ihmisestä jola ei ole kaveria ja heitä lienee paljon. Eipäs ollut juolahtanut mieleen. 

Päivän Pohjalaisessa ilahdutti Nordmanin haastattelu. Miehen uskallus ja ryhti, ihmetellä nyt esimerkiksi ääneen että miksi ruotsinkieliset kyllä vaativat suomenkielisiltä ruotsinkielen opintoja mutta että pitäisi toimia toisinpäinkin elikäs ruotsinkieliset opiskelemaan suomea. Aika epäloogiseltahan tällä kohtaa meno tuntuu.
Hupaisasti kertoi myös saavansa vuolaasti neuvoja RKPläisiltä kautta maakunnan miten Vaasan asioita on hoidettava laput silmillä eli unohtaen että enemmistö väestöstä sentään on suomenkielisiä. Rohkeaa puhetta, nostan hattua.

Hyvä - näin niitä kissoja on nostettava pöydälle. Pohjatyötä Vaasan tulevalle suuruuden ajalle. Ongelmat päivänvaloon, asioihin käsiksi maalaisjärjellä yhteistyössä hölläten kuppikuntakohtaista eduntavoittelua soveltuvin osin.

Pelkkä ahdistus ei tee onnelliseksi...

Saman olen huomannut, vähän helpottaa kun elää nälässä ja puutteesa, ajattelee synkkiä asioita ja seisoo vähissä vaatteissa lumihangessa.

Risuttaa ihmisten kateus ja epäloogisuus.

Urheilussa on huippuja samoin harvassa on huippujohtajia. Molemmat ovat hyvin palkattuja.

Teollisuuden johtajien isoja palkkoja ja bonuksia itketään ja kadehditaan yleisesti.
Samat ihmiset sitten silmät loistaen hyväksyvät urheilijoiden (formula, jalkapallo, jääkiekko, golf, laskettelu, tennis jne) käsittämättömät palkkiot.

Aika epäloogista tällainen. Varsinkin kun otetaan huomioon verotus. Pääosa suomalaisten huippujohtajien palkoista kilahtaa verokarhun pussiin, meidän kaikkkien hyödyksemme. Kun taas moni urheilija ahneudessaan pyrkii kiertämään Suomen kallista verotusta, maksaa veronsa usein ihan muualle kuin kotimaahan.

Vielä sekin tässä kadehdinnassa unohtuu että huippujohtaja luo huippuutehokkaasti työpaikkoja, verotuloja ja vientituloja maallemme.

No kyllä sellaisia bonuksia jotka eivät ole sidottu yrityksen todelliseen tulokseen  (esim Fortum?) ja kehitykseen ovat paheksun minäkin. Tuomittavia ovat tietysti myös ylenmääräisen kultaiset kädenpurisstukset työsuhteen päättyessä.

Molempi parmempi.
Vaikka en itse vähän laiskan ja löysän otteeni takia uskalla tai kehtaa omalla nimellä kirjoittaa pidän tällaista kahden vaihtoehdon mahdollisuutta oikein hyvänä. Molemmissa on puolensa.
Varsinkaan en jaksa ymärtää suvaitsemattomuutta asian ympärillä. Jos ei jompikumpi osio kiinnosta niin eikun tarkkana ja pysyy ja keskittyy siihen mikä on mieluista.

Päivän Pohjalaisen pääkirjoituksessa pohdiskellaan monipuolisesti tasa-arvoasiaa tapaus Sarkomaan innoittamana. Minua ilahdutti suuresti että Pohjalainen näinkin sanoo kirjoituksessaan:

PERIMMÄISENÄ POHDINTANA on arka asia siitä, sallitaanko meillä sellainen terve itsekkyys, jossa ratkaisut tehdään äitiyteen ja isyyteen liittyvän tunteen ehdoilla.

Eli että ei keskustelu yksinomaan ole ainaista jäkätystä tasa-arvosta, uraputkista, uhrautumisesta. Ymmärretään ja arvostetaan, miten nyt sanoisi, luonnollista itsekkyyttä ja huomioidaan myös lasten toiveet. Oli nyt sitten kyseessä isä tai äiti ymmärretään että hän voi olla itsekäs myös sillä tavalla että nauttii kotielämästä lasten kanssa. Saati on epäitsekäs ja jää kotiin siksi että uskoo että lapsista huolehtiminen kuuluu vanhemmille eikä yhteiskunnan laitoksissa kasvattamiselle.

Surettaa kun ihmisten täytyy hävetä niin paljon. Jos ette usko niin lukekaa Pohjalaisen tekstaten mielipidepalstaa. Siellä kovin usein kirjoittaja kehoittaa kanssaihmistään häpeämään jotakin.

Surettaa siksikin että tällainen häpeämään kehoittelu on sangen hedelmätöntä. Parempi olisi kehoittaa tekemään parannus, pyytämään anteeksi tai rohkaista väärintekijää paremmille tavoille.

Yksi onnellisen elämän perusedellytyksistä on että ihmisellä on haaveita.
Lottovoitosta haaveilevalta kysyn:
Jos saat sen ison voiton mistä haaveilet sen jälkeen?

Professionalille vastaan että "Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa". Olihan kysymykseni kaiketi sangen tyhmä.

Tätä Bergin väittämää:

Yleensäkin pitäisi omistautua enemmän siihen mitä tekee.
Oli se sitten elanto tai harrastus.

en tällaisenaan tässä asiayhteydessä sisäistä. Toki niin että silloin kun pelaa jalkapalloa ei mielessä saa pyöriä kukat, lottovoitot, naiset jne. On keskityttävä siihen mitä kulloinkin tekee tai tykönään pohdiskelee.
Mutta ottaako Berg kantaa Professionalinkin esiinnostamaan vaateeseen ihmiselon monipuolisuudesta vai pitääkö kannanottonsa tulkita niin että yhdenasianliikkeet ovat OK.

Berg on oikeilla jäljilllä!

Olen minäkin aina ollut sillä kannalla että Mansikkasaareen pitää rakentaa pilvenpiirtäjä.
Berg tosin taitaa olla vähän leikkisä vakavan asian kanssa kun sekoitttaa nämä tuulimyllyt hankkeeseen. Mutta huumoriahan se tietysti on, merenkurkkun siltahankkeen innnoittamaa ehken.

Vaasa jää jalkoihin, on sisäänlämpiävä, elelee vanhojen kunnianpäivien muuistoissa.
Rakentamalla Mansikkkasaareen edes 100 metriä korkea pilvenpiirtäjä autttisi ratkaisevasti tekemään Vaasan kaupungin mielenkiintoiseksi, ennakkoluullottomaksii, puoleensavetäväksi . 
Kaikki haluaisiivat tällaiselle, Suomen ainoalle pilvenpiirttäjäpaikkakunnalle, kauppa, teollisuus ja kaikenmaailman virastot.
 

Sattui kysymykset jotka ns kolahtivat:

Professional kysyy: Risuttaako tämä :  Yhteisöllisyyden olemattomuus
                                     Ja katoavan kansanterveyden arvostamattomuus.

Vastaukseni on että kyllä risuttaa ja oikein kovasti. Oletuksella että olemattomuus tarkoiittaa samaa kun ei ole. Monien nykypäivää raskauttavien ongelmien alkusyy on yksinkertaisesti yleisesti vallallle päässyt itsekeskeisyys. Yksi pahemmista seurauksista liika viehtyminen materiaan.

Luonnosta ja luonnollisuudesta myös etäännytään vauhdilla, tästä seuraa taas mm mainittu terveyden unohtuminen.