1
Yleistä keskustelua / Vs: Maahanmuuttopolitiikkamme
« on: 12. 04. 2010 21:09 »
To Original Wiik:
Ksenofobia on psykologiassa muukalaisuuden pelkoa. (Wikipedia) Tyttäreni on vaihtanut nimeään. Hän puhuu suomea kuin suomalainen, hänen miehensä on suomalainen. Hän kertoo, että nyt kaikki on muuttunut hänen elämässään. Paljon enemmän etuja, niin kuin toisella planeetalla. Kaikki hymyilevät, kaikkea saa helpommin aikaan.
Politiikasta olen samaa mieltä. Minun ystäväni Vaasassa on tsetseenialainen leski. Hän aina sanoo, että rikollisuudella ei ole kansalaisuutta.
To Matseman:
Niin… muistan vieläkin kun suomalainen sulhaseni tuli Pietariin joskus 12 vuotta sitten. Menimme silloin ulos (Pietarin keskustassa, Sadovaja ulitsalla eli Puutarhakadulla) vartioimaan pihalle kun liikkui huhu ja sanottiin että tsetseenit voivat tulla taloon pommin kanssa! :0
Ja tämä kertomus on mielenkiintoinen. Luulen että pitää kommunikoida enemmän. Suomalaisten pitäisi tulla vähäsen läheisemmiksi ja kysyä vieraalta vaikkapa: Kuka olet? Mitä teet? Kuinka viihdyt Suomessa tai Vaasassa? jne.
Suomalaisuutta. Tämä on outoa: ”Mitä sinä?” – ”No mitäs tässä…” Tai sitten naapurit sanovat toisilleen: ”Mitä se sulle kuuluu?!” Mistä kommunikaatiosta on kyse jos tällainen puhuminen on Suomessa tapana?! Tavallista positiivista kiinnostusta olisi hyvä saada. Tämä ei tarkoita, että naapurit tai muut voisivat tulla taloon ilman kutsua ja lupaa!
To Pappa Razzi:
Ymmärsin jo että kritiikki ei kiinnosta. Minä vain kysyn mieheltäni usein: miksi Suomen valtio antaa oleskeluluvan niin monelle ulkomaalaisille, jos Suomen kansa…? jne. Vastausta ei tule. Ja vieläkin kysyttävä on. Ja tässä on pari esimerkkiä. Ja meidän yhdistyksen toiminnassa tapahtuu joskus epämiellyttäviä juttuja mamujen tai suomalaisnuorison kanssa. Mutta…
Yritän nyt vastata vähän Teille. Kaikki me olemme erikoisia. Kokkijutut eivät kiinnosta minua ollenkaan. Kyllä minä osaan laittaa ruokaa… Kulttuurieroja on tässä ruoan laittamisessa, mutta ei paljon. Esim.: ei niin paljon kahvia… lounaan aika on klo 13-14… lounas: soppa, pääruokaa, juomaa… mämmi ei maistu… eikä salmiakki… aina ruokaa alkoholin kanssa…
Tuli nyt mieleen: Venäjän koulukirjassa on kirjoitettu vain YKSI lause Aleksanterin I:n sodasta 1808-09.
Ja vielä: Monet ihmiset meidän maassa eivät tiedä yhtään mitään että on ongelmia ja ennakkoluuloja meidän etnisen ryhmien välillä. Minulla ei ollut aavistustakaan tästä ennen kun tulin Suomeen häiden jälkeen. Voin rehellisesti sanoa: olen aina kuullut Suomesta ja suomalaisista hyvää. Tulin avoimella mielellä tänne. Ja tässä oli ”yllätys-yllätys”!... Kerran tulimme erän venäläispianosoittajan kanssa vanhankodin juhlaan soittamaan ja laulamaan. Saimme kutsun. Niin yksi mummo huuteli koko ajan että meidät pitää poistaa esiintymispaikasta. Vihamielisen mummon takia emme jaksaneet laulaa emmekä soittaa kunnolla loppuun. Kukaan ei tullut meille selittämään mistä oli kyse, kukaan ei puolustanut meitä.
Heh… Kerran isäpuoleni tuli minun huoneeseen kertomaan minun saksalaiselle ystävälle (Olimme silloin 15-vuotiaat) että HÄN on venäläinen sotilas; että HÄN on ajanut saksalaisia fasisteja meidän maaperältämme huitsin nevadaan! Että hän tuntee sen takia saksalaisia hyvin! Ja paljon muuta. Oli vaikeita pysäyttää häntä. Minua hävettää hänen puolestaan vieläkin!!!
Ksenofobia on psykologiassa muukalaisuuden pelkoa. (Wikipedia) Tyttäreni on vaihtanut nimeään. Hän puhuu suomea kuin suomalainen, hänen miehensä on suomalainen. Hän kertoo, että nyt kaikki on muuttunut hänen elämässään. Paljon enemmän etuja, niin kuin toisella planeetalla. Kaikki hymyilevät, kaikkea saa helpommin aikaan.
Politiikasta olen samaa mieltä. Minun ystäväni Vaasassa on tsetseenialainen leski. Hän aina sanoo, että rikollisuudella ei ole kansalaisuutta.
To Matseman:
Niin… muistan vieläkin kun suomalainen sulhaseni tuli Pietariin joskus 12 vuotta sitten. Menimme silloin ulos (Pietarin keskustassa, Sadovaja ulitsalla eli Puutarhakadulla) vartioimaan pihalle kun liikkui huhu ja sanottiin että tsetseenit voivat tulla taloon pommin kanssa! :0
Ja tämä kertomus on mielenkiintoinen. Luulen että pitää kommunikoida enemmän. Suomalaisten pitäisi tulla vähäsen läheisemmiksi ja kysyä vieraalta vaikkapa: Kuka olet? Mitä teet? Kuinka viihdyt Suomessa tai Vaasassa? jne.
Suomalaisuutta. Tämä on outoa: ”Mitä sinä?” – ”No mitäs tässä…” Tai sitten naapurit sanovat toisilleen: ”Mitä se sulle kuuluu?!” Mistä kommunikaatiosta on kyse jos tällainen puhuminen on Suomessa tapana?! Tavallista positiivista kiinnostusta olisi hyvä saada. Tämä ei tarkoita, että naapurit tai muut voisivat tulla taloon ilman kutsua ja lupaa!
To Pappa Razzi:
Ymmärsin jo että kritiikki ei kiinnosta. Minä vain kysyn mieheltäni usein: miksi Suomen valtio antaa oleskeluluvan niin monelle ulkomaalaisille, jos Suomen kansa…? jne. Vastausta ei tule. Ja vieläkin kysyttävä on. Ja tässä on pari esimerkkiä. Ja meidän yhdistyksen toiminnassa tapahtuu joskus epämiellyttäviä juttuja mamujen tai suomalaisnuorison kanssa. Mutta…
Yritän nyt vastata vähän Teille. Kaikki me olemme erikoisia. Kokkijutut eivät kiinnosta minua ollenkaan. Kyllä minä osaan laittaa ruokaa… Kulttuurieroja on tässä ruoan laittamisessa, mutta ei paljon. Esim.: ei niin paljon kahvia… lounaan aika on klo 13-14… lounas: soppa, pääruokaa, juomaa… mämmi ei maistu… eikä salmiakki… aina ruokaa alkoholin kanssa…
Tuli nyt mieleen: Venäjän koulukirjassa on kirjoitettu vain YKSI lause Aleksanterin I:n sodasta 1808-09.
Ja vielä: Monet ihmiset meidän maassa eivät tiedä yhtään mitään että on ongelmia ja ennakkoluuloja meidän etnisen ryhmien välillä. Minulla ei ollut aavistustakaan tästä ennen kun tulin Suomeen häiden jälkeen. Voin rehellisesti sanoa: olen aina kuullut Suomesta ja suomalaisista hyvää. Tulin avoimella mielellä tänne. Ja tässä oli ”yllätys-yllätys”!... Kerran tulimme erän venäläispianosoittajan kanssa vanhankodin juhlaan soittamaan ja laulamaan. Saimme kutsun. Niin yksi mummo huuteli koko ajan että meidät pitää poistaa esiintymispaikasta. Vihamielisen mummon takia emme jaksaneet laulaa emmekä soittaa kunnolla loppuun. Kukaan ei tullut meille selittämään mistä oli kyse, kukaan ei puolustanut meitä.
Heh… Kerran isäpuoleni tuli minun huoneeseen kertomaan minun saksalaiselle ystävälle (Olimme silloin 15-vuotiaat) että HÄN on venäläinen sotilas; että HÄN on ajanut saksalaisia fasisteja meidän maaperältämme huitsin nevadaan! Että hän tuntee sen takia saksalaisia hyvin! Ja paljon muuta. Oli vaikeita pysäyttää häntä. Minua hävettää hänen puolestaan vieläkin!!!