Vaasalaisia.info - keskustelut

Danny totesi: "Folkhälsan ei ole vain suoristanut mutkia, se on hypännyt kaikkien mahdollisten mutkien ylitse. Papereita ja julkisia päätöksiä ei ainakaan ole virallisesti olemassa Vaasan nettisivuilla. (maankäyttösopimus, tontin hinta, aiesopimus, maan arvonnousu …jne)
Kaavoitustyö kaupungin omana työnä on jo täydessä vauhdissa J. Hallasmaan mukaan.
Kyllä nimimerkki PeterK arvaili aivan oikein. Tasapuolisesta kohtelusta
ei voida ainakaan tässä tapauksessa puhua yhtään mitään."


Tämähän nyt selittääkin Kondiksen etenemisen nihkeyden. Mitähän muuta vielä pulpahtaa esiin?
Mutta ehkäpä se nyt etenee ja saataisiin Kondiksia muillekin paikkakunnille. Monet odottavat kieli pitkällä.

Näkökulmassakin näkyy mielipiteitä: www.Näkökulma.net

Kiitos CGuru,
Todistit juuri oikeaksi, että nuorempi ei voi milloinkaan samaistumatta tajuta vanhemman maailmaa. Empatia ja sen kehittäminen on avainasia, johon aikaisempi mielikuvatreeni tähtäsi.  Valitettavasti emmpatia ei ole kovin muodikasta.
Nimimerkkisi viittaa kylläkin korkeaan tiedostamisen tasoon.

Koko jutun ydin on siinä, että emme enää elä suomettuneessa Neukkulan aikaisessa bresneviläisessä byrokratiamaailmassa, jossa yhteiskunta määrää missä, milloin ja miten ikääntyvän/eläkeläisen tulee elää ja jossa eläkeläisen omaisuus sosialisoidaan ensin eläkkeitä leikkaamalla ja sitten hoitomaksuina yhteiskunnalle. Siinä maailmassa ei ”holhokin” tarvitse ajatella kuin seuraavaa ruokahetkeä. Ihanaa!

Kondiksessa ihmisellä on valinnan vapaus ja  vapaa valta päättää miten hän elää. Hänellä on erilaisten vaihtoehtojen tarjotin, joista valita.
Valinnan vapaus ja itsenäinen vallankäyttö valitsemisessa pitää yllä aivojen aktiviteettia, estäen dementoitumisen ja ylläpitäen terveyttä.
Hänellä on oikeus ja mahdollisuus itsenäiseen ajatteluun jota yhteiskunnan määräämässä totalitaarisessa systeemissä ei ole.
Asiakas on iästä riippumatta aina valitsija ja vallan käyttäjä. Hän määrää yrityksen kassavirran.
Mietipä missä iässä itse haluat luopua päätäntävallastasi oman elämäsi suhteen?

Tämän kirjoitin jo aikaisemmin Kaupunkirakenteessa:
ELÄKELÄISTEN AIVOJEN KÄYTTÖ JA KAUPUNKIRAKENNE.

Seurattuani vuosia eläköityvien ihan fiksujen ihmisten elämää olen todennut, että parissa vuodessa he passivoituvat/dementoituvat, heidän draivinsa laskee, elämänsä kapeutuu. Heidän aikansa kuluu kesämökin pihaa haravoidessa ja sen jälkeen ”aitakin pitäs maalata”. Kuukauden tärkein tapahtuma on parturi kolmen viikon kuluttua torstaina. Samanlainen prosessi tapahtuu usein työttömiksi jääneillä.
Kuinka yhteiskunnalla on varaa heittää korkeasti koulutettujen ammatti-ihmisten aivot hukkaan ja menettää heidän hiljainen tietonsa, kokemuksensa. Pankkikriisissä hävisi pankkivirkailijoiden hiljainen tieto ja sitä ei vieläkään ole saatu taikaisin.
Kun ihmisen kansantaloudellinen arvo on 1,5 milj. € tai STM:n neuvotteleva virkamies Juha Pöytsiän mukaan elämän hinta 6 milj € ja työelämä kestää noin 40 vuotta ja sen jälkeen on vielä eläkeaikaa noin 20 vuotta niin jää 0,5 - 2 milj € käyttämättä.
Mihin ikääntyvä ihminen voisi käyttää aivojaan omaksi ja yhteiskunnan hyväksi?
Hän voisi löytää ammatistaan nuorempia ohjattavia. Hän voisi käyttää aivojaan itselleen tärkeä asian edistämiseksi vapaaehtoistyönä. Hän voisi hankkia uuden ammatin ja toimia vielä 20 vuotta. Hän voisi intensiivisesti luoda jotain uutta itsensä ja toisten iloksi. Hän voisi keskittyä johonkin taiteen lajiin edistämään tai tekemään sitä. Mahdollisuuksia on miljoonia.

