Leena Hallasmaa 5.4.2006
viime kesänä joku herra käveli korokkeella muutaman metrin matkaa pitkän aikaa, vaatteet tulivat likaisemmiksi ja parta kasvoi. Olikohan paikkakunta Tampere tai sitten Oulu. Joka tapauksessa tapahtuma sai lähetysaikaa päivittäin osakseen. Eikä maksanut mitään! Muistan aikaisemman mediassa seuratun esityksen, kuinka joku asui tavaratalon näyteikkunassa. Ihmiset kävivät katsomassa ja media seurasi esitystä. Ei silti, tällä taiteenlajilla on varmaankin arvo sinänsä ilman julkisuuden valokeilassa paistattelemistakin.
Julkisuusarvoa tai ei niin performanssiesityksillä pitää olla mielekästä sisältöä
ja kokonaisuuden täytyy esityksenä toimia tästähän aina lähdetään, eikö niin Leena?
Joskus tuossa aivan yhdeksänkymmentäluvun alussa järjestettiin
Performanssi esitys Hietalahden Villassa. Se taisi olla jotenkin
linkitetty tähän Kristiina Hurmerinnan silloin luotsaamaan kunniakkaaseen
Vaasa Festival kokonaisuuteen. Esityksen nimeä, enkä tarkkaa ajankohtaa
sen kummemmin en muista kuin. että lämmintä kesäiltaa elettiin.
Ohjelmanumero on jäänyt varmasti kaikille läsnä olleille mieleen.
Siitä syystä, että se oli jotain niin uskomattoman tökeröä, että minä
ja huomattava joukko teatterilaisia jouduimme hetkeksi takakautta
poistumaan, kun oli pakko päästä ulos hekottelemaan, kun siis sitä
ei aivan tosissaan voinut kukaan meistä vakavalla naamalla loppuun asti seurata.
Estradilla olivat Irma Optimisti (vielä performanssiuransa melko aikaisessa
vaiheessa) ja hänen silloinen miehensä Luhdan Pekka.
Pekka oli sitten äänitellyt epäselvää meteliä, kohinaa, kirskahduksia sun
muuta ikään kuin taustaksi ja siinä nämä sitten koikkelehtivat hyvin
epämääräisesti, eikä kukaan varmasti tasan tarkkaan tiennyt mitä
esiintyjät yrittivät tällä koikkelehtivalla puuhastelullaan viestittää.
Hupaista oli, kun kyseessä vielä oli tällainen juhlanäytös jossa oli kaiken
maailman vaasalaiset isokenkäiset paikalla ja lukuisa joukko ulkomaisia
kutsuvieraita. Oli siinä jengillä ihmettelemistä että, – aha tällaista täällä Vaasassa.
Se minkä takia meiltä pokka petti täysin on kyllä aika tragikoomista.
Nimittäin joskus aikoinaan sattuneista syistä Pekka on menettänyt toisen
käsivartensa ja lähes koko esityksen ajan heilutti hullun lailla tatä mustalla
paidalla verhottua entistä kättään eli tyhjä hia viuhusi ilmassa hulmuten.
Ehkä oli kysymys jostain kaaosteorian todistelusta tai vastaavasta, mutta
olisivat saaneet jättää kyseisen esityksen kyllä johonkin muuhun tilaisuuteen:
Sitten kun Vaasassa muutama vuosi takaperin Platform kaupungin julmetun
suurien tukien turvin sai järjestetyksi Performanssifestivaalin, mikä sinänsä
on hieno juttu, mutta tällaisen tapahtuman jäädessä sisällöltään luokattomaksi
se ei todellakaan ole kokijalle mitenkään mieltäylentävää.
Esimerkiksi toitotettiin ympäri ämpäri Suomenniemen tilaisuudesta osallistua
Vaasan Taidehallissa järjestettävään lausuntatapahtumaan jossa kaikki halukkaat
saisivat äänensä kuuluville.
Niin saivat. Kävin paikalla ja olihan se aivan älytöntä, kun vuorollaan toinen
toistaan nolo et rähjä luokkaan kuuluvat nuoret esiintyjät kävivät kiroillen
paasaamassa jotain iän ikuisen vanhoja yhteiskuntafraaseja ja muuta potaskaa,
eikä siis ensimmäiselläkään mitään tajua kuinka homma pitäisi suorittaa niin,
että se toimisi.
Saman aikaisesti siinä ensimmäisessä lokerossa vasemmalla halliin sisään
tultaessa yks varsinainen esiintyjä kallisteli vuorotellen puolelta toiselle
niin hitaasti kuin mahdollista. Yhdelle sivulle aina niin kauan että lattia tuli
vastaan ja sit ei ku taas hinaamaan itteensä hitaasti ylös ja lakipisteen jälkeen
kallistumaan toiseen suuntaan ja niin edelleen. En muista kuinka monta tuntii
se tota samaa sielä veivas, mutta hyvin pitkään. Oli sitä sitten siinä räävittömän
huudannan seassa erittäin miellyttävä seurailla.
Kerron tämän kaiken koettuna tosiasiana ja ohjena, että tehtyjä virheitä ei enää
toistettaisi eli jos täällä Vaasassa vielä joskus performanssitapahtumia järjestetään,
niin olisi varsin suotavaa, että esityksessä olisi myös jonkin asteista tyyliä ja tasoa
ja että nyt yleensäkin järjestäjät edes tietäisivät mitä tuleman pitää.
Hienoa performanssitaidettakin on yllin kyllin, mutta sellaisen saaminen
esimerkiksi Vaasaan ei varmasti ole aivan helppoa.
Jaa muistuipas mieleen, että otin muuten Taidehallin kallistelijasta kuvan, joka
julkaistiin yhtenä kuvituskuvana Vaasa - kaupunki keskellä luontoa kuvakirjassani
tai sen kolmannessa uudistetussa painoksessa joka ilmestyi keväällä 2004.
Ja kun tätä blogia plaratessani olen aiemmin törmännyt erään ystävän
tätä tekemääni Vaasa -kirjaa koskevaan jutunpätkään niin liitän sen tähän.
Pentti Suksi
> Vaasa 400-tuotteita
Vastaus #35 : Maaliskuu 30, 2006, 01:51:29
Kuinka paljon on terjolla Risto Jalosen kuvateosta Vaasasta, Eittäin edustava antaa
vaikkapa Ruotsin kuninkaalle, Upea hieno läpileikkaus Vaasast sitä itsekkin ihmettelee
onko Vaasa näin upea paikka. Suosittelen.
Show Posts
