81
Yleistä keskustelua / Re: Vaasalaisia keskustelufoorumi
« on: 19. 11. 2007 05:05 »
Juhani kirjoitti:
”Anrew ravistelee nettimaailman täälläkin todedettuja ja hyviltä vaikuttavia itsestäänselvyyksiä kertoen pelkäävänsä, että internetti uhkaa koko länsimaista sivistystä! Näin se tekee päästämällä valloilleen amatöörit sekä poistamalla niin ammattimaiset kulttuurin portinvartijat (mm. kriitokot ja journalistit), kulttuurin luojat, kuin rajat sepitteen ja todellisuuden että myös yleisön ja tekijäin väliltä.
Kun jokainen voi julkaista verkossa kirjoja, musiikkia, elokuvia, nettilehtiä ja pyörittää radioasemaa, syntyy hyödyttömän informaation kaaos, josta on tuloksena vähemmän kulttuuria ja luotettavia uusitisia eli yleinen tiedon tason lasku!!! Kun netti-intellektuellit julistavat tiedon demokratisoinnin hyvää sanomaa, sanoo Andrew sitä intellektuaalisen omaisuuden varastamiseksi ! Hänestä bloggarit ja kansalaisjournalistit mädättävät ja sotkevat suuren yleisön käsityksiä politiikasta, kaupasta, taiteista ja kulttuurista.”
Portinvartijat
En ole lukenut Markku Saksan artikkelia Andrew Keenin ajatuksista, mutta jo Juhanin referaatti tuntuu kiinnostavalta. Keenin on ilmiselvästi konservatiivinen pessimisti, jonka maailmankuvassa kulttuuria ylläpitävät korkeasti oppineet portinvartijat.
Näiden alapuolella on kuriton ja sivistymätön massa, joka julkaisee kuvia, kirjoituksia ja sävellyksiä, joita portinvartijat eivät enää kykene hallitsemaan.
Referaatin perusteella Keen tuntuu ajatelevan että netti on jonkinlainen yhteinen toimintaalue, jossa tapahtuva koskee suoraan sen käyttäjiä. Netti on kuitenkin pirstaloitunut satoihin ja taas satoihin erilaisiin tasoihin sekä vertikaalissa että horsontaalisessa tasossa.
Osa netin käyttäjistä on löytänyt oman henkisen kotinsa jostain pisteestä mutta iso osa käyttäjistä on nettinomadeja, jotka kulkevat netin laidunmailla uusien saaliiden toivossa. Näitä saaliita ovat konfliktit, nettitaistelut, uudet ja oudot sivustot ja löydöt.
Pysyvämpää tasoa edustavat sitten nämä netti-intellektuellit, ”jotka mädättävät ja sotkevat suuren yleisön käsityksiä politiikasta, kaupasta, taiteista ja kulttuurista.” Lause saattaisi hyvin osoittaa vaikka Pentti Linkolaan.
Arvelen että nämä netti-intellektuellit ovat lähinnä netti-intellektuellien kiinnostuksen kohteita.
Sitten on vielä joukko ikuisia etsijöitä, jotka eivät tyydy vain saalistamaan vaan ovat valmiita sitoutumaan erilaisiin kampanjoihin, ainakin lyhyeksi aikaa. Niin kuin RG-Linen tukikeskustelu täällä osoittaa. Minä löydän ainakin nämä ryhmät.
Voidaanko todistaa että lehdistön taso on yleisesti laskenut 7 päivää-lehden, OHO:n ja Katson lehtiuudistuksen jälkeen kun samaan aikaan on syntynyt uusia laatulehtiä.
En menisi kehityksen tässä vaiheessa vielä julistamaan mitään lopullista dogmia siitä, mitä netti on. Jo se että kuluttajasta on tullut myös sisällön tuottajia on jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin ei ole ollut. Perinteisen median on vastattava haasteeseen ja näin myös tapahtuu, vaikka siltä ei ehkö juuri nyt näytä.
Vapaa ja kaikille demokraattinen mahdollisuus julkaista erilaisia hengen tuotteita on netin siunaus, ei kirous. Julkaisemisen helppous synnyttää toki hyödytöntö informaatiota mutta myös uusia kestäviä kulttuurimuotoja ja tapoja ajatella ja ratkaista ongelmia.