Eläkkeelle siirtynyt terve ihminen nauttii tietenkin vanhuuseläkettä, hänen taloudelliset paineensa on pienentynyt. On luonnollista, että hän haluaa korvauksen tekemästään työstä. Hänen arvojaan ja sydäntään lähellä oleva vapaaehtoistyö ei ehkä niinkään suo muuta korvausta kuin mielihyvän. Luonnollisesti hänen toimistaan hyötyvä korvaa kohtuullisesti hänelle saamansa edun.

Millaisia verkostoja nämä ihmiset voivat luoda provosoidakseen toisiaan toimintaan?
On mahdollista, että joku yritys ottaa näitä ihmisiä suojiinsa ja rekrytoida heidän palveluksiaan muille yrityksille. Joukko heitä voi perustaa osuuskunnan tai muun yrityksen ja tarjota sen kautta palveluksia. Kondiksen verkosto on luonnollinen vaihtoehto.

Miten yhteiskunta voisi edistää tämän suuntaista kehitystä?
Opetushallitus onkin jo kulttuuriuutisten mukaan perustanut luovuusprojektin, jonka osaksi tämän tyyppinen toiminta sopisi.

Kysymys siis kuuluu: Miten hyödynnetään ja edistetään ikääntyvien ihmisten aivokapasiteettia, kokemusta ja hiljaista tietoa heidän ja muiden iloksi ja hyödyksi.
Kaupunkirakenteesta riippuu eläkeläisten sosiaalinen kenttä ja aivojen käyttö. Ihmisten kontaktit ratkaisevat aivojen käytön. Ihmiset provosoivat toisiaan ajattelemaan.

En puhu dementoituneista ihmisistä, vaan raihnastuvista vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkeläisistä, joiden aivot ovat kunnossa ja jotka eivät liuottimilla surkastuta/ole surkastuttaneet niitä.
Kaikilla pitkän työuran tehneillä on mahdollisuus välittää kokemuksiaan ja arvojaan nuoremmilleen.
Laitakaupungilla päiväsaikaan on vain työttömät, eläkeläiset ja lähipubin asiakkaat. Virikkeet ja sosiaaliset verkostot ovat heikot.
Koska luonnostaan ihminen on laiska, jää hän liian helposti sohvan nurkkaan. Siksi ympäristön virikkeellisyys on välttämätöntä. Yhteiskunta tulee saamaan kustannukset moninkertaisesti takaisin alempina terveydenhoitokustannuksina ja arvojen, hiljaisen tiedon siirtymisenä ja kokeneen luovuutensa jakaneena takaisin.
Eläkkeellä oleva haluaa tehdä mielekästä toimintaa omaan tahtiinsa. Toiminta voi olla kansalaisvaikuttamista kuten tämä, historian ja arvojen jakamista lasten lapsille, satujen lukemista tarhassa, nuorisotyötä, yrityksen sparraamista, oppisopimusoppilaan ohjaamista, omaa yrittämistä toisten samanlaisten kanssa, opiskelua, romaanien kirjoittamista eli mitä tahansa.
Aivojensa käyttäjällä tulee olla sosiaalinen insproiva ja indusoiva verkosto, jolloin aktiivisuustaso nousee ja draivi lisääntyy.
Kaupunkirakenteiden tulee antaa edellytykset ja mahdollisuudet ja edistää ihmisten aktiivisuutta. Tässä on Kondiksen  paikka.
Nykyiset rakenteet edistävät epäterveitä elämäntapoja.

Onko blogista tulossa herjauspalsta, kun epäillään julkisesti ihmisten viisautta? Moderaattorin kannatanee olla valpas!
Onko vaasalaisilla tajua markkinoinnista ja brandin rakentamisesta, jos ollaan hylkäämässä ympäristöministeriön ykköseksi katsomaa projektia ja Vaasalla olisi mahdollisuus ensimmäisenä toteuttaa se?
Kaikki tulisivat ympäri maata katsomaan ja ihmettelemään Vaasan ennakkoluulottomuutta ja luovuutta?
Olisiko aika puhaltaa yhteen hiileen, että Vaasasta tulisi pään avaaja valtakunnan tasolle ja muutkin paikkakunnat pääsisivät mukaan? Ulkopaikkakuntalaisena odotan kovasti!

