Sopisiko tämä?
Säännöllisesti ilmestyville verkkojulkaisuille on määrättävä vastaava toimittaja. Uuden lain mukaan verkkojulkaisu on tallennettava 21 päivän ajan.
Lain piiriin kuuluvat verkkojulkaisut, joista tyypillinen esimerkki on sanomalehden verkkoversio, jota julkaistaan säännöllisesti ja joka on laadittu kustantajan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta.
Sen sijaan verkkoportaali tai verkossa oleva keskustelupalsta ei ole verkkojulkaisu, ellei julkaisija toimituksellisesti käsittele siinä olevaa aineistoa.
Vaikka lainvastaisesta viestistä vastaa rikoksen tekijä tai siihen osallinen, esimerkiksi keskustelupalstan ylläpitäjän rikosoikeudellinen vastuu voi tulla arvioitavaksi, jos hän sallii palstansa muodostuvan rikollisten viestien julkaisukanavaksi.
Verkkojulkaisuja eivät ole myöskään viranomaisten, yritysten tai kansalaisjärjestöjen tavanomaiset kotisivut. Yksityisten henkilöiden kotisivuihin sovelletaan vain niitä sananvapauslain säännöksiä, joilla tarvittaessa turvataan rikos- tai vahingonkorvausvastuun toteutuminen.
Vastaavan toimittajan vastuu selkeytyy
Verkkojulkaisuille on ensi vuoden alusta määrättävä vastaava toimittaja, joka johtaa ja valvoo toimitustyötä sekä päättää julkaisun sisällöstä. Vastaavan toimittajan on oltava vähintään 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.
Vastaavalla toimittajalla on erityinen rikosoikeudellinen vastuu. Jos hän olennaisesti laiminlyö johto- ja valvontavelvollisuutensa, hänet voidaan tuomita päätoimittajarikkomuksesta sakkoon.
Nykyisin lähdetään siitä, että päätoimittaja on aina vastuussa julkaisussa tehdystä rikoksesta, jolleivät he pysty muuta näyttämään. Tästä olettamasta luovutaan, ja jatkossa vastaavan toimittajan syyllisyys on näytettävä toteen normaaliin tapaan.
Verkkojulkaisuissa on oltava tieto vastaavasta toimittajasta. Samaten niissä on tiedotettava siitä, kuka on julkaisutoiminnan harjoittaja.
Vastinetta ja oikaisua koskeva sääntely laajenee
Vastinetta ja oikaisua koskevat oikeudet laajenevat kattamaan kaiken säännöllisen julkaisutoiminnan. Nykyisin verkkojulkaisuista ole lainkaan säännöksiä.
Vastineoikeus on jokaisella, jolla on perusteltu syy katsoa verkkojulkaisussa esitetyn viestin loukkaavan itseään. Se ei kuitenkaan enää voi perustua pelkästään henkilön omaan kokemukseen vaan edellytyksenä on, että vaatimus on myös objektiivisesti perusteltu.
Vastineoikeus on vain yksityisillä henkilöillä, mutta oikaisuoikeus kuuluu myös yhteisöille, säätiöille ja viranomaisille. Näillä on oikeus saada itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto korjatuksi.
Kokonaan uutta on, että tuomioistuin voi asianomistajan vaatimuksesta antaa määräyksen kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevan tuomion julkaisemisesta. Tieto tuomiosta on julkaistava maksutta siinä julkaisussa, jossa rikokseen on syyllistytty.
Lähdesuojaa koskevissa säännöksissä ei tehdä eroa välineiden kesken. Esimerkiksi verkkojulkaisut saavat kieltäytyä paljastamasta viestin perusteena olevien tietojen antajaa ja viestin laatijaa.
Tunnistetiedot poliisille
Verkkoviestintää koskee erityissäännös, jonka mukaan tuomioistuin voi määrätä palvelimen tai muun laitteen ylläpitäjän luovuttamaan hallussaan olevat viestin lähettäjän tunnistamistiedot viranomaisille. Edellytyksenä on, että on todennäköisiä syitä epäillä viestin olevan sisällöltään rikollinen. Vaatimus on esitettävä kolmen kuukauden kuluessa vaatimuksen perusteena olevan viestin julkaisemisesta.
Jos verkkoviesti on ilmeisen lainvastainen, tuomioistuin voi myös määrätä, että viestin pitäminen yleisön saatavilla on keskeytettävä.