Siinä demareitten ja stalinistien puserruksessa oli pienyrittäjä todella lujalla ja moni tappoi itsensä siinä purisitusotteessa.
Se oli hirmuista aikaa. Siitä riittää kyllä muisteltavaa.
Pentti Suksi
Tuo suomen historian synkkä ajanjakso joka alkoi 1966 ja päättyi lopulta 1980-luvun lopulla kansalliseen selvitystilaan. Jättää kertomatta ne valtavat inhimilliset kärsimykset joita yksittäiset yrittäjät / kansalaiset joutuivat kokemaan. Kuten Pentti sanoi moni tappoi itsensä päästäkseen ulos helvetistä, jonka sosiaaliremokraattinen yhteiskunta oli luonut. Valitettavan moni vei myöskin voimien ehtyessä viattoman perheensä mennessään.
Ne jotka ovat kokeneet nuo ajat ja ymmärtäneet mitä silloin tapahtui, ovat kuin sodasta selvinneitä veteraaneja, joita ei tosin vielä arvosteta. Niin kuin ei arvostettu aikoinaan oikeita sotiemme veteraanejakaan, arvostus tuli vasta paljon myöhemmin.
Moni ystäväni oli tuolloin hyvin lähellä kuilun reunaa. Kaikille heille oli yhteistä syyllisyys, tunne siitä että epäonnistuminen oli heidän itsensä aiheuttama. Eräskin mies oli loppuvaiheessa lastaamassa käsityökalujaan autoon ollen lähdössä viemään niitä ulosottomiehelle. Hän oli asettunut uhrin asemaan niin täydellisesti, ettei hän enään tajunnut omaa todellisuuttaan. Seuraava vaihe olisi ollut itsemurha.
Tässä kohtaa omasta kokemuksestani ja suuresta tietomäärästäni oli apua, niin että tämä murhenäytelmän loppunäytös peruuntui. Tänään näen hänet usein ajoin vapaana ihmisenä, nauttimassa elämästä, joka on jo sinänsä lahja, mutta vielä suurempi se on selvittyään tuosta hirmuisesta historiamme mustasta ajasta.
Tuo aika maksoi meille yrittelijäile suomalaisille henkilökohtaisesti todella paljon. Vähimmilläänkin summat olivat satojatuhansia markkoja, useimmilla meistä summat olivat lähempänä miljoonaa, joillakin sitten vielä useitakin miljoonia Tämä oli pienyrittäjän todellisuutta silloin.
Talous on nyt uudelleen saatu käyntiin ja monet ovat luoneet uuden elämän ja varallisuuden, mutta yhteiskunnallista kytköstä ja näin suurinta riskiä yksilön elämän kannalta, ei ole pystytty purkamaan. Siksi uhreja on tulossa uudelleen, tällä kertaa myöskin niin laajasti ettei mitkään turvaverkot enään pidä. Jos euroopan talousrakennelma sortuu kaikista ponnisteluista huolimatta, on se murheen päivä suomen kansalle, joka on valtionsa kautta velassa ympäri korvia. En oikein pysty ymmärtämään niitä jotka haluavat tuon murhenäytelmän kokea.
Perussuomalaiset ovat nyt nousukiidossa ja suorastaan vaativat että eurooppa siirtyy reaalitalouteen välittömästi. Mielestäni he eivät tiedä kuinka merkittävistä asioista on kysymys, käsittääkseni tätä voi sanoa julkeaksi äänestäjien pettämiseksi. Kerroin tuon aikaisemman historian kuvauksen siksi että se kontraa tähän päivään niin selkeästi, ettei kellään voi olla epäilystä siitä. Mitä seurauksia on sillä, jos politiikot alkavat paeta vastuutaan äänestäjien pelossa.
Suomen ja suomalaisen ihmisen elinmahdollisuuksien turvaamiseksi on jatkettava sopeutumista globaaliin markkinatalouteen, se on tullut jäädäkseen Valtiomme tulevaisuuden kannalta on tärkeää ja mikä on myöskin olemassa olomme kannalta keskeisin asia, on huolehtiminen siitä että irtaudumme Kalevi Sorsan kaudella euroopan sosialistisen internationalin tekemästä suunitelmasta, rakentaa euroopasta yhtenäisvaltio, jota johtaa Euroopan sosiaaliremokraatit.
Tämän Eurotalouden ensimmäisen kriisin keskellä ei saa unohtaa että elämä jatkuu Kriisin jälkeen, eikä ole yhdentekevää, kuinka sitä jatketaan. Vahva itsenäisten valtioiden liitto Euroopassa, on oikea tie ja takaa suomen kaltaiselle maalle parhaat mahdollisuudet oman tulevaisuutensa hallitsemiseen, ilman että jäisimme paitsi suuren talouden ja sitä kautta syntyvän volyymin hyödyistä. Tämä on myöskin muiden euroopan maiden kannalta paras ratkaisu