No niin tulihan se sieltä.(Iltasanomissa)

Ihan tarkennuksena, että yhteiskuntahan myös osallistuisi näiden Kondis-hankkeen asukkaiden hoitokuluihin. Heidän käyttämiinsä palveluihin voisi varmasti käyttää kotitalousvähennystä ja KELA myös osallistuu yksityispalveluiden käytöstä aiheutuviin terveyskustannuksiin - joten ihan noin yksioikoisiksi ei kannata laskelmia vetää.

Ehkäpä Petri laskee selvinä lukuina, mitä erilaiset vaihtoehdot maksavat ja kuka missäkin tapauksessa maksaa. Silloin asia konkretisoituu. Tästä olisi varmaan monet tahot kiinnostuneita valtakunnankin tasolla.

Yhteiskunta maksaa noin 80-120,-€ päivässä  yhden potilaan hoitamisesta.
Se on halvimmillaan 80€x30vrkx12kkx esim. 15v. = 432,000,-€ tai kalleimmillaan
120,-€ x30vk x12kk x30x15v = 648,000,-€
eli keskimäärin noin 540.000,-€ jokaisesta yhteiskunnan hoitamasta ihmisestä.
Kondiksessa asiakas maksaa kaikki nämä kulut itse, omasta pussistaan, mikä on sidottuna asuntoon, joka on muuten silloin jo toisen ihmisen käytössä.
Kannattaisi kaupungin laskea paljonko säästää, siis keskimäärin 540 000 €/15 v., jos ikääntyvälle sallitaan itsenäinen loppuelämä. Jos taas vaaditaan 50 000 ylimääräistä sijoitusta häviää kaupunki keskimäärin 490 000€/ihminen.
Mielenkiintoinen aihe on asiakkuus ja vallankäyttö. Siitä kirjoitan myöhemmin.

[quote]Foliohattu kirjoitti: Olen kai vähän tyhmä kun en ymmärrä mistä syystä tämä(kin) kirjoittaja on Kondis-hanketta vastaan. Mikä siinä on sellaista, joka jostain syystä sotisi joidenkin etuja vastaan? Voisiko joku vääntää minulle rautalangasta?
Jos hanketta ei toteuteta verorahoilla, kuten pitsalaivaa, miksi ihmeessä vastustaa tätä hanketta? Keneltä se on pois?

[/color]

Näitä erilaisten ihmisten motivaatiota edistää tai estää jotakin hanketta voi peilata Clare W. Gravesin arvoevoluutioteoriaan, jonka NLP, Tuija Matikka ja Antero Hälikkä ovat ansiokkaasti tuoneet Suomeen ja jossa kehitys on kategoorisesti seuravanlainen:
1. Villi-ihminen, heti-ihminen arvona välitön tyydytys, maha heti täyteen, kaikki mulle. Pikkulapset ja monet aikuisetkin ovat tällaisia.
2. Heimovaihe, arvona perinne, näin on aina tehty meillä kotona, kaupungissa, työssä. Alkoholina  sahti, pukeutumisena kansallispuku ja tanhu. Vähän isommat lapset ja rasistiset heimoyhteisöt. Me - te - vastakkain asettelu.
3. Rambovaihe, arvona toiminta, vaikka sitten mummoja potkisi nastaisessa nahkatakissa. lävistyksiä ja tatuointeja, alkoholina mitä tahansa ja pää aina täyteen. Murrosikäiset ja esimerkiksi ihmisistä välittämättömät saneeraajat.
4. Niuhovaihe, jolloin tärkeätä on laki, järjestys ja säännöt, Esimerkkinä isot organisaatiot, EU, Neukkula, valtiot, kaupungit, kirkot, virkamiehet, byrokraatit. Direktiivejä ja ohjeita ja määräyksiä riittää. Pukeutumisena siisti arkipuku, värillinen paita ja aina kravatti, lihan kanssa aina punaviiniä ja kalan kanssa valkoviiniä.
5. Juppivaihe, jolloin arvona raha, tavara ja ura. Esimerkkinä itsekkäät mulle, kaikki ja heti-ihmiset. Liituraitapuku, valkoinen paita ja kravatti, viini merkkiviiniä ja sikari päälle.
6. Pehmovaihe, arvona ihminen ja tunteet, pehmeät arvot, erilaiset yhdistykset ovat tärkeitä. Pukeutumisena villapaita ja alkoholina kalja kavereiden kanssa.
________________________________________________________
Jokaisella ylläkuvatulla on inho edelliseen vaiheeseensa nähden, ajatusmaailma on itsekäs. Joka toinen on yksilö- ja joka toinen ryhmäihminen. Jos ihminen on edennyt johonkin asteeseen ei hänellä ole aavistustakaan seuraavista. Murrosikäinen ei esimerkiksi ymmärrä mitään vanhempien ihmisten elämästä.
________________________________________________________
7. Vaihtoehtojen etisjä, jolle on tärkeätä tulos yhteisölle ja toiminta ei enää ole itsekästä kuten aikaisemmissa vaiheissa. Hän otta käyttöönsä tilanteen mukaan aikaisempia kehitysvaiheita. Itsekkyys vähenee. Hän on tuloksentekijä. Alkoholilla ei enää merkitystä. Toiminta siis epäitsekästä.
8. Vaihtoehtojen etsijästä tulee mielipidejohtaja, joka on laajemmin huolestunut ympäristöstä ja tulevaisuudesta. Epäitsekkyys lisääntyy.
9. Vastentahtoinen johtaja, jota pyydetään erilaisiin johtotehtäviin. Uhrutuminen alkaa.
10. Parantajajohtaja, joka ottaa hyvässä mielessä vallan ja vastuun. Näitä Mahadma Ganhin tasoiset johtajat tai esim Äiti-Teresa. Nämä uhraavat itsensä yhteisölle
11.-15. eritasoisia "pyhimyksiä" ja uskontojen perustajia.

Jossain näistä tasoista ovat päättäjät. Lisäksi vaikuttavat suomalaiset uusiutuvat luonnovarat: kateus, ahneus, itsekkyys ja vallanhimo, joita perustellaan Maslowin tarvehierarkialla
Tunnen paljon filantrooppeja, joilla on aito korkea etiikka: Samaistuminen-empatia, viisaus ja draivi toteuttaa luovia ideoitaan yhteisön hyväksi. Toiset sitten parhaansa mukaan heittelevät kapuloita rattaisiin, asiaa aidosti kuuntelematta tekevät paranoidisia projektioita ja kuvittelevat omasta toiminnastaan toisten ihmisten motivatioon asioita, joita niissa ei ole eli aina kun ihminen osoittaa etusormellaan toista, kolme sormea osoittaa itseä.
Helppoa.

TARKOITAN
En puhu dementoituneista ihmisistä, vaan raihnastuvista vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkeläisistä, joiden aivot ovat kunnossa ja jotka eivät liuottimilla surkastuta/ole surkastuttaneet niitä.
Kaikilla pitkän työuran tehneillä on mahdollisuus välittää kokemuksiaan ja arvojaan nuoremmilleen.
Laitakaupungilla päiväsaikaan on vain työttömät, eläkeläiset ja lähipubin asiakkaat. Virikkeet ja sosiaaliset verkostot ovat heikot.
Koska luonnostaan ihminen on laiska, jää hän liian helposti sohvan nurkkaan. Siksi ympäristön vikrikkeellisyys on välttämätöntä. Yhteiskunta tulee saamaan kustannukset moninkertaisesti takaisin alempina terveydenhoitokustannuksina ja arvojen, hiljaisen tiedon siirtymisenä ja kokeneen luovuutensa jakaneena takaisin.
Eläkkeelläoleva haluaa tehdä mielekästä toimintaa omaan tahtiinsa. Toiminta voi olla kansalaisvaikuttamista kuten tämä, historian ja arvojen jakamista lasten lapsille, satujen lukemista tarhassa, nuorisotyötä, yrityksen sparraamista, omaa yrittämistä toisten samanlaisten kanssa, opiskelua, romaanien kirjoittamista eli mitä tahansa.
Aivojensa käyttäjällä tulee olla sosiaalinen insproiva ja indusoiva verkosto, jolloin aktiivisuustaso nousee ja draivi lisääntyy.
Kaupunkirakenteiden tulee antaa edellytykset ja mahdollisuudet ja edistää ihmisten aktiivisuutta. Tässä on kehittämisen paikka.
Nykyiset rakenteet eivät sitä tee. Ne edistävät epäterveitä elämäntapoja.