65
« on: 07. 01. 2008 17:05 »
Asuntokohtaista vesimittaria on vaikea toteuttaa, jos sitä ei putkistoa ole suunniteltu asuntokohtaista mittausta varten. Kuintenkin ainut oikea vesitaksan määrittely on huoneistokohtainen veden mittaus. Toiseksi onkelmaksi vain nousee vesimittarien luenta- huolto- ja laskutuskustannukset. Pitää myös huomata, että yhteiskäytössä olevat kiinteistön pesu- ja saunatilat kuluttavat vettä.
Kokonaisuudessa vedenhinnan määrittely on vaikea, koska käyttölämminvedelle on myös saatava hinta. Tämä muodostuu sitten kiinteistön lämmitysmuodon mukaan, sekä siitä mitä käyttölämminvedellä lämmitetään. Varsin monissa kiinteistöissä on kylpy- ja pesuhuoneiden lämmitys toteutettu käyttölämminvedellä.
Tuskin monessakaan kiinteistössä jossa vesimaksu peritään asunnon asukasluvun mukaan on onnistuttu saamaan hinnoittelu kohdalle. Oikea laskutapa vaatisi kaiken yllämainittujen seikkojen vuosikulutuksen huomioon ottamista. Kiinteistöissä joissa käyttölämminvesi tuotetaan vesikeskuslämmityksellä. niin karkeaan arvioon päästään kun vesi- ja jätevesilaskuun lisätään 25 - 30% lämmityskustannuksista ja käyttölämminveden kiertovesipumpun sähkönkulutus. Tämä kokonaisuus pitää vielä jakaa kiinteistön asukasluvulla, jolloin tuloksena on henkilökohtainen vuosikulutus. Virhemarkinaali muodostuu sitten kiinteistön asukasvaihtuvuudesta ja kulutustottumuksien muuttumisesta.
Koko tässä vesimaksun määrittelyssä ja sen kohdentamisessa on se surin ongelma. Ruokakuntienkoko ja kulutustottumuksen vievät hienoimmakkin laskelmat pieleen ja vähintäinkin epäoikeuden mukaisuuksiin. Sillä mikä lapsiperhe suostuu maksamaan todellista vedenhintaa kun se tänä päivänä kaukolämmitteisessä kiinteistössä, jossa asuu 60 - 80 henkilöä ja veden keskikulutus on 150 lit/henkilö/vuorokausi, niin kokonaiskustannus on noin 25 - 30 euroo/ henkilö.
Lopputulema on, että parhaaseen kompromissiin päästään tasoittamalla osa kustanuksista vastikkeeseen ja perimällä vesimaksua 10 - 16 euroo/henkilö/kk.
Konsultit toimikaa!