1641
Vaasan sosiaalipalvelut / Re: Sairaanhoidon arvot
« on: 25. 04. 2007 17:05 »
Yhtään väheksymättä paluuta entiseen, on kuitenkin todettava, että kustannuspuoli oli radikaalisti
pienempi tuon ajan sosiaali ja terveyspalveluissa, jonka myös tämän päivän eläkeläinen on
kehitysrahoillaan maksanut.
Tämän päivän kustannuksia laajentavat palvelutarpeen raju kasvaminen ja sitä kautta byrokratia,
eri hallintojen muodossa, missä ei vähimpänä myöskään pidä unohtaa tätä yksityisten ihmisten
kasvanutta itsekkyyttä oman hyvinvointinsa suhteen, sekä omat omaisensa lähinnä muun yhteiskunnan
varaan heittäen, heti kun tilaisuus tulee.
Tämän päivän systeemissä elettäessä, on oltava vain tyytyväinen siihen mitä saa,
tai vakuutettava itsensä tavalla, tai toisella, kelkasta putoamisen varalle, johon on tämän päivän
tulevaisuuden toivoilla käytännössä useitakin keinoja.
Tämän päivän mallissa, jossa toisiaan hoitavat, jopa vammaisetkin eroavat toisistaan ns.
burnoutin johdosta, on turhaa odottaa huolenpitoa vieraalta yhteiskunnalta,
samaan malliin viitaten.
Kaulakiikku, tai kahisevaa, on kuitenkin turhan mustavalkoinen ohje kompromissiin,
joten ehkä nöyrtyminen on kuitenkin se paras jalostusmuoto eurot ja omaisuus unohtaen.
Nöyrtyminen ei kuitenkaan tässä yhteydessä tarkoita "kusitolpaksi" ryhtymistä,
vaan tyytymistä osaansa, ison kirjan mukaan.
pienempi tuon ajan sosiaali ja terveyspalveluissa, jonka myös tämän päivän eläkeläinen on
kehitysrahoillaan maksanut.
Tämän päivän kustannuksia laajentavat palvelutarpeen raju kasvaminen ja sitä kautta byrokratia,
eri hallintojen muodossa, missä ei vähimpänä myöskään pidä unohtaa tätä yksityisten ihmisten
kasvanutta itsekkyyttä oman hyvinvointinsa suhteen, sekä omat omaisensa lähinnä muun yhteiskunnan
varaan heittäen, heti kun tilaisuus tulee.
Tämän päivän systeemissä elettäessä, on oltava vain tyytyväinen siihen mitä saa,
tai vakuutettava itsensä tavalla, tai toisella, kelkasta putoamisen varalle, johon on tämän päivän
tulevaisuuden toivoilla käytännössä useitakin keinoja.
Tämän päivän mallissa, jossa toisiaan hoitavat, jopa vammaisetkin eroavat toisistaan ns.
burnoutin johdosta, on turhaa odottaa huolenpitoa vieraalta yhteiskunnalta,
samaan malliin viitaten.
Kaulakiikku, tai kahisevaa, on kuitenkin turhan mustavalkoinen ohje kompromissiin,
joten ehkä nöyrtyminen on kuitenkin se paras jalostusmuoto eurot ja omaisuus unohtaen.
Nöyrtyminen ei kuitenkaan tässä yhteydessä tarkoita "kusitolpaksi" ryhtymistä,
vaan tyytymistä osaansa, ison kirjan mukaan.