Minusta perhekuntien taas kuuluukin perustaa olemassa olonsa ja uskonsa elämään sinänsä, nimenomaan yhteiseen uskontoon. Olisi aika vaikea uskoa esimerkiksi Jutta Urpilaiseen tai vaihtoehtoisesti Jyrki Kataiseen Perhekuntana. Niin huonossa hapessa tuo taloustoiminta on ettei siinä juuri usko säily ikuiseen elämään. Sensijaan ikuinen helvetin tuli on enemmän kuin todennäköistä.
Yritin siis sanoa että uskonnon vapaus täytyy olla todellista. Aikuisilla ihmisillä se onkin, he voivat valita oman uskonsa ja vastaavat siitä myöskin lapsilleen aikanaan. Usko on siis vastuun ottamista itsestä ja lapsistaan. Suomessa se on luterilainen usko, joka on valtauskonto, sen tukena on statuksen kannalta tärkeitä elementtejä, kuten kirkot ja muut leiri hommat. Se on säilyttänyt valta-asemansa lähinnä ohuen kosketuspinnan vuoksi, pieni veroprosentti ja paljon hyviä sanoja. Se ei ole edellyttänyt yksilöltä ylivoimaisia ponnisteluja arjessa ja siksi se on suositumpi, kun esimerkiksi suomen Valtio.
Olen ollut aina sitä mieltä, ettei kenenkään uskoa pidä kyseenalaistaa, eikä ylenkatsoa. Jos ei sitten itse ole valmis kaikkivaltiaaksi, toiselta nimeltään Jumalaksi, joka pystyy kantamaan vastuun yksilöstä silloin, kun hänen uskonsa on kaadettu.