180
« on: 22. 05. 2013 11:11 »
Hyvä Tapio Parkkari
Kiitos kysymästä
Tässä ajatuksen katkelmia asian tiimoilta.
On aivan luonnollista, että osa ulkomailta Suomeen työhön muuttavista henkilöistä siirtyy muualle - palaa kotiin, tai muuttaa johonkin toiseen maahan. Myös IT yritykset kuten Nokia, tai viime aikoina julkisuudessa mainitut Supercell ja Rovio eivät välty ilmiöltä.
Muutto pois kotoa toiseen maahan, kieli- ja kulttuuriympäristöön on aina haaste ja suuri muutos. Työvoiman vapaa liikkuvuus ja ammattitutkintojen (kuten sairaanhoitajien tutkinnon) yhteinen hyväksyntä ovat EU:n keskeisiä periaatteita. Suomesta on ennen EU jäsenyyttäkin muutettu muualle töihin - palattu takaisin, tai menty jonnekin muualle. Ruotsissa asuu joidenkin arvioiden mukaan -50,-60 ja -70 -lukujen muuton jälkeen noin miljoona ihmistä, jotka ovat suomalaista sukujuurta.
Työhön Suomeen muutto ilmiönä on uusi asia. Meidän pitää päättää haluammeko keikkatyöläisiä ulkomailta ja henkilöitä, jotka tekevät alempiarvoisia töitä - vai haluammeko ammattitaitoisia ulkomailta Suomeen työhön muuttavia ihmisiä, jotka ajan myötä identiteetiltään ovat kotkalaisia, vaasalaisia, turkulaisia, porilaisia, kainuulaisia... Mitkä ovat yhteiset arvomme kun rakennamme suomalaista tulevaisuutta?
Media otsikoi, että "espanjalaiset sairaanhoitajat pakenevat Suomesta". Sosiaalisen median, blogien ja chat palstojen kirjoitukset seuraavat osin tätä otsikointia. Yllättävän paljon tosin löytyy myös rakentavaa jalat maassa pohdintaa asiasta. Suomeen muutti vuonna 2012 noin 50 sairaanhoitajaa Espanjasta ja nyt tietoni mukaan 5 on muuttanut tai muttamassa pois. Onko se joukkopako?
Toisaalta, jos "Vaasa ilmiön" taustalla on jotain epäkohtia, ne pitää tutkia ja niistä on hyvä oppia. Joka tapauksessa toivotan mainituille viidelle espanjalsielle kaikkea hyvää elämässä ja toivon, että kokemukset Suomesta sisältävät myös positiivisia muistoja - vaikka täällä kuulemma oli kylmää ja kieli on ollut vaikea.
Olin tammikuussa 2012 Espanjaan tehdyn kontaktointimatkan aloitteentekijä. Tarkoitus oli informoida sikäläisiä sairaanhoitajia työmahdolisuuksista Suomessa. Matkan jäkeen saimme hieman yli 2000 työhakemusta. Tuon matkan pohjalta sairaanhoitajia rekrytoitiin Pohjois-Espanjasta myös Vaasaan.
Nyt myöhemmin olen tarjonnut Espanjaan rakennettuja yhteyksiä myös muiden kuin kymenlaaksolaisten työantajien käyttöön.
En osaa tarkemmin ottaa kantaa Vaasan tilanteeseen. Asiat sillä tietävät paikaliset ihmiset paeremmin ja erityisesti sinne muuttaneet espanjalaiset sairaanhoitajat.
Oma arvioni oli alunperin, että noin puolet Espanjasta rekrytoitavista (lähtömaassa kielikoulutuksen aloittavista) henkiläistä uupuu matkalla - jää pois kilelikoulutuksen aikana, lähtee muuton jälkeen kotiin tai muualle. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää. Hyvä vertailukohta tähän olisi suomalaisten ulkomaille muuttaneiden polut takaisin Suomeen, tai jonnekin muualle.
Olen ollut yllättynyt, että "hävikki" on ollut melko pieni. Lähtömaakoulutukset (kolme ryhmää) aloitti viime vuonna noin 60 espanjalaista sairaanhoitajaa ja työhön Suomeen heistä muutti 50.
Olen itse asunut vuosia ulkomailla ja tiedän mitä on muuttaa pois kotoa. Sei ei todellakaan ole helppoa ja ihminen on suurien haasteiden edessä. Eikä Suomi todellakaan ole sellainen "paratiisi", että tänne koko maailman väestö jonottaisi.
Suomi ei voi kilpailla palkoilla, eikä ehkä ilmastolla. Sairaanhoitajan bruttoansio esim. Sveitsissä on kuulemma noin 8000 €. Sää on enemmänkin asenne- ja pukeutumiskysymys, eikä etelämmällä Europassakaan sää ole aina suosiollinen.
Suomen mahdollisuus kilpailtaessa osaavasta työvoimasta on vahva pohjoinen hyvinvointiyhteiskuntamme, jota rakentamaan ja veroja maksamaan saa tulla myös ukomailta. Erittäin tärkeä kilpailuvaltti on myös työhyvinvointi, niin ukomailta tulijoden kuin meidän Sulomessa jo asuvien.
Asiat joilla voimme kipaillla muiden maiden kanssa osaavasta työvoimasta ovat lopulta juuri niitä asioita, jotka on tärkeitä meille kaikille suomalaisille ja joita on tärkeä puolustaa ja kehittää.
Tulevaisuuden työvoimapulan ja usieden kymmenien tuhansien hoitajien vaje vuoteen 2025 mennessä etsii ratkaisua. Yksi osa ratkaisua on ulkomailta tuleva työvoima. Se on kuitenkin vain osaratkaisu.
Työvoiman ulkomailta rekrytoinnin prosessit on järkevää oppia osana suomalaien yhteiskunnan turvallista kehittymistä. On hyvä olla oikeudenmukainen meille muuttavia ihmisiä kohtaan ja sekä huomioida myös vastaanottavat työyhteisöt. Työyhteisöt tarvitsevat myös tukea, koska he lopulta ovat se keskeinen vastaanottava taho Suomessa.
Lähtömaassa saatava kielikoulutuksen pitää olla sopivan pitkä ja antaa riittävät alkuvalmiudet. Tällä Suomessa kielenoppimisen ja kotoutumisen tuen pitää jatkua. Tietysti jo valittaessa opiskelijoita lähtömaassa suomen kielen koulutukseen pitää olla tarkkana. Itse olen yrittänyt arvioida asennetta ja motivaatiota, ehkä enemän kuin papereilla kuvattua ammattikokemusta.
Olen myös kertonut, että vuosi vuodelta Suomen talvi tuntuu minusta aina vain rankemmalta. Toisaalta Suome luonto, kevät ja kesä herättää ja räjäyttää tajunnan ; )
Jos joku miettii, että onpas tuo ulkomailta rekrytointi vaikeaa, tai että se vaatii paljon resursseja vastaan , että kunhan opimme nuo prosessit, asia muuttuu aivan normaaliksi suomalaisen arkielämän tapahtumaksi ja ehkä opimme myös miten työelämässä kohdella toisiamme - Suomessa asuvia, tällä syntyneitä, tänne muuttavia.
Pekka Kivilahti
________________________________________
Show Posts