”Anrew ravistelee nettimaailman täälläkin todedettuja ja hyviltä vaikuttavia itsestäänselvyyksiä kertoen pelkäävänsä, että internetti uhkaa koko länsimaista sivistystä! Näin se tekee päästämällä valloilleen amatöörit sekä poistamalla niin ammattimaiset kulttuurin portinvartijat (mm. kriitokot ja journalistit), kulttuurin luojat, kuin rajat sepitteen ja todellisuuden että myös yleisön ja tekijäin väliltä.
Kun jokainen voi julkaista verkossa kirjoja, musiikkia, elokuvia, nettilehtiä ja pyörittää radioasemaa, syntyy hyödyttömän informaation kaaos, josta on tuloksena vähemmän kulttuuria ja luotettavia uusitisia eli yleinen tiedon tason lasku!!! Kun netti-intellektuellit julistavat tiedon demokratisoinnin hyvää sanomaa, sanoo Andrew sitä intellektuaalisen omaisuuden varastamiseksi ! Hänestä bloggarit ja kansalaisjournalistit mädättävät ja sotkevat suuren yleisön käsityksiä politiikasta, kaupasta, taiteista ja kulttuurista.”
Portinvartijat
En ole lukenut Markku Saksan artikkelia Andrew Keenin ajatuksista, mutta jo Juhanin referaatti tuntuu kiinnostavalta. Keenin on ilmiselvästi konservatiivinen pessimisti, jonka maailmankuvassa kulttuuria ylläpitävät korkeasti oppineet portinvartijat.
Näiden alapuolella on kuriton ja sivistymätön massa, joka julkaisee kuvia, kirjoituksia ja sävellyksiä, joita portinvartijat eivät enää kykene hallitsemaan.
Referaatin perusteella Keen tuntuu ajatelevan että netti on jonkinlainen yhteinen toimintaalue, jossa tapahtuva koskee suoraan sen käyttäjiä. Netti on kuitenkin pirstaloitunut satoihin ja taas satoihin erilaisiin tasoihin sekä vertikaalissa että horsontaalisessa tasossa.
Osa netin käyttäjistä on löytänyt oman henkisen kotinsa jostain pisteestä mutta iso osa käyttäjistä on nettinomadeja, jotka kulkevat netin laidunmailla uusien saaliiden toivossa. Näitä saaliita ovat konfliktit, nettitaistelut, uudet ja oudot sivustot ja löydöt.
Pysyvämpää tasoa edustavat sitten nämä netti-intellektuellit, ”jotka mädättävät ja sotkevat suuren yleisön käsityksiä politiikasta, kaupasta, taiteista ja kulttuurista.” Lause saattaisi hyvin osoittaa vaikka Pentti Linkolaan.
Arvelen että nämä netti-intellektuellit ovat lähinnä netti-intellektuellien kiinnostuksen kohteita.
Sitten on vielä joukko ikuisia etsijöitä, jotka eivät tyydy vain saalistamaan vaan ovat valmiita sitoutumaan erilaisiin kampanjoihin, ainakin lyhyeksi aikaa. Niin kuin RG-Linen tukikeskustelu täällä osoittaa. Minä löydän ainakin nämä ryhmät.
Voidaanko todistaa että lehdistön taso on yleisesti laskenut 7 päivää-lehden, OHO:n ja Katson lehtiuudistuksen jälkeen kun samaan aikaan on syntynyt uusia laatulehtiä.
En menisi kehityksen tässä vaiheessa vielä julistamaan mitään lopullista dogmia siitä, mitä netti on. Jo se että kuluttajasta on tullut myös sisällön tuottajia on jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin ei ole ollut. Perinteisen median on vastattava haasteeseen ja näin myös tapahtuu, vaikka siltä ei ehkö juuri nyt näytä.
Vapaa ja kaikille demokraattinen mahdollisuus julkaista erilaisia hengen tuotteita on netin siunaus, ei kirous. Julkaisemisen helppous synnyttää toki hyödytöntö informaatiota mutta myös uusia kestäviä kulttuurimuotoja ja tapoja ajatella ja ratkaista ongelmia.