Vaikka en varmaankaan ole tämän ketjun vanhin kirjoittaja on minullakin jonkinmoinen lista olemassa.
Aivan lapsena meillä soi tietysti radion lisäksi myös grammari joka oli höyryradion kannen alla piilossa odottamassa levynsoittohetkeä.
Silloin soivat vielä osittain savikiekotkin ja niistä on jäänyt ikuisesti päähän soimaan mm. Repe ja Tapsa nuo rillumarein Suomisankarit sekä myös Onni Gideon Havajialais rokkeineen.
Gideonista ei ollutkaan pitkä matka Bill Haleyhiin ja siitä Elvikseen.
Mutta todellisen rakkauden rokkiin toi vasta Rolling Stones, kun kalareissulla Petsmossa yöllä ruotsin radion P3 kanavalta tullut Honky Tonk Woman soi ensi kerran korvissani, silloin jäivät Beatlesit ja muut poppiorkesterit toiseksi.
Silloin 60-luvulla kuunneltiin kidekoneista radio Luxemburgia ja tietty ruotsin radiota ja varsinkin bluesia.
Proge tuli sitten mukaan jo ketjussa aiemmin mainittujen bändien myötä mutta The Doors ja The Band ja Woodstock elokuva antoivat antoisia musiikkihetkiä, myös ensimmäiset Ruisrockit kasvattivat kiinnostusta myös kotimaiseen rockiiin varsinkin Yellow ja Wigwam, no miksei Tasavallan Presidenttikin olivat huippu soittoa silloin.
Näin mentiin aina -80 luvulle asti minkä jälkeen tuli ainakin minulle kuollut vuosikymmen musiikillisesti, koneorkestereita syntyi kuin sieniä sateella ja samaan aikaan punk soi marginaalipiireissä.
Bluesillahan tuokin aika pelastettiin ja onneksi 2000 luvulla on taas jotain uutta havaittavissa kaikin puolin positiivisessa mielessä.
Tuo varhaisesta lapsuudesta asti kuunneltu rokki toi erilaisten väli-ammattien kautta sitten minulle leipätyön aanityöntekjänä ja näiden yli 30:n vuoden aikana olenkin saanut työskennellä satojen sekä kansainvälisten, että kotimaisten rock, kevyen ja vakavan musiikin ammattilaisten kanssa ja voinut tehdä musiikkia humpasta oopperaan.
On vaikea listata mitään suosikkikappaletta tai orkesteria, tai mitään mitä ei olisi jo aiemmin mainittu mutta pari voi vielä lisätä ja ensimmäisenä tietty Frank Zappa jonka nerokkuutta muusikkona ei kukaan voi kieltää, kevyemmän musiikin puolella on moniakin esim. Alan Parsons, Jeff Lynne, Vaughanin veljekset ja poppipuolella Michael Jacksonin lisäksi Quincy Jones.
Off topiccina lopuksi Pentti Sukselle tiedoksi, minulla on absoluuttinen musiikkikorva mutta se ei koskaan ole estänyt minua nauttimasta kaikista musiikkityyleistä punkista klassiseen, musiikki on tunnepohjainen taidemuoto eikä mikään niistä ole nimetty millekkään ikäryhmälle ja ainoastaan Jorma Panula on sanonut minulle ettei hän näin vanhemmiten oikein jaksa rokkia, kun se on niin levotonta ettei vanha mies pysy mukana.
