Selviytymistarinoita ja yrityksiä selvitä on monenlaisia. Ne pitäisi kuulla ja nähdä, mutta ehkä niihin liittyy ihmisillä pelko siitä, että toisen ihmisen ongelmat olisivat jotenkin tarttuvaa lajia olevaa tautia.
Totta.
Tämän voi itse kukin omalla tasollaan testata, etsimällä vaikka toisen ihmisen seuraa
melankolisuudessaan ja toteamalla ryntäyksen, eli moniko siitä todella kiinnostuu.
Edes parisuhdetasolla, uuden parin etsimisestä puhumattakaan.
Kysymys on myös siitä, että moniko ns. syrjäytyneistä on syrjäytettyjä?
Omasta mielestäni ja jonkinverran kokemusta omaten, voin vakuuttaa että
varsinainen syrjäyttäminen, esim. rakkaassa Vaasassamme alkaa yksilön
tuottamattomuuden selvittyä.
Kyseinen tuottamattomuus, kun aiheuttaa käytännössä myös välittömän henkisen
kuin fyysisenkin hoidon tyrehtymisen, koska tällaisesta yksilöstä ei koe hyötyvänsä materialisesti kukaan, josta esim. äärettömän oivana esimerkkinä mentaalihoitomme nykytila
sen kohentamisen kiinnostavuudesta puhumattakaan.
Parempaan päin näytettäisiin kuitenkin tiedostamisen tasolla silti kuljettavan.
Niin päättäjät, kuin kanssaihmiset. Tosin se Raha ja Tuottavuus edelleen taustalla kummitellen..