Tässä Analyyssin tekstissä on paljon hyviä asioita esillä. Totuus tällä Vaasan seudulla on se että meillä on enemmän esteitä kehitykselle, kun kannustavia mahdollisuuksia.
Monet noista esteistä juontavat sekä kieli että vanhan Vaasan läänin aikaiseen hallintokulttuuriin. Tuolloin muu maakunta oli periferiaa, muun muassa Seinäjoki. Tänäkin päivänä tuo kulttuuri elää vaikka sillä ei ole enään sitä ravintoa minkä varassa se eli vuosikymmeniä voimakkaana.
Tuo ravinto tuli aikoinaan suljetusta suomen talousjärjestelmästä, joka kehitysaluetukia jakamalla lääneihin huolehti siitä että koko maa oli samassa kehitystilassa. Tuo mekanismi lakkasi toimimasta silloin kun suomi siirtyi avoimeen markkinatalouteen 1990-luvulle tullessa. Sen jälkeen kaikki ne rakenteet jotka olivat syntyneet tuon vanhan talousjärjestelmän aikana, ovat alkaneet rapistua.
Koska erityisesti vanha Vaasan lääni oli jättänyt koko läänin kehittämisen lapsipuolen asemaan, keskittyen erityisesti Vaasan ja rannikkoruotsalaisen alueen kehittämiseen, on aika vaikeaa saada luottamusta aikaan yhdessä yössä. Vaikka alkaa olla kiire, oikeastaan ei aikaa edes ole enään.
Jos olisi voimakkaasti ponnisteltu jo heti 1990 puolestavälistä työn verotuksen laskemisen ja työhön kohdistuvien muiden verojen sekä rasitteiden poistamiseksi, meillä olisi nyt hyvät edellytykset tasapainoiselle alueen yhdistämiselle, kun suurimmat hyötyelementit, jotka nyt estävät yhdistymisen olisivat poissa.
Sanoisinkin että tämä vitkuttelu verouudistuksen ja yksityistämisen sekä yhtiöittämisen tiimoilla on alkanut tulla Vaasan seudulle rasitteeksi joka saattaa viedä siltä tulevaisuuden. Olisikin hyvä jos kaikki paikalliset Kokoomuksen ja Keskustan sekä Ruotsalaisen kansanpuolueen aktiiviset jäsenet ottaisivat erityistehtäväkseen viedä tämä perusongelma ratkaisuun valtiollisella tasolla, pakottaa nuo puolueet toimimaan sen suunitelman mukaan joka tuli esille jo 1992 lama ratkaisujen yhteydessä, paluuta vanhaan on nyt yritetty estämällä kaikki yritykset rakennemuutoksiin ja se on maksanut maakunnalle sen oman tulevaisuuden, jos ei nyt jokin ihme vielä anna mahdollisuuksia.
Tämän kaiken tietäen, ymmärrän kyllä herkoonkin ajatuksia, mutta niilä ei tätä tilannetta ratkaista, vaan nuo perusasiat on kunnostettava että tulosta syntyy, tämä maakunta tai yhdistyvät maakunnat heräävät eloon, vain ja ainoastaan, jos sen alueen kaikki ihmiset vapautetaan työhön oman elämänsä puolesta, riippumatta siitä missä he sen alueella asuvat. Tuolloin kuntien yhdistäminenkin tuottaa lisäarvoa, joka koituu koko alueen hyödyksi. Näillä vanhoilla rakenteilla yhdistyminen aiheuttaa aluerakenteellisen mullistuksen, josta ei hyödy kukaan, velkaa on vain tuon rysäyksen jälkeen yhä enemmän.