Vaasalaisia.info - keskustelut
Vaasa keskustelualue => Yleistä keskustelua => Topic started by: belurisk on 10. 04. 2011 09:09
-
Seurasin televisiosta sunnuntain jumalanpalvelusta ja parhaillaan kuuntelen RadioVaasasta lähetystä Vaasan kirkosta.
En itse ole kirkkouskovainen enkä seurakuntayhtymän osakas.
Menot ja tyyli palveluksissa ym. tapahtumissa ja markkinoinnissa ja kirkon pr-työssä ovat viime vuosien myötä muuttuneet/kehittyneet yhä vastenmielisemmiksi ja suorastaan kuvottaviksi teennäisyydessään ja tekopyhyydessään. Karvat nousee pystyyn.
Vähäinenkin "usko" kirkkoon ja sen merkitykseen sekä missioon vain rapisee. Rajansa kaikella ihmisten ja sielujen kosiskelussa. Instituutiolla voisi kuvitella olevan jotain rääpyä itsellään ja omanarvontuntoa sekä ylpeyttä.
Mutta kaikki on kaupan eikä tuo kirkon/kirkkojen moraali vuosisatojen saatossa ole niin kovin "hääviksi" osoittautunut. Kaksinaismoraali on tuplasti enemmän - niinkö? Siinäkö se usko on?
-
Valehtelu kuuluu olennaisesti tekopyhyyteen ("minä olen puhdas" tyyliin).
Kolmen kärki viime päivinä: Ilkka Kanerva, Jyrki Järvilehto ja Mitro Repo.
Tätähän voisi vaikka päivittää... :)
-
Kirkot ovat kautta aikojen johtaneet tekopyhyysessä. Eikö Raamatussakin puhuta fariseuksista ja publikaaneista.
Katolisen kirkon anekauppa on siitä hyvä esimerkki:
"Kun raha kirstuun kolahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa."
-
Menot ja tyyli palveluksissa ym. tapahtumissa ja markkinoinnissa ja kirkon pr-työssä ovat viime vuosien myötä muuttuneet/kehittyneet yhä vastenmielisemmiksi ja suorastaan kuvottaviksi teennäisyydessään ja tekopyhyydessään. Karvat nousee pystyyn.
Vähäinenkin "usko" kirkkoon ja sen merkitykseen sekä missioon vain rapisee. Rajansa kaikella ihmisten ja sielujen kosiskelussa. Instituutiolla voisi kuvitella olevan jotain rääpyä itsellään ja omanarvontuntoa sekä ylpeyttä.
Itse kannatan lämpimästi kritillisiä arvoja, mutta toisalta on iloinen ja ylpeä , että meillä on Suomessa kohta 100 vuotta vanha uskonnonvapauslaki, joka on mahdollistanut kirkosta eroamisen, jos kirkon toimintaa, oppien epäraamatullisuutta tai tekojen ja puheiden välistä ristiriita ei ole hyväksynyt.
-
On myös poliittista tekopyhyyttä. Mistä muusta sellainenkin on peräisin kuin "Kepu pettää aina":
-
Beluriskille ja muillekin voin suositella tutustumista vapaiden seurakuntien toimintaan. Siellä on ihan eri tuulet kuin valtion kirkkolaitoksessa joka suosii ketä milloinkin sen on historiansa ja valtansa puolesta pitänyt suosia.
-
Minulla on sellainen tuntuma, että juuri vapaissa seurakunnissa kukoistaa tekopyhyys ja teennäisyys ja ihmisten alistaminen ja luokittelu. Vapaat seurakunnat ottavat jäsenensä kuristusotteeseen, eivätkä päästä irti kerran loukkuun joutunutta.
Vaipaissa seurakunnissa on tavallisia henkistä kotia etsiviä, mutta sitten pyhiä ja kaikista pyhimpiä. Nämä kaikista pyhimmät (johtokunta, hallitus tms.) vaativat tavallisista seurakuntalaisilta nöyrtymistä, itsensäpaljastamista, alistumista henkiselle mielivallalle ja kymmenyksille.
Kun sitten ihminen rimpuilee itsensä ulos, hänet hyljätään, painostetaan tai kokonaan vaietaan. Myös seurakuntaan kuuluvilta sukulaisilata ja tuttavilta viedään oikeus olla yhteydessä eronneseen.
Jonain päivänä, Klaus, jos olet vapaan seurakunnan jäsen, huomaat millaisessa petoksessa olet elänyt.
Valtiokirkon piirissä vallitsee sentään pikkuriikkinmen kontrolli ja rääpy, vaikka kyllä valtionkirkonkin piirissä on omat tekopyhänsä ja teeskentelijät. Huomaat senkun kuuntelet avoimin korvin seurakuntatilaisuuksissa.
Paras seurakunta on sellainen johon kuulut vain sinä. Näin voit itse päättää ja rakentaa suhteesi Jumalaan juuri sellaiseksi kuin itse haluat. Ei siihen organisoitua uskontoa ja seurakuntaa ja palkkapappeja tarvita.
-
Beluriskille ja muillekin voin suositella tutustumista vapaiden seurakuntien toimintaan. Siellä on ihan eri tuulet kuin valtion kirkkolaitoksessa joka suosii ketä milloinkin sen on historiansa ja valtansa puolesta pitänyt suosia.
Kun olen katsonut jehovantodistajien, adventistien ja vapaiden seuraukuntien menoa ja joukossa pyörivien ihmisten elämää, niin väistämättä mieleen on noussut kysymys, mikä osuus uskonnolla on koko touhussa. Todennäköisesti monen kohdella aika pieni. Päällimmäiset syyt ovat tarve kuulua johonkin sosiaaliseen yhteisöön ja sitä kautta avautuva verkosto ja erityisesti suhteet, joista moni näyttäisi hyötyneen merkittävästi.
-
Otsikkoaiheeseen liittyy voimakkaasti myös narsistisia piirteitä ihmisillä, samoin kuin tarve olla ikäänkuin muiden yläpuolella ja halu käyttää valtaa muihin nähden.
Helppo on tuomita ja arvostella, mikäli sille polulle lähtee.