Pohjalaisen pääkirjoitussivu on usein hyvinkin antoisa. Tänään RURIK Mustasaarelainen herättelee taas kerran rakkaita Ruotsin-yhteyksiään.
Joitakin viikkoja sitten mies unelmoi, miten ihanaa olisi, jos Finland olisi edelleen osa Ruotsia. Rannikko olisi tänään tärkein osa Suomea, Seinäjoki vain pieni Östermyra-niminen kyläpahanen. Uskotaan uskotaan.
Rurikilla on tasan kolme unelmaa - Ruotsi, Ruotsi ja Ruotsi! Tämän päivän Pohjalaisen kolumnissaan hän esittää Vaasan ja Uumajan yhteistä yliopistoa. Vieläpä ihan tosissaan, ei unelmoiden!
Ei koskaan viittaustakaan yhteistyöstä suomalaisen Suomen suuntaan, ei tarkennuksia yliopiston opetuskielestä/-kielistä. Turhaa se tietenkin olisikin, eihän ruurikit suomea muutenkaan miksikään noteeraa. Maksumiehiksi suomalaiset kyllä kelpaavat, vaasalaisistakin nyhdetään vain korsholmalaisia hyödyttävä. (No jos tyrkytetään, tottakai ottavat).
Pakko kysyä myös, kumman maan pätevyyskriteerit yliopistoon valittaisiin? Esimerkiksi argeologian tasosta saatiin vuosia sitten hyvä esimerkki, kun tukholmalainen alan professori kävi Oravaisissa todistamassa kiviin hakatut riimut aidoiksi "tuhat vuotta vanhoiksi ruotsalaisiksi"! Valitettavasti pari hesalaista proffaa paljasti riimut österbotnialaisen argeologia-seuran tekemiksi väärennöksiksi.
Yleensä ja erikseen: Mitä halavatun yheistyötä se on, ettei Ruotsin puolella noteerata suomenkieltä käytännössä kieleksi lainkaan! Muun muassa Uumajan nettisivuilta ei löydy suomen sanaa, monilla muilla kielillä, kuten venäjäksi, on sivut ladattu! Vielä yhteinen ruotsalainen yliopisto, pah!
Rurikin eduksi on mainittava, ettei realismin puuskassaan näe Merenkurkun ylittävälle sillalle minkäänlaista tulevaisuutta. Unelmana se toki sallittakoon, unelmointi tekee ihmissielulle hyvää - kielestä riippumatta!