Sundominlahdelle, sen rannoille ja jokivalumille todellakin olisi tarvetta tehdä jotain. Vieläpä lähitulevaisuudessa.
Vaasan, "merellisen menestyjän", toiminta ja toimenpiteet vierasvenesatamapalveluissa ja niiden sijoittamisessa on edelleen jotakuinkin hakuusissa. Ilman yksityisten, vapaaehtoisten yhdistysten eli pursi- ja veneseurojen aktiivisuutta ja panostusta ei homma hoituisi.
Kaupungilla olisi ollut myös mahdollisuus hakea "Tall ships race" tapahtumaa. Ei onnistunut, ei tapahtunut. Eihän nyt 200.000 - 300.000 vierailijaa Vaasaa kiinnosta. Samalla olisi muutoinkin välttämätöntä ns. infraa saatu kohennettua ja korjattua. Turismin rahat kiinnostaa, mutta ei ne matkaajat. Hoidetaan matkailu virtuaalisesti sekä mielikuvilla netissä. Fyysisesti ei tarvitsisi tulla käymään, rahat voisi lähettää vaikka kirjekuoressa osoitettuna suoraan kaupungin kassaan (=kriisirahastoon).
Mansikkasaari, Vaasan Saippuan ja Rahkolan alue tullevat olemaan nykytilassa keskeneräisiä maailman tappiin saakka.
Hietalahden Villa on vain yksi sivujuonne, kertoo sekin karua kieltään siitä, miten kaupunki oirehtii.
Olen monesti aikaisemminkin halunnut tuoda esiin sitä vääristynyttä virkamiesajattelua siitä, että ajankuluminen/kuluttaminen ei ole/ olisi kustannus.
Liikelaitoksista, jotka ovat kaupunkiomisteisia, voisi vielä todeta, että virkamiesvetoiset liiketoimintaperiaatteella (??) ovat täysin katastrofi. Niillä ei ole mitään järkeviä tai muutakaan yhteneväisyyttä liike- ja yritystoiminnan kanssa.
Kolmessa vuodessa olisi välttämätöntä saada laskettua kaupungin ym. henkilöstön määrä nykyisestä 4500-5000 hlöön. Lisäksi voi todeta faktana, että Vaasaan on sijoittunut erilaisia julkishallinnon työpaikkoja täysin tolkuton määrä. Suomalainen ja erityisesti vaasalainen rakastaa byrokratiaa ja rajoituksia. Leimasimet paukkuvat ja kaupunkilaiset kyykkivät ja kumartelevat.
Bert Lundström