Vaasalaisia.info - keskustelut

Tala talar Yllan jo suohon,
mikä syynä lienee tuohon?
No Ylla on tyhmä ja rasisti,
mokoma pitkäkallo, basisti!

Ej se ole pelkästään mieli,
häviää pian myös vårt kieli!
Nouseeko jo pilvi kuin sieni,
on niin vaikea läntinen tieni.

Mejlle ej ole mittään suomi,
det är som poskessani luomi.
Virastossa kaatuu joku tuoli,
joko se ruotsalaisuus kuoli?

Kurkkuun jäi Eneltä nyt se Runebergs bulle,
hartiaan tako urhoa Ruotsin ombudsman Olle.
Syypää siihen oli neuvoston Arvidsson Karin,
painosti liikaa, se jopa vilautteli alta sarin.

Miksi joutui miehemme siihen ikävään jamaan?
Siksi kun Suomi on taantunut perkeleen lamaan.
Kärsinyt on ruotsi ihan totaalisen inflaation,
hylsyn pakolle antanut jo suomalainen raati on.

Miten sais fennon, puhumaan sujuvaa ruotsia,
aivan kuten e eee Ene, tarvittaisko ruoskia?
Urhoilla välähti, pakotetaan lastentarhassa,
lie Ene raukka siis varsin pahassa harhassa!

Joku jo nauratti, kerrotaan satuja sikiöille,
toinen ehdotti jopa pakkoruotsia siittiöille.
Näinkö viikingit elävät universumissa omassa,
käyvät vain Tukkisaaressa unelmiensa lomassa!

Ei sillä kirjoituksella muuten olekaan väliä,
mitä tekis mies toinen, haisteleisko jäkäliä?
Tuottais se vaikeuksia suuria i Åbo polisbil,
loppuis lappujen skrivaus, se olisi Enes stil.

Kantaa jo hedelmää se YO-pakkoruotsin poisto,
siksipä taas fenno on tämänkin tarinan roisto!
Fan, ei Pohjola seurustelekaan enää ruotsiksi,
on lapsi Suomen asetettava heille jo luotsiksi.

Kaikkialla käytössä lie skandinaavinen kieli,
mutta kadonnut on täysin pohjoismainen mieli!
Kun Ruotsin mielestä se fennon kieli on rankin,
tekisi viikingistä tyhmän, surkean vain mankin!

Heille on vain uhka tuo oljenkorsi viimeinen,
kun englantia jo käyttää nuori niin kiireinen.
Eihän tärkeää olekaan ymmärrys vaan ruotsi,
siksi kyynel virtaa kuin muinoin vain Vuoksi!

Kansojenkin oppimiskyvyssä on varsin suuria eroja, siihenhän ne Pisa-tuloksetkin viittaavat.
Suomen ruotsalaiset eivät kuulema opi sitten millään suomea, osaavat yleensä vain pari sanaa: Jaa vaati sörviis på ruotsi nu!
Mutta mm. somalit puhuvat aivan ymmärrettävää suomea jo parin, kolmen kuukauden opiskeluiden jälkeen:

Tervä täile sine,
olä taalä jo mine.
Ålandi on palstä,
valke joka pärsta.

Vahan soomi patre,
sanoa kylla Sartre.
Ossa rotsi vahasen,
syota silli kalasen.

Ole mina olla aiköä,
kulla vahan taikoa.
Sine kyla matkusta,
missa paassä kusta.

Siella se hyva pylly,
tykka kun se hylly.
Taalä joota viinä,
on Olle huva siinä.

Häkäta naine se petö,
ja riehu umpari keto.
Mina musta, tönkössa,
vähva mees sänkössä.

Taalä soomessä kylma,
ei näky mu silmakulma.
Paljön vate jo paalä,
tuttö ollä joka saalä.

Te olä iha merikänsaa,
siela kälastä hen saa.
Kätsoä naine kylästa,
paastä mina pylästa.

Miksikö istahti, SDP jo lahtarin kelkkaan,
näet sen heti, kun vilkaiset sä telkkaan.
Milloinka unohdettu, on Tampere punainen,
tunsi vain surua lapsi, mies sekä nainen!

Tihutöitä tekivät, ne ruotsalaiset urheat,
eivätkä sitä estäneet, herramme turpeat!
Oli pakko siitä vaieta, taskussaan nyrkki,
silloin etulinjaan, vain kohtalomme tyrkki.

Antaa yhä fenno, bålagetille etumatkaa,
kauanko Oy:t jaksavat, uurastusta jatkaa?
Täällä riehuvat vieläkin, petturit röyhkeät,
nauravat yhdessä, nuo naapurit pöyhkeät.

Siksi kai taivuitte, kun kilahteli se kassa,
käytitte Kruunuja, poltitte kuin takassa.
Siitäpä tuli teille, se kiitollisuudenvelka,
itkisivät nyt sitä, vanha Jussi myös Helka.

Loppu on selvä, Ruotsi tappais kielemme,
yrittää se yhä, raiskata myös mielemme!
Kun asia on niin, emme apuun saa muita,
toimittava lie pakko, eikä tuijotella kuita!

Kuinka lie, ettekö ajattele omalla päällä?
Yhä Paavo riehuu, rahan voimalla täällä!
Älkää vaan sanoko, sitä häpeä vain emme,
jo monien mielestä, se vakava olisi enne.

Tomatpojkarna skrikee, här e nu Närpes,
hätä e paha, iskihän tomuun idaa härpes.
Har vi nog någo lääke, det e ju vårt kieli,
silti e svart, oman Johtajamme se mieli!

Bara viina e viina, däfö fenno sen juo,
men konjaken mejlle, rauhan o ilon suo.
Ja e viikkinkki, altso fin, niin kultturelli,
parempi kuosi, tekisi ei ees se Pirelli.

Niin kauan kuin virtaa, fennon sen hiki,
meillä kissanpäivät, sejla taas Kon-Tiki.
Nja, ha vi int lotsen, joko resan e slut,
siks pakko on tapella, o heittä fenno ut.

Esitänkin tässä, ihan oman näkemykseni,
ihme varsin suuri, olisi kuin ilmestykseni.
Voitaisiin me tarjota, jopa muitakin kieliä,
osaamme silti särkeä, aina lastenne mieliä!

Eikös pakko olekaan, täällä enää pakko,
tuska siis kova, se varmaan ole ei rakko?
Raapustaa hädissään jo Pennasen penna,
antaako punaa, enää Erkille vain henna?

Finnelle hieman isommat, silmät verkon,
mutta eipä toive, ennen ollut sen Erkon.
Määräsi tahdin, tuo ruotsalainen vahva,
näyttö oli selvä, eikä pelkkä vallan kahva!

Pakko on myöntää, välttämättömyys hyve,
etkä ihan turhaan, sä itsesäälissä nyt ryve.
Lie Lehtenne suuri, myös kitinä on kova,
kirjasimet teille, aina ollut myös sotisova.

Silti vielä ihmettelen, ylimielisyyttä suurta,
ei Sanomat muistakaan, omaa sukujuurta?
On eteenne tullut seinä, se kylmä on kylpy,
voi viestinne olla, pian fennolle vain hylky!

Jo hätä on kädessä, ruikuttaa Forsgård,
fenno är paha, vi fordrar nu mera vård.
Sitä mukaa pahenee, svekojen uikutus,
kohta on työnä, se fennojen muilutus.

Ruotsalaissuomessa syntyy yhä verkkoja,
kuin sieniä sateella, on apuna Erkkoja!
Uusin niistä, lie tuo erikoinen Magma,
mihin urho koskee, tulee vain smegma.

Helsinki osa, on sitä Ruotsalaissuomea,
pratar Nils Erik, eikä räpyttele ees luomea.
Ei historiaa tunne, vain heille on uusimaa,
vanha fennon on kontu ja tarkoittaa himaa!

Tassa on tama, aito ruotsalainen Kämpen,
för rasismen, måste vi nu börja kampen.
Fenno se luulee, et tappelisin mä kielistä,
on suuremmat linjat, kysymys on mielistä.

On jo saatu, finne maksamaan oma pakko,
orjan edessä on SFP, takana se rapakko.
VBL:n Mynten tietää, vain haukun hallin,
Mutta Folkting näyttää, nyt Ruotsin mallin!

Nyt se loppuu, fennon kurin tämä löyhyys,
ruotsi on rikkaus, suomi vaan on köyhyys.
Eduskunta jo sorvaa, teille lisää pakkoja,
saattepa nähdä, ej me olla mitään akkoja.

Sehän on väärin, paha olla pikku viikinki,
pakkosuomi heille, on pelkkä kylmä rinki.
Fan, meidän lapsoset putsaa Suomen pölyt,
Ruotsiin karkaavat, eikä auta papan mölyt.

Mine kuuluisa olla, Den Erövrare Husar,
ja rusar och busar, men tyvärr lite osar.
Vielä Suomessa, har vi fö många busar,
puheensa meille outo, det niinku susar...

Dom sa, o det e sant, e ja uljas ulaani,
häijy varmasti, ejpä pärjäis edes kaani.
Min kärring är, se Ruotsin kuulu Ida-lilla,
någo skydd tarvi, hona Suomen kioskilla.

Jo frun vet nog, finne musta on murjaani,
ei sivistystään nostaa, voi koskaan turaani.
Tärkeää on, våra obefläckad geeniperimä,
se joukkoon tummaan, on Birgerin kerimä.

On viikinki valmis, vår hirmuinen veteraani,
tuntee ruotsalaisen tehon, kohta Kajaani.
Nyt måste vi hitta, se lopullinen ratkaisu,
onko se taas, tuon fennon pään katkaisu?

Xenofobi int nog, Suomessa kauhhe raseri,
lägga idioti till listan om teme pakko serie.
Men Steffo nyt kirjutta, lähes läsbar prosa,
o hjärtta e svart som sin hystrys enda trosa.

Jos juomana vaan on kupliva cava,
ja menee naapuriin, sanotaan sava.
Täälläpä moikataan tietenkin terve,
sanoisitpa tjäna, naurais jo Hervé. 

Voihan sitä huudella myöskin hello,
ei takaisin käänny, enää tuo kello!
Sitäpä vielä yrittää, muutama tollo,
on hupia heille, missä tipu on pollo.

On se vaan häpeä ja ikävä on jama,
avustusta meille, ei vaikuta lama.
Yllan laseista, rapisee jo kultaus,
SFP hajoaa, se oli teille tulkkaus.

Suomi yhä maksaa, siksi HBL jaksaa,
sisältönsä aina, on ihan silkkaa jaskaa.
On toinenkin lehdykkä, nimeltään VBL,
Mynten vaan räyhää, hyvin enkel själ.

Ei tuossakaan kaikki, finne raukka,
valvoo hurrin etua YLE kuin haukka.
Harvalla partilla, ikioma on kanava,
siksikö Stefulla, vain juomana cava?

Jopa näytti voimansa, nerokas institutet,
raju on mielestään, vielä herrfolkets tutet.
On joukossamme vielä, selkeä luokkajako,
sitähän se Ruotsikin, fennon päähän tako!

Fennolapsi ainiaan, on svekolle vain susi,
totesi Husis, eikä se varmasti ollut pusi...
Meitä vain vähän, heidän yhteiskuntaluokka,
on pelkkä orja, sopii finnelle pelkkä kuokka.

Muuttuupa maailma, vaikk'ei Ylla sitä tajuu,
on tuolle ummikolle, meno pian varsin rajuu.
Onhan jo herralle, niin tärkeää yksilöllisyys,
aiheutti tuo sen, koitti partilleen kylmä syys!

Tännään onkin mun egen Stefanidagen,
ma kohttaa laati lissää namen-lagen.
Sikssi mullaa, vain on juommana cava,
ja ku viellä se Freukka on mun tuttava.

Olis kulla huva, jos stefan olis pakko,
se olla sivistystä, ilmman sitä sakko.
Suomessa on kielilaki, sepä oli malli,
fennolleko vapaus? No sitä emme salli!

On Sveasta tähtönen teille nyt tässä,
joko Suomi taipuu, hän meidän on ässä.
Kynttiläkruunu ja mekkonsa vitivalkea,
ei kai ruotsalaisuus, olekaan ihan ankea...

Kielensä soi, ylistää mainettaan suurta, 
ovathan he, tuota germaanin sukujuurta.
Vaikkakin keräilee vain kukkia kedolla,
Suomi poltettiin, mieli on kuin pedolla!

Karahti kiveen, hajotettiin fennon haaksi,
mutta sehän tehtiin, kaikkien parhaaksi.
Suomen menneisyys oli niin synkkä, pimeä,
eihän noilla väinöillä, ollut ees omaa nimeä.

Lucia-neidon, nyt lie hauska olla härski,
kun sen Birgerin orit, muinoin jo pärski.
Äänellä hennolla tyttönen tuo piipittää:
suomalainen juoppo ja vieläpä piikittää!

Tähti tuttu taivahalla
on kohtapuolin jouluyö.
Missä Pellervon verot,
viikinki ruoskalla lyö!

Kai on pian taivas'alla
on fennon kirittävä vyö.
Mistä tuli ne pienet erot,
onko juhlaansa vain työ?

Aina itki Eno ja Salla
oovat itärajalla hyö.
Lännessä hurraa herot,
mongoleita ollaan myö!

Astrid se sano, nyt minä kyllä suutun,
ensin nousee puna, sitten mustaks muutun.
Suomea puhutaan, mutta ruotsi on pakko,
ei auta itku, ei Ukko, tuskin ees lakko!

Olen nainen heikko, joskus ehkä itken,
mutta fennon naamalta, virneen kitken!
Meillä on ruotsi, taas sivistyksen kieli,
johto Birkassa, on synkkä fennon mieli.

Suomi se väittää, on lemmikkimme kala:
Silli tai Lax, en siitä väittelemään ala.
Ahvenanmaan sumppu, on meille vielä luomu,
vaikka on fennon, poissa silmistä suomu.

Mullakin on herra, ylhäisyys tuo Wallin,
juuri nyt vain kuopii, tuolla takana tallin.
Katsokaapa seuraavat, nuijamiehen vaalit:
Vapisee jo Oobu, lahoo Sibbon myös kaalit.

Vaikka on sisäinen, taisto julma ja kova:
SFP kestää, määrää - ja loistaa kuin nova.
Älä finni yritä, saat purkista pian rasvaa,
etpä voi sitten, enää mun naamassa kasvaa.

On finni aina Suomessa, murjaani kai musta,
urhot ne väittää, on päässämme vain kusta!
Ruotsalaiset väsäävät, uutta taas lakiaan,
muottia heidän, sovelletaan jokaiseen hakijaan.

On se Hookkani varmasti nyt finne, mutta Ulav ei sentään ole...


Olav Jern onkki, pelkkä rautta,
peitteenä vain, raakka lautta...
Joo, ma ole yx naappuri solttu,
minul olla aina, röd-gula kolttu!

On meillä viellä, omma rantta,
ej fenno saa sinne, likka kantta!
Joskkus se loppu, kukka voitta?
Pärkkele fenno, finlandia soitta!

Sveko ma olla henrik dalanderi,
mine ej oo ju mikkä finlanderi!
Ku ma on oikke äkta Dalahäst,
Wallins tallin, jag e den bäst.

En gång var jag lite valju,
barberare såg ej, tuli kalju.
Olisin kyllä suomea puhunut,
mut oikeus on olla rajoittunut.

Siks ma kaikki halu pakottaa,
borde alla finnar ju sakottaa.
Suomi ha kaks likvärdiga kieli,
saa olla ej paha, erövrarens mieli.

Ja ma tuli tänne, ja e ju hä,
käyttä viellä ruotsi, hähää.
Ejkä mua en sheriff yhttä haitta,
se ma snart, ordninki laitta!

Urhot nuo puhuvat, parempaa suomea,
ei voi muuta, kuin kohottaa luomea.
Työnä on heillä, vain uho ja kiusa:
Wallinin seuraajia, heitä on liuta?