Panenpa tähän ajatuksiani vuodelta 2001
---
TAPION TEESIT KUNNALLISHALLINNOSSA
Keskimäärin parempia päätöksiä saatettaisiin saada jos yhteinen etu pidettäisiin mielessä…
KUNTA ? Kunta on kaikki kunnan asukkaat yhdessä! Kunta-apparaatti suorittaa lähtökohtaisesti tehtäviä joita kuntalaiset itse eivät ehdi hoitaa. Lisääntynyt varallisuus on tuonut mukanaan sen että kuntalaiset osallistuvat yhteisten palvelusten järjestämiseen lähinnä veroja ja maksuja makselemalla sekä valitsemalla päättäjät päättämään yksityiskohtien hoidosta vaaleilla. Juridisilla henkilöillä eli yhdistyksillä ja yrityksillä ei ole päätösvaltaa kunnan asioissa – ainakaan lain perusteella.
Joskus tuntuu siltä että kunta on itsetarkoitus ja kuntalaiset ikään kuin anoisivat palveluita ja suosiota ”kunnalta” ja kunnan palkkaamilta työntekijöiltä kun hierarkisesti asian pitäisi olla päinvastoin. On väitetty, että joku viranhaltija on joskus unohtanut keitä varten hän itse asiassa työtään tekee. Suhtautuminen toimeksiantajiin eli KAIKKIIN kuntalaisiin ei muka aina ole ollut sen mukaista kuin toimeksiantosuhde edellyttäisi…. Sosiaalitoimiston jokainen asiakas voi siis odottaa kunnioittavaa ja asiallista palvelua.
I KUNNAN ETU
1) Viranhaltijat
Lähtökohtaisesti on oletettava että valtaosa kunnan työntekijöistä ja viranhaltijoista vilpittömästi pyrkii kunnan etuun joka siis on kaikkien kuntalaisten yleinen ja yhteinen etu.
Jonkun yrityksen etu ei ole siis kunnan etu koska yritysten tarkoitus on tuottaa taloudellista voittoa omistajilleen. Yritysten hyvinvointi kunnan alueella on toki suotavaa mutta maankäytön osalta on kunnalla paljon sanottavaa.
Yritysten ja yksittäisen kuntalaisen suoranainen etu voi siis olla hyvinkin ristiriidassa yleisen edus kanssa.
Jos esimerkiksi katsotaan että puisto- tai uimaranta-alueita tarvitaan kuntalaisten yhteiseksi hyväksi niin silloin ei voitane suhtautua myönteisesti jonkun yrityksen tai yksittäisen kuntalaisen toiveille saada haltuunsa ja rakentaa kyseisille alueille.
Kunnan viranhaltijat eivät siis lähtökohtaisesti esitä sellaisia ratkaisuja, jotka ovat ristiriidassa kunnan tahdon kanssa, joksi on kai katsottava vaaleilla valitun ylimmän päättävän elimen eli valtuuston tahdonilmaukset.
Viranhaltijat pyrkivät siis säästäväisyyteen ja toisaalta pitävät yrittävät saada kunnalle säädetyt tulot ohjattua oikeaan osoitteeseen.
Yritykset voivat täysin laillisesti yrittää vaikuttaa viranhaltijoiden päätöksiin ”lobbaamalla” ja näin yleisesti tehdäänkin. Vasta jos viranhaltija ottaa vastaan jotain taloudellista etua jonkun yksittäisen asian edistämiseksi ollaan laittomalla polulla.
2) Luottamushenkilöt
Vaaleilla valitaan ainoastaan valtuuston jäsenet yleensä puolueiden asettamista ehdokkaista.
Puolueet eivät yleisesti edes pyrikään edustamaan kaikkia kuntalaisia tasapuolisesti vaan ovat erilaisten eturyhmien tai väestöryhmien suppeampien etujen ajajia. On työväenpuoluetta, kielipuoluetta, porvarispuoluetta, agraaripuoluetta yms. Pyrkimyksenä on siis avoimesti saada tietylle osalle kuntalaisia erityisiä etuja toisten kustannuksella.
Kunnallisvaaleihin osallistuu myös puolueita joilla ei tällaisia viiteryhmiä taustalla ole, merkittävin nykysään näistä on vihreät. Myös ”vapaita listoja” eli valitsijamiesyhdistyksiä esiintyy yleisesti ja nämä ovat yleensä jonkun tunnetun henkilön ympärille syntyneitä ryhmittymiä.
Suurin osa luottamushenkilöistä nimetään puolueiden toimesta. Vaikka muodollisesti valtuusto nimeää esim kunnallishallituksen ja lautakunnat, tosiasiallisesti puolueet päättävät näistä henkilöistä.
Jotkut luottamushenkilöt elimissä, joihin puolueet ovat heidät valinneet saattavat melko avoimesti ajaa jonkun yksittäisen yrityksen etua toisten yritysten ja joskus kunnan edun kustannuksella.
Koska vaaleilla ei tärkeimpiin esim maankäytöstä päättäviin elimiin valita henkilöitä voi tämmöinen asiantila jatkua mikäli ko puolue ei pane asiaa pahakseen.
Yrityksen omistajia, yrittäjien perheenjäseniä, maanomistajia, tontinomistajia ja näiden sukulaisia istuu niissä päättävissä elimissä, joiden ratkaisut saattavat suuresti vaikuttaa näiden tahojen talouteen ja etuihin. Lainsäädäntöä on tiukennettu jonkin verran mutta esteellisyys useimmiten koskee vain yksittäisiä asioita.
Luottamushenkilöt eivät siis suinkaan ole lähtökohtaisesti ajamassa kunnan yleistä etua. Yritykset voivat täysin laillisesti tukea taloudellisesti yksittäisiä päättäjiä ja näin yleisesti tehdäänkin. Vasta jos luottamushenkilö ottaa vastaan jotain taloudellista etua jonkun yksittäisen asian edistämiseksi ollaan laittomalla polulla
II OIKEA JÄRJESTYS
Lainsäädäntö ja kunnan omat säännöt tähtäävät siihen että asiat ratkaistaan tietyssä järjestyksessä. Laki ja säännöt tähtäävät arvatenkin siihen että saataisiin kunnan kannalta mahdollisimman hyviä päätöksiä.
Oikea järjestys takaa myös sen että kaikki, joille asia lakien ja sääntöjen mukaan kuluu, saavat asiasta lausua asianmukaisesti. Kunnallishallinnossa on asioilla omat valmistelijat, on tahot joilta pyydetään lausunnot ja mekanismi jonka mukaan päätöksenteossa edetään.
Esimerkiksi valtuustot yleensä hyväksyvät yleiskaavat ja osa-yleiskaavat joidenka pitäisi ohjata valmistelussa ja päätöksenteossa viranhaltijoita ja hierarkisesti alempia toimielimiä. Kaupunginhallituksen myöntäessä poikkeusluvan tai viranhaltijan esitellessä ja valmistellessa jonkun asian valtuuston hyväksymän linjan- esim. osa-yleiskaavan - vastaisesti voitaisiin kuvitella oltavan väärällä polulla.
Jos valtuusto on nimenomaisesti ottanut johonkin yksittäiseen asiaan kantaa – esimerkiksi myöntämällä ravintotukea keliakiapotilaille – ei viranhaltijan eikä alemman elimen tule ilman valtuuston tietoa tätä tukea poistaa. Viranhaltijaa eikä valtuustoa alempia elimiä ei ole valittu kuntalaisten toimesta.
Päätöksenteko oikeassa järjestyksessä kestää oman aikansa ja kiireellisiä tapauksia varten on olemassa poikkeussääntöjä.
Esimerkiksi kunnan maankäytön suunnittelussa pitäisi perusperiaatteena olla kaavoittaminen. Vuonna 2000 voimaan astunut Maankäyttö- ja Rakennuslaki säätää varsin tarkasti kuinka kaavoittaminen ja rakentaminen lain mukaan tapahtuu.
Tässäkin laissa on annettu poikkeustapauksia ja kiireellisiä tapauksia varten mahdollisuus edetä nopeammin kuin varsinainen prosessi edellyttää.
Jokin kunta voi tehdä tästä poikkeuskäytännöstä toki säännönkin:
”Kun nyt olemme tehneet tästä poikkeamisesta säännönmukaista niin emmehän yhtäkkiä voi poiketa tästä poikkeamisestamme tasapuolisuuden nimissä” todettiin eräässä länsirannikon kaupungin maankäyttöasioista päättävässä elimessä vuonna 2000.
Asioita voidaan viedä - ja viedäänkin - eteenpäin myös väärässä järjestyksessä. Ellei mikään taho valita asiasta niin väärästä päätöksentekojärjestyksestä tulee valitusajan umpeuduttua täysin laillinen päätös.
VALMISTELIJAN ”OHJAUS”
Suuria taloudellisia arvoja yksittäisille yrityksille tuovista maankäyttöratkaisuista saavat valmistelijat ja esittelijät joskus ”ohjausta”.
Heidän esimiehillään on oikeuskin ohjatakin heitä. Asiantuntijoina ja kunnan yleisen edun ajajana saattaa esimiehenkin ”ohjaus” joskus olla ristiriidassa viranhaltijan näkemyksen kanssa.
Myös luottamushenkilöt saattavat yrittää ohjata viranhaltijaa. Yritykset ja kuntalaiset ottavat toisinaan yhteyttä luottamushenkilöihin ja pyytävät heitä ajamaan asiaansa. Kyse saattaa olla vuokratontin, vuokra-asunnon, huvilan rakennusluvan, bensa-aseman, kirpputorin, jäätelökioskin tai jopa kerrostalon tai hypermarketin edistämisestä yhteydenottajan toivomalla tavalla.
Niin kauan kun luottamushenkilöä ei saa asian ajamisesta mitään taloudellista tai muuta etua on kaikki selvää. Jos apu sitä vastoin sidotaan vaalitukeen, lomamatkaan, käypää hintaa halvempaan autoon tms ollaan laittomalla polulla.
SULLE - MULLE
Luottamushenkilöt saattavat joskus löytää yhteisiä intressejä siten että muodostamalla enemmistön jossain elimessä jonkin asian ratkaisussa pääsee kaikki enemmistön osapuolet hyötymään ratkaisusta.
Tällainen kuvitteellinen kuvio saattaa syntyä parin esimerkin valossa näin.
1) Arvokasta tonttimaata tulee yllättäen tarjolle vaikka jonkun merenrantakaupungin taajaman tuntumassa olevalle ”Vadelmasaarelle”.
Salmen toisella puolella on eräällä poliitikkosuvulla merkittäviä maanalueita.
On rakennusliike joka on lähellä erästä poliittista ryhmittymää
On rakennusliikkeen johtaja joka edustaa kolmatta poliittista puoluetta
Jos nämä kolme poliittista puoluetta pääsevät muodostamaan enemmistön kaikissa päättävissä elimissä niin niiden edustajat voivat sopia Vadelmasaaren ja sen vastarannan kaavoituksesta mahdollisimman tehokkaasti. Rakennusoikeus on arvokasta halutuilla paikoilla ja miljoonia tienataan.
Mutta… tuleeko tässä kuntalaisten yleinen etu huomioonotetuksi? Kaavoituspäätös tehdään nyt mitä ilmeisemmin väärässä järjestyksessä. Jos joku poliittisista tahoista saa taloudellista etua – esim rahallista vaalitukea - voidaan olla myös rikoksen poluilla.
2) Haluttu ranta-alue esim ”Tykkiniemi” päätetään kaavoittaa omakotialueeksi.
Koska kyse on erittäin harvinaisesta merenranta-alueesta niin usean puoleen päättäjien piirissä on kovasti halukkaita rakentajia.
Päätetään siis jakaa tontit tasapuolisesti puolueiden kesken kovin edulliseen hintaan. Vapailla markkinoilla olisi tonteista saanut moninkertaisen hinnan ja koska oli kyse kunnan maasta olisi kunnan kassan kilahtanut näin mojova summa.
Päätöksenteko saattoi muodollisesti tapahtua oikeassa järjestyksessä sillä pienimmillekin puolueille riitti tontteja